Wellcome to get to know Finland and Finnishness, as well as the world of 80's and 90's childhood memories, dreams, dance, gymnastics, baking and other interesting topics. Jump along the dance girl's journey!
Kävimme jälleen tässä yksi päivä äidin kanssa saman keskustelun kuin joka vuosi. ”Ei kai meidän tarvii ostaa nii joululahjoja”? Äiti kysyi minulta. ”Ei tarvitse”, minä sanoin. Eihän me moneen vuoteen olla ostettu perheen kesken toisillemme mitään ihmeellistä jouluna. Olemmehan kaikki aikuisia. Tavaraa on kertynyt jo ihan tarpeeksi, eikä se tavaranpaljous ole niin tärkeää. Tärkeintä on yhdessä olo ja hyvä mieli. En toivo jouluksi muita lahjoja kuin rakkautta, onnellisuutta ja mukavia, rentouttavia pyhiä läheisten seurassa. Hyvä ruoka on myös aina tällaiselle herkuttelijalle tervetullutta. Mitä sinä toivot?
Rakkauden ja hyvän olon lisäksi tärkeää on terveys. Luin juuri jokin aika sitten lehdestä takavuosien tangokuningattaresta: Saija Varjuksesta, jonka ms-taudin etenemisestä olen lukenut aina silloin tällöin. Nyt lehdessä kerrottiin Saija Varjuksen näön lähes kadonneen. Tuli todella surullinen olo. Olen pitänyt Saijasta, ja hän on vielä niin nuorikin, vasta 49v. Harmi ettei ms-tautia pystytä oikein vieläkään parantamaan. Jonkinlaisessa pallolaajennusleikkauksessa Saija kävi joitakin vuosia sitten. Leikkauksen tarkoitus on hidastaa taudin etenemistä, ja jonkin aikaa Saijan tila oli parempi, mutta sitten hänen laskimot tukkeutuivat uudelleen. Leikkauksen vaikutukset jäivät siis melko pieniksi, ja nyt sairaus etenee taas normaaliin tahtiin. Toivon silti, että Saijalla olisi kaunis ja iloinen joulu, ja ensi vuodelle toivon kaikkea hyvää!
Tässä vielä loistava Saijan kappale!
Sitten iloisempaan aiheeseen. Putouksen hahmo kilpailun voittaja on ratkennut jo jokin aika sitten, kuten kaikki ohjelmaa seuranneet tietävät. Voittaja ei ollutkaan ”Kissi”, vaan liitto-orava: ”Salme Pasi”. Aika tasavertaisiahan he lopulta olivat. Orava kehittyi erittäin hauskaksi, mutta olisin silti toivonut ”Kissin” voittavan. Putouskin sitten taas tällä erää päättyi, kuten kaikki hyvä aikanaan. Suosikkiohjelmistani ei ole enää montaa jäljellä, mutta onhan sentään vielä ”Rimakauhua ja rakkautta” ja ”Vinoshow”.
Olen löytänyt taas kaksi uutta lempijuomaakin. Toinen on afrikkalainen rooibos-juoma, joka on kofeiiniton, teen kaltainen juoma…Aivan oikein, se ei ole teetä. Itsekin luulin ennen niin…Rooibosta on eri makuisia, ja kaikki tähän asti maistamani maut (jopa appelsiini, jota luulin tylsäksi), ovat ihanan raikkaita ja pirteitä. Luin yhtenä päivänä kaupassa, että juoma poistaa jännitystä ja levottomuutta. Se siis rauhoittaa, ja lisäksi siinä on paljon antioksidantteja. Se on kuin teetä korostetun positiivisilla vaikutuksilla. Toinen hyväksi havaitsemani juoma, joka pääsi tänään kaupanhyllyltä testiin, on Clipperin valkoinen piparminttutee. Jos minulle jonkun joululahjan haluaa ostaa, niin saa ostaa rooibosta, tai tuota piparminttuteetä, tai sitten sitä hyvää Indian chaiteetä, joka muuten loppui muutama päivä sitten, enkä ole löytänyt sitä mistään kaupasta. Siksi ostinkin tänään tuota piparminttuteetä. Ovat muuten Indian chaiteen kanssa samaa merkkiä. Pitäisi varmaan testata muutkin tuon merkin teelajit, kun tuntuvat olevan niin laadukkaita…
Viime viikolla tuli hieno elokuva televisiosta: ”Burleski”. Siinä pääosassa olivat Christina Aguilera ja Cher. Christina oli tyttö, joka halusi burleski-ckubille esiintymään. Kun hän sai monien yritysten jälkeen tilaisuuden näyttää taitonsa, hän pääsi ryhmään, ja alkoi menestyä hyvin. Itse en tuollaisissa seksikkäissä hepenissä osaisi esiintyä, mutta ihan hienoltahan tuo tanssi muuten näyttää. Kyllä se taitoa vaatii oikealla asenteella vedettynä.
