PALUU ARKEEN

Colorful Trees Surrounding Creek in the Fall

Työt ja treenit ovat alkaneet, ja syksy on aina vain lähempänä, ikävä kyllä! No onneksi vielä on ollut aika lämpimiä päiviä. Sitäpaitsi on toistaiseksi ollut suht helppoa herätä aamulla töihin, kun on valoisaa. (Ainakin kun mä menen kymmeneks). Niin ja vaikka aluksi harmittelinkin töihin paluutani, on se toisaalta ollut mukavaakin. Tulee jokin rytmi päiviin, ettei mene ihan laiskotteluksi. Jotenkin sitä on energisempi, ja saa aikaan paljon enemmän kuin lomalla. Olihan lomalla tietenkin kiva tavata kavereita, käydä minigolfaamassa ja ulkona syömässä, nauttia pitkästä aikaa viiniäkin, mutta kyllä tää töissä olokin menettelee…

Avomiehen siskokin kävi Lontoosta meitä moikkaamassa pienokaisensa kanssa. Oli tosi mukavaa nähdä taas pitkästä aikaa! Olisi kiva nähdä useamminkin, mutta nyt hän lupasikin alkaa käydä useammin, kun on lapsi, josta hän haluaa puoliksi suomalaisen. Pikkuinen oli aika väsynyt tapaamisellamme, mutta ihana pallerohan se on. Taas kun on noiden lasten kanssa ollut paljon tekemisissä, alkaa miettimään, että pitäisiköhän sitä itsekin pyöräyttää, mutta kun se kuitenkin pelottaa niin paljon, vieläkin…Kohta alkaa kyllä olemaan viimeset hetket käsillä, niinkun työnantajani yks päivä muistutti. Ei ois kiva sen paineen takiakaan lapsia tehä, mut toisaalta en haluaisi, et kävis niinkään, et sit myöhemmin kaduttaa, että jäi tekemättä, niinkun veljeni pitkäaikainen kihlattu on sanonut. Hänelle tuli vasta nelikymppisenä tunne, että lapsi voisi olla kiva. Alkaa ikävä kyllä olemaan jo aika myöhäistä. Toisaalta hän halvaantui päälle kolmekymppisenä, mutta on alkanut jo jonkun verran toipumaan. Sen verran hyvin, että pääsi kepin kanssa kävelemään veljeni luota läheiseen ravintolaan, jossa kävimme lomallani syömässä. (Ei siis tarvinnut pyörätuolia, niinkuin aikaisemmin).

Vähitellen ruska-aikakin taas lähestyy. Lehdet alkaa jo kellertää. Se on ihan kaunista, edessä oleva pimeys vaan masentaa. Ruska-ajasta ei sitten olekaan enää pitkä matka jouluun. Aika menee nykyisin niin nopeasti, ja aina se vaan nopeutuu, mitä vanhemmaksi tulee. Se oikein lentää, pelottavaa. Siinä on tietysti se hyvä puoli, että kevät koittaa taas pian, mutta toisaalta, samaan aikaan koittavat syntymäpäivät ahdistavat joka vuosi enemmän ja enemmän. Ihan kauhistuttaa ajatella seuraavia syntymäpäiviä, vaikka eihän edelisistäkään vielä ole kovin pitkä aika. Silti mietin sitä jo…No, ei lähdetä tähän keskusteluun enää enempää, olenhan kirjoittanut aiheesta jo ensimmäisessä blogiartikkelissani, josta tulikin mieleeni, että on hauska huomata kävijämäärien blogissani kasvaneen. Hyvä, että sentään joku tätä lukee, mutta olisi myös kiva, että kommentoisitte blogiani, kirjoittaisitte ajatuksianne, ja vastailisitte silloin tällöin täältä löytyviin kysymyksiini. Erityisesti kaikki tutut, tehkää se, jooko? Voitaisiin tehdä vähän ajatusten vaihtoa. Monia teistä tulee nähtyä niin valitettavan harvoin nykyisin, niin tulisi edes jonkunlaista yhteydenpitoa! Miten sitä aina onkin niin kiire nykyisin…

