”Voitko vielä mua rakastaa, anteeksiannollas en mitään tee. Voitko pelkästään rakastaa kun syksy jalkoja niin huuhtelee. Illat nää pitenee…”
Onko kukaan teistä kuullut ”Maailman ihanin tyttö”-projektista? Olen nähnyt kyseisen valokuvanäyttelyn. Se on hieno, taiteellinen kuvaus lastenkodissa kasvaneista nuorista. Kaverini on yksi projektiin osallistuneista tytöistä. Kävin tässä yksi päivä kyseisillä nettisivuilla, ja luin, että sama (täällä jo vuosia sitten ollut) näyttely kiertää eri maita, ja on nyt hiljattain avattu Saksassa, Frankfurtissa. Kuvaaja Miina Savolainen, ja voimauttavan valokuvan menetelmä on jo palkittu kolmella eri palkinnolla. Käy katsomassa nettisivut, ja tutustu tarkemmin aiheeseen: http://www.voimauttavavalokuva.net
VAIN ELÄMÄÄ
Jälleen viikon odotuksen jälkeen, katsoin innolla ”Vain elämää”-ohjelman, mutta ei siinä tälläkään kertaa kuultu mielestäni vuorossa olleen artistin (Toni Wirtanen) parhaita kappaleita. Toki Loiri veti upeasti ”Armo”-kappaleen. Aloin minäkin ymmärtää aiempaa paremmin kyseistä kappaletta. Myös Paula Vesalan veto oli hieno. Parempi kuin alkuperäinen tuokin…Ensi jakso saattaa olla mulle tylsin, koska en ole mikään Jenni Vartiaisen fani…
NAISENA OLEMISEN HAASTEITA
Sunnuntain treeneissä mentiin kolme näytös läpimenoa. Näytöksen teemana siis on naisen elämä, sen eri vaiheet ja eri roolit. Jokaisella tanssilla on oma näkökulmansa aiheeseen liittyen. Teema on hieno tällaiselle aikuisten naisten ryhmälle, jossa jokainen on varmasti jo paljon kokenut, ja elämää nähnyt. Tähän teemaan pitäisi meidän kaikkien olla helppo samaistua. Riikka oli viimeksi hieman hermostunut, koska hänen kaikki ohjeensa eivät menneet aivan heti perille, ja osassa ohjelmista oli pientä sähläystä. Hän kyllä pahoitteli huutoaan sähköpostissaan, mutta minä ainakin ymmärrän häntä hyvin. Hän haluaa ”piiskata” meitä parempiin suorituksiin. Hänhän on kuitenkin visualisoinut ohjelman, ja meillä on jäljellä enää yhdet treenit ennen näytös päivää. Ohjelma todellakin pitää saada kuntoon, eikä se tapahdu pelkällä ”päähän silittelyllä”. Kehitystä tapahtuu vain sitä kautta, että virheet korjataan…Itsekin kuitenkin unohtelin joitakin kohtia tangossa. Onneksi käymme (kai) vetämässä ohjelman salilla kertaalleen läpi vielä näytös päivänä. Meidän ryhmän vanhin jäsen oli muuten juuri tullut (toisen ryhmänsä) näytös matkalta Ranskasta. Näin hienoja kuvia esiintymisestä. Toinen joukkueemme tyttö taas oli saapunut juuri epäviralliselta työmatkalta Madridista. Voi kun pääsisi itsekin jonnekin…
(Me muuten olemme tietenkin noita otsikon ihania tyttöjä. Vielä ihanampia kuin ne valokuvaprojektin tytöt…) 😉
”Tanssii tähtien kanssa” ohjelmassa ei juuri yllätyksiä nähty, paitsi että illan parhaan parin: Peten ja Katrin tango ei vedonnut minuun yhtä voimakkaasti kuin tuomareihin, (ja kotiyleisöön). Sen sijaan tasaisen varmasti vetäneet: Janna ja Anu tanssivat pareineen jälleen minun sydämeeni. Jannan tanssi asento näytti kehittyneen paljon. Sen ansiosta hän oli todella luonnollinen.
”JÄRKI KÄTEEN JA OSTOKSILLE”
Kylläpä pelkkä kaupan vaihto silloin tällöin piristää kummasti. Kävin eilen pitkästä aikaa Lidlissä, ja yllätin itseni iloisesti kauppakassini sisällöllä. Harvoin ruokakaupassa käynti ilahduttaa noin, mutta tänään niin kävi, sillä löytämäni tuotteet olivat niin uniikkeja. Rakastan aasialaista (etenkin intialaista) ruokaa, ja löysin esim. intialaisen kormacarry-mausteseoksen, sekä intialaisittain maustetun tulisen marinadin. Lisäksi ostin jonkin erilaisen näköisen nuudelipussin ja ihania -jo aikaisemmin maistamiani-lihatäytteisiä kevätkääryleitä, jotka ovat isoja, eikä maksa kuin 2,50€/pkt. (Niitä on eri makuja, mutta liha on paras!) Jossakin k-kaupassa yksi, pieni kääryle maksaa suunnilleen saman verran. Ovat toki käsintehtyjä, mutta pitäisi edes olla jokin edullisempi, varattomien vaihtoehto. Eipä heillä tietääkseni ole. Otin vielä Lidlin hyviä, isoja jogurtteja, keittiörättejä, jääteetä ja chili con carneannoksen avomiehelleni. Kassalla lasku oli vain reilu 13€.
Yleensä kauppareissut masentavat, sillä vähät rahat menevät johonkin -ei niin ihmeellisiin- eineksiin. Kaikki maksaa niin paljon, eikä halvalla saa juuri mitään. Lähes aina menee enemmän rahaa kuin oli alunperin suunnitellut. Oli siis todella miellyttävää lähteä kaupasta vaihteeksi hymyssä suin.
Nuudelit ostamieni mausteiden (ja pakastevihannesten) kanssa olivat muuten todella hyviä! Tuli kyllä enemmän mausta ja rakenteesta joku pastaruoka mieleen, mutta hyvää oli silti! Kyytipojaksi laitoin niitä herkullisia kevätkääryleitä. Kannattaa kokeilla! Suosittelen muuten kokeilemaan myös seuraavaa reseptiä, jota itse kokeilin tänään töissä. Sille kyytipojaksi sopii loistavasti vanhanajan vaniljakastike (pusseissa, kuivatuote). On nimittäin parempaa kun valmiit kastikkeet. Toki niitäkin voi käyttää. Toimii jokatapauksessa, nam!
Omena-kaurapaistos
Reilusti omenoita (ainakin jos käytät näitä meidän pieniä kotimaisia omenoita)
Kaurahiutaleita (maun mukaan/suhteessa omenoihin) Voit käyttää esim.maustettuja hiutaleita. Mulla oli joku marjamaku, pikapuuroannospusseja, kun niitä löytyi avustettavani kotoa. Sopi hyvin, ja varmaan hyvä olis kans omena-kanelipuurohiutaleet.
Juoksevaa hunajaa (sopivasti)
Sokeria (maun mukaan)
Kanelia (maun mukaan)
Paistamiseen rasvaa
Kuori ja lohko omenat. Kuumenna uuni noin 200 asteiseksi. Sulata rasva, ja heitä joukkoon kaurahiutaleet, sekoittele hetki, ja lisää hunajaa sen verran, että seoksesta tulee mukavan tahmeaa. Ei kuitenkaan liikaa. Sekoita. (Voitele uunivuoka, ja) heitä omenalohkot sinne. Kaada sekaan kaura-hunajaseos. Lopuksi ripottele pinnalle hieman sokeria ja kanelia. Paista uunissa noin 15-20min. Tee tällä välin vanhan ajan vaniljakastike pakkauksen ohjeen mukaan. Sen jälkeen onkin piirakka valmiina nautittavaksi. Helppoa ja hyvää!
Ei kun herkuttelemaan, niin jaksaa taas paremmin tätä pimeää ja masentavaa syksyä!
Tanssitytön blogi 