la 5.7.
Pidin ensimmäisen viikon mittaisen lomapätkäni heinäkuun alussa, ja 5.7. lähdin pitkästä aikaa mökille. Olin odottanut reissua, ja tiesin, että siitä tulisi rentouttava piristysruiske tän arjen keskellä. Siksi olin niin innoissani. Ulkomaanmatkoihin kun ei ollut varaa, niin pääsin ainakin hetkeksi johonkin, pois täältä kaupungin hälystä. Sitäpaitsi tiesin näkeväni monia tuttuja. Kyläläisiä, joista monien kanssa olin tullut jo melko läheiseksi vuosien varrella. Siksikin tuollaiset pikkukylät ovat aivan ihania. Saattoi mennä lähikauppaan ilman sen suurempaa laittautumista, ja lähes aina törmäsi johonkin tuttuun, jonka kanssa saattoi vaihtaa kuulumisia…Ihan erilaista kuin tämä kaupunkielämä. Stressitöntä ja kiireetöntä…Nyt vielä oli odotettavissa jokavuotinen hattutemppu-tapahtuma, joka oli kokopäivän tapahtuma. Ohjelmaan läheisellä Nuorisoseurantalon alueella (kuva alla) kuului karaokea, torimyyntiä, teatteriesitys, ja illalla tanssit. Teatteriesitykset ovat olleet usein hauskoja, ja niissä on näytellyt tuttuja kyläläisiä, mutta tämän vuoden esitys oli suunnattu lapsille. Esitys oli: ”Peppi pitkätossu”. Minua ei siis haitannut, etten ehtinyt sitä näkemään. Saavuin mökin vieressä sijaitsevalle asemalle vasta kuuden jälkeen illalla, jossa veljeni, tämän aseman viereen keväällä muuttanut ystävä, ja tämän ystävän avovaimo (paikallinen vanha perhetuttu) olivat minua vastassa, ja hauskanpito saattoi alkaa…
Mökillä valmistauduin helteiseen tanssi-iltaan vaihtamalla tukalaksi käyneet farkkuni turkoosiin, olkaimettomaan kesämekkoon, (alle jätin mustan t-paidan), sekä ehostamalla hieman lisää kasvojani. En käytä enää nykyisin voimakkaita meikkejä, toisin kuin nuorena. Silloin halusin näyttää vanhemmalta, ja nykyisin taas nuoremmalta. Ehkä siksi näin, ainakin osittain. Sitäpaitsi kevyt meikki on freshimpi. Vaatteisiinkaan en liikoja tuhlaa (eipä olisi rahaakaan), mutta edullisestikin voi tehdä löytöjä. Esim. tuo käyttämäni tanssimekko (kuva alla) on ostettu joku vuosi sitten H&M:stä kesäalennuksesta, ja se maksoi muistaakseni n.6-7 €. Adidaksen t-paita taas on ostettu UFF: ilta, ja se maksoi 2€. Ei kivoista vaatteista tarvitse aina maksaa maltaita, mutta eikö olekin silti ihanan raikas kesäinen mekko? Ennen lähtöä syötiin iltapalaksi grilliruokaa. Jätin tilaa vielä jälkiruoalle, sillä kuulin, että tansseissa myydään lettuja, joita himoitsin kovasti…
Matkalla tansseihin törmäsimme vanhaan tuttuun tyttöön, jota en ollut nähnyt vuosikausiin. Hän on todella herttainen ja nauravainen tyttö, joka sai itsenikin vieläkin paremmalle tuulelle, jos mahdollista. Ajatella, että hänkin on jo lähellä neljääkymmentä. Edellisestä tapaamisestamme täytyi siis olla jo ainakin 10v. ellei enemmänkin aikaa. Niin ne vuodet vain vierii vierimistään…
Illan yhtye oli: ”Vaiettu salaisuus”, jonka loistava rautalankamusiiki tempaisi minut heti mukaansa. Minä tanssin illan aikana vuoroin veljeni, vuoroin tämän kaverin kanssa. Joitain reimppaimpia kappaleita tanssittiin tyttöporukalla kuin yökerhossa joskus nuorena. Välillä terassin puolella, oluella käydessäni tapasin sitten taas erään vanhan tutun, jonka kanssa saatiin hyvät keskustelut aikaan. Juteltiin mm.lasten teosta. Hän kertoi äitinä synnytyskokemuksistaan, ja minä kerroin synnytyspelostani, joka on todella iso, ja pelkään, että se estää minua koskaan tulemasta äidiksi, vaikka tavallaan päässäni vahvistuu kokoajan ajatus siitä, että olisi hieno kokemus tulla äidiksi. Lasten kasvatuskin pelottaa, mutta olisi ainakin minullakin vanhana joku, joka huolehtii minusta, niinkuin minä nyt huolehdin omista vanhemmistani. Olisihan se aika ankeaa vanheta yksin, ilman jälkipolvien apua. Alkaa kuitenkin näyttää melko todennäköiseltä, että sitä jälkipolvea ei ole tulossa. No, katsotaan kuinka käy. En ota sen suurempia paineita asiasta. Niitä tulee, jos niin on tarkoitettu.
Tässä illan yhtyeen kiva kappale.
Myöhemmin kun olisin vihdoin ottanut ulkoterassilla sen himoitsemani letun itselleni, ne olivatkin jo loppuneet. Lettujen sijaan otin sitten pyttipannua, veljeni suosittelemana. Se oli kyllä tosiaan todella herkullista, kuten kaikki ruoka, mitä tuolla seurantalolla on tarjoiltu!
Tanssien jälkeen katselimme vielä jalkapallon MM-kisapelin lopun entiselle kioskille tehdyssä kisastudiossa (joka siis on seurantalon pihalla). Hollanti voitti, jota suurinosa tuntui kannustavan, veljenikin. Itse olin puolueeton, koska en seuraa jalkapalloa. Pelin jälkeen menimme vielä naapuriin jatkoille. Kuuntelimme musiikkia, ja valvoimme aamuun asti.
su 6.7.
Sunnuntaina heräsin mökin vintiltä ihanasta hetekasta toisaalta hyvin rentoutuneena, mutta toisaalta veto poissa. Joko kaikki kaupungin kuormitukset olivat unohtuessaan saaneet minut rentoutumistilaan, joka johti mielettömään väsymykseen, tai sitten tuli lauantaina otettua pari liikaa. Kallistun melkein jälkimmäisen puolelle, mutta kyllä se olo siitä hiljalleen tokeni, viimeistään siinä vaiheessa, kun sain haettua aamukahvin kauppalasta. Kauppala oli entisen kaupan tilalle, vanhaan postitaloon tullut kioski-kahvila, jonka takaosassa oli vielä kirjastokin. Todella viehättävä paikka. Parivuotta takaperin kylällä ei ollut ollut kauppaa hetkeen. Hyvä että tämä tuli! On sentään jonkinlainen kauppa taas kylällä. Kesävieraatkin saavat makkarat ja oluet sieltä, eikä tarvitse aina niiden takia ajaa naapurikylään, useamman kilometrin päähän.
Myöhemmin päivällä meillä oli mökki täynnä porukkaa, kuten tavallista. Naapurit olivat tulleet kyläilemään, ja yhdessä paistattelimme kaunista heinäkuista päivää pihalla. Naapurin 6v. poika oli mukana, ja tämän kanssa heitettiin välillä tikkaakin yhdessä. En enää osannut heittää sitä niin hyvin, kuin nuorempana, jolloin olin siinä aika hyvä, mutta oli mukavaa puuhastella pojan kanssa. Hän on tosi suloinen ja sosiaalinen poika, aivan kuten nyt jo 20 v. täyttävä isoveljensä oli samanikäisenä. Illalla menimme saunomaan naapuriin, ja nukkumaan kömmin taas vasta joskus aamuyön tunteina, kuunneltuani hetken pihalla upeaa uuteen aamuun heräävien lintujen konserttia. Mitähän ne mahtoivat toisilleen jutella? Eikö pesät ole jo heinäkuussa rakennettu, ja perheet perustettu? Miksihän ne esittivät konserttinsa yhä joka päivä? Oli syy mikä hyvänsä, oli meidän ihmisten onni, että niin tapahtui. Se oli luonnon omaa, kaunista musiikkia, joka rauhoitti levotonta ihmismieltä.
Tommonen rupikonna nähtiin yöllä tiellä, kun tultiin naapurista. Eiks oo söpö?
ma 7.7.
Maanantai-päivä alkoi kuten sunnuntaikin, kahvin haulla kauppalasta. Niin sain taas itseni käyntiin siinä laiskaksi tekevässä rentoutumisen tilassa, jota tuo maaseudun ympäristö aiheutti. Taidan olla joskus jo maininnutkin, että olen muutenkin koukuttanut itseni niin pahasti kahviin, että takaisin ei ole enää paluuta. Vähintään aamukahvi on pakko saada. Se on ainoa keino päästä ylös sängystä, ja aloittaa päivä. Näin ei ollut, ennen kuin aloitin työni nykyisessä työpaikassani (n.7,5v.sitten). Siellä riippuvuuteni alkoi, sillä avustettavani on kova kahvin juoja, ja joudun hänelle aina kehittämään kahvia. Siinä niitä tuoksuja haistellessa alkoi kahvi vähitellen maistua itsellekin. Jokunen vuosi sitten luin kuitenkin artikkelin, jossa mainittiin kahvin hyviä vaikutuksia, joita oli aika paljon mm.muistin toiminnan ylläpito jne…Harva tulee varmaan ajatelleeksi, että kahvi sopivassa suhteessa voi olla jopa terveellistä. No ei siitä sen enempää.
Maanantai meni aikalailla samoissa merkeissä kuin sunnuntaikin. Kyläilimme toistemme luona naapuriperheen kanssa, ja minä puuhailin perheen pojan kanssa taas kaikenlaista. Opetin häntä esim. pelaamaan vanhaa nappuloidensyöntipeliäni, joka löytyi vielä tuvan pöydältä.
Päivällä myös toinen tuttavapariskunta tuli kylään. Pariskunta, joiden esikoistyttö oli aikoinaan hyvä ystäväni, ja jonka kanssa leikimme aina maalla yhdessä. Juuri kun olin ajatellut heitä, miettinyt mitä heille mahtoi kuulua…
Päivä liukui ohi nopeasti, kuten kaikki päivät nykyisin. Ennenkuin huomasinkaan oli jo ilta, ja seuraavana päivänä koittava kotiinlähtö alkoi harmittaa. Illalla saunoimme taas naapureiden luona, ja minä pelasin heidän pojan kanssa neljän suoraa ja Afrikan tähteä, kun kukaan muu ”vanhuksista” ei jaksanut!
ti 8.7.
Ennen lähtöä kävimme veljeni kanssa keittolounaalla kauppalassa, jollainen siellä tarjoillaan kaksi kertaa viikossa: tiistaisin ja torstaisin. .Kauppalaan sisään astuessamme tapasimme heti kaksi vanhaa perhetuttua, joiden kanssa vaihdoimme muutaman sanan. Päivän keitto oli tällä kertaa lohikeittoa, ja se oli todella herkullista! Siinä oli reilusti kaikkea, ja sitä sai niin paljon kuin halusi, joten otin vielä toisen lautasellisen. Lisäksi tarjolla oli leipää, ja jälkiruoaksi lounaaseen sisältyi vielä kahvi ja kuivakakkua. Hintaa lounaalla oli vain 6€. Tuohon hintaan ei yleensä saa mistään mitään!
Vatsa täytenä oli hyvä lähteä kotimatkalle puolenpäivän aikaan. Törmäsin asemalle mennessäni vielä yhteen naapuriin, joka kertoi ikäviä uutisia kummisedästäni. Tämän uutisen kaikki aikaisemman artikkelini: ”Kummisedän muistolle” lukeneet jo tietävätkin, mutta kerrottakoon heille, jotka eivät ole sitä lukeneet, että kummisetäni oli saanut toisen aivoinfarktin, ja joutunut sairaalaan. Pian tämän jälkeen kuulin hänen menehtyneen. Aiheesta lisää voi lukea yllämainitusta artikkelista.
Tervehdin vielä toisia naapureita, ennenkuin jätin haikeana kylän ja sen kaikki ihanat ihmiset taakseni. En tiennyt yhtään milloin palaisin takaisin, mutta toivoin sen tapahtuvan mahdollisimman pian!
Tuli taas ehkä vähän pitkä artikkeli, mutta toivottavasti joku teistä jaksaa, ja ehtii lukea tämän, edes osittain. Olisin kovin kiitollinen! Käyn puolestani lukemassa sitten teidän blogejanne, kunhan jätätte linkin sivuilleni.
Eläinaiheisia kuviakin on vielä tulossa, kunhan saan kuvat vanhasta puhelimesta tähän uuteen jollakin konstilla. Tarvitsen siinä siirrossa avomieheni apua. Katsotaan, koska sillä on aikaa…Näihin kesäisiin tunnelmiin lopettelen kirjoitukseni tällä kertaa, syksyn kolkutellessa jo ovelle…
Tanssitytön blogi 