SYKSY SAAPUU

Terve kaikki! Toivottavasti kesänne on mennyt kivasti. En suostu vielä oikein ajattelemaan sitä tosiseikkaa, että syksy on pian tulossa, mutta niin se vain on taas tämäkin kesä lentänyt vauhdilla eteenpäin. Eihän tässä ajan kulussa muutenkaan pysy enää perässä, niin turha kai sitä on jatkuvasti murehtia. Pianhan se tulee taas uusi kesä. Sitäpaitsi vaikka syksyn pimeys on masentavaa, jotain hyvääkin se tuo tullessaan, nimittäin tauolla olleet treenit. Nyt kun on jo elokuu alkanut, minulla alkaa olla todella ikävä niitä, ja myös kaikkia ihania seurani kavereita, mutta onneksi tunnit kohta taas jatkuvat. Kesätauko on kyllä ikävän pitkä, mutta kun ei ollut tänä vuonna varaa kesätunteihinkaan. Viime vuonnahan kävin muutamalla Step up Schoolin tunnilla kesän aikana. Enimmäkseen kävin balettitunneilla, koska se tukee hyvin omaa lajiani, mutta kävin myös yhdellä show-, yhdellä locking, ja yhdellä voguing -tunnilla. Voguing -tunti oli tosi hauska, ja jotain aivan uutta ja erilaista minulle! Samoin lockingtunti oli aivan erilaista, kuin aikaisemmin tanssimani lajit, vaikka ei ehkä ihan täysin minun juttuni. Jos et ole tutustunut kyseisiin lajeihin, katso ihmeessä alla olevat videopätkät! Pilatestreenikin on Jäänyt minulta kesällä lähes kokonaan, ja oikeastaan kaikki liikunta. Edes uimassa en ole käynyt pitkään aikaan, niinkuin tein keväällä, kun meidän kehotettiin tehostavan liikkumistamme ennen näytösmatkaa. Olenkohan ihan rapakunnossa, kun treenit jatkuvat…

Oletteko muuten koskaan miettineet, miksi me ihmiset tanssimme? Mikä siinä viehättää? Minä olen joskus kysynyt asiaa itseltäni. Miksi tanssin? Miksi vartalon liikuttelu on niin mukavaa? En tosin vieläkään tiedä oikein vastausta. Tiedän vain, että tanssiminen vapauttaa, ja poistaa stressiä, mutta en ymmärrä miksi, tai miten se sen tekee. Kaipa siinä sitten saa muuta ajateltavaa, kun tanssiessa ei voi kuin keskittyä liikkeseen, ja omaan kehoonsa, mutta kyllä se endorfiinejakin tuottaa. Jotain ihmeellistä taikaa siinä on. Tiedätkö sinä, miksi tanssit? Kerro, jos tiedät! Olisi kiva kuulla muidenkin näkökulmia aiheesta.

Olin muuten viime lauantaina avomieheni siskon tytön kaksivuotispäivillä. Jälleen saatoin todeta lasten kasvaneen, (aivan kuten siellä avustettavani synttäreillä). Lapset kasvavat niin nopeasti. Synttärisankarin pikkuveli, joka on kummipoikani, oli varsinkin kasvanut paljon. Sekin täyttää kohta vuoden. Itse päivänsankarin syntymän muistan vielä elävästi. Se oli kaksi vuotta sitten, kun olin tulossa maalta kaupunkiin. Silloin sain viestin, että tyttö oli syntynyt. En voi uskoa, että siitäkin on jo kaksi vuotta aikaa…Synttärisankari vähän arasteli mua ensin, mutta lopulta leikimme yhdessä ilmapalloilla, ja hän innostui siitä kovasti, toi kokoajan palloja syliini. Hänkin kuulema tykkää tanssia. Ehkäpä hänkin aloittaa myöhemmin jonkin tanssiharrastuksen…Oli muuten hyvää kakkua synttäreillä! Avomiehen sisko oli sen itse tehnyt, nam.

Treeniosiota ei tosiaan nyt ole, kun ei ole ollut treenejäkään, mutta ensi kerralla sitten. Saan silloin luultavasti jo esimakua uudesta gymnaestradanäytöksestä, niin voin sitten kertoa siitä teille. Sitä odotellessa…

Kannanotto

Kannanoton aiheeksi valitsin tällä kertaa tanssijoilla usein ilmenevän anoreksian. Katsoin tänään yhden videopätkän liittyen balleriinoihin kohdistuviin koviin odotuksiin, ja sen tuloksena helposti puhkeavaan anoreksiaan. En voi kuin ihmetellä, mitä meille ihmisille on tapahtunut, kun enää normaalinainen ei ole riittävä. Jos katsoo entisaikojen balleriinoja, tai vaikka missejäkin, eivät he olleet mitään ylettömän laihoja, mutta nykyään on pakko olla, jos haluaa pärjätä. Heti arvostellaan, (etenkin julkkiksia) jos joku yllättäen lihoo, vaikka vähänkin. Minusta se on julmaa. En tiedä miksi media lietsoo näin epätervettä kauneuskäsitystä. Ei ole mikään ihme, että nuorilla tytöillä herkässä iässä tulee paino-ongelmia. Pitäisi olla varovainen siinä, mitä nuorelle sanoo, ja ylipäätään millaisen käsityksen luomme nuorille yhteiskunnastamme. Nuoret ovat vaikutuksille alttiita, ja tarvitsevat terveitä esimerkkejä. Haluaisinkin sanoa teille tanssijoille, jotka taistelette paino-ongelmien kanssa: älkää tavoitelko mahdotonta. Jos lähtee liiallisen täydellisyyden tielle, se on tuhon tie. Te teette sen minkä pystytte, ja jos luoja suo, se onnistuu. Jos ette menesty terveillä keinoilla, teitä ei ole tarkoitettu tanssijoiksi. Tuolle tuhoisalle itsenne tarkkailun tielle lähtiessänne, te ette pysty laihtumaan niin paljon, että olisitte täysin tyytyväisiä. Siitä tulee pakkomielle, niinkuin mistä tahansa asiasta, jota ihminen kiihkeästi tavoittelee. Älkää tehkö itsellenne karhunpalvelusta, sillä se on väistämättä seuraus. Jos haluaa hyvän elämän, terveys on tärkeintä. Sitäpaitsi eihän aliravittuna pysty edes tanssimaan. Se käy aivan varmasti jossain vaiheessa liian raskaaksi. Ravinto on kuitenkin ihmisen polttoaine. Siitä saa energiaa. Nuorena sitä voi olla liian lyhytnäköinen, ja haluaa tehdä mitä tahansa, saavuttaakseen unelmansa, siis ihan mitä tahansa. Aina se ei ole kuitenkaan mahdollista. Vain aniharva lopulta menestyy tanssimalla. Terveydestään ei pidä menestyksen takia luopua. Minäkin haaveilin lapsena balleriinan urasta, mutta muitakin suunnitelmia tulee varmasti ennemmin tai myöhemmin, ja niitä muita vaihtoehtoja pitää myös miettiä. Ei sillä, vieläkin joskus mietin tanssiessani, että kunpa tällä eläisi. Olisihan se tietenkin hienoa, mutta ymmärrän nyt, että luojalla oli minulle muita suunnitelmia. Olen kuitenkin saanut tehdä tärkeää työtä, auttaa heikompia. Luoja varmaan näki, että sopisin siihen tehtävään…

Sitten vielä vanhemmille sanoisin, että jos taistelette paino-ongelmien kanssa, älkää antako sen näkyä liikaa lapselle. Te toimitte esimerkkeinä, eli antakaa hyvä esimerkki. Voisi olla esim.hyvä syödä perheen kesken säännöllisesti yhdessä (ainakin viikonloppuisin, jos ei viikolla ehdi), tai edes jotenkin tulisi tarkkailla lapsensa syömisiä. Ruokapöydässä ainakin näkisit, miten lapsesi syö. Leikkiikö hän vain ruoallaan, vai syökö oikeasti. Ei pidä luottaa siihen, jos lapsi aina sanoo syövänsä muualla. Emmehän halua jättää näin epätervettä yhteiskuntamallia tuleville polville? Aikuisten tulisi tehdä jotain, koska he ovat todellakin roolimalleja. Minusta on huolestuttavaa, että aikuiset ihailevat ylilaihoja, ja muotikuvissa on aina vain langanlaihoja. Miksei niihin oteta ihan tavallisia ihmisiä? Elintason merkkihän se tietysti on tämäkin. Jossakin päin maailmaa annettaisiin mitä tahansa vaikka pienestä ruoan tähteestä. Täällä länsimaissa sitä on varaa heittää poiskin, ja varaa valita mitä syö. Niin ja onhan meillä varaa ja mahdollisuuksia tanssitunteihinkin. Kaikilla ei ole sitäkään mahdollisuutta. Toisinsanoen ihmiset, opetelkaa olemaan kiitollisia siitä, mitä teille on annettu, älkää aina havitelko sitä mitä ei ole. Meidän suomalaisten elämässä on kuitenkin paljon hyviä asioita! Muistakaa myös, että sairaalloisen laiha ei ole yhtä kuin kaunis. Terveen näköinen, itsevarma, ja onnellinen nainen on kaunis! Pitäkää siis huolta itsestänne ja hyvinvoinnistanne, jos haluatte pysyä kauniina!

Tuossa seuraavassa laulussa on aika opettavainen tarina, sivuten äskeistä aihetta. Niin, kauneuskin on katoavaista…tai se muuttaa muotoaan…No ainakin se yleisesti ihannoitu nuoruuden kauneus katoaa, mutta iäkäskin voi olla kaunis, ikä vain tekee oman, luonnollisen tehtävänsä…Tässä on siis tämänkertainen musiikkivalintani.

http://www.youtube.com/watch?v=Z_fe2wWYEMI

Tässä tulee sitten vähän muutakin videomateriaalia. Ensimmäisenä se mainitsemani näyte voguingista.

Tässä taas näyte lockingista.

Tääkin on hyvä! Waacking on kans hauskan näkönen tanssi. Sitä kun pääsis vielä joskus kokeilemaan. Sit varmaan ois suunnilleen enää argentiinalainen tango, ja charlston kokeilematta itseäni kiinnostavista tanssilajeista.

Tässä kaunis ja taiteellinen balettikohtaus ”Pina”-elokuvasta.

Toinen kohtaus ”Pina”-elokuvasta. Tuossa on kyllä taitava tanssija, tai oikeestaan kaks. Kummatkin naiset on hyviä…Tuolle tasolle kun joskus itsekin pääsisi!

Kaunis kohtaus pähkinänsärkijästä. Olen rakastanut tätä kohtausta lapsesta asti. Aina se nostaa kylmät väreet pintaan. Musiikki on niin kaunis, ja liikkeet myös hyvin pehmeitä ja elegantteja! Pienenä kävin katsomassa Pähkinänsärkijän Oopperassa. Se oli ensikosketuksia (livenä) balettiin, ja olin aivan myyty. Sen jälkeen halusin alkaa itsekin tanssia. Siitä lähtien olenkin tanssinut, aluksi balettia, ja myöhemmin muutakin, mutta lähes koko ikäni olen tanssinut, enemmän tai vähemmän aktiivisesti.

Unet

Uniani en juuriakaan viimeajoilta (harvinaista kyllä) muista, eli nyt ei ikävä kyllä tule mitään pitkiä, hauskoja tarinoita, mutta voin mainita pari lyhyttä mieleenjänyttä unta. Tässä ihan vähän aikaa sitten näin kaksi omalla tavallaan mielenkiintoista unta. Toisessa niistä lensin helikopterilla avomieheni kanssa. Se oli hyvin todentuntuista. Harmi vain, etten kerinnyt näkemään oikein maisemia. Lento jäi niin lyhyeksi, kun jo heräsin. Toisessa unessani olin kirkossa, ja menossa juuri ehtoolliselle, johon heräsin. Tuota unta olen ihmetellyt, ja miettinyt mihin se voisi viitata. Nyt muuten muistin kolmannenkin: hauskan, viimeöisen uneni, jossa kävin tervehtimässä, melkein jo ystäväksi muodostunutta luottokampaajaani. Uni oli todentuntuinen, ja muistan, että minusta oli mukavaa jutella hänen kanssaan. Kampaaja sijaitsee aivan vanhempieni naapurissa, jossa siis asuin lapsuuteni ja nuoruuteni. Hän on äitini ikäinen, eli melkein 70v. vaikka ei uskoisi. Vielä kuitenkin jaksaa hyvin töitä tehdä, josta puhuimmekin viimeksi, kun kävin ennen Lahden matkaani värjäyttämässä hiukseni. Hän pitää työstään, ja on yksinäinen ihminen, ja totesikin minulle viimeksi, että mitä hän yksin kotonakaan tekee. Niin, ei kai mitään, kunhan kunto vain riittää, ja hyvin tuntuu ainakin vielä riittävän. Olin muuten kouluaikoina työharjoittelussa tuossa liikkeessä.

Hitsi kun jaksaisi nähdä vaivaa, että näkisi taas selkounia, joita en ole varmaan ainakaan puoleen vuoteen nähnyt. Nyt lomalla olisi aikaakin panostaa vähän siihen. Pitäisi siis ainakin keskittyä tiedostamaan itsensä ja olemisensa, ja tehdä  todellisuustestejä. Ei pitäisi olla iso homma näin lomalla, jolloin tuommoinen tiedostavan läsnäolon harjoitus tekisi varmasti muutenkin hyvää. Se saisi luultavasti näkemään kaiken ympärillä olevan kauneuden selvemmin, ja arvostamaan tätä suurta elämän lahjaa. Se olisi hyvä hetki pysähtyä ja rauhoittua, jota niin harvoin tulee tehtyä. Samalla se toimisi vähän niinkuin sielun hoitona, lievittäisi varmasti tehokkaasti stressiä…Kunpa edes nukkumaan mennessä jaksaisi keskittyä ajattelemaan näkevänsä selkounta, ja keskittyä suunnittelemaansa selkouneen, mut kun olen mennyt nyt niin väsyneenä nukkumaan, niin ei ehdi ajatella juuri mitään, kun jo nukahtaa. Ensimmäisen selkouneni olen päässyt jossain muodossa jo muutamaan kertaan toteuttamaan, eli lentouni Euroopan halki. Nyt haluaisin nähdä unen, jossa palaisin lapsuuteeni, ja saavuttaisin sen saman, ihanan huolettomuuden tunteen. Se se vasta olisi hienoa! Lapsuus on ollut ehdottomasti elämäni parasta aikaa, koska silloin ei ollut huolia, ei vastuuta, ei mitään suruja. Jokainen päivä oli uusi seikkailu. Siksi haluaisin siihen unessa palata. Täytyy alkaa keskittymään aiheeseen enemmän, niin ehkä se sieltä vielä tulee, toivottavasti! Niin sen ainakin pitäisi toimia. Kolmannestakin selkounesta minulla on jo suunnitelma. Siinä olisin tähtitanssijana Oopperassa, ja esittäisin Joutsenlammen, tai Pähkinänsärkijän pääosaa, ensin ajattelin että paikkana olisi Pariisi, mutta se voisi ehkä sittenkin olla mielummin Moskova, ja minä tanssisin Venäjän Oopperassa. Venäläiset balleriinathan ovat aivan omaa luokkaansa. Tällaisia suunnitelmia siis selkounien suhteen. Onko teillä omia suunnitelmia? Kertokaa, jos on. Niitä olisi hauska lukea. Jos ei vielä ole, suosittelen kehittämään. Tämä voi jonkun mielestä kuulostaa typerältä hömpötykseltä, etenkin jos olet ihminen, joka ei juuri muista/tai muistele uniaan, mutta se on kyllä ehdottomasti kokeilemisen arvoista. Kun on ensimmäisen kunnollisen selkounen kokenut, siitä ei ole paluuta! Itseasiassa olisin myös kiinnostunut kuulemaan, millaisia selkounia olette nähneet, jos olette niitä nähneet. Niin, ja jos ette tiedä, mistä on kyse, kerrotaan nyt vielä, että ensimmäisessä blogikirjoituksessani on linkki sivulle, jossa on aiheesta enemmän juttua. Siellä voi lukea lisää.

Eiköhän tässä ollut kaikki tällä kertaa. Voikaa hyvin ensikertaan, moi!

PS. Artikkelikuva on otettu vähän vajaa vuosi sitten kotimme läheltä, joten se sopi ajallisesti hyvin kirjoitukseni teemaan. Ajattelin, että on kiva, että tiedätte, miksi valitsin juuri tuon kuvan.