Seuraavaksi haluaisin onnitella TEAM LUMI-joukkueen tyttöjä hienosta väline sm-kilpailusta. Luin heidän blogisivustollaan, että he olivat voittaneet kultaa kilpailuissa! ONNITTELUT KOKO JOUKKUEELLE! Olisi mukavaa päästä itsekin joskus kilpailemaan joukkueeni kanssa, mutta ahkera treenaus voisi tuottaa monelle ongelmia, kun aikuisia, työssäkäyviä naisia kuitenkin ollaan, ja moni meistä on perheellinenkin.
Eipä sitten muuta kuin hyvää joulunodotusta kaikille! Olkaa kilttejä toisillenne!
Näin joulun lähestyessä, alkoivat joululaulut taas soimaan päässä, ja se antoi idean listata tänne minulle itselleni tärkeimmät ja rakkaimmat joululaulut. Tässä ne siis tulevat. Jonkinlaiseen järjestykseen yritin ne laittaa…
1. Kaikki kyseisen yhtyeen joululaulut ovat hienoja, mutta tämä on ollut minulle jotenkin se rakkain jo vuosien ajan. Siitä lähtien kun kuulin tämän. Todella koskettavan kaunis tarina…
2. Tässä toinen koskettava joulutarina…
3. Lisää Leevejä…
4. Kaksi seuraavaa (Leevien) kappaletta jakavat neljännen sijan…
Luin tässä yhtenä päivänä erään my day – postauksen, joka oli niin kiva, että halusin tehdä omankin version. Tässä siis mun eilinen päivä. 19.11.
4.30. Herään sohvalta, nukahdettuani yöllä jälleen kerran tv:n ääreen, enkä saa enää unta, vaikka kuinka yritän. Mieheni herättyä, katselemme tv:ssä pyörivää chat-ohjelmaa, ja naureskelemme huvittaville viesteille.
6.03. Aloitan tämän artikkelin, ja nousen ylös keittämään kahvia.
6.20. Silmät väsymyksestä kipeänä kipin kapin kahville. Samalla selailen lempiblogejani, joita on kertynyt jo ihan kivasti. 🙂
7.28. Aamupuuro naamaan teen kanssa. Olen yleensä liian kiireinen syömään kunnon aamupalaa, mutta nyt kun olen ajoissa hereillä, laitan ruis-puolukkapikapuuron, ja sen seuraksi Sadepäivän ilo – teen, joka ei kylläkään maistu läheskään yhtä hyvälle kuin silloin kampaajalla juomani sama tee. Syönnin jälkeen katselen ikkunasta, (nähtyäni ensimmäisen valon syttyneen vastapäiseen toimistoon,) kuinka joku ahkera on jo saapunut työpaikalleen, ja samalla rikkonut valollaan aavemaisen yön tunnelman. Tämän jälkeen suuntaan hammaspesulle ja pukeudun.
8.01 Lähden kauppaan, ja haen samalla juustosämpylän miehelleni picnikistä. Hän kun ei oikein puuroa syö, eikä meillä ole juuri muuta aamupalaa.
8.20. Takaisin kotiin, tiskausta ja keittiön pintojen puhdistusta.
9.00. Lähden viereiselle salille tekemään meidän seuran pilatesharjoituksia. Onneksi siellä on tila, jossa saa tehdä omia juttujaan kaikessa rauhassa. Treenin jälkeen saunaan rauhoittumaan hetkeksi. Saunassa on hyvin mieto lämpö, (kuten tavallista), ja heitän löylyä kunnolla. Onneksi olen täälläkin yksin, joten voin päättää itse löylyn määrästä. Vain vihta puuttuu. 🙂
9.41. Lähtö bussipysäkille ja bussilla töihin.
Kuvassa avustettavani pojan Arthur koira.
10.15. Saapuminen töihin. Aamuhoitajat ovat vielä paikalla. Avustettavani on hyvin väsynyt, ja torkkuu aamupalapöydässä. Kun hoitajat poistuvat, yritän saada häntä heräämään, ja tarjoan mm. kahvimukia hänelle…ilman tulosta. Sitten päätän välillä laittaa likaisia astioita koneeseen, ja kastella kukat. Päättelen että A:sta ei luultavasti ole lähtemään luokkatapaamiseen, joka olisi iltapäivällä.
