RUNOJA6

Vaihtuvat päivät, vaihtuvat vuodet. Kaikki toistuu, kaikki polkee paikallaan.

Mikään ei muutu, ja kuitenkin kaikki.

***       ***     ***

Lämmin kesäilta. Saunan jälkeen terassilla, aivan hiljaista. Vain tuulen hento kosketus iholla.

Ahmin kesän tuoksua. Iholla puhtaalla olo raikas, mieli kevyt kuin lapsella.

Ei tarvitse ajatella, vain tuntea.

***        ***     ***

Tuuli puita huojuttaa, ajatukset päässä kuohuttaa. Kaikki tunteet pinnassa, on lumihiutaleet ikkunassa.

Olen vankina oman elämän, olen vankina tämän kaupungin.

Puut metsän mulle huokaa, kotiin minut tuokaa.

***         ***      ***

Minä muistan sen, sinä muistat sen. Päivät yhteiset, leikit kesäiset.

Vesisateessa juoksentelun, keskellä mutaista polkua, pyöräretket, uintireissut.

Kaikki ihanat lapsuuden kesät.

 

***         ***      ***

Huhtikuu, ja syksyn harmaa maisema. Ei valoa, ei edes silmuja puissa.

Ei keväästä merkkiäkään, paitsi lintujen laulu, joka iloisesti soi.

Ne eivät piittaa sateesta, ne eivät piittaa harmaudesta. Voisinpa olla kuten ne.

***         ***      ***

Olen eksynyt lapsi yksin pimeässä. Pelkään sitä.

Tahtoisin löytää valoon, mutta en enää osaa.

Tahtoisin aurinkoon, mutta en muista miten.

Hukkasin tieni, hukkasin reittini. Kadotin kaiken entisen.

***       ***        ***

Hän tuntee sen. Aika on tullut. Aika hyvästit jättää, ja unohtaa kaikki. Pois heittää taakka maallinen.

Sielu on jo amputoitu. Sydän kulutettu loppuun. Hän ei enää palaa.

Viimeistä kertaa häntä kannetaan. Ikuiseen uneen.

***       ***       ***

Mieltä painaa, on kaikki vain lainaa.

Niinkuin uni, joka hetken kestää saa.

Niinkuin kukka, joka tovin kukoistaa.

Tai kuin kesä kaunein, joka loistollaan kaikki lumoaa.

Se pian pois on, ja taika katoaa.

***       ***        ***

Hukkumassa olen sinun kanssasi. Painoimme toisemme pinnan alle.

Vedimme hetken henkeä. Vajosimme uudestaan pinnan alle.

Nyt olemme syvällä pohjassa. Syvemmällä kuin aikaisemmin.

Siellä, minne auringon valo ei ylety, mistä matka on liian pitkä takaisin.

***       ***        ***

Äiti lastaan kantaa, tälle kaikkensa hän antaa.

Äiti huolta kantaa, lapsi matkallaan kasvaa.

Polku leveä on, se minne vain viedä voi.

Tie on loppumaton. Äiti valvoo mietteissään.

Milloinkaan ei levottomuus sammu, milloinkaan ei hän päästä irti.

Äidin rukous kauas kantaa, missä nainen kulkee kohti rantaa.

Nainen viimeiset sanansa lausuu, viimeiset toiveensa antaa.

Kulkee kohti aaltoja, kunnes luoja taivaaseen hänet kantaa.

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s