APUA KAAMOKSEEN/HELP TO DARK AUTUMN

RAVINTOVIIDAKKO

Hiilarit, proteiinit, kivennäisaineet, valkuaisaineet, suolat, rauta, ym. ravinteet ovat kaikki tärkeitä elimistöllemme. Aina puhutaan milloin minkäkin ainesosan tärkeydestä. Herää helposti kysymys, miten saan kaikkea tarpeeksi? Miten syön joka päivä niin, että kaikki tarvittavat ainesosat ovat taattu? No luulen, että helpompaa kuin miettiä tarkkaan jokaista suupalaa on vain syödä mahdollisimman monipuolisesti, kuten olen aina tehnyt. On siis täysin turhaa pantata mitään. Kaikkea tarvitaan, jopa voi on tärkeää aivotoiminnallemme. On olemassa vaikka millaisia dieettejä, mutta minä en usko niihin. Minä uskon elämäntapamuutokseen. Mitä tahansa voi syödä, jos liikkuu tarpeeksi. Sitäpaitsi vain kaikkien aineksien nauttiminen takaa riittävän ravinnon saannin. Silloin edes vitamiineja ei tarvitse, eikä ehkä kannatakaan erikseen popsia. Se ei ole yhtä terveellinen tapa, vaikka olen itsekin joskus täällä markkinoinut vitamiineja. Olen kuitenkin lukenut, että vitamiinien popsiminen ei ole sama asia, vaan saattaa olla jopa epäterveellistä. Vitamiinit tulisi saada ravinnosta. Kaiken pitäisi olla kunnossa, kunhan muistaa syödä muutakin kuin rasvaisia ruokia, eikä herkuttele ihan överisti, (ainakaan jatkuvasti). Laihdutuskuurit tai tiettyjen aineksien panttaus ei pitkän päälle toimi. En usko, että kukaan voi elää elämäänsä niin. Mieliala siinä vähintään kärsii, jos kiellät itseltäsi kaikki herkut.

Olon luvataan aina parantuvan monipuolisella ja säännöllisellä ruokavaliolla, joten tähän kannattaisi pyrkiä. Itsekin päätin alkaa kiinnittää entistäkin enemmän huomiota ruokavaliooni, josta on taitanut olla jo vähän apua tähän kaamosväsymykseen. En siis tosiaan laske kaloreita, mutta pyrin tietoisesti lisäämään terveellisten ainesosien määrää, ja vähentämään huonojen. Siis korostan jo ennestään laajaa ruokavaliotani. Se vain tulee helposti melko kalliiksi, mutta onhan sitä hyvinvointiinsa panostettava, (edes vähän…)

Eilen muuten maistoin ihanaa teetä, jonka nimi oli: ”sadepäivän ilo”, (vaikka eilen olikin kaunis päivä). Tuota täytyy jossain vaiheessa hankkia kotiin. Minusta tuntuu, nyt kun olen vähentänyt kahvin juontia, ja korvannut siitä osan teellä, että sekin (muun ohella) on tainnut tehdä pitkästä aikaa hyvää, koska oloni on ollut nyt parempi (eivätkä ruokavaliomuutokseni ole vielä olleet kovin suuria.) Teellähän on myös terveyttä edistäviä vaikutuksia, etenkin vihreä tee auttaa jonkun lähteen mukaan jopa masennukseen. Sitäkin tuli yksi päivä ostettua, mutta en ole sitä vielä paljon juonut, koska sen maku (omenatee) ei ole niin hyvä. Pitäisi joskus kokeilla valkoista teetäkin. Siinä on teelajeista eniten antioksidantteja, joka auttaa mm. flunssaoireisiin. Kahvi ja tee yhdessä käytettynä (ei kuitenkaan yhtä aikaa) ovat varmasti melko toimiva yhdistelmä, sillä kahvikin toimii tutkitusti masennukseen (ainakin naisilla). Kahvilla on (teen tavoin) myös monia muita hyviä vaikutuksia, eli kokonaan en aio sen juomista lopettaa, enkä pystyisikään, sillä se on yhä nopein apu väsymykseen, ja se jotenkin terävöittää ajattelua, etenkin aamutuimaan. Varmaan vilkastuttaa mun muuten ajoittain onnetonta aivotoimintaa. 😉 Olen muuten kahvilaadun suhteen (ehkä vähän teenkin) melko nirso. Kahvin pitää olla hyvää, mikätahansa siltä näyttävä ja tuoksuva ei käy. Jos olisi rahaa, ostaisin paljon jotain huippulaatuisia erikoiskahveja, mutta näillä tuloilla on tyytyminen ruokakaupan hyllyiltä löytyviin tavallisiin tuotteisiin. Niistä parhaat merkit ovat Presidentti ja Juhlamokka. Pikakahveja en yleensä pysty juoda, mutta espresso pikaversiona on hyvää. Tietenkin pavuista jauhettu kahvi on ehdottomasti parasta!