11.40. Aamupala vihdoin syötetty, puolentoista tunnin jälkeen! 🙂
12.05. Oma lounas.
12.20. Fysioterapia sängyssä ja lepoa.
12.30. Käynti apteekissa.
13.05. Päiväkahvi A:lle.
13.20. Kävelyharjoitukset.
14.00. Lounas A:lle.
15.08. Portatiivilla käynti ja vaipan vaihto. A:n jalat ovat harvinaisen heikot, ja todella todella pitkästä aikaa hän kaatuu (istualleen) noustessaan pytyltä. Onneksi poika tulee nostamaan, eikä pahemmin satu. Vain takapuolta kuulema aristi jälkeenpäin.
15.28. Kotiin lähtö.
Luokkatapaaminen jäi siis ikävä kyllä tänään välistä, eli en itsekään päässyt kaupungille hengaamaan, kuten olin ajatellut. Ehkä ensikerralla sitten.
16.22. Taas kauppaan. (Mies pyysi tuomaan kosteusvoidetta ja juotavaa.)
16.43. Vihdoinkin kotona! Kun saan päällysvaatteet yltäni, ja ostokset purettua, ryntään ensimmäisenä nälissäni jääkaapille ottamaan yhden, eilen tarjouksesta ostamistani suklaalevyistä. Se menee heittämällä suuhun. Tosin jälkeenpäin vähän ällöttää.
17.40. Syön annoksen nuudeleita, joihin lisään tapani mukaan aasialaisia wok-vihanneksia. Kun vihannekset vielä paistaa Lidlin aasia-öljyssä, tulee loistava annos. Päälle vielä korma-currymaustetta. Herkkua!
19.30. Blogin päivityksen ja nettiselailun jälkeen, menee pyykkikone jälleen päälle. Tämän jälkeen kuvaan ja muokkaan vielä blogikuviani.
20.32. Suihkuun. Ihanan lämpimästä vedestä ei tekisi mieli tulla takaisin tähän kylmään asuntoon.
21.05. Suihkun jälkeen suoraan katsomaan jo alkanutta ”Valheen vangit”-ohjelmaa, josta menee suuri osa ohi pesukoneen kovan linkouksen takia.
22.10. Pyykit koneesta.
22.20. Katsoin toosa tv:n netissä, ja sen jälkeen olisin katsonut ”Unelmien poikamiestyttöä”, mutta sieltä löytyi vain erikoisjakso, jota en jaksanut yksinään katsoa, kun en ole nähnyt sarjasta yhtäkään jaksoa tällä kaudella.
23.05. Olen taas torkahtamassa sohvalle, kunnes näen telkusta tutun HBO:n logon, ja kuulen tutun tunnusmusiikin. Sinkkuelämää…jälleen sadannen kerran. Tulee silti lämmin olo. Olen tuonkin jakson monta kertaa nähnyt, mutta hyvä se oli yhä! Siinä kyllä todellinen helmisarja! Harmi, ettei voi palata ajassa taaksepäin, ja katsoa taas ensikertaa noita jaksoja.
0.35. Sivusilmällä Sinkkulaivaa ja vilkaisu mieheni rekkasimulaatiopeliä.
0.13. Vedän napaani loput nuudeli annoksesta, ja katselen vielä telkkaria.
02.00. Tutimaan menon aika. Aamulla herätys kuitenkin jo 8.15. Hyvää yötä!
***************************************
My day 19.11.
4.30. I wake up on our couch. I have fell a sleep -again – on that. I couldn’t sleep any more after that. Soon my partner wake’s up too and we are watch ing a tv chat for a while.
6.03. I start this post and make coffee.
6.20. I drink my coffee. At the same time I’m reading my favorite blogs.
7.28. Breakfastporridge with tea. Usually I don’t have time to eat real Breakfast. Now I have so I eat well. I make ryeporridge (bagporridge). ”Rainy days joy” tea is not so good as it was last Time I tasted it. Obviously this is worse brand. I look out of window and I see first light at the opposite office. Some hardworking worker have come to work. After that I wash my teeth and get dressed.
8.01. I go to grocery and take cheesebun to my partner at the Picnic. He don’t eat porridge.
8.20. Back at home. I wash the dishes and clean the kitchencoat.
9.00. I go to traininghall to do my gymclubs pilatestraining. There is luckily place where you can train in your own piece. After that I go to sauna and relax. There is very low temperatur (like usually), so I cast heat. Luckily I’m by myself allso there. Only birch whisk is missing.
