RUNOJA7

Aurinko nousee, aurinko laskee. Viikot kuluvat, kuukaudet, vuodet.

Aurinko nousee, aurinko laskee. Olen niin yksin, yksin ajatuksineni.

Aurinko nousee, aurinko laskee. Päivä vaihtuu, mikään muu ei.

*     *     *

Kesä tuli, lumet suli. Minä sinua muistin.

Syksy saapui, hukkui mustaan kaapuun. Minä sinua muistin.

Talviaamu koitti, silloin elämä taas voitti, ja alusta alkoi kaikki.

*     *      *

Oli elämäni edessä, kuin avoin kirja, kaikki mahdollisuudet tarjolla.

En osannut lukea sitä kirjaa. Puoliakaan en ymmärtänyt. En osannut kiittää, en iloita.

Olin niin nuori, ja sokea kaikelle.

Ummistin silmäni kun en uskaltanut katsoa.

Suljin korvani, kun pelkäsin kuunnella.

Minä pakenin, pakenin elämää, pakenin itseäni.

Nyt olen vannonut sen: en tee niin enää uudestaan.

Pakotan pitämään silmäni auki, pakotan kuuntelemaan.

Opetan itse itseäni, annan luvan olla minä.

* * *

Päivästä toiseen suoritan,
kuljen polkua tuttua.
Olen onneton tai onnellinen,
se tehtäväni on.
Aina jaksaisi en, sinä tiedät sen,
mutta vuoksemme tahdon yrittää.

* * *

Valokuvan vanhan löysin,
sitä tuijottamaan jäin.
Mielessäni hetkeen siihen palasin.
Niin nuori olin, täynnä elämää.
Niin paljon hyvää edessäin,
jota kuitenkaan huomannut silloin en. En ymmärtänyt elämästä tarpeeksi. Olin ehkä liiankin nuori.

Jokainen kuvassa muuttunut on, jokaiseen aika merkkinsä piirtänyt. Kuljettanut meidät eteenpäin,
tuonut tähän pisteeseen.
Me olemme kai matkalla kasvaneetkin, kulkeneet polkuja monia,
valinneet reittejä omia.

* * *

Muistoja, kauniita ja kipeitä. Muistoja, kylmiä ja pimeitä. Muistoja, suuria ja voimakkaita. Muistoja, kauan sitten elettyjä.

* * *

Minä kävelen. Kävelen kohti tulevaa. Minä kävelen. Kävelen tehden historiaa. Minä kävelen, yksin tai sinun kanssasi. Minä kävelen, sinne missä valo kajastaa.

* * *

Syysmyrsky ikkunaani lyö. Mä yksin kuuntelen. Pisarat sitä piiskaavat kuin mieleni minua. Tuuli siihen hakkaa kuin ajatukset päässäni. On sisälläni myrsky, niinkuin ulkonakin, ja pimeä verho yllemme laskeutunut.

* * *

Suljen silmät, menneisyyttä katson. Se edessäni aukeaa kuin eilinen. Pienen tytön näen, poninhäntä päässä, punaisessa keinussa, punaisissa kengissään. On vuosi -86.
Ei vielä ole huolia, ei mitään ylimääräistä. Vain kesäaurinko ja minä.

* * *

Lapsuuden viaton aika, nuoruuden huumaava taika. Silmänräpäys kaikki. Pian saapuu vanhuuden laiva.

Syksyn piristeitä: TANSSIA JA MUSIIKKIA

http://loveewhatyoudoo.blogspot.fi/?m=1
Katsokaa tuota blogia. Löysin sen juuri ja ihastuin heti. Blogia pitää nuori, Unkarissa tanssia opiskeleva tyttö, ja siellä on mm.paljon kauniita kuvia. Vähän jopa kateeksi käy, kun tällä tytöllä on kaikki ovet auki, elämä edessään, toisin kuin eräillä…Toivottavasti hän osaa arvostaa sitä paremmin kuin minä aikanani. Minä en oikein osannut käyttää sitä hyväkseni, enkä nauttia siitä täysillä. Harmittaa että tanssinkin aloitin kunnolla niin myöhään (kun en pienenä päässyt toiveistani huolimatta balettitunneille), etten voinut enää haaveillakaan tanssijan urasta. No onneksi löysin nykyisen aikuisten ryhmän, jossa meillä on tosi hyvä porukka, ja mukavia tapahtumia!

Odotin jälleen koko viikon innoissani ”Vain elämää” -ohjelmaa, mutta ikäväkseni sain jälkeenpäin huomata olevani melkoisen pettynyt ohjelman tasoon. Vesku Loirin veto oli aika järkyttävä yllätys, ja muutenkin ohjelma antoi mielestäni liian yksipuolisen kuvan PMMP:n tuotannosta. Olen heidän suuri faninsa, ja olin odottanut jaksolta paljon, mutta odotukset eivät tosiaan täyttyneet. Olisin halunnut kuulla muitakin kuin hittibiisejä, joista löytyy todellisia helmiä. Nyt ajattelinkin linkittää nuo parhaat ohjelman ulkopuolelle jääneet biisit tähän artikkeliin, teidän kuunneltavaksenne. Ovat varmasti monille suurimmaksi osaksi vieraita, mutta niissä kaikissa on erittäin nerokas teksti, joten suosittelen kuuntelemaan, jos et ole ennen näitä biisejä kuullut. Nämä ovat niitä persoonallisimpia PMMP:n biisejä. Biisit siis löytyvät tuolta alta.