TREENIÄ, TREENIÄ

Liikunnan määrääkin olen lisännyt. Olen käynyt Forever-kuntoklubilla pilateksessa ja terve selkä – tunnilla muutamana aamuna, ennen töihin menoa. Hyvä tapa aloittaa päivä! Klubin tilat ovat viihtyisät, ja siellä voi rentoutua tunnin jälkeen (joko tavallisessa tai *infrapuna) saunassa, joka on yleensä täysin tyhjä, (ainakin aamulla klo: 9-10. välillä). Saunan edustalla on oleskelutila, jossa on takka, ja hierovia tuoleja. Tarjolla on myös lehtiä, joita voi lueskella samalla kun nauttii hieronnasta. Tuotakin pitäisi joku kerta testata.

Täytyy vielä kertoa, että sain tällä viikolla sähköpostia WG-hallinäyttöön liittyen. Arvioitsijat olivat päätyneet sellaiseen tulokseen, että päättivät yhdistellä hieman eri seurojen ohjelmia, jotta mahdollisimman moni pääsisi mukaan. Meidän ohjelmaamme liitetään siis muutaman muun seuran ohjelmat. Neljästä tanssistamme karsiutui kaksi ensimmäistä, joten oma osuutemme kutistuu nyt vain tangoon ja viimeiseen: ”Carrying you”-tanssiin. Teemana säilyy kuitenkin meidän teemamme: ”Moments in Woman’s life”. Täytyy sanoa, että kyllä he ainakin valitsivat tansseistamme ehdottomasti ne parhaat, vaikka tietenkin vähän harmittaa, ettei saatu ihan omaa kokonaisuutta, kuten ohjaajammekin sähköpostissaan harmitteli. Olen sitten varmaan (vain) tangossa, niinkun näytössäkin, koska siihen toiseen pääsevät vain he, joiden jalka nousee tarpeeksi (sellaisessa hämärässä asennossa). Minun ei nouse, (ellen saa venyteltyä ahkerasti ensi kesään mennessä). No onhan tämä tietenkin tyhjää parempi! Saatiin sentään puolet ohjelmista läpi.

*************************************

NUTRITION JUNGLE

How to know what to eat so you get everything you need? How to make it sure? I know the easiest way! Forget calories, forget calculations, forget diets. Just eat variously. Eat everything and you can’t miss anything. I think every ingredients are important (some less, some more). Besides if you move enough, you can eat (allmost) anything. Just DON’T GULP yummies and add vegetables every food, (whatever you eat), take snack rather a fruit than chips, then I don’t really think anything else matters so mutch. You can eat butter (it’s actually good for brains), you can eat meat, (maby not everyday but still). Don’t think too mutch. Don’t make it too difficult, because in the end it is not nuclear physics and you can’t even make it 100% right. You’ll never know… the charges is allso changing allways. Enjoy your life, so don’t ban everything good of yourselves. Life is too short! Food is ment to get energy, but it’s allso enjoyment. Don’t forget that!

Further that I have started to think little bitt more what I eat (mainly minimised candy, and other yummies and added vegetables and fruits), I allso added training more in my weeks and it feels good! I have had some lessions (for example pilates) at Forever-trainingclub, witch is very Comfortable place. There I can allso relax at sauna, what I love. There is allso modern infraredsauna, which is said to make good, but it’s not suitable for everyone. If you have some disease, you need to speak to you’r doctor first!

This week I got allso email concerning to my team hallperformans apply. Hallperformans is a part of next july organised ”gymnaestrada”-event. We got through two dances of four, so they shortened our program. Allso we will dance with a few other team, whos programs will be included in our program. The judge wanted to give a chance to perform as many team as possible. That’s why they Connected some programs. This is still mutch better than nothing! I’m excited.

**************************************

Vielä loppuun kysymys, jota taisin kysyä jo viime syksynä, mutta koska kukaan ei vastannut, kysyn nyt uudestaan, olisiko teillä hyviä kaamoksestaselviytymisvinkkejä? Jos on, kerro ne ihmeessä meidän muidenkin avuksi!

Tell us your tips to cope with this dark autumn.

Omat vinkit/my tips:
1. Liikunta (etenkin oman seuran treenit, jossa ne yhdistyy myös sosiaalisuuteen, ja yhdessä tekemisen iloon)./sport (specially my own team trainings).
2. Oikea ravinto(/vitamiinit) (kts. artikkeli yllä)./healthy food (/vitamins)
3. Kahvi/tee/coffee/tea
4. Ajanvietto ystävien ja läheisten kanssa./Time with frends.
5. Riittävä uni. (n.7-8h/yö, ei juuri yli, tai tulee liikaa)/rest (not too mutch)
6. Musiikki (voimavara joka parantaa ja rentouttaa)./music (makes you feel good and relax)

**************************************

*Infrapunasaunan sanotaan tekevän hyvää, ja auttavan erilaisiin vaivoihin, kuten krooniseen väsymykseen. Ihan kaikille se ei kuitenkaan sovi. Jos sinulla on jokin sairaus, kannattaa keskustella ensin lääkärin kanssa sen käytöstä.