9.41. I go to buss stop and take the buss to work.
10.15. I arrive to work. Home caretakers are still there. A (=person whos personal assistant I am) is very tired and snooze by Breakfast table. I try to wake up her but it’s not Working so I put dishes to dishwasher and watering flowers. I think A gonna miss her class meeting which is once in a month.
11.40. Breakfast is finally feeded little by little.
12.05. My lunch.
12.20. Physioterapy and rest.
12.30. I go to pharmacy.
13.05. Coffee to A.
13.20. Walking training.
14.00. Lunch.
15.08. I changed the diaper. A fall’s down when she gets up on toilet which is very unusual. Luckily her son come to help and anything worse doesn’t happend.
15.28. I go to home. We did miss that class meeting, so this was Quite normal workingday.
16.22. Again to grocery. My partner asked to take a bodylotion and some drink to home.
16.43. Finally at home! When I got in side, take my jacket and shoes of and run to kitchen, I take one chocolate bar and eat it quickly. I’m so hungry! At the end of the bar, it started to disgust.
17.40. I eat noodles with asian vegetables. It’s sooooo good!
19.30. I update my blog and surfing at the net. Then I put washing machine on and take pictures to my blog.
20.32. I take warm shower and I don’t want to come back to this cold apartment.
21.05. I watch my favorite finnish serie: ”Prisoners of the lies”.
22.10. My laundry is ready.
22.20. I watched a new episode at finnish net tvchannel named ”Toosa tv”. It’s funny channel which is based on short (tv-) parodia episodes. (Allready quite popular) stars are two draq queens. They are acting many well-known finnish women (or sometimes allso men).
23.05. I allmost fell a sleep on the sofa again untill I sew familiar symbol in tv and heard the theme of ”Sex and the city”. Though I have seen those series many times, I watch it again. It’s one of the best series ever!
0.35. I watch finnish serie: ”Singleboat” for a while and take a look at my man’s pcgame: trucksimulation.
0.13. I eat the rest of the noodles and watching tv.
2.00. I go to sleep. I have alarm allready 8.15. Good night!
The dog in the picture is A:s son’s lovely dog: Arthur.
Saanen esitellä teille luottotuotteeni. Listasin ne kolmeen eri kategoriaan, mutta ne eivät ole paremmuusjärjestyksessä. Hyvät lukijat, tässä siis minun ikiomat, rakkaimmat, tärkeimmät tuotteeni, joita ilman en voisi elää, tai ainakin se olisi vaikeaa…
Yleiset:
1. Samsung galaxy S4mini-puhelin
2. Hain hampaat (hiuksiin, jotta ne on helppo ja nopea kietoa siististi ylös roikkumasta lättänänä.)
3. Mattameikkivoide.
4. Kirkkaanpunainen huulipuna (sävy:cherie, hallinäytön tango-tanssiin ostettu).
5. XZ- shampoo (ei sisällä silikonia tai silikoniyhdisteitä! Kampaajan mukaan ne aineet eivät ole hyväksi hiuksille).
Ruokatarvikkeet:
1. Aamukeksit (nopea, energiapitoinen aamupala).
2. Kreikkalainen jogurtti (pohjalla ihanaa hilloa).
3. Yam Yam-nuudeli/mama täysjyvänuudeli (helppoa, halpaa ja hyvää).
4. Presidentti- tai juhlamokka – tai espresso kahvi/hyvä tee. (esim.laadukkaasti valmistettu ”Keisarinmorsian” tai ”Sadepäivän ilo”.)
5. Dan cake:n porkkanakakku.
Treenikamat:
1. Musta mini shortsihameyhdistelmä.
2. Siniset legginsit.
3. Adidaksen musta t-paita.
4. Seuran punainen takki/Adidaksen sininen takki (treenisalilla on usein kylmä).
(5. Pomon joululahjaksi ostamat käsintehdyt säärystimet.)
Tiesittekö, että ihminen saa lisävoimia käyttöönsä tarvittaessa? Että hän voi kyetä uskomattomiin tekoihin silloin kun on pakko, ja pelastaa ihmishenkiä? Näin teki myös 14 – vuotias poika Amerikassa, nostaessaan auton, sen alle puristumassa olleen enonsa päältä. Eno oli ollut korjaamassa autoa, kun se yhtäkkiä romahti.
Entä Tiesittekö että kissat ja koirat voivat vainuta/vaistota kun ihminen tekee kuolemaa? Heidän hajuaistinsa on moninkertainen ihmiseen nähden, joten heidän epäillään kykenevän haistamaan ihmiskehosta, milloin tämä tekee kuolemaa. Ihminen saattaa myös levittää tiettyä hormonia kuollessaan, jonka eläimet vainuavat. Lisäksi eläimet osaavat mahdollisesti lukea ihmisen kehonkieltä tarkemmin kuin me itse. Ainakin tiedossa on tapaus, jossa lemmikki vainusi etukäteen omistajansa epileptiset kohtaukset, ja varoitti niistä.
Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että kasveilla saattaa olla jonkin asteista ajattelutoimintaa. Sitä on tutkittu, ja joitakin viitteitä tästä saatu, vaikka ei vielä kovin pitäviä. Miettikää sitä seuraavan kerran, kun olette aikeissa saksia kasvianne. Nimittäin juuri siitä on reagointia mittaavalla laitteella (vähän kuin sydänkäyrä), tehty havaintoja, että kasvi reagoi voimakkaasti, kun sitä ollaan leikkaamassa. Nämä tiedot ovat peräisin tv-ohjelmasta: ”Outoa, vai mitä?” Mielenkiintoinen ohjelma, josta oppii hauskoja asioita!
Olen myös viimeaikoina miettinyt, mikä ajaa minua eteenpäin. Mikä saa minut nousemaan aamulla (harmaimmissakin hetkissä).Tajusin, että tottakai minulla on yhä toivo, vaikka hetkittäin olo tuntuukin toivottomalta. Siksi nousen aamulla. Aikaisemmassa artikkelissa sanoin, ettei ole enää sitä lapsen riemua, kun herää aamulla, mutta kyllä se jonkinasteisessa muodossa siellä on. Tavallaan olen kuin lapsi, joka odottaa joka päivä jotain ”jännää” tapahtuvan. Odottaa jotakin uutta ja erilaista, jotakin hauskaa. Odottaa, että saisi aamukahvin tai -teen eteensä, että saisi pitkästä aikaa nauraa kippurassa, odottaa hyvää ruokaa, uusia makuelämyksiä, odottaa yllätyksiä. Se ei ole samanlaista innostuneisuutta, tai kutkuttavaa odotusta, mutta jotenkin sitä toivoo ja uskoo, että päivästä tulee edes ihan hyvä. Muuten ei nousemisesta tulisi mitään. Ei se loppujen lopuksi vaadi useinkaan kovin paljoa, jotta tulee edes vähän paremmalle tuulelle, ja saa päivästä paremman. Ne ihan pienetkin asiat auttavat yhä edelleen. Kyllä se ehkä vähän enemmän itseltä työtä vaatii kuin lapsena, mutta aika pitkälle samat asiat saavat hymyilemään kuin silloinkin. Tietysti aikuisen ihmisen elämä on aina vähän kädenvääntöä kiirettä, stressiä ja ahdistusta vastaan. Kilpailua siitä kumpi voittaa: ahdistus vai ilo, mutta silti tämä oivallus toivosta antoi lohtua. Niin kauan kuin pidän toivosta kiinni, kaikki on hyvin! Enkä uskoisi, että se toivo tällä luonteella, ainakaan ihan helpolla mihinkään katoaisi. Kohdatessani vaikka mitä asioita, minulla on aina ollut toivo. Jos ei ihan kokoajan, se ei ole koskaan poistunut pitkäksi aikaa. Olen aina saanut sen houkuteltua takaisin. Minulla on loppujen lopuksi yhtä suuri ”Elämän nälkä” kuin Pave Maijasellakin. Silti tuntuu, että energiatasoni on ollut viimeaikoina melko alhainen. Voimia ei riitä kaikkeen mihin pitäisi. Kahvi- ja teehuuruissa saatan kyllä olla jonkin aikaa varsinainen tehopakkaus, mutta kun niiden vaikutus laskee, laskevat tehotkin kuin lehmän häntä. Useimmiten tehot riittävät nipin napin koko työpäiväksi, mutta jossakin kohtaa iltapäivää lasku alkaa, ja illalla kotona olen yleensä jo aivan ”tööt”, (kuten Kissi sanoisi). Hulluinta on, että yleensä kaikista väsynein olen lauantaisin. Silloin nukun paljon, varmaan otan takaisin viikolla kertyneen väsymyksen. Kai se on jonkinlainen palautumispäivä, sillä sunnuntