RUNOJA

Päätin laittaa tänne oman runokokoelmani. Kaikki runot ovat itse kirjoittamiani, suurinosa uudempia, mutta myös pari vanhempaa on joukossa, ja ne heijastavat jokainen sen hetken tuntemuksiani, ja ajatuksiani…

              Memories Royalty Free Stock Photos

Sinä muistat sen, ja sinä unohdat sen.

Sinä muistat sen jälleen, ja unohdat taas, mutta koskaan et unhoita kokonaan.

Autumn leaves Royalty Free Stock Photos

Kuvittele että heräät huomenna ja kaikki musii...

Kuvittele että heräät huomenna ja kaikki musiikki on kadonnut (Photo credit: hugovk)

Syksy pian ulkona taas on. Sen eilen huomasin.

Syksy myöskin sydämessäin on. Sen tänään huomasin.

Syksy kohta kaikkialla on, on kesä mennyt menojaan.

Huomennako huomaan jo mä jouluuni taas herääväni?

Huomennako huomaan jo mä vuoden taasen kuluneen?

Ylihuomenna kevätaurinko alkaa jo taas lämmittää, ja siitä seuraavana päivänä vanha nainen peilistä mua katselee.

Sinä päivänä huomaanko mä onneni ohi kävelleeni? vai oonko unelmani toteuttanut?

Sinä päivänä vieläkö kantavat jalkani yhä uuteen huomiseen, yhä uuteen syksyyn?

Wild strawberry Royalty Free Stock Photo

Kesä. Mansikat, ja päivänkakkarat, sinikellot, lupiinit.

Järvi kutsuva, kirkkaan sininen. Hiljaisuus, jonka vain tuulen vaimea puhallus rikkoo, ja linnut.

Linnut laulaa. Minä istun ja kuuntelen. Koivuja useita rivejä, silmänkantamattomiin. Ne tuulessa huojuvat.

On kesä. Kaikki aistini tuntevat sen.

Bluebell in the morning dew Royalty Free Stock Image

Strawberrycake - stock photo      

Lupauksia, odotuksia, suuria suunnitelmia, lohdutusta. Nuori rakkaus, ja onnesta sädehtivät kasvot.

Silmät tuikkivat, kädet yhteen puristettu. Valat vasta vannottu. Yhteinen elämä alullaan. Maailma tuntuu höyhenen kevyeltä.

Elämä maistuu aivan samalta, kuin häissä tarjottu mansikkakermakakku. Elämä on yhtä kuplivaa kuin siellä juotu shampanja.

He kuorivat kerman kakusta, ja nauttivat. He saavat toiset vihreäksi kateudesta.

He saavat vuosikausia elon myrskyissä taistelleet parit haaveilemaan yhtä repeilemättömästä, puhtaasta onnesta.

Kuitenkin kylmä totuus paljastuu heillekin vuosien saatossa. Mansikkakakku muuttuu aikanaan pannukakuksi, jos hyvin käy, ehkä hieman kermalla höystettynä.

Kerman määrä kuitenkin vähenee, ja shampanjasta tulee väljähtynyttä kuohuviiniä, tai hyvin säilytettynä ehkä ihan mukiinmenevää kuohujuomaa.

Vuosikerrat tuovat silti mukanaan uusia kerroksia, uusia makuja. Vaaleanpunaiset hääruusut tummuvat syvän punaisiksi, ennenkuin lakastuvat.

Oikein hoidettuna ne pysyvät punaisina ja kestävinä pitkään, vaikka niiden suurin kukoistus katoaisikin, mutta heleys on menetetty.

Se jokin kauas kantava, mahtava voima, jokin käsittämätön, järkkymätön, ikuinen euforian lähde, johon he yhdessä lujasti uskoivat, on ennenpitkää poissa.

Se mihin kaikki alussa uskovat, ja mille antavat kaikkensa, minkä puolesta uhraisivat mitä tahansa, muuttuu kun kaksi yhteensulautunutta huomaavat olevansa kaksi erillistä.

He huomaavat ajattelevansa usein erilailla, he huomaavat väsyneensä olemaan yksi ja sama, he huomaavat unohtaneensa miten pitää käsistä kiinni.

He mutkistavat alussa yksinkertaiselta tuntuvat asiat. He unohtavat tärkeät, pienet asiat. Mansikat kermalla on syöty, shampanja loppu ajat sitten.

Toivottavasti jäljelle jää paitsi pannaria, myös hilloa ja viiniä.

Pancake Royalty Free Stock Image             Red White Wine Bottle Glass Royalty Free Stock Images

Boys and girls running towards ball - stock photo

Lapsia pihalla leikeissään, pienen ihmisen mieli avoimena, sydän täynnä toivoa.

Ei ole muuta kuin mielikuvitusta ja toisensa, eikä muuta tarvita.

Iloinen nauru kantautuu korviini, lämpimässä kesäsäässä.

Jään katselemaan. Muistan sen tunteen jostain kaukaa. Hymyilen.

First Snow of February Stock Photos

Helmikuu. Kevät, niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.

On vielä odotettava, jonkin aikaa kestettävä. Joka vuosi se kuitenkin tulee, ja ennenkuin huomaatkaan on taas kevät.

Silloin pitkä odotus vihdoin palkitaan, silloin linnut taas laulaa saa. Silloin sulaa jää, ja vedet uimaan houkuttaa.

Silloin kukat kutsuvat tuoksullaan lumoavat. Silloin on kaikki toisin.

Minä odotan sinua kevät.

Night traffic Royalty Free Stock Imagesclassic clock with moving pointer - stock photo

Autoja liikenteessä. Kaikilla kiire jonnekin. Tulevat ja menevät, menevät ja tulevat, tulevat ja menevät.

Ja aika jatkaa kulkuaan, se hetkeksikään rauhaa anna ei.

Trouble thoughts in mind Royalty Free Stock Image

Tuhansia ajatuksia pää täynnä. Kymmmeniä toteutumattomia haaveita, satoja hoitamattomia asioita, ostoslistoja, hankalia ihmissuhdekuvioita, mieltä painavia riitoja, unohtuneita kesäsuunnitelmia.

Heinäkuun helle, ja pää sekaisin. Ajatukset risteilee, mistään kiinni en saa. Heinäkuun helle pian viimaksi vaihtuu, syyssateet tulevat, kesä unohtunut on.

Syyssateet huuhtovat ajatukset nää, mutta mukanaan tuovat tuhat uutta lisää. Ajatukset eivät lopu, huolet eivät haihdu, mieli ei mihinkään vuodenaikaan tyhjene.

Yritän häätää turhia ajatuksia tiehensä, yritän karistaa ne kannoiltaan, mutta ne palaavat sitkeästi takaisin, kuin hylätty lapsi, joka äidin helmoissa viimeiseen asti roikkuu.

Voisinpa mieleni järjestellä, mapittaa kuin kansion. Ottaa sieltä mitä haluan, silloin kuin haluan. Heittää roskiin turhat asiat, säilöä vain tärkeimmät. Voisinpa edes tänään olla vaan, ja unohtaa kaiken.

Voisinpa iloita kesästä, katsella vehreitä puita tuulessa, nauttia auringosta, voisinpa pelkästään olla hetken, tai kaksi, tyhjentää mielen kokonaan.

Hands holding baby plant or Growth and Development Stock Image

Mitä tapahtuikaan, kun lapsuus loppui? Kun hippajuoksut oli juostu, kun keinumiset keinuttu, kun piilosilla oli oltu tarpeeksi, kun lakattiin etsimästä Afrikan tähteä?

Mitä meistä silloin tuli? Kun aloimme etsiä oikeita elämän kätkettyjä ”timantteja”, kun tulimme piilosta ulos, ja hippa muuttui kilpajuoksuksi opinnoissa, työssä, ja muilla elämän poluilla.

Mitä meille silloin tapahtui? Pysyimmekö lapsuuden viitoittamalla, riemukkaalla, mielikuvitusrikkaalla tiellä, vai muutuimmeko toisenlaisiksi? Veikö arki luovuuden ja lapsuuden unelmat?

Saiko se yliotteen meistä, ja väsyttikö meidät? Uuvuttiko hitaasti? Muistatko vielä sen tunteen? Muistatko miltä tuntui järvivesi iholla, kesäkuisena päivänä?

Miten sen viileys raikasti, ja sai hymyilemään. Muistatko miltä tuntui rantahiekka varpaissa? Kuinka se kutitti jalkoja, mutta oli kuitenkin samettisen pehmeää.

Tai muistatko miltä tuntui talvella tehdä lumiukkoja, palloja ja enkeleitä, tai laskea mäkeä hurjaa vauhtia pulkalla, tai luistella kirpakassa pakkassäässä, tehden piruetteja?

Muistatko? Entä muistatko jouluaatot, ja kuusen tuoksun? Muistatko miten odotit sitä hetkeä, että pääsit koristelemaan kuusta, ja leikkimään sen koristeilla?

Muistatko joulupukin odotuksen, ja lahjojen avaamisen jännityksen? Muistatko yökyläilyt mummin luona? Muistatko millaista oli herätä mummin keittämän aamupuuron tuoksuun?

Muistatko minkälaisia leikkejä leikit ystäviesi kanssa? Muistatko retket, matkat ja huvipuistokäynnit? Miten paljon niistä sai irti. Muistatko kaiken kuin eilisen?

Arvaan että muistat, sillä minäkin muistan, vaikka tuo kaikki on jo kaukana. Se on kuin vuosien takainen kaunis uni, joka kutsuu toisinaan luokseen.

Kehottaa tarttumaan kiinni, unohtamaan todellisuuden. Kuitenkin todellisuus on väistämätöntä. Se on tässä ja nyt. Siitä täytyy pitää kiinni.

Se täytyy hyväksyä, kaikkine virheineenkin, aivan kuin puoliso. Ehkä elämästä voisi yrittää tehdä kauniimpaa, ehjempää, en tiedä.

Ehkä aikuistenkin pitäisi vielä vähän ”leikkiä” ja hassutella. Unohtua hetkeksi toiseen maailmaan, jossa eivät tämän maailman säännöt päde, maailmaan jossa luot itse sääntösi.

Children play center Stock Photos

Unikuvat eilisen palaavat takaisin. Muistot kaukaisesta onnesta. Leikkipuisto, keinu ja sen kuluneiden ketjujen kirskunta, sinun naurusi. Koira haukkuu jossakin.

Unohdan, muistan, unohdan, muistan, palaavat takaisin taas.

Man reading book while woman relaxing on his lap Stock Photos

Ota minusta lujasti kiinni. Älä päästä irti. Tarvitsen suojaasi, nyt kun syksy taas lähestyy. Ollaan sylikkäin, niin rakkaus saa uutta voimaa.

Ei ole vielä liian myöhäistä. Voimme etsiä tien uudelleen, ja löytää kadotetun avaimen. Voimme ruokkia rakkauttamme, ja kastella sitä kuin kukkaa, jotta se ei kuihdu.

Voimme yhdessä taistella vastaan arjen syövyttävää voimaa, ennenkuin se nielaisee meidät kokonaan, ja imee valtaisaan magneettikenttäänsä.

Niin kauan kuin olemme tässä yhdessä, meillä on toivoa. Tartutaan hetkeen, ei enää taistella, unohdetaan kaikki muu. Vain tämä hetki merkitsee.

Transparent vector sand clock on blue background - stock vector

Opinko koskaan elämään? Opinko koskaan rakastamaan? Vuosia olen yrittänyt, vuosia taistellut.

Aika valuu hukkaan, hiekka vähenee tiimalasissa, eikä sitä vastaan voi taistella.

Olen ohut lenkki elämän loputtomassa pyörteessä, ajan hiekassa.

Aikanani katoan ja unohdun. Saavutukseni hautautuvat mukanani.

Mitä niillä siis teen?

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s