RUNOJA 2

Kotimatka kaupalta takaisin. Askel kevyt korkkarisandaaleissa kulkea.

Ostarintie, vieno lämmin tuulen vire, kesän tuoksu kukkivista pensaista tulvahtaa.

Aion tallentaa ne muistini lokeroon. Aion muistaa ne silloin, kun on talvi ja kylmä.

Aion kaivaa ne esille, kun maa on lumen peitossa, ja tuuli viimainen tuiskuaa.

Kun askel on raskas, ja kauppareissukin vaivalloinen.

Kun päällä on kaikki mahdolliset suojavarusteet, ja on kuin haarniskaa kantaisi.

Aion aina kesän muistoa vaalia.

Spring or summer season abstract nature background with grass and blue sky in the back - stock photo

Taas nousee uusi aamu, ja alkaa arjen työt. Samat kiireet kuin eilenkin, odottaa mua hoitaakseen.

Taas keitän teen, ja töihin meen. Taas kaupassa käyn, ruoat suunnittelen. Taas ruoan teen, ja tiskailen. Illalla vielä hetken koneella vietän.

Kun jo laskee ilta mailleen, uneen vaivutan itseni. Kun valkenee uusi aamu, aloitan kaiken alusta.

Näin kuljetaan eteenpäin päivät, viikot, kuukaudet. Ja alkuun palataan aina uudestaan, koska aika niin armoton hetkeksikään pysähdy ei.

Ennenkuin huomaat on vuosi tehnyt kierroksensa. Ennenkuin huomaat, on nuoruus mennyt menojaan.

Taas nousee aamu, ja laskee ilta.

Blue and pink planet with two suns in deep space - stock photo

Lapsuuden joulut muistan kuin eilisen. Muistan kun kuusi haettiin, ja se yhdessä koristeltiin. Miten se sai tuntumaan joululta.

Muistan lämmön tunteen kuusta katsellessani, ja sen tuoksun levitessä asuntoon. Se oli jotain aivan erityistä.

Muistan myös äidin yöllä paistaman kinkun tuoksun, ja kuinka autoin häntä koristelussa. Muistan silloin kasvaneen odotuksen.

Muistan valtavat, jännittävät lahjakasat, mummin sylin, ja hänen naurunsa hersyvän. Voin vieläkin korvissani kuulla sen. Muistan ilon, herkuista notkuvan pöydän, ja pitkään jatkuneen illallisen.

Muistan tuskaisen odottelun jälkeen, kun viimein pääsin kurkistamaan lahjakääröjen sisään. Viimein sain avata jokaisen pakettini yksitellen. Tein sen hartaasti. Halusin pitkittää jännitystä.

Muistan illat, kun leikin uusilla lahjoillani, ja miten ainutlaatuiselta se joka kerta tuntui. Lelut olivat omia aarteitani.

Muistan joulun pyhät, kun leikin kuusen tontuilla, enkeleillä ja linnuilla. Kuusi oli heidän kotipaikkansa, metsä jossa he asuivat.

Muistan miten pitkiltä joulun pyhät silloin tuntuivat, ja miten nautin olostani, ja leikeistä, koko elämästä, nautin sydämeni pohjasta.

Muistan sen kaiken vielä tänään, vuosikausia jälkeenpäin, ja tulen aina muistamaan.

Christmas Decorations Next to Fireplace

Raha. Maksuväline, jota ilman ihminen ei pärjää, jota jo muinoin käytettiin. Raha voi olla pelastajasi, tai se voi olla vihollisesi.

Se voi kruunata päiväsi, hukuttaa sinut shampanjaan, ja vaahtokarkkeihin, tai se voi olla kaiken ikävän perusta silloin, kun sitä ei ole.

Silloin parisuhde joutuu koetukselle. Silloin ihminen riisutaan. Häneltä viedään elämän perusta.

Kaikki suunnitelmat peruuntuu, matkat jää tekemättä, toisilla jopa laskut maksamatta. Ruokarahakin on laskettava tarkasti.

Ihmisarvo tuntuu mitättömältä, kuin käytetyltä rievulta, joka heitetään käytön jälkeen roskikseen.

On turha haaveilla rentouttavasta lomamatkasta, jolla saisi kunnon irtioton arjesta.

On turha haaveilla ravintolaillasta, hyvästä pihvistä, ja viinipullollisesta.

On turha haaveilla edes uusista huonekaluista, tai kodinkoneista.

Kun toiset ostavat uuden pesukoneen vanhan hajotessa, varattomat riitelevät siitä, kumpi koneen hajotti, ja miten.

Olisi niin paljon helpompaa, jos olisi rahaa. Olisi niin paljon vähemmän riidan aiheita.

Kumpikin saisi mitä haluaisi, eikä tarvitsisi karsia kummankaan menoista, ei ainakaan paljon.