Eilen treeneissä mentiin ensimmäinen hallinäyttö läpimeno. Olikin jo korkea aika. Tän jälkeen enää pari harkkaa jäljellä. Kuulin että olemme (todennäköisesti) pisimmällä kaikista tonne hallinäyttöön menevistä joukkueista, eli aika hyvin on pullat uunissa, JEE! Se on hyvä, kun alamme aina aikaisin suunnittelemaan ohjelmia! Sitten helmikuussa jo häämöttää meidän oma näytös. Ei ole kovin kaukana sekään. Sitä ohjelmaa emme ole vielä aloittaneet, mutta se on vuorossa pian hallinäytön jälkeen, kunhan saamme sen ensin hoidettua. Paljon kivaa tiedossa! Töitä myös on tiedossa, mutta ei haittaa, on niin kiva treenata, kun on jotain mihin tähdätä. Yllä ja alla näette pari kuvaa meidän hallinäytöksen avaustanssista, eli kansantanssista.

Eilen sitten jännitin myös ”Tanssii tähtien kanssa” suorituksia. Itse kun tietää, miltä tuntuu valmistautua tanssi esitykseen, jännityksen epäilemättä voi kokea aidompana…Olin pettynyt Sinikan puolesta, kun hän putosi, koska tiesin hänen antaneen kaikkensa. Hänessä olisi ollut potentiaalia vaikka mihin. Viimeksi hän oli illan parhaita, mutta nyt varmaan kävi näin, koska hän ei näyttänyt niin hyvältä jiveasussaan kuin nuoremmat kanssakilpailijansa. Hänellä ei ole sellaista tanssijan vartaloa, joka antaa paljon anteeksi. Eikä tuon ikäisen jive voi olla yhtä energistä kuin nuorempien, nimittäin siitä vähän drivea puuttui, mutta tiedän kokemuksesta, että jive on TOSI raskas tanssi. Muutenkin Sinikka on jo iäkkäämpi, ja varmaan aikalailla unohdettu näyttelijä. Siksi ei luultavasti tullut ääniä. Olen niin surullinen Sinikan puolesta. Hyvä näyttelijä hän on ollut, enää ei vaan ole ollut niin rooleja, ainakaan tunnettuja…Toivon hänelle kuitenkin kaikkea hyvää jatkossa! Omasta mielestäni Janna oli paras. Hän tanssi jälleen ihanan sulavasti. Jotenkin tuntuu, että Janna vielä voittaa koko kilpailun…

Tästä lähtee lupaamani biisilista. Tää eka on ihan lempparini. Just tuota itsekin aina mietin, että minne kaikki vuodet ovat menneet. Ne vain lipuvat ohi ihan huomaamatta…

Tää seuraava on vanha lastenlaulu, eli ei PMMP:n omaa tuotantoa, mutta oi niin herkkä ja kaunis versio, että oli pakko laittaa tähän.

Heillä on myös upea versio virrestä: ”Oi Herra luoksein jää”. Sen voit kuunnella artikkelista: ”Kummisedän muistolle”.

Sitten ei muuta kun hallinäyttöön valmistautumaan, ja nautitaan näistä (todennäköisesti) viimeisistä kauniista syyspäivistä…

VAIN ELÄMÄÄ

”…Tulkoon syys ja talvi, me kyllä kestetään, vaikka iäisyys on kesään. Me joen lauluihin omat laulut liitetään, eikä talvikaan saa virtaa jäätymään…”

Katriina Honkanen-Silta

***************************************

Viime viikolla oli tosi mukava työviikko. Keskiviikkona käytiin aamupäivällä avustettavani (=A:n) kanssa jumpassa, joka kuuluu heidän (seniori)talon järjestämään uuteen viikko ohjelmaan. A ei läheskään kaikkiin liikkeisiin pystynyt, mutta hän teki sen minkä pystyi. Sain samalla itse tehtyä omaa pilatestreeniäni, (valmentaja ”käskenyt” tekemään niitä itsenäisesti noin kolme kertaa viikossa.) Ne tahtovat usein unohtua minulta, enkä monasti edes jaksaisi tehdä niitä. Olisi niin paljon muutakin tekemistä iltaisin, kuten tämä blogin päivitys, ja kaikki kotityöt…mutta takaisin viime keskiviikkoon. Iltapäivällä A:lla oli luokkatapaaminen, jonne saatoin hänet, ja sen jälkeen pyörin kaupungilla, kuten aina ennenkin vastaavina päivinä. Ajatelkaa, että he ovat jo noin 80 v. ja tapaavat silti kerran kuussa illastaen yhdessä. Se osa joka on vielä elossa, ja jaksaa ja pystyy lähtemään tapaamisiin. Aika hienoa, että he pitävät vielä noin tiiviisti yhteyttä. Minä en ole itse päässyt kertaakaan elämässäni osallistumaan luokkatapaamiseen…Torstaina sitten tein töissä pitkästä aikaa omenapiirakan, kun olin saanut treeneissä paljon hyviä omenoita (varmaan jonkun pihasta tai mökiltä), ja myös A:n talon kerhohuoneessa oli ollut esillä omenoita, joita joku oli laittanut jakoon. Tuli tosi hyvä piirakka, jonka edellytyksenä omasta mielestäni on kaura-murotaikinapohja, (ainakin jos käyttää valmispohjaa). Sillä ei voi epäonnistua, saa helposti ja nopeasti hyvän piirakan, jonka kruunaa vanhanajan vaniljakastike. (Paras on itse sekoitettava pussikastike, mutta nyt oli ihan valmista pullokastiketta, jonka vain vaahdotin.) Koira muuten meinasi viedä loppupiirakan, jonka jätin hetkeksi keittiön pöydän reunalle. Sille kun vaikka vaan sekunniksi kääntää selkänsä, se vie heti kaiken esillä olevan. Oikea varas. Aina kuvittelee kaiken olevan sille, ja muut jättäisi ilman. Onneksi ehdin pelastaa tilanteen täpärästi…Pitäisi kai leipoa töissä useamminkin. Se on vähän jäänyt viimeaikoina. Nyt olisi enemmän aikaakin, kun taloudessa on enää vain yksi hoidettava.

Perjantaiaamuna sainkin sitten vihdoin ilmoituksen, että A:n uudet lasit ovat noudettavissa, joten menimme yhdessä hakemaan niitä. A tuli mukaani, jotta sangat saatiin muotoiltua oikeanlaisiksi. Lasit haettuamme, menimme Fazerille, juomaan paikan omaa, herkullista kahvia ja hyvää viiniä, sekä syömään viinerit, ja katkarapuleivän. Mukava työpaikka, kun pääsee herkuttelemaan tuolla lailla keskellä päivää…

Viikon päätteeksi, sunnuntaina treeneissä jaettiin roolit lokakuiseen hallinäyttöön. Tämä ei siis (onneksi) ollut vielä lopullinen roolijako, vaan koski vain tätä seuraavaa karsintanäyttöä. Minä olen mukana tangossa. Muihin en päässyt, koska en osaa niitä niin hyvin. Niitä onkin harjoiteltu paljon vähemmän, mutta olen iloinen siitä, että olen mukana tangossa, sillä se on suosikkitanssini. Rakastan niin tangon tulisuutta, varsinkin kun se on (meidän tanssissa) argentiinalaistyylistä. Tulisuutta tosin kaipaisimme vielä lisää tanssiimme. Sitä ei mielestäni ole ihan tarpeeksi. Tämä onkin suomalaiselle temperamentille hieman vaikea asia. Me olemme niin hitaita (ja rauhallisia) yleensä muutenkin, että varmaankin siksi sitä tulisuutta on vaikea löytää. Vielä tässä vaiheessa sillä ei ole niin suurta merkitystä, kunhan löytäisimme sen tulisuuden varsinaiseen näytökseen mennessä, siis mikäli pääsemme sitä esittämään. Uskon ja toivon todella, että pääsemme! Kuten olen ennenkin maininnut etumme on, että meillä on jo lähes valmis kokonaisuus, mutta toinen etumme varmasti on kansantanssiavauksemme, joka on jo meidän koreografioiden tavaramerkki. Kukaan muu voimisteluryhmä ei niitä tee, ja kansainväliseen tapahtumaan sellainen kuitenkin sopii erittäin hyvin! Huomasin muuten oman näyttöpäivämme (näyttöjä on useita) ohjelmaa katsoessani, että ovo-team on mukana samassa näytössä. He varmasti pääsevät mukaan lopulliseen esiintymiseen, vaikka tekisivät lavalla mitä. No ehkeivät sentään hekään ihan mitä tahansa voi tehdä, mutta on se kuitenkin niin menestynyt joukkue, että luulen heidän pääsevän läpi jo pelkän aiemman menestyksensä ansiosta. Toivotan jokatapauksessa ONNEA kaikille WG-HALLINÄYTTÖÖN menijöille!

Olen muuten aivan innoissani kun ”Vain elämää” ohjelman kolmas kausi alkoi perjantaina. Näköjään yhä pienetkin asiat voivat saada hyvälle tuulelle, vaikka sitä on huomattavasti kriittisempi kuin nuorena. Jokatapauksessa kyseisessä ohjelmassa oli jälleen aivan mahtavia esityksiä! Lähes kaikkien tulkinnat olivat omaleimaisia ja todella nerokkaita! Suosikkini oli Paula Vesalan: ”Elegia”, joka on kappaleena muutenkin yksi parhaista koskaan tehdyistä lauluista, ja Paula eläytyi aidosti. Loiri kiteytti sen hienosti: ”kappale toimii parhaiten huonoimmissa/synkimmissä elämän hetkissä”. Silloin sen sanoma todella on parhaimmillaan. Toisaalta, mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin tuo kolahtaa muutenkin. Silloin huomaa kaikkien ”parhaiden” (nuoruus) vuosien liukuneen ohi kuin huomaamatta. Silloin tajuaa, ettei mikään ole ikuista…no tämähän on ”vain elämää, ei sen enempää”. Voit katsoa kaikki omat suosikkiesitykseni alta. Loput esitykset ja koko ohjelmakin on tietysti ruudussa katsottavissa, josta sen itsekin katsoin, mutta video toimi huonosti. Välillä tuli kuvavirheitä, ja mainokset sotkivat koko videon, jolloin se hyppäsi alkuun. Työllä sain sen aina vähitellen kelattua eteenpäin. Eikö noita nettitv-videoita voisi tehdä vähän paremmin? Olisi muuten hauskaa pitää tuollainen ”Vain elämää”-tyylinen leiri kavereiden kanssa joskus jossakin. Voisimme esittää suosikkikappaleitamme, kun omia ei ole, esitellä suosikkiartistimme, ja toteuttaa kukin omaa aktiviteettiaan, kuten ohjelmassa. Minä tietenkin opettaisin omana päivänä tanssillista voimistelua. Siitä tulisi hauskaa!

Tanssii tähtien kanssakin alkoi. Siinä nähtiin taas monen tasoisia esityksiä, ja tietenkin pukuloistoa. Janna ja Sinikka olivat mielestäni parhaita. He tanssivat vaivattoman näköisesti ja kevyesti, eli saavuttivat sen kaikkein tärkeimmän, mikä tekee tanssista nautittavaa. Edes kaikilla askelilla ja kuvioilla ei ole niin paljon väliä, kunhan tanssi näyttää helpolta. Parhaan cha-chan tanssi Anu. Christall Snowkaan ei ollut hullumpi, mutta hänen vaikeustasonsa jäi jälkeen Anusta, jolla oli melko haastava koreografia. Hänellä on ainakin keinuvat lanteet, ja melko sulavat liikkeet. Notkeuskin on sitä luokkaa, että kateeksi käy, vaikka ei hänkään enää ihan nuori ole. No onhan näitä nähty. Muistatteko vielä vaikkapa Pirkko Mannolan Spagaatin? Siinä ehkä yksi ohjelman historian mieleenpainuvimmista hetkistä…Viime jaksoon palatakseni Cha-cha kuuluu omiin lempitansseihini. Olen itse joskus opetellut sitä Motivuksen bailatinotunneilla. Sitä tanssiessa tuntee itsensä todella naiseksi. Siksi kai pidän siitä niin paljon. Jos vertaillaan ihan yleisesti lattareita ja vakiotansseja, kummassakin on omat haasteensa, mutta myös helpommin opittavat asiat. Lattarit ovat suosikkejani, ja ne ovat mielestäni helpompia vartalon asennon kannalta. Itseään ei tarvitse kannatella, kuten vakiotansseissa, joka on oikeasti aika vaikeaa, mitä olen testannut. Toisaalta taas vakiotanssien askeleet ovat usein (ainakin minusta) helpommin opittavissa, etenkin valssiaskeleet. Jos vielä viejä on hyvä, itse voi liidellä aika helposti mukana. Lattarit taas on osattava hyvin itse, ja koreografiat ovat monimutkaisempia. Lisäksi monille suomalaisille vaikeuksia tuottaa lattareissa tarvittava lantion käyttö, ja keinuva askeltaminen.

Tällä kaudella tanssikilpailussa ei ainakaan taida olla ketään ”Kanki Kaikkosta”. Kukaan ei loikkinut niin kankeasti, vaan kaikilta löytyi yrityksen makua. Suunta on selvästi oikea. On mielenkiintoista nähdä, kuinka pitkälle oppilaat tänä vuonna kehittyvät. Parhaat tulevat varmasti vielä luomaan yhtä unohtumattomia hetkiä kuin aikaisemmilla kausilla on nähty. Nyt ei sitten muuta, kun odottelemaan seuraavaa lähetystä, jolloin tanssitaan quickstepiä ja jiveä. Quick stepistä ei ole kokemusta, mutta jivea on tullut tanssittua myös tuolla bailatinotunneilla, ja voin sanoa, että vaatii kyllä kovaa kuntoa. Aika rankkaa se hyppiminen, mutta mukavaa! En saa muuten linkitettyä noita tansseja tänne, mutta voit käydä katsomassa tanssit kolmosen nettitv:ssä, jos missasit ne televisiosta.

Alla niitä parhaita ”Vain elämää”-esityksiä.

http://www.nelonen.fi/ohjelmat/vain-elamaa/1726019-paula-vesala-nostaa-rimansa-heti-korkealle-elegia-onnistuu-taydellisesti

http://www.nelonen.fi/ohjelmat/vain-elamaa/1726002-toni-wirtanen-yllattaa-teatraalisella-brontosauruksen-yolla

http://www.nelonen.fi/ohjelmat/vain-elamaa/1725566-ennakko-jenni-vartiaisen-kohtalokas-samba-aloittaa-kauden-kuumilla-rytmeillaan

Noi kuvissa olevat kaksi söpöä kurrea näin sunnuntaina treeneistä lähtiessäni. Ovat siitä hauskoja otuksia, etteivät juuri ihmistä pelkää, ovat vain uteliaita. Nämäkin jäivät tuijottamaan hölmistyneinä, kun kuvasin heitä. Varmaan miettivät, mikä kapistus tämä puhelimeni oikein on, ja mitä olen sillä tekemässä. Olisi kai pitänyt sanoa niille: ”Smile, your on candid camera”, heh…Muuten eikö teistäkin näytä siltä, että tuo ensimmäinen kurre hymyilee? Ehkä se tiesi sittenkin olevansa kuvattavana…

Hyvää alkaneen syksyn jatkoa!

BALETIN PERUSTEET/BALLET FOR BEGINNERS

Olen luvannut jo jokin aika sitten lisätä tanssi(/voimistelu)artikkelien määrää, joten täytyy pitää lupauksesta kiinni. Täältä siis pesee teille kaikille tanssinharrastajille. Näitä ohjeita on varmaan jo monessa paikassa, mutta tästä voi silti olla hyötyä monille. Ei niitä varmaan koskaan liikaa toisteta…

Baletti antaa todella hyvän pohjan kaikille tanssi lajeille, niinpä suosittelen, että jokainen tanssinharrastaja kokeilee sitä edes joskus. Oikea asento on tanssijan perusta, jonka minäkin opin baletin kautta. Millään muilla tanssitunneilla sitä ei ole opetettu, vaikka se on aivan yhtä tärkeä muissakin tanssi lajeissa. Kaikki tanssin opettajathan eivät tietenkään ole käyneet balettitunneilla, jonka seurausta tämä ilmeisesti on, josta taas seuraa, että monen tanssijan perusasento on virheellinen. Ryhdistä kyllä puhutaan aina, mutta sitä ei yleensä baletin ulkopuolella täsmennetä, että millainen ryhdin tulee olla. Perusvirhehän on, että seistään, kuten kouluhoitajan tarkastuksessa, suorassa kyllä, normaalissa perinteisessä ryhtiasennossa, jossa kuitenkin selkä taipuu notkolle, mitä se ei saisi tehdä. Selän tulee olla täysin suorassa linjassa. Sitä ei taivuteta kaarelle. Tanssijan tulee lisäksi kohottaa itseään kyljistä alkaen ylöspäin, kurkottaa kohti taivasta, kuin joku vetäisi sinua ilmaan, nostaa päätään reilusti ylöspäin (lattiaa ei saa tuijotella), ja etenkin baletissa venyttää kaulaa (joutsenkaula). Hartiat pidetään alhaalla, (ja taakse vedettynä), vaikka käsiä nostettaisiin, (jolloin ne tahtovat huomaamatta vähän nousta). Lantiota työnnetään eteenpäin senverran, ettei peppu pyllistä taaksepäin. Jalkojen liikkeet lähtevät lantiosta. Asennon tulee olla ilmava, ja käsien kauniissa linjassa. Muista että liikkeiden tulee näyttää leijuvalta, ja sinun höyhenen kevyeltä! Yritä leikkiä, ettei painovoima pätisi sinuun, joka on todella haastavaa, sillä painovoimaa on vaikea huijata. Alla vielä muutama neuvo:

* Muista aukikierrossa yhtenäinen linja varpaiden ja polvien kanssa. Jalat siis avataan lonkista asti, eli nilkkoja ei saa vääntää väkisin auki yli polvien kääntymisasteen. (Kuulema jotkin opettajat vieläkin harrastavat tätä vanhaa, venäläistä tapaa pakottaa avaaminen, mutta käsittääkseni se voi vaurioittaa jalkoja). Jalat viedään omasta aukikiertoasennosta suoraan tendu:n, eli älä oikaise, ja käännä jalkaa suoraan sivulle, jos jalkasi eivät aukea lonkista sivulle. Jalat aukeavat kyllä vähitellen harjoittelun myötä.
(Muista linjaus myös plieissä.)

*Muista terävä harjausliike tendy:ssä. Varpaat viedään asteittain ojennukseen, mutta napakasti.

*Plie:hen ei istuta, vaan sinne mennään kauniissa suorassa linjassa. Varo tätä tyypillistä aloittelijan virhettä!

*Muista, että tankoon ei saa nojata, eli älä purista sitä. Pidä vain kevyesti kiinni.