Muuttokin meillä on pian edessä. Sitten vasta kiire onkin! Saatiin vihdoin (isompi) asunto, jota on jo pitkään odotettu. Meidän vuokrasopimus kun päättyy lokakuussa. Hirvittää vaan se kauhea urakka, mikä on edessä. Paljon on järjestelemistä. Saa kyllä mennä roskiin suuri osa tavaroista (etenkin vaatteista). Ei oo niin paljon kannettavaa. Haluaisin muutenkin jo uusia vaatevarastoani. Nyt ainakin pääsee eroon kaikesta turhasta. Vähän kyllä on haikea olo, kun on asuttu tässä niin pitkään, ja alue on tosi kiva. Tässä on paljon luontoa, hyvät kaupat, ja mahtavia ruokapaikkoja lähialueilla, (joista voi tilata kotiin). Onhan toi tuleva asuntokin ihan ok-alueella, ja se on isompi ja uudempi. Ihan uusi talo. Sitäpaitsi työ-ja varsinkin treenimatkani lyhenee. Ei se pitkä ollut ennenkään, mutta nyt siitä tulee vielä lyhyempi…

Kävin muuten taiteiden yönä  maalaamassa vesiväreillä. Työpaikkani lähellä (nimeä mainitsematta) oli sen kunniaksi järjestetty tilaisuus maalata. En ole moneen vuoteen maalannut, (paitsi vähän johonkin pieniin lahjatavaroihini, joita myin yhteen aikaan). Tuntui pitkästä aikaa tosi hyvältä! Ensin mietin saanko mitään aikaan, mutta tulihan siitä jonkinlainen kuva, jonka nimeksi tuli: ”Auringonlasku”. Aiheena siis oli oma maisema. Valitsin kuvani aiheen, sillä rakastan vettä, ja auringonlaskut ovat kauniita. Niiden värimaailma on upea. Kävin tänään ottamassa kuvan maalauksesta. Voisin jossain vaiheessa laittaa sen tänne blogiinkin. Ei se mikään mestariteos ole, mutta pidän väreistä ja sommittelusta. Olin jo unohtanut, miten mukavaa maalaaminen voi olla. Tuli mieleen ne lapsuuden ja nuoruuden ajat, kun kävin monta vuotta kuvataidekoulua, josta pidin todella paljon!

Kävin myös vähän aikaa sitten ostamassa Stadiumista Sun Lahti t-paidan ja -kassin, yhteensä vaan 3€. Treeneissä kuulin, että siellä myydään alennuksella noita tapahtumatuotteita. Harmi vaan, että ne makeet hupparit oli loppu. Sellasen olis saanut vitosella…

one caucasian young woman ballerina ballet dancer dancing with tutu in silhouette studio on white background - stock photoyoung beautiful dancer posing on a studio background - stock photo

Treenit

Treenit ovat siis alkaneet, jonka kyllä huomasi aluksi luissa ja ytimissä. Lihakset olivat ekojen treenien jälkeen monta päivää sen verran hellänä. Ilmeisesti ainakin tuli tehtyä liikkeet täysillä, joka on vaan hyvä! Emme ole vielä tehneet mitään esitysohjelmia, vaikka puhuimmekin jo alustavasti gymnaestradasta. Tulemme hakemaan ainakin (omaan) hallinäytökseen tuon valkean linnun lisäksi, ja sitten ehkä vielä johonkin teatterinäytökseen, tmv.  Olemme tehneet tunnilla aika vaativia koreografiaharjoituksia. Balettiharjoituskin on edennyt jo astetta vaikeammalle tasolle. Onhan siinä haastetta, mutta ei kuitenkaan liikaa. On mukavaa huomata, että vartalo alkaa vähitellen totella, varsinkin perusliikkeissä! Muuten, valmentajallamme oli syntymäpäivät ensimmäisenä treenipäivänä, ja me kaikki lauloimme hänelle. Ekan tunnin lopuksi katsoimme sitten yhdessä Riikan kuvaaman videon ”Valkeasta linnusta”, jossa kuviot näkyivät selkeämmin kuin telkkarissa, kun ei ollut lähikuvia. Tällaisissa merkeissä on uusi kausi lähtenyt käyntiin. On ollut tosi mukavaa nähdä kaikkia treenikavereita! Innolla jään odottamaan mitä tämä kausi vielä tuokaan tullessaan.