En haaveile lottovoitosta. Haaveilen vain siitä, että ruokakaupassa ei tarvitsisi valita aina halvinta,

että voisi edes kuukausittain ostaa jotain kivaa itselleen, että pääsisi kampaajalle aina kun on tarve, joskus jalkahoitoon tai kasvohoitoon,

että voisi hyötyä palkasta oikeasti, ja investoida itseensä ja kumppaniinsa, eikä kaikki menisi laskuihin, ja jokapäiväisiin menoihin,

että voisi elää ihmisarvoista elämää, että voisi tuntea oman arvonsa.

Sitä rahalla saa: omanarvon tuntoa. Sinä tarvitset rahaa, ja raha tarvitsee sinua.

Raha voi olla huono, tai hyvä kaveri, mutta se kaikesta huolimatta kulkee rinnalla aina. Sitä ei voi jättääkään, vaikka mitä tapahtuisi.

Bag of money with different euro bills - stock photo

Voiko satuttaa elämä näin, voiko repiä näin haavat.

Olen turta, mitään en tunne. Mikään ei iloa tuota. Olen liikaa nähnyt, liikaa elänyt.

Luoja auta, autathan, että jaksan huomisen ja kaikki arjen työt.

En voi alkaa vihata elämää. En voi juurtua suruuni.

Kaikki on niin kaunista ympärilläni, minä vain en sitä pysty näkemään.

En ainakaan toistaiseksi, mutta varmasti vielä jonain päivänä.

Toivottavasti pian, ennen kuin kesä katoaa, ja saapuu synkkä syys, joka tullessaan viimeisenkin valon vie.

Milky Way Galaxy From Earth. - stock photo

Mennyttä aikaa muistan, aikaa parempaa. Kun oli kesä, niin kuin nytkin, ja ilma lämmin.

Kun oli mökki täynnä iloista porukkaa, hyvää tuulta. Kun kitarat soi, ja laulu kaikui kylällä.

Kun oli kaikki kohdallaan, toisin kuin nyt.

Vector illustration of cool detailed red house icon isolated on white background. - stock vector

Vuodet tulevat ja menevät. Aika eteenpäin kuljettaa.

Vuosilla ei väliä, vain niillä muistoilla, jotka ne synnyttävät.

Illustration depicting a roadsign with a memory lane concept. Dusk sky background. - stock photo

Minne me kaikki olemme matkalla? Mitä etsimme? Mitä tavoittelemme?

Milloin sen kaiken löydämme. Löydämmekö ennen tuomiopäivää?

Ennen kuin poistumme näyttämöltä, ja esirippu laskee, ennen kuin meidän näytöksemme on ohi.

Work Life Balance Signpost Shows Career And Leisure Harmony - stock photo

Minne katoaa aika? Minne menevät vuodet? Ne siivillä linnun lentävät, ja pois pyyhkivät kaikki hetket.

Pois pyyhkivät ne lapsuuden, pois ensisuudelman, ja sen kipinän, kun perhoset lensi vatsassa, ja kaikki unohtui. Kun elämä oli puhdasta.

Pois pyyhkivät ne viattomuuden. Pois pyyhkivät kesätuulen hennon kosketuksen iholla, ja juhannuksen kukat tyynyn alta.

Pois pyyhkivät ne haaveilun, ja odotuksen jännityksen, sen kutkuttavan tunteen. Täyttymyksen, joka oli joka hetki läsnä.

Olit kuin kirjoittamaton kirja, vailla historiaa. Vähitellen kirjan sivut täyttyivät, vaivihkaa, huomaamatta.

Puhtaus katosi, ja lapsuuden leikit jäivät taa. Suuret juhlat päättyivät, mutta tulee niitä pienempiä.

Tulee vielä naurua, tulee vielä tanssia, elämän tanssia.

Incredibly beautiful spiral galaxy somewhere in deep space - stock photo

Olla onnellinen on haaste. Se on haaste, jonka kohtaa joka ikinen päivä. Kun heräät joka aamu samaan aikaan herätyskellon soittoon, se on haaste.

Kun yrität selviytyä kunnialla työpäivästä, se on haaste. Kun selvittelet ihmissuhdekuvioita, ja yrität tehdä kompromisseja, se on haaste.

Kun mietit joka päivä kaupassa, mitä voit ostaa halvalla ruoaksi, se on haaste. Kun yrität selviytyä illalla kotiaskareista, se on haaste.

Kun yrität järjestää itsellesi vähän vapaa-aikaa, ja päästä ajoissa nukkumaan, se on haaste. Onni ei tule ulkoa, vaan sisältä päin.

Työtä vain on niin paljon, että omaa sisäistä ääntaan on vaikea kaivaa esille. On vaikea nauttia arjen kiireiden keskellä, on vaikea löytää mielenrauhaa.

Olla onnellinen on suurin elämän haaste.

Man Silhouette jumping over the abyss at sunset cloudy sky background - stock photo

Elämän tie, minne se sinut vie? Viekö rantaan järven, ihanan viileän, jossa voit pestä murheesi pois? Viekö kedolle, jossa kukkia poimia vois?

Viekö valoon, vaiko pimeään, minne eksyt, etkä löydä enää takaisin? Kuljetko tiesi kaksin, rakkauden täyteisessä huumassa, vai kuljetko sen yksin?

Ketään rinnallas eikö kulje. Hiljainen on silloin ties, vain omat ajatukses seuranas. Hiljainen ja raskas on silloin ties.

Ei ole ihmistä luotu yksin kulkemaan, ei vaikka jotkut niin uskottelevat, ei vaikka se olisi ehkä mutkattomampaa, vaikka olisitkin itsenäinen ja vapaa.

Vaan onnekas on hän, joka toisen löytää, joka kaiken jonkun kanssa jakaa saa. Onnekas on hän, jonka askel paina ei, jonka tiellä aina aurinko paistaa.

road in forest - stock photo

Rakastan sua, ei sitä mikään muuta. Ei vaikka tuuli kallioihin löisi.

Ei vaikka kukkamme kuihtuisi, ja pois lakastuisi.

Spinning gold love

Balleriina tanssii, tanssii aina vaan. Hän ei koskaan kyllästy, hän ei koskaan väsy.

Silmät eloisat, jalat taipuisat, kädet kauniissa linjassa. Sydän lyö tahtiin musiikin.

Hän ei koskaan luovuta. Ei vaikka tahti kovenee, ei vaikka vuodet kuluvat, ja toiset muuttavat suunnitelmiaan.

Hän on aina uskollinen tanssille. Hän tahtoo olla paras. Hän tahtoo tanssia ulos kaiken.

Kaiken sen, mikä pidättelee häntä, kaiken mikä on syönyt häntä sisältä, kaiken mitä pelkää, kaiken mistä unelmoi.

Aivan kaiken, koko elämän kirjon. Hänelle ei ole mitään muuta. Hänelle tanssi on koko elämä, ja koko elämä tanssi.

beautiful caucasian tall woman ballet dancer standing pose  full length on studio isolated white background - stock photo

Sadepisarat kuin kyyneleet. Tuijotan niitä. Mieli apeana, ajatukset hitaalla.

Minä olen kuin syyssade, joka ikkunaani ropisee, tyhjäksi imetty, loppuun käytetty.

Mikä minua estelee? Kuka minua käskee, ja ohjailee? Kuka muutti minut?

Laittoi ajatukset sikin sokin päähäni? Heitteli tunteitani sinne tänne? Sekoitti kaiken?

Se jokin myllertää sisälläni, ja tekee mitä tahtoo.

Background with rain and waves on the drops. Eps 10 - stock vector

Epätäydellinen elämä riepottelee. Asiat muuttuvat toistuvasti ympärilläni.

Miksen voi sietää sitä? Miksen voi hyväksyä, että elämä on sellaista?

Elämä on epätäydellistä. Kuitenkin uusi päivä tulee taas.

Ehkä vielä opin ymmärtämään. Ehkä vielä saan vastaukset kysymyksiini.

gray labyrinth, complex problem solving concept - stock photo

Päivä kaunein kerran päättyvä on, niinkuin jokainen päivä elämän. Kiitollinen silti noista päivistä olen.

Kiitollinen kaikista hyvistä hetkistä, vaikka onkin paljon harmaita päiviä, jopa mustiakin.

Silti kiitollinen aina, että sain nuo kirkkaat päivät kokea.

bouquet of multicolor tulips over blurred green background. fresh spring flowers with water drops - stock photo

Lauantai-ilta ravintolassa, hyvää ruokaa ja viiniä. Ystäviä, naurua, rentoa tunnelmaa.

Kaikki on tänään kohdallaan.

Celebration. People holding glasses of champagne making a toast - stock photo

Minun piti tulla istumaan iltaa kanssasi. Pitkästä aikaa kasvokkain kohdata.

En ehtinytkään enää tavata sinua. Menit yhtäkkiä pois.

Olisin halunnut jutella sinulle vielä kerran, juoda kanssasi lasillisen tai pari.

Muistella menneitä, kun olin lapsi. Kun tulin usein äitini kanssa käymään, ja sinä tilasit pizzaa meille.

Kun minä leikin koristenukeillasi, kunnes nukahdin sängyllesi.

Nyt olet poissa. Sinä lähdit aivan varoittamatta. Elämäsi jäi niin kesken.

Missähän sinä olet? Mahdatko kuulla tai nähdä minua? Katseletko meitä pilven päältä? Oletko vielä siellä jossakin?

Ehkä yksinäisyytesi taakka, ja kaikki vaikeutesi ovat nyt poissa. Jos olet taivaassa, et ole enää koskaan yksin, etkä turvaton.

Sinusta pidetään huolta. Niin toivon takiasi, jotta sinäkin saisit vihdoin olla onnellinen.

old white fake flower on grave - stock photo

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s