Kuvat/pictures:
Kuva1. Ihania, terveellisiä herkkuja, nam! (tosin osa noista pähkinöistä on suolattuja, muuten mieheni ei söis niitä…) /Lovely, healthy snacks!
Kuva 2. Loppuasento tanssista: ”Carrying you”. / Picture of a dance: ”Carrying you”.

RUNOJA 8

Avaan silmäni. Olet siinä. Suljen silmäni. Olet siinä. Hymyilen. Olet siinä. Itken tai raivoan. Olet siinä. Käännän selkäni. Olet siinä.

Kuka myrkytti rakkauden? Kuka teki siitä lentohiekkaa? Kenen syy, ettei onni kestä kuin korkeintaan hetken tai kaksi? Joku tuhosi rakkauden, joku imi sen tyhjäksi. Muutti kauniin rumaksi, ja amorin narriksi.

Ihmisen elämä ohikiitävä.
Häviävä hetki, joka tuuleen katoaa. Tunnit, viikot, vuodet kohti määränpäätä vie. Taistella ei voi vastaan, on pian kuljettu se tie.

Meille annettiin elämä, mutta ei siihen ohjekirjaa.
Meille annettiin vapaus, mutta ei siipiä.
Meille annettiin aivot, mutta ei kykyä hallita niitä.
Meille annettiin rakkaus, mutta heitämme sen hukkaan.
Meille annettiin luonto, mutta tuhoamme sen.
Meillä on kaikkeen avaimet, mutta emme löydä niihin sopivia lukkoja.

Eilen olin tyttönen vain, nukahdin kuin lapsonen. Tänään naisena heräsin, toiseen elämään. Heräsin ja havahduin, kaiken uutena näin. Eilisen muistot sydämessäin, kaikki tuoksut ja tunteet. Äidin syli lämpöinen, kesä kaunein ja hellivin. Aika unohtumaton.

Aamun kahvihetki, päivän paras hetki. Aivot herää, virkoaa. Uneliaisuus katoaa. Se uuteen päivään kuljettaa.

Joululauluja kuule en, en kilinää tonttulakkien. Enkeleitä näe missään en, ei tule heistä luokseni yksikään. Suojelusta niin kaipaisin, tänä jouluna valottomana, kosketusta enkelin, lohtua sen siipien.

Sinun olen, vaikka joskus sinuun väsynkin. Sinuun kiinni jäin, vaikka en tiedä halusinko. Sinut kerran mukaani otin, ja sillä matkalla olemme edelleen.

Olenko unessa vai olenko hereillä.
En enää tiedä, en enää niitä erota.
Tunne samanlainen, vaikka kipu poissa on. Ei enää koske, ei pelota. En tunne surua, vaikka onni meni pois. Vaistoan niin, se on kohta matkalla takaisin. Silti unohtaisin kaiken, jos vain sinäkin voisit unohtaa.

Joulun aika, sen satumainen taika, saapunut luoksemme on. Ystävyyttäsi toisille jaa, kukaan riitaa haastaa ei saa.

VIIKONLOPUN VALITUT

”…Tää aika on hassu juttu, Mari. Nyt tuntuu, että kesät silloin vain kesti kauemmin. Vuosi vuodelta nää syksyt käy päälle, aina vaan aiemmin, ja aina vaan ilkeämmin…”

HALLINÄYTTÖ TAKANA!

Hei vaan kaikki! Hieman on kirjoitustaukoa tullut tähän väliin, mutta nyt vihdoin tämän pienen tauon jälkeen löytyy taas aikaa ja uutta intoakin kirjoittaa. Aloitetaan minulle tärkeimmästä uutisesta, eli viime lauantaisesta hallinäyttöpäivästä. Kerrottakoon heille, jotka eivät tiedä mistä on kysymys, että minun voimisteluseurani hakee hallinäytöspaikkaa ensi kesän suureen, kansainväliseen, Helsingissä järjestettävään voimistelu tapahtumaan. Lauantaina järjestettiin yksi näyttö (-/karsintatilaisuuksista), joka oli siis mm. meidän seuran näyttöpäivä. Ainakin meidän kokonaisuutemme oli yksi valmiimpia… Kokoonnuimme yhdessä treenisalimme edustalla, ja lähdimme siitä kukin autollaan, ottaen kyytiin autottomia, kohti Espoon Otahallia. Minä matkustin Tiinan kyydissä. Perillä Otahallissa saimme itsellemme oman pukuhuoneen, josta vaatteet vaihdettuamme suuntasimme salille, ja vedimme ohjelman kertaalleen läpi. Tämän jälkeen raati saapui paikalle, ja pienen hengähdystauon jälkeen, esitettiin ohjelma heille. Ensimmäisen läpimenon jälkeen, raati antoi palautetta ohjaajallemme ohjelmastamme. He kaipasivat enemmän heittäytymistä ja täysillä tekemistä ohjelmaamme. Mehän toteutimme toiveen, ja vedimme ohjelman toistamiseen heidän toiveidensa pohjalta. Huomasin heti tuomariston ilmeestä, että nyt oltiin ainakin oikeilla jäljillä. Ohjelma näytti kyllä omiinkin silmiin hiotummalta, ja paremmalta. Toiveikkaana jään odottamaan tuloksia, kuten tietysti me kaikki. Tulokset kuulema selviävät tämän kuun aikana, eli ihan pian. Hyvä, että ei tarvitse odottaa pidempään!

