LAVATANSSEISTA

image

Lämmin kesäilta. Puut kahisevat rauhoittavasti tuulessa. Kukkaloisto on kauneimmillaan. Käki kukkuu kauempana. On juhannus, ja tuleva yö täynnä taikaa…

Tiedän, juhannus on jo ohi, mutta kesä periaatteessa jatkuu vielä elokuun loppuun, ja mikä olisikaan parempi kesäinen kirjoitusaihe kuin lavatanssit?
Ajattelin koota tähän artikkeliin muistoja lavoilta, joissa olen käynyt. Niitä ei ole montaa, mutta on niitä muutama. Melkein kaikki niistä ovat Keski-Suomessa, mökkipaikkakuntamme lähettyvillä. Yksi paikoista on tullut kaikista tutuimmaksi, nimittäin Nuorisoseurantalo (kuvassa ylhäällä), joka on vain pienen kävelymatkan päässä mökiltämme. Ennen talolle kulki jopa oikopolku suoraan pihaltamme, mutta nyt se polku on kasvanut heinää täyteen. Tuolla talolla olen käynyt lapsesta asti monissa eri tansseissa. Yksi elävimmin  mieleen jääneistä esiintyjistä on Tarja Lunnas. Hän oli minusta aivan äidin näköinen. Voisi vaikka olla äidin pikkusisko. Muistan elävästi myös Ramblin Menin esityksen, joka soitti kivaa, menevämpää musaa. Andy McCoykin esiintyi kerran nuoruudessani talolla, mutta valitettavasti en silloin päässyt paikalle katsomaan. Se harmitti paljon, koska olen hänen suuri faninsa! Vielä kun saataisiin Jippu esiintymään talolle. Olisi ihan mahtavaa! Rakastan hänen musiikkiaan. Hänen äitinsä asuu kylällä, joten se olisi periaatteessa järjestettävissä…Jokatapauksessa esiintyjiä on talolla ollut ihan laidasta laitaan. Enimmäkseen tietenkin se on ollut sellaista perusiskelmää, ja joskus aikoinaan myös tanhua, mutta sukupolvien nuorruttua, myös musiikki on kokenut muutoksen. Tanssien määrä on kuitenkin laskenut vuosien saatossa tasaista tahtia. Ennen talolla oli kesäaikaan tansseja joka viikonloppu, nykyisin niitä on enää pari-kolme kesässä.

Itse Seurantalo paikkana on aika tyypillinen, romanttinen vanha talo. Se oli aikoinaan valkoinen, mutta joskus reilu kymmenisen vuotta sitten se maalattiin puna-keltaiseksi. Sisään astuessaan voi tuntea mahtavan, vanhan puutalon tuoksun. Talossa on aina myös lämmin ja ystävällinen vastaanotto, tai tanssi- iltoina jo pihalla, jossa on silloin lipunmyyntipiste. Parasta on, että paikalla on aina myös tuttuja, ihania sydämellisiä kyläläisiä. Myös herkkuja on aina tanssi-iltoina tarjolla. Aikoinaan odotin joka kerta, että pääsen tansseihin ahmimaan herkullisia grillikyljyksiä, joita siellä silloin jokaisissa tansseissa tarjottiin. Söin niitä ainakin kolme-neljä illassa, joskus taisi mennä viideskin. Olen todellinen herkkusuu. Rakastan hyvää ruokaa, ja kesällä grilliherkkuja parempaa ei olekaan. En tietenkään syönyt kyljyksiä yhteen menoon, vaan illan kuluessa. Viimeiset vedin sitten usein yöllä mökillä, tanssien jälkeen. Olin varmaan kuluttanut tanssiessani niin paljon energiaa, että ruoka maistui taas. Kyljykset olivat vain jotenkin niiiin hyviä! Harmi ettei niitä ole enää pitkään aikaan ollut tansseissa, tai ei ainakaan silloin, kun minä olen ollut paikalla (nykyisin harvemmin). On tansseissa kuitenkin aina jotain hyvää, kuten viimeksi herkullista pyttipannua.

image
Tässä vanha tanssiyhtyeen mainosjuliste seurantalolta. Kuva otettiin sillon, kun valkattiin porukalla arkistoista vanhoja julisteita seinälle laitettavaksi, joskus vuosia sitten. Vanhemmat olivat päävalitsijoita, kun tietävät hyvin noi vanhat artistit. Lisäksi paikalla oli tietenkin pari seurantalon toiminnassa pitkään mukana ollutta kyläläistä.