Vielä yksi oppi on jäänyt mieleeni Step up schoolin balettitunneilta, jossa opettaja usein sanoi meille: ”olkaa ihmeellisen näköisiä”, eli hän tarkoitti että täytyy näyttää hyvin häikäisevältä ja säteilevältä, sillä jos todella haluaa hyväksi, pelkästään liikkeen oikein tekeminen ei riitä. Pitäisi olla ainutlaatuinen, ja siinä mielessä ihmeellinen. Eri asia sitten on, miten se pitäisi toteuttaa. Vaikea sanoa itsekään kovin tarkasti, mutta ainakin alkuun pääset yllä mainituilla neuvoilla, ja erityisesti pitämällä mielessä mainitsemani keveyden ja ilmavuuden.

Joskus mietin, miksi pidän niin paljon baletista, kun se on loppujen lopuksi hirveän rankkaa. Pelkästään kauniin perusasennon pitäminen tuo hien pintaan, (jos haluaa pysyä siinä yhtä kauniisti koko treenin ajan), ja lisäksi selkäni on joka kerta kipeä balettitreenin päätteeksi. Minulla on kyllä ollut muutenkin hieman selkävaivoja viime aikoina…Olenkohan joku masokisti? Sen ainakin tiedän, että pidän haasteista, ja se tunne kun jossakin liikkeessä onnistuu, se on aivan mahtava! Halu pyrkiä siihen höyhenen kevyeen, leijuvaan tilaan on niin suuri, että sen eteen on valmis vaikka mihin.

Nettikeskusteluissa muuten aina törmää siihen, kuinka sanotaan, ettei kärkitossuilla saa harjoitella omin päin. Minä kuitenkin lapsena tanssin hyvän ystäväni kärkkäreillä ilman minkäänlaista kokemusta, tai tunneilla käyntiä. Tosin oltiin ystävän kanssa tanssittu aluksi ilman niitä. Hän opetti minua, kun kävi balettitunneilla. Ehkä siinä sitten nilkkani vahvistuivat sen verran, että mitään pahempia vaurioita ei ole tullut, mutta kyllä nilkkani välillä ovat vähän vihoitelleet, etenkin silloin kun käytin lähes aina korkokenkiä. Nykyään kun en käytä niitä jatkuvasti, nilkkani voivat paljon paremmin. En siis tosiaan kannusta ketään samaan, varsinkaan täysin ilman oikeanlaista balettitreeniä, jota mulla kuitenkin vähän tuli ystäväni kautta. Hän sai muutenkin kärkkärit tosi nuorena. Siitäkin olen lukenut, että ei saisi ainakaan alle 10-vuotiaana harjoitella niillä. Minusta hän sai ne kuitenkin jo 7-8 vuotiaana. (Voi olla, että oli 8). Silloin kokeilin niitä itsekin ensimmäisen kerran. Tämä lapsuuden ystäväni oli muuten joskus vuosia sitten Oopperan kansallisbaletin harjoittelijana, mutta ei ilmeisesti sen pidemmälle päässyt, kun ei hänestä ole kuulunut enää…

Tähän loppuun laitan vielä baletin alkeisvideoita, joista näkee ihan käytännössä, miten eri liikkeet toteutetaan. Mukavaa treeni syksyä, ja oppimisen iloa!

Allaolevan tytön videoista löytyykin suunnilleen kaikki olennainen, jos katsot jokaisen läpi.

****************************************

Ballet gives a very good Base for any dancetype and that’s why I recommend that all dancers atleast try it sometimes. The right way to stand (normal positions) is base for every move and that’s something what you probably learn right only in ballet classes. So if you want to be a better dancer you should take ballet classes!

Watch these videos and you will learn all most important things. If you want to learn more, go to youtube.

Kyllä me aikuisetkin osataan…/Adults can do allso.

FLUNSSAISEN AJATUKSENVIRTAA

Olen ollut jo monta päivää flunssan kourissa. En tiedä miksi, mutta jostain syystä saan nykyään lähes kaikki mahdolliset flunssatartunnat, tai siis että sairastun johonkin liikkeellä olevaan flunssaan joka flunssakautena. Ennen en sairastellut juuri koskaan. Ehkä pitäs alottaa taas vitamiinien syönti, ainakin c:tä pitäs kai syödä runsaasti flunssakausina, ennaltaehkäsevästi…Onneks on edes finnrexiniä. Sekin auttaa jonkun verran (jo alkaneisiin) flunssaoireisiin. Alko taas nää yskäkohtaukset. Inhottavaa, kun tuntuu, että yskisi kaikki ilmat keuhkoista pihalle…Viime yönä en saanut juuri nukuttua, vaikka nukuin suosiolla sohvalla divaanissa, kun siinä voi olla puoli-istuvassa asennossa, joka on nuhassa parempi, niinkun varmasti tiedätte. Oli vielä meidän ihana niskatyyny niskassa, jota olen vasta hiljattain oppinut käyttämään oikein. Se on lammastyyny, ja sen lampaan jalat tulee asettaa olkapäiden päälle. Silloin siitä tulee aivan superihana. No jokatapauksessa, ”Lasse-lampaasta” ja mukavasta asennosta huolimatta, en saanut nukuttua, koska lima meni silti kokoajan kurkkuun. Aina välillä nousin kunnolla istumaan, ja yritin yskiä limaa pois, mutta heti kun laskin itseni lepoasentoon, sama tapahtui taas.