Näytön jälkeen osa meistä lähti syömään kotikulmallamme sijaitsevaan italialaiseen ravintolaan, jossa oli kyllä harvinaisen hyvää pizzaa. Huomattavasti keskimääräistä löysää rasvalättyä parempaa. Paikan lista vaikutti aluksi suppealta, enkä oikein tahtonut löytää siitä mitään houkuttelevaa, sillä tarkoitukseni oli ollut valita jotain muuta kuin pizzaa, mutta valinta ei ollut huono. Milano pizza (tonnikala, oliivi, kapris, chilikastike) oli erittäin hyvää! Kuohuviinipullokin tilattiin muutaman tytön kanssa ison urakan päättymisen kunniaksi. Oli todella hauska ilta, todella hauskassa seurassa! Ohjaajamme tietenkin kiitteli meitä panoksestamme, päästyään lopulta myöhässä paikalle, rengasrikon satuttua ravintolan kulmalla.

PARHAAT SARJAT

Uusi ajanjakso on alkanut, nimittäin tv-maailmassa, sillä pitkästä aikaa viikonloppuisin voi istua iltaa kotona, ja nauttia hyvästä tv- viihteestä. Perjantainahan viikonlopun avaavat mukavasti ”Hjallis” (mielenkiintoisilla vierailla ja nokkelilla kommenteilla), sekä ”Vain elämää”. Lauantai-illoissa taas nähdään juuri uuden kautensa aloittanut ”Putous”, ja sunnuntaina viikonlopun päättävät: ”Tanssii tähtien kanssa” ja ”Vino show” (joka muuten muistuttaa vähän Putousta omaleimaisine improvisaatioineen). Ainut huono puoli tässä on, että ei saa oikein mitään järkevää koko viikonloppuna tehtyä, kun näiden ohjelmien päälle lisätään sunnuntaiset treenini. Sitäpaitsi toissa lauantaina tuli Putouksen jälkeen vielä loistava elokuva telkkarista, nimittäin: ”Kaunis mieli”. Se on mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaita elokuvia, joka perustuuu toteen. Elokuva kertoo matematiikan professorista: John Nashista, jonka nerokkuuden takaa löytyy myös toinen puoli! En kerro enempää, jos joku ei ole elokuvaa vielä nähnyt, mutta aikoo sen katsoa…Toissa viikolla näin myös toisen hyvän elokuvan pienenä ympärileikatusta Somalialaisnaisesta, joka muutti Englantiin, pääsi huippumalliksi, ja toi tyttöjen ympärileikkaukset ihmisten tietoisuuteen. Tämäkin elokuva perustui toteen. Oli sydäntäsärkevää seurata hänen muistojaan tapahtumista, ja hirveää ajatella, että tuollaista tapahtuu yhä, vaikka toimenpide onkin nykyään monessa maassa kielletty. En ymmärrä miten mikään kulttuuri voi sallia tuollaista raakuutta. Minusta meidät on tarkoituksella luotu sellaisiksi, mitä olemme, ja miksi luojan luomaa pitäisi muuttaa? Miksi repiä rikki sitä, mikä meille on lahjaksi annettu, ja rakastamisen välineeksi tarkoitettu? Se on sama kuin tuhoaisimme rakkauden. Sitäpaitsi mitenköhän synnytys näiltä naisilta onnistuu…Meidät opetetaan jo lapsena ymmärtämään erilaisia kulttuureja, mutta miten tuollaista voisi ymmärtää. Miten voi ymmärtää sellaista kulttuuria, jossa naisia kohdellaan luultavasti huonommin kuin eläimiä?

Mennäänpä nyt kuitenkin vielä takaisin viikonlopun ohjelmiin. ”Vain elämää”- ohjelmassa Paula Vesala yllätti jälleen, sekä viime-, että edellisellä kerralla. Hänen versionsa ovat aina yhtä uskomattomia! Todella muuntautumiskykyinen nainen! Näköjään osaa räpätäkin hyvin, joka ei kaikilta laulajiltakaan luonnistu. Elastinen taas osasi toissaviikolla yllättävästi laulaa ihan oikeasti. On hienoa löytää uusia puolia meidän suomalaisten lempiartisteista. Täytyy vielä kehua Samuli Edellmanin viime lauantaista vetoa. Elastisen kappaleen: ”Mil on oikeesti väliä” luonne muuttui täysin. Hän teki siitä ihan itsensä näköisen. Olin pudota sohvalta. Versio on todella kaunis! Myös Vesku Loiri veti varmalla otteella, ja lisäsi vielä hauskan Nasse-setä-läpän kappaleen loppuun. Taas on saanut perjantaisin fiilistellä oikein kunnolla hyvän musiikin parissa!