Kannanotto

Nykyään telkkarista ei juuri enää tule mielestäni hyviä sarjoja. On vain uusintaa uusinnan perään, massaan hukkuvia sarjoja, ja tositv:tä. Niistä kyllä jotkut ovat ihan hyviä, mutta noihin samoihin formaatteihin alkaa kyllästyä, keksisivät enemmän uusia. Kanavia kyllä on paljon, mutta silti ohjelmien laatu ei ole kummoinen. Oletteko huomanneet, että sellaiset tv-sarjat ovat hyviä, joiden hahmoon/hahmoihin on helppo samaistua, aivan kuten Sinkkuelämää-sarjassa? joka on yksi kaikkien aikojen parhaista sarjoista! Siinä samaistuin aivan täysin Carrieen. Hänkin kirjoitti filosofisia ajatuksia, niin minäkin tykkään tehdä. Hänkin analysoi paljon asioita, aivan kuten minä. Hän on monessa suhteessa kuten minä. Hänellä on tumma, komea mies, kuten minullakin nykyään, heh. Ovat muuten oikeasti vähän saman näköisiä meidän miehet. Ei tuollainen suhde tosin varmasti tosielämässä toimisi, ainakin mun kokemuksella on-off suhteet on aika tuhoon tuomittuja. Sellainen oli minulla samoihin aikoihin, kun Carrie ja Kiho alkoivat soutaa ja huovata…Kuka sinä olisit Sinkkuelämää-sarjan hahmoista?

Kai se on niin, että sarja tuntuu läheisemmältä, jos sen hahmoon/hahmoihin samaistuu. Sama juttu oli aikoinaan Ally Mc Bealin kanssa. Siihenkin samaistuin, ja se oli myös silloin suosikkiohjelmiani. Ei tosin ihan yhtä hyvä kuin Sinkkuelämää, mut kuitenkin…Tehtäisiinpä nykyäänkin yhtä hyviä sarjoja kuin ”Sinkkuelämää”, ”Forsytein taru” tai kotimaisista esim. ”Kotikatu” tai ”Ruusun aika”. Salkkaritkin on menettäneet jo alun loistokkuutensa. Se oli aikoinaan ihan huippusarja! Tällä hetkellä odotan, että ”Vain elämää” palaa ruutuun. Se on aivan ihana ohjelma! Parhaita nykyisin pyörivistä ohjelmista, ellei jopa paras. Toinen hyvä on: ”Putous.” Nekin vaan on sesonkiohjelmia…Mulla ois muuten yks hyvä tositv-formaatti-idea. Sellanen, jossa henkilökohtaiset avustajat kilpailisivat paremmuudesta. Siinä näytettäisiin sitten heidän työpäiviään, ja se joka suoriutuu parhaiten voittaisi jonkun palkinnon. Ei sen välttämättä tarvitsisi olla kilpailukaan. Voisihan se olla tehty ”Poliisit”-ohjelman tyyliin. Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta  uskon, että ohjelmasta tulisi mielenkiintoinen, jos siihen valittaisiin avustajia, joiden päivät ovat erilaisia, ja joilla on paljon monenlaisia työtehtäviä. Siellähän voi tulla vastaan vaikka hääjuhlia, ristiäisiä, syntymäpäiviä, ja vaikka mitä muuta. Myös ihmiset näkisivät, miten paljon haasteita työssä on. Luulen, että sitä ei moni heti arvaisi. Itseäni tuo ainakin kiinnostaisi.

Tässä pari hyvää videopätkää lempisarjoistani.

Musiikkivalinnat

Kolmessa seuraavassa biisissä on tosi upeet sanat!

Tuo seuraava on loistava kappale, jonka tahtiin olemme tehneet treeneissä alkulämmittelyjä.

Uni

Näin yhtenä yönä unta, että olimme lähdössä avomieheni kanssa matkalle jonnekin ulkomaille, mutta en muista minne. Jännitin lentomatkaa, ja se tuntui aika todelliselta! Muuta en unesta sitten muistakaan. Aika vaatimattomia ovat uneni olleet jo pitkän aikaa. Parempia odotellessa…

Kirjottelu jää varmaan vähäksi aikaa vähemmälle, kun meille tulee ne muuttohommat, mutta sen jälkeen ainakin jatketaan taas! Hyvää syksyn alkua kaikille! Koitetaan jaksaa, vaikka päivät lyheneekin koko ajan. Vitamiineja ja kahvia vaan naamariin. Niillä sitä pääsee jo aika pitkälle! Sitten pidetään mielessä, että nopeasti se pimein aika on ohi, ja valo jälleen voittaa lopulta…

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s