En sitten tänään päässyt treeneihinkään, harmittaa, kun pian on tulossa se gymnaestrada hallinäyttö. Siis se missä kukin joukkue esittää oman suunnitellun hallikoreografiansa, ja sitten niistä osa karsitaan pois. En päässyt viimeksikään, joten kohta en kerkiä oppia niitä tansseja, enää viis kertaa jäljellä. Moni muukin on kyllä sairastellut. Sit kun oli vielä kesätauko, ja lähes kaikki sinä aikana on unohtunut, enkä varmaan ole ainoa siinäkään…Kohta meistä ei osaa kun muutama ne tanssit. Voi olla että läheskään kaikki ei sitten pääse osallistumaan siihen näyttöön. Kunpa meillä olis jotkut ylimääräiset treenit. Olis tosi hyvä! Ihme kun aika menee aina niin tiukalle, vaikka aloitammekin tollaset isojen tapahtumien treenit hyvissä ajoin. Kerta viikossa treeniä on vähän liian harvoin, varsinkin kun moni meistä ei pääse läheskään joka kerta paikalle. Jos olis esim. pari kertaa viikossa treenit, sillon jos missais toisen kerran, olis vielä toinen kerta jäljellä. Onneks tuolla näytössä ei tarvii olla ihan valmista ohjelmaa, vaikka me saadaan kyllä se periaatteessa aika valmiiksi, mutta pitäähän ne askeleet silti muistaa.

Tossa alla on muuten hyvä blogi tanssin, ja etenkin baletin ystäville. Aika taipuisa tyttö siinä yhdessä kuvassa, selkä notkolla. Voi kuin olis tosiaan itekin yhtä notkea, kuten kirjoittajakin haaveili. Itellä ei tunnu selkä taipuvan enää juuri ollenkaan. Olin aika järkyttynyt tajutessani sen treeneissä. Nuorena selkäni oli niin taipuisa, vaan eipä ole enää. No ei meidän treeneissä juuri kenenkään selät tunnu pahemmin taipuvan, että enpä ole ainoa. Meillä kun kaikki (nuorimmatkin) on jo yli parikymppisiä…

http://the-diary-of-ballerina.blogspot.fi/

Tää ei nyt liity mitenkään aiheeseen, mutta tuli vaan mieleen, että ootteko koskaan kokeilleet tonnikalasalaattia, höystettynä punajuurisalaatilla ja cesarkastikkeella? Suosittelen lämpimästi! Kokeilin yks päivä, ja oli tosi herkullista! Ei tulis mulla ainakaan ekana mieleen yhdistää noita makuja, mutta niitä oli vanhemmilla tarjolla, ja minä sitten lisäsin niitä salaattiin. Kyllä oli hyvää! En vaan enää muista kaikkea mitä siinä salaatissa oli, ainakin tomaattia oli, muistaakseni pastaa, ja tais olla kurkkua ja basilikaakin, mut siihenhän voi laittaa kaikkea mistä itse tykkää, kunhan on noi kolme asiaa: tonnikala, punajuurisalaatti ja cesarkastike.

Sitten täytyy vielä kerran pyytää asiaa, jota olen ennenkin pyytänyt, mutta kun se ei tuottanut tulosta, enkä tiedä lukiko sitä artikkelia monikaan. Haastetehtäväänkään kukaan ei vastannut…Siis voisitteko kommentoida, vaikka lyhyestikin blogiani, kertoa jotain mielipiteitä, jotta tietäisin mistä pidätte ja mistä ette. Osaisin kehittää blogiani. Ystävien ja tuttujen kanssa täällä olisi muutenkin kiva vaihtaa ajatuksia, varmaan täällä joskus käy teitäkin. KOMMENTTEJA SIIS KEHIIN, KIITOS! Hyvää (ja tanssintäyteistä) alkanutta syksyä kaikille!

EPÄONNISTUMISIA/GYMNASTICFAILS

Mitä tapahtuu kun voimistelija epäonnistuu? Johtuuko se paineista, väsymyksestä, vai aivan inhimillisestä virhearviosta? Mitä kunkin loukkaantumisen takana on, sitä emme saa koskaan tietää . Usein kyllä voimistelija osaa pelastaa itsensä pahemmalta loukkaantumiselta, mutta niitäkin silti tapahtuu joskus.