**************************

Toinen hieno entinen tanssi paikka tuossa lähellä on Virransilta, jossa pidettiin aina ennen perinteisesti juhannustanssit, sekä elokuun kuutamotanssit. Enää siellä ei ole moneen vuoteen ollut toimintaa, joka on harmi, sillä paikka on aivan mielettömän kaunis! Se on kauneimpia paikkoja, joissa olen elämäni aikana käynyt, ja ehdottomasti ainakin yksi Suomen kauneimmista paikoista, ellei jopa kaunein. Katsokaa vaikka itse alla olevista kuvista. Eivätkös olekin kuin satukirjasta? Paikka suorastaan huokuu rauhaa. Se on paikka, jossa mieli lepää. Satumaisen kauniin maiseman lisäksi saattaa kuulla veden rauhoittavan virtauksen, voi tuntea puiden ja kukkien tuoksun, seurata ohi lipuvien pilvien liikkeitä…Siellä voi jättää kaiken muun taakseen…

image

image

image

Joskus tuolla on kyllä pidetty yksityisiä bileitä, julkisen toiminnan päätyttyä. Varsinkin silloin, kun meiltä löytyi haitarinsoittajakin omasta takaa, se toimi oikein hyvin. Oli elävää musiikkia, oli makkaraa, jota vanhassa grillissä grillattiin, oli hyvää seuraa, eli kaikki tarvittava. Saattoihan siinä halutessaan laittaa vaikka tanssiksikin…

Lava numero kolme, jossa myös tuli aikoinaan paljon käytyä, on ”Karhunkylän” lava. On vuosia aikaa, kun kävin siellä viimeksi, mutta joskus kun olin lapsi ja nuori, perheeni kävi siellä paljon. Sinne ajoi mökiltämme aika nopeasti. En tosin muista enää esiintyjiä, mutta ei siellä tainnut minun paikalla ollessani koskaan ketään kovin tunnettuja artisteja esiintyä. Ne varmasti olisivat jääneet mieleeni.

Tutuksi aikoinaan minulle tulivat myös Haapamäen höyryveturipuiston tanssi paikka, jossa päivällä on käyty useasti syömässä, sekä pieni romanttinen Sällinkylän lava, josta emme kerran meinanneet päästä takaisin mökille, sillä taksi ei suostunut siihen korpikylään tulemaan. Tämä kuski kun ei osannut ajaa paikalle. Onneksi paikan pitäjä lopulta vei meidät takaisin omalla autollaan…

Lavoilla on kyllä tunnelmaa, ja on sääli jos kulttuuri kuolee, niinkuin epäilen. Ainakin se muuttuu rajusti lähitulevaisuudessa. Perusiskelmäkulttuuri tulee varmasti katoamaan lavoilta, ja uudemmat musiikkityylit valtaavat silloin nekin, joka johtaa todennäköisesti myös paritanssikulttuurin päättymiseen. Sen valtakausi olikin kyllä todella pitkä. Ehkä onkin aika jo siirtyä eteenpäin, sukupolvien nuortuessa. Silti minä jään kyllä kaipaamaan perinteistä lava kulttuuria, ja sen romantiikkaa. Niitä tunteita mitä vain kesäisillä lavoilla voi tuntea…kaipausta valkeassa kesäillassa, vihreää kukkivaa luontoa, joka jatkuu silmänkantamattomiin, iloisia ihmisiä tanssitunnelmissa, ja naisia kesämekoissaan, odottaen tanssiin pääsyä, moni ehkä odottaen sitä yhtä ainoaa…Tätä kaikkea jäämme vaille, jos tuo perinne päättyy. Emmehän me sitä halua, Emmehän?!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s