Lauantai-iltana sitten on fiilistelty hyvän komiikan parissa. Kuten lähes kaikki jo tietävät: Putouksen näyttelijäkaarti on kokonaan vaihtunut, jota olen tässä vähän harmitellut. Kaipasin etenkin aluksi vanhoja näyttelijöitä, vaikka uudetkaan eivät olleet huonoja. Erityisesti kaipasin Jaakko Saariluomaa, joka luotsasi ohjelmaa niin taitavasti, ja oli todella sympaattinen. Ohjelma muuten on ollut hyvä, paitsi että suurinosa hahmoista on huonoja. Ehdottomasti paras hahmo on: ”Kissi Vähä-hiilari” ja toiseksi paras ”Liitto-orava”. Muilla ei oikein ollut mitään annettavaa. Jopa yliyrittämistä havaitsin…Tanssiohjelman henkilökohtaisia suosikkejani ovat edelleen Janna ja Anu. Petellä -jota valkkummekin ehti jo ylistämään- meni toissakerralla todella huonosti. Nyt hänelle sitten tuli taas onnistuminen. Itsehän en hänestä oikein koskaan ole syttynyt…Ohjaajastamme puheenollen, toissasunnuntaina kun lähdimme treeneistä yhden tytön kanssa samaa matkaa, hän avautui minulle siitä, miten häntä harmitti tämän ”huutaminen”, vai pitäisikö sanoa tietynlainen tiukka linja. On minulla kokemusta paljon pahemmasta cheerleadingajoilta, jolloin meidät joskus puoliajalla haukuttiin aivan lyttyyn, sanottiin surkeiksi ymv.mutta sitten paransimme, ja lopulta matsin päätteeksi tuli kehuja, joka mielestäni kuittasi kaiken huudon. Me olimme silloin vielä herkässä iässä olevia nuoria tyttöjä. Kyllä siellä joku joskus itkuakin väänsi…Ei tämä meidän ohjaajamme kuitenkaan koskaan sillä tavalla hauku meitä, mutta toki hän sanoo suoraan näkemyksensä, ja on tiukka, kun kokee tarpeelliseksi. Olen ennenkin sanonut tämän, mutta mielestäni vain suoraan sanomalla tapahtuu kehitystä. Toki ihmisestä riippuu, miten pystyy vastaanottamaan kritiikkiä, mutta sitä tulee jokatapauksessa elämässä vastaan, joten siihen on parempi opetella suhtautumaan rakentavasti. Toivon, että nämä kyseiset henkilöt, jotka masentuvat treenisalilla silloin tällöin kaikuvasta kritiikistä, oppisivat sen. Ei niitä kannata ottaa liian henkilökohtaisesti. Suoraan kritiikkiin on varmaan jokaisen vain paras tottua, jos haluaa pysyä ryhmässä. Toki ohjelmat täytyy hioa huippuunsa. Tämä on joskus hieman totista hommaa, mutta mielestäni se kuuluu asiaan esiintyvässä ryhmässä.

Eipä tässä enää muuta kuin hallinäytön tuloksia jännityksellä odottamaan! Ensi lumikin satoi jo maahan, kohta alkaa taas talviaika! Nämä pakkaspäivät ovat oudoksultaan olleet aika hyytäviä, ja epämukavia, mutta ainakin ne herättävät aamulla kunnolla, ja voittavat ehdottomasti sadepäivät! Nyt voi ainakin mielellään käpertyä vällyjen alle nauttimaan näistä mahtavista televisio – ohjelmista, joita on taas tästä päivästä alkaen koko viikonlopuksi luvassa! Mukavia, kirpakoita syyspäiviä!

UNELMAELÄMÄ

”Jos mä oon oikee, miks kadulla mun läpi kävellään. Jos oon oikee, miks en muista omaa nimeänikään enää…”

Ohitan joka päivä työmatkalla lapsuuden kotini. Joka päivä voin nähdä itseni sieluni silmin tuona pienenä (tai joskus vähän isompanakin) koulutyttönä, reppu selässä, menossa läheiseen kouluun, tai tulossa sieltä. Voin nähdä itseni tuona arkana, hiljaisena tyttönä, ja tuntea ne tunteet, joita tunsin silloin. Miten paljon olenkaan muuttunut. Miten paljon aikaa onkaan kulunut. Hiljattain, eräänä päivänä, kun taas kuljin noiden, minulle rakkaiden kulmien ohi, sen kaiken ajattelu pysäytti minut harvinaisen voimakkaasti. Sai minut muistamaan kaiken niin elävästi. Se oli melkein käsinkosketeltavaa. Se oli kuin aikamatka menneeseen. Nuo kulmat herättävät vanhat muistot mieleeni, sillä kaikki siellä on muuten aivan kuten ennen, aivan kuten noin 20-25v.sitten. Liiketilat ovat toki vaihdelleet, esimerkiksi kummankin Kopin pankin tilalla on nykyään alepa, ja entinen ”Pekan herkun” ruokakauppa on nykyään K-kauppa, mutta muuten paikalla on samat talot ja samat tiet. Samanlaiset autojonot kiitävät joka päivä ohi. Ihmiset kävelevät kaduilla kuka minnekin, kuten silloin. Vain minä olen muuttunut.

Koulutyttönä en odottanut ihan tällaista tulevaisuutta itselleni. Odotin jotain parempaa, tai ainakin edes vähän mielenkiintoisempaa elämää. Odotin, että saisin matkustella ympäri maailmaa, että olisin töissä jossakin mukavassa, hyvin palkatussa työssä (onko sellaista edes?!) Odotin, että olen tehnyt (sen enempää empimättä ja analysoimatta sen kannattavuutta) 2-3 lasta, mentyäni tietenkin naimisiin päälle parikymppisenä unelmieni prinssin kanssa, jonka kanssa elämä
olisi yhtä onnen auvoa. Ei se tietenkään ihan noin mennyt. Kenelläpä menisikään…

Tuo tunnemylläkkä käynnistikin minulla aikamoisen ajatusprosessin. Lapsuuden ajattelu tuo minulle lämmön tunteen, jollaista nykyisin tavoittaa vain harvoin. On niissä muistoissa luonnollisesti mukana ajan tuomaa kultaakin, sillä harvoin elämä aivan täydellistä on (paitsi ehkä ihan pienenä). Kuitenkin aloin ajatella, miksi nyt aikuisena minusta ei tunnu enää juuri koskaan aivan samalta. En tunne sitä samaa riemua, kun herään aamulla, en sitä kutkuttavaa odotusta, kuin silloin pienenä, kun mietti mitä kivaa päivä mahtaakaan tuoda tullessaan (varsinkaan tässä syksyn harmaudessa).

Olen alkanut pohtia onnellisuutta, ja sitä mikä tekee meistä onnellisia. Olen miettinyt, millä elämästä saisi laadukkaampaa, jotain muuta kuin tätä jatkuvaa suorittamista, ja oravanpyörässä pyörimistä. Keksin vastauksenkin, mutta se olisi vaatinut rahaa, ja ehkä jopa tuuriakin, tai ainakin onnenpotkuja tähänastisessa elämässäni.

”Mä kolmatta linjaa takaisin kuljen kerran, ja rahaa on, takaan sen…”

Jos voisin suunnitella elämäni haluamallani tavalla (tai voittaisin lotossa, joka on aika epätodennäköistä, koska en lottoa ;)), tietäisin mitä tehdä. Suurin unelmani olisi, että olisin menestynyt tanssija, kirjailija tai taiteilija. Lottovoittajana voisin tehdä omakustannekirjoja, ja osallistua vapaaehtoistyöhön (johon olisi aikaa, kun ei tarvitsisi tehdä oikeita töitä.) Osan rahoistani antaisin hyväntekeväisyyteen, oli ne millätavalla tahansa tulleita. Saisin tehdä sitä, mistä nautin, ja voisin auttaa muita, joka tuntuisi todella hyvältä. Ostaisin tietenkin myös talon jostakin taajamasta, idylliseltä alueelta. En oikein viihdy kerrostalossa, vaikka olen niin koko ikäni asunutkin. Onhan siihen tietenkin jotenkin sopeutunut, mutta olen huomannut voivani paljon paremmin maalla. Lisäksi jos olisi oma talo, ei tarvitsisi enää ikinä miettiä: ”mitä seuraavaksi”, koska olisi turvattu koti loppuelämäksi. Sekin vähentäisi huomattavasti stressiä. Yhden asunnon ostaisin vuokraten sitä eteenpäin, ja sitten ostaisin yhden talviaika-asunnon jostakin lämpimästä, jonne muuttaisin tämän ankean syksyn, ja ehkä alkutalven ajaksi. Paitsi että joulun viettäisin siinä välissä täällä, koska jouluun kuuluu talvimaisemat, pimeys, kynttilöidenpoltto, kuuma glögi jmv. Ilman näitä joulu ei tunnu joululta. Sitäpaitsi vanhempani ovat jo siinä kunnossa, etteivät pääse oikein liikkumaan, joten minun olisi tultava tänne heidän luokseen, eikä päinvastoin. Matkustelun mainitsinkin jo yhtenä haaveena, ja sitä tulisin tekemään mahdollisimman paljon. Toki kävisin paljon myös hienoissa ravintoloissa syömässä, ja voisin ostaa kenkiä, laukkuja ja muuta kivaa silloin tällöin.

Jos saisin elää kuvaamani kaltaista elämää, (tai edes sinne päin,) olisin varmasti todella onnellinen, mutta koska elän lähes täysin päinvastaista elämää, en voi aivan olla sitä, vaikka yritänkin, ja vaikka olen (masennuskausistani huolimatta) melko positiivinen ihminen pohjimmiltani. Tämän olen oivaltanut melko hiljattain. Olen oivaltanut, että rahan käyttö, ja ostaminen kuuluvat (ainakin jossain määrin) ihmisen perustarpeisiin, ja kun et voi toteuttaa perustarpeitasi, et voi olla ainakaan täysin onnellinen. En välitä niin paljon tavarasta, mutta rahalla saa paljon muutakin, kuten kokemuksia (matkat), mielihyvää ja rentoutusta (ajanviete esim.ravintola), niin ja tietenkin itsensä hemmottelua, jota pidetään myös tärkeänä. Olisi mukavaa päästä vaihteeksi kampaajallekin, tai jalka-tai kasvohoitoon. Nojaa, kaikkien pitää luopua jostakin. Olenhan sentään tavallaan melko leppoisassa työssä, vaikka palkka on pieni. Ne, jotka tienaavat hyvin, ovat usein vastuullisessa tehtävässä, ja painavat pitkää päivää (ellet sitten tosiaan ole se lottovoittaja). Itse en ole sellaiseen tehtävään halunnutkaan…Olen aina nauttinut vapaa-ajasta, vaikka tykkään tehdä töitäkin, mutta niiden pitäisi olla tasapainossa. Liikaa kumpaakaan ei ole hyvä asia. Nyt on ehkä enemmän vapaa-aikaa, mutta ei toisaalta ole pahemmin rahaa tehdä mitään vapaalla. Tasan ei käy onnen lahjat…Tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan valittaa, vaan kuvailla unelmaelämääni, jota meistä hyvin harva koskaan täydellisesti tavoittaa. Siinä mielessä tilanteeni on hyvin tavanomainen. Minä kerroin omista unelmistani, kerro sinä nyt vuorostasi millainen olisi sinun unelmaelämäsi?

”…Toivottavasti et tykkää pahaa. Nyt en pystynyt lähettämään rahaa, mutta älä huolehdi, äläkä valvo, rahat on loppu mutta rahat on loppu mutta, myydään Volvo…”

Tosta ensimmäisestä kappaleesta täytyy mainita, että sen tunnelma sopii tiettyihin hetkiin. Kun olet oikein uupunut, monen yön univelat takana, zombiena, etkä ole enää varma, oletko täällä oikeasti vai et, on sellainen selittämätön epätodellinen olo. Niihin hetkiin tuo biisi sopii loistavasti!

MAAILMAN IHANIMMAT TYTÖT

”Voitko vielä mua rakastaa, anteeksiannollas en mitään tee. Voitko pelkästään rakastaa kun syksy jalkoja niin huuhtelee. Illat nää pitenee…”

Onko kukaan teistä kuullut ”Maailman ihanin tyttö”-projektista? Olen nähnyt kyseisen valokuvanäyttelyn. Se on hieno, taiteellinen kuvaus lastenkodissa kasvaneista nuorista. Kaverini on yksi projektiin osallistuneista tytöistä. Kävin tässä yksi päivä kyseisillä nettisivuilla, ja luin, että sama (täällä jo vuosia sitten ollut) näyttely kiertää eri maita, ja on nyt hiljattain avattu Saksassa, Frankfurtissa. Kuvaaja Miina Savolainen, ja voimauttavan valokuvan menetelmä on jo palkittu kolmella eri palkinnolla. Käy katsomassa nettisivut, ja tutustu tarkemmin aiheeseen: http://www.voimauttavavalokuva.net

VAIN ELÄMÄÄ

Jälleen viikon odotuksen jälkeen, katsoin innolla ”Vain elämää”-ohjelman, mutta ei siinä tälläkään kertaa kuultu mielestäni vuorossa olleen artistin (Toni Wirtanen) parhaita kappaleita. Toki Loiri veti upeasti ”Armo”-kappaleen. Aloin minäkin ymmärtää aiempaa paremmin kyseistä kappaletta. Myös Paula Vesalan veto oli hieno. Parempi kuin alkuperäinen tuokin…Ensi jakso saattaa olla mulle tylsin, koska en ole mikään Jenni Vartiaisen fani…

NAISENA OLEMISEN HAASTEITA

Sunnuntain treeneissä mentiin kolme näytös läpimenoa. Näytöksen teemana siis on naisen elämä, sen eri vaiheet ja eri roolit. Jokaisella tanssilla on oma näkökulmansa aiheeseen liittyen. Teema on hieno tällaiselle aikuisten naisten ryhmälle, jossa jokainen on varmasti jo paljon kokenut, ja elämää nähnyt. Tähän teemaan pitäisi meidän kaikkien olla helppo samaistua. Riikka oli viimeksi hieman hermostunut, koska hänen kaikki ohjeensa eivät menneet aivan heti perille, ja osassa ohjelmista oli pientä sähläystä. Hän kyllä pahoitteli huutoaan sähköpostissaan, mutta minä ainakin ymmärrän häntä hyvin. Hän haluaa ”piiskata” meitä parempiin suorituksiin. Hänhän on kuitenkin visualisoinut ohjelman, ja meillä on jäljellä enää yhdet treenit ennen näytös päivää. Ohjelma todellakin pitää saada kuntoon, eikä se tapahdu pelkällä ”päähän silittelyllä”. Kehitystä tapahtuu vain sitä kautta, että virheet korjataan…Itsekin kuitenkin unohtelin joitakin kohtia tangossa. Onneksi käymme (kai) vetämässä ohjelman salilla kertaalleen läpi vielä näytös päivänä. Meidän ryhmän vanhin jäsen oli muuten juuri tullut (toisen ryhmänsä) näytös matkalta Ranskasta. Näin hienoja kuvia esiintymisestä. Toinen joukkueemme tyttö taas oli saapunut juuri epäviralliselta työmatkalta Madridista. Voi kun pääsisi itsekin jonnekin…
(Me muuten olemme tietenkin noita otsikon ihania tyttöjä. Vielä ihanampia kuin ne valokuvaprojektin tytöt…) 😉

”Tanssii tähtien kanssa” ohjelmassa ei juuri yllätyksiä nähty, paitsi että illan parhaan parin: Peten ja Katrin tango ei vedonnut minuun yhtä voimakkaasti kuin tuomareihin, (ja kotiyleisöön). Sen sijaan tasaisen varmasti vetäneet: Janna ja Anu tanssivat pareineen jälleen minun sydämeeni. Jannan tanssi asento näytti kehittyneen paljon. Sen ansiosta hän oli todella luonnollinen.

”JÄRKI KÄTEEN JA OSTOKSILLE”

Kylläpä pelkkä kaupan vaihto silloin tällöin piristää kummasti. Kävin eilen pitkästä aikaa Lidlissä, ja yllätin itseni iloisesti kauppakassini sisällöllä. Harvoin ruokakaupassa käynti ilahduttaa noin, mutta tänään niin kävi, sillä löytämäni tuotteet olivat niin uniikkeja. Rakastan aasialaista (etenkin intialaista) ruokaa, ja löysin esim. intialaisen kormacarry-mausteseoksen, sekä intialaisittain maustetun tulisen marinadin. Lisäksi ostin jonkin erilaisen näköisen nuudelipussin ja ihania -jo aikaisemmin maistamiani-lihatäytteisiä kevätkääryleitä, jotka ovat isoja, eikä maksa kuin 2,50€/pkt. (Niitä on eri makuja, mutta liha on paras!) Jossakin k-kaupassa yksi, pieni kääryle maksaa suunnilleen saman verran. Ovat toki käsintehtyjä, mutta pitäisi edes olla jokin edullisempi, varattomien vaihtoehto. Eipä heillä tietääkseni ole. Otin vielä Lidlin hyviä, isoja jogurtteja, keittiörättejä, jääteetä ja chili con carneannoksen avomiehelleni. Kassalla lasku oli vain reilu 13€.
Yleensä kauppareissut masentavat, sillä vähät rahat menevät johonkin -ei niin ihmeellisiin- eineksiin. Kaikki maksaa niin paljon, eikä halvalla saa juuri mitään. Lähes aina menee enemmän rahaa kuin oli alunperin suunnitellut. Oli siis todella miellyttävää lähteä kaupasta vaihteeksi hymyssä suin.

Nuudelit ostamieni mausteiden (ja pakastevihannesten) kanssa olivat muuten todella hyviä! Tuli kyllä enemmän mausta ja rakenteesta joku pastaruoka mieleen, mutta hyvää oli silti! Kyytipojaksi laitoin niitä herkullisia kevätkääryleitä. Kannattaa kokeilla! Suosittelen muuten kokeilemaan myös seuraavaa reseptiä, jota itse kokeilin tänään töissä. Sille kyytipojaksi sopii loistavasti vanhanajan vaniljakastike (pusseissa, kuivatuote). On nimittäin parempaa kun valmiit kastikkeet. Toki niitäkin voi käyttää. Toimii jokatapauksessa, nam!

Omena-kaurapaistos

Reilusti omenoita (ainakin jos käytät näitä meidän pieniä kotimaisia omenoita)
Kaurahiutaleita (maun mukaan/suhteessa omenoihin) Voit käyttää esim.maustettuja hiutaleita. Mulla oli joku marjamaku, pikapuuroannospusseja, kun niitä löytyi avustettavani kotoa. Sopi hyvin, ja varmaan hyvä olis kans omena-kanelipuurohiutaleet.
Juoksevaa hunajaa (sopivasti)
Sokeria (maun mukaan)
Kanelia (maun mukaan)
Paistamiseen rasvaa

Kuori ja lohko omenat. Kuumenna uuni noin 200 asteiseksi. Sulata rasva, ja heitä joukkoon kaurahiutaleet, sekoittele hetki, ja lisää hunajaa sen verran, että seoksesta tulee mukavan tahmeaa. Ei kuitenkaan liikaa. Sekoita. (Voitele uunivuoka, ja) heitä omenalohkot sinne. Kaada sekaan kaura-hunajaseos. Lopuksi ripottele pinnalle hieman sokeria ja kanelia. Paista uunissa noin 15-20min. Tee tällä välin vanhan ajan vaniljakastike pakkauksen ohjeen mukaan. Sen jälkeen onkin piirakka valmiina nautittavaksi. Helppoa ja hyvää!

Ei kun herkuttelemaan, niin jaksaa taas paremmin tätä pimeää ja masentavaa syksyä!