Aika kovia epäonnistumisia tossa allaolevassa koosteessa. Etenkin toi kohdassa 4.50 Tyttö tulee suoraan pää edellä alas voltista. Mitenköhän pahasti tossa kävi. Joku väitti joskus youtubessa, että tyttö toipui hyvin, ja jatkoi kilpailemista, joku taas väitti hänen halvaantuneen. Satutko sinä tietämään, miten siinä kävi? Jos satut, kerro se täällä. Minä olen jo vuosia asiaa pohtinut, löydettyäni tuon tytön oman videon youtubesta. Enää en sitä löytänyt, mutta nyt löytyi tuo kooste…

KATSO NÄMÄ VINKIT: kuinka saada varmuutta/TAKE A LOOK AT THESE TIPS: how to get confidence

Käykääs katsomassa allaoleva mainio juttu. Monia koskettava aihe, minuakin, paitsi että selviytymiskeinoni olivat osittain hieman toisenlaiset. Onhan tuossakin hyviä vinkkejä, kuten tuo oman tyylin-, ja oikeanlaisten ystävien löytäminen (7. ja 8.) Ne ovat todellakin tärkeitä, jotta löytää (sen oikean) itsensä, ja voi puhjeta kukkaan. Oikeanlaiset vaatteet, kampaus ja meikit saavat sinut kauniiksi, jolloin sinun on helpompi arvostaa itseäsi. Iän mukana sitä kyllä yleensä löytää kaiken tämän, ”kun aika on kypsä”. Tulihan rumasta ankanpoikasestakin lopulta joutsen, ja toukista kasvaa perhosia…”Kokemus tuo varmuutta”, niinkuin vanha mainoskin meitä opetti. Ikä kyllä karsii turhan epävarmuuden pois.

Watch this link below. Great post!
http://cupcakesandcashmere.com/series-stories/my-8-steps-for-feeling-confident

Tässä vielä minulle henkilökohtaisesti tärkeimmät selviytymiskeinot matkalla varmuuteen/these are my most important copingways:

* Omien virheiden hyväksymään opettelu, ja täydellisyyteen tavoittelun unohtaminen. (Tosin olen vieläkin joskus hieman taipuvainen tuohon jälkimmäiseen, mutta en samalla tavalla. Nykyään se on enemmän positiivisessa hengessä tapahtuvaa itsensä kehittämistä, sen sijaan että vaatisi itseltään liikoja.)/Let myself do mistakes and forget perfection.
* Oivallus siitä, että meitä on monia muitakin epävarmoja, eli en ole yksin ajatuksineni./To understand that there is mutch more uncertain people, I’m not alone.
* Erilaisiin tilanteisiin meno (vähitellen oppii niissä olemaan, ja oppii keskustelutaitoja)./To go to several social events. You learn how to behave and learn to discuss at different situations (small talk or something like that)
* Se, ettei etukäteen lietso epäonnistumisen pelkoa./That you don’t be too scared of mistakes.
* Ei pidä miettiä liikaa mitä muut sinusta ajattelevat. Itse tietää parhaiten mikä tuntuu itsestä oikealta. Tämä liittyy vähän siihen oikeanlaisten ystävienkin löytämiseen, vääränlaiset nimittäin herättävät helposti noita ajatuksia, kun olet nuori ja haavoittuvainen, oikeanlaiset taas arvostavat sinua sellaisena kuin olet, etkä joudu niin kyseenalaistamaan itsesi hyvyyttä. Tämä ajatus siis sysää sinua oikeanlaisen ihmisten luokse!/Stop thinking about what everybody else is thinking of you. You know best. If you keep that in your mind, you will find allso the best people to walk with you (witch was list number 8. at the blog I linked here).
*Itsensä voittaminen, ja onnistumisten luominen. Minulle tämä tarkoittaa lähinnä tanssikuvioiden opettelua, ja esiintymisiä, mutta se voi olla mitä tahansa, mikä saa sinut voimaan paremmin, ja uskomaan itseesi. Sellainen asia, jota voit muistella huonoina hetkinäsi. Minä esimerkiksi tunnen aina itseni kauniiksi tanssiessani. Ihan sama miten kulahtaneelta näytän tunnille mennessäni. Tanssiessani tiedän näyttäväni hyvältä, ja toki saan niitä mainitsemiani onnistumisen kokemuksia. Tietenkään kaikki ei aina onnistu yhtä hyvin, mutta sekin pitää hyväksyä. ”Harjoitus tekee mestarin”./To win yourself and create successes. For me it means dancing and performing, but it can be anything what makes you feel good and strong. Something you can think at your bad days.

Noilla pääsee jo pitkälle! Nuoret, luottakaa siihen, että vanhemmiten (lähes) mitkään ongelmat eivät tunnu ylitsepääsemättömiltä, eli vaikka kukaan ei tavallaan halua vanheta, on siinä omat etunsakin, ainakin juuri tässä iässä. Kunpa ajan voisi pysäyttää tähän, niin ettei tarvitsisi enempää vanheta, ja kokea edessä olevaa alamäkeä!

With these tips you’ll get far! If you’r still young, you can count on, that when you get older (allmost) nothing feels impossible! Every problem can be solved!

Tässä hyvää itsetunnon kohotusmusaa:/This is good music, if you need more confidence, but it’s finnish. The first one is: Jonna- ”Satisfied” and the second one is: Pikku G-”Ambition”. Nowadays he’s only Gee, but he came famous (2003) with artist name: ”Pikku G” as ”little G”. He was then only 16-years.