MITÄ JOS?

Mitä jos tämä kaikki onkin vain unta? Mitä jos elämme ”ikuista paluuta”(kts.wikipedia), jonka mukaan aikajana on tietyn mittainen, ja alkaa aina alusta uudelleen. Elämme siis toistuvasti samaa elämää uudelleen ja uudelleen. Mitä jos aurinko tulee huomenna elinkaarensa päähän ja räjähtää? Mitä jos meteoriitti iskee yllättäen maahan, ja tuhoaa sen? Mitä jos? Listaa voisi jatkaa loputtomiin…

Meille ihmisille on tyypillistä kyseenalaistaa kaikkea. Me olemme ainoita maailman eläviä olentoja, jotka yleensä kykenevät sellaiseen ajatteluun, joka mahdollistaa epäilemisen, ja eri vaihtoehtojen pohdinnan. Eläimet toimivat vain vaiston varassa, ja olen siitä heille toisinaan kateellinen. Kun töissä katselen rennosti ottavaa (avustettavani pojan) Arthur koiraa, mietin usein voisiko olla parempaa elämää, kuin sellainen kyky ja vapaus nauttia, mikä Arthurilla, ja koirilla yleensä on. He osaavat sen, mikä tuottaa monille ihmisille vaikeuksia: ”elämisen tässä hetkessä”.

Palatakseni tuohon ”ikuiseen paluuseen”, minusta on viimeaikoina alkanut tuntumaan, että se voisi hyvin olla mahdollista, sillä erityisesti nyt tähän uuteen asuntoon muutettuamme kaikki on tuntunut niin omituisen tutulta. Tunnette varmasti käsitteen: ”dejavu”. Kyseessä on sen kaltainen ilmiö, mutta jotenkin tuntuu, että tässä on jotain enemmänkin, koska esim.koko tämä asunto ikkunasta näkyvine maisemineen on tuntunut alusta asti omituisen tutulta. Samaa on sanonut avomiehenikin. Tuosta eteenpäin moni muukin asia on tuntunut hämmästyttävän tutulta, siis ihan isommatkin tapahtumaketjut, kuten meidän uusien älypuhelinten hankinta. Jälkeenpäin ajatellen koko se päivä, ja nämä puhelimetkin tuntuvat tutuilta, sekä jotkin puhelimen käyttöön liittyneet tilanteet. Oli mulla joskus nuorenakin vastaavia tuntemuksia, esim.lukio, johon menin tuntui tutulta, ja jotenkin jopa osa opiskelijoista oli tutunoloisia, lähinnä osa niistä, joista tuli pian kavereitani. Nyt kuitenkin nämä tuntemukset ovat lisääntyneet, tai oikeastaan ne olivat välillä lähes poissa, ja palasivat nyt voimakkaampana takaisin. Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia?

Todetaan nyt kuitenkin vielä, (jotta kukaan ei ala pitää mua täysin seonneena), että ei niitä sentään -onneksi- jatkuvasti tule, mutta kun tulee, ne on voimakkaita, ja yleensä vähän enemmän kuin pelkästään jokin lyhyt tuttu tilanne, tuttu lause tmv. joita jokaisella on joskus. Läheskään aina se ei ole niin radikaalia kuin yllämainitut ääritapaukset, mutta se voi olla esim. tuttu tekstiviesti, tuttu piirustus, tuttu elokuva (lisättynä siihen, että myös katselutilanne on tuttu) tmv. Kukaties olemme olleet täällä jo niin monta kertaa, että siksi moni asia tuntuu tutulta. Ikävä kyllä emme varmasti koskaan tule saamaan vastausta tähänkään asiaan…
Vielä mutama biisilinkki tähän loppuun.

Tässä yksi ihmisen yleisimmistä peloista…kuoleman pelko…

Tätähän me kaikki toivoisimme…
Jos taivaalta sataisi rahaa.

Ihmiselämä on tosiaan suuri arvoitus, jota ei voi koskaan täysin ymmärtää…

Aika on petollisen nopea…

Olisin halunnut ylläolevalle biisi listalle vielä Jonnan ”Jos ei ois huomista”, mutta sitä ei ollut youtubessa, harmittaa…