RUNOJA3

Kahvi, tuo taianomainen tuoksu, hienostunut aromi. Se kutsuu luokseen kuin huume. Se maistuu aina yhtä hyvälle.

Jo aamun ensimmäinen hörppy tuntuu aivoissa autuaalle. Kahvilla on pitkät perinteet. Sitä juodaan joka tilaisuudessa. Ilon ja surun hetkellä, niin häissä kuin hautajaisissa.

Sitä tarjotaan vieraille, sitä otetaan lääkkeeksi väsymykseen. Sitä juodaan tapaamisissa, ystävien ja sukulaisten kanssa, juhlassa ja arjessa.

Siihen liittyy paljon muistoja. Niin monet hetket on vietetty kahvikupin äärellä. Niin monta kakkupalaa huuhdottu alas kahvilla.

Kesäillan lempeässä viileydessä, tai talven purevan viiman keskellä. Jouluaattonakin on kahvihetki ehdoton. Kahvilla aamu lähtee käyntiin.

Kahvin avulla saadaan ideoita, ja sen ääressä tutustutaan uusiin ihmisiin. Kahvi saa hymyilemään. Kahvi tekee joka hetkestä paremman, unohtumattoman.

Kahvi hoitaa ihmisiä ja koko yhteiskuntaamme. Se tuo mukanaan palasen onnellisuutta. Kahvi on juomista jaloin.

Coffee cup and saucer on a wooden table. Dark background. - stock photo

Kesä -98. Olen juuri täyttänyt 18. Maalla ensi kertaa aivan hiljaista. Punainen talo on tyhjä. Astun sisään. Tuttu vanhan talon tuoksu vastassa, mutta sinä et ole enää vastassa.

Kaikki samoin kuin ennen. Kaikki koskemattomana. Vaatteet roikkuu henkarissa, valokuvat seinillä. Sinun tavarasi jokapuolella. Jotain päättyi silloin.

Kuuntelen hiljaisuutta. Ääniä lapsuudestani. Saapui uusi aika. Aikuisuuden aika.

Vector illustration of cool detailed red house icon isolated on white background. - stock vector

Syntymä ja kuolema, samana keväänä. Toinen poistui, teki tilaa uudelle. Teki tilaa pienokaiselle, joka toi uutta elämää kadotetun tilalle.

Niin pieni olit, kaikesta tietämätön. Elämän polku auki, kaikki vasta alussa. Pienet kätesi nyrkissä, pieni pää äidin turvallisessa sylissä, vailla huolia, vailla vastuuta.

Nyt elät jo nuoruuden haurasta aikaa. Minä sen kauan sitten kadotin. Kokeilet siipiäsi, kuten jokainen vuorollaan. Juokset elämään, joka liukuu vuosi vuodelta eteenpäin.

Ajat ja vaiheet erilaiset läpi käyt. Elämän kiertokulku jatkuu.

Mother and Baby kissing and hugging. Happy Family - stock photo

Hengitän syvään ilmaa, niin raikasta, niin puhdasta. Maaseudun kevyttä ilmaa. Olen kaukana kaupungin saasteista.

Istun pihakeinussa ja nautin hetkestä. Kesä kaunein hellii meitä. Kaupungin kahleet ovat kadonneet, olo keveä.

Juna saapuu asemalle. Varoitusäänet kilisevät keskipäivän paahteessa. Kotoisa ääni. Tuttu vuosien takaa.

Naapurin pihalta kaikuvat lasten äänet. Äiti poimii kukkia, isä lukee uutisia. Vaistoan, tästä tulee hyvä päivä.

Small red idyllic farmhouse/ cottage in a sunny summer green landscape (Finland Scandinavia) - stock photo

Sinä pieni ihmisen alku. Toivon elon tiellesi paljon onnen hetkiä. Toivon, ettet väsy, etkä katkeroidu, kun tulet isoksi.

Kun maailma näyttää toisen puolensa. Sen, josta et vielä aavista mitään. Kun ei äidin syli enää korjaa, kun olet omillasi.

Toivon, että olet silloin vahva. Toivon, ettet lannistu koskaan. Ota elämä vastaan ilolla, ota se lahjana suurena.

Silloin jaksat päivän jokaisen, sen raskaimmankin.

picture of a newborn baby curled up sleeping on a blanket - stock photo

Saavun tuttuun kylään. Siellä vietin lapsuuteni kesät. Muistan kaikki paikat, kaikki leikit. Muistan kioskin kohtaamispaikan, joka jo vuosia sitten suljettiin.

Muistan vanhan, tyhjän kaupparakennuksen, josta pehmokoirat ystäväni kanssa ostettiin. Sinä sait kauniimman, sen viimeisen sini-harmaan. Minulle jäi keltainen.

Muistan kirpputorin, ja uimarannan, jossa monet kerrat uitiin, tai minä oikeastaan räpiköin. Kerran löysimme rannasta vanhoja, historiallisia esineitä.

Muistan mummolasi, jonne kuljimme oikopolkua pitkin, naapurin pihan läpi. Mummosi koira hyppi ja haukkui aina narussaan, pelkäsin sitä. En koskaan mennyt lähelle.

Muistan pyöräretket, ja leikkipuiston. Muistan naapurin autonkorjaustelineen, jonka kapeilla puurakenteilla leikimme serkkusi kanssa hippaa.

Kuvittele että heräät huomenna ja kaikki musii...

Kuvittele että heräät huomenna ja kaikki musiikki on kadonnut (Photo credit: hugovk)Muistan naapurin autonkorjaustelineen, ja kuinka leikimme hippaa sinun serkkusi kanssa sen kapeiden puurakenteiden päällä.

Minä hävisin teille lähes aina. En ollut hyvä tasapainoilemaan. Kuinka pienissä hetkissä onni olikaan.

Onni oli nurmen kesäisen raikkaassa tuoksussa, ja sateen jälkeisessä puhtaassa ilmassa.

Onni oli jokaisessa poutapäivässä, ja kirkkaassa, viilentävässä järvessä.

Onni oli yhteisissä hetkissä, jotka pyyhkiytyivät ajan saatossa pois.

Ei odotettu mitään suurempaa, ei kaivattu mitään enempää.

Niin yksinkertaista, niin mutkatonta. Oi kunpa vieläkin niin olisi.

Three happy smiling child playing in park - stock photo

Päivät ja hetket lyhenee. Ajat muuttuu, murenee vuosi vuodelta pois.

Joskus aika oli toisenlainen, aika oli niin pitkä. Päivä oli kuin viikko, viikko kuin kuukausi, kuukausi kuin ikuisuus.

Oli niin helppo olla. Ei tarvinnut miettiä kuin seuraavaa leikkiä. Ei tarvinnut kiirehtiä, ei huolia kantaa.

Ajasta on tullut julma, armoton valtias, joka kuin kiusaa tehden juoksee eteenpäin.

Ennen aika oli ystävä, nyt siitä on tullut vihollinen.

Earth and galaxy (Collage images from www.nasa.gov) - stock photo

Vain yksi elämä, niin monia haaveita, niin monia suunnitelmia.

Mitä tapahtuu juuri nyt? Missä rakastutaan? Suudellaan ensi kertaa kiihkeästi alkusyksyn iltahämärässä, puiston viileässä syleilyssä.

Missä juhlitaan? Juodaan shampanjaa, syödään ehkä rapuja syyskuiseen tapaan, lauletaan ja nauretaan. Tunnelma on kepeä. Missä kaivataan lohdutusta?

Mitä tapahtuu huomenna? Kun minä olen poissa. Olen enää varjo, joka seuraa, muisto jonkun mielessä, kuva albumissa. Mitä tapahtuu silloin?

Miten paljon muuttuu? Miten paljon säilyy? Muuttuuko ihmisen viha, syvä katkeruus? Muuttuuko halu tuhota, ja valloittaa. Muuttuuko jano asein hyökätä? Osaammeko vielä rakastaa?

Jospa kaikki sodat kääntyisivät ystävyyteen, hedelmälliseen yhteistyöhön. Oman edun tavoittelu unohdettaisiin, ja rakennettaisiin yhdessä maailma, jossa kaikilla on hyvä olla.

Silti luulen, niin ei koskaan tapahdu, sillä ihminen on se mikä on. Ihmisen ahneus on kaiken voittava, kaikki moraaliset lait rikkova. Ihminen ei opi koskaan virheistään.

Me tuhoamme sisariamme ja veljiämme, uudestaan ja taas uudestaan. Me haluamme uskoa hyvään, mutta emme toimi sen mukaisesti.

Huominen, onko meillä sitä? Onko meillä vielä kauniita auringonnousuja, ja -laskuja?Onko meillä vielä paikka, jossa rauhoittua metsän keskellä, veden äärellä, sen hiljaista loisketta kuunnellen?

Onko meillä vielä rapujuhlia, häitä, ristiäisiä, valmistujaisia, onnellisia hetkiä läheisten kanssa? Rikkomattomia hetkiä, kauniita hetkiä, hetkiä, joissa sydän puhuu aseiden sijaan.

Star field in  deep space many light years far from the Earth. Elements of this image furnished by NASA - stock photo

Syyskuu. Mäntyjen tuoksu yhä niin kesäinen. Koululaiset palanneet koulun pihalle.

Välitunnilla äänekästä. Raikas ilma sateen jälkeen, helppo hengittää. Ei ole kylmä, ei ole kuuma.

Tekisi mieleni tanssia kadulla. Kunpa talvi ei tänä vuonna tulisikaan.

Set of 5 Different Autumn's Banners / Nature - stock photo

Pimenevät illat, mustuva mieli. Pimeys kuin myrkky, joka nielee minut sisäänsä. Tekee minusta toisen ihmisen.

Olen kevään lapsi. Siksi kai valoa rakastan. Pimeys vie voimat, kaikki väsyttää. Talviunille haluaisin minäkin, lailla karhujen.

Herätä valoon kevään, kun lumet sulavat pois. Niin olisi kesä ikuinen.

moonlight landscape - stock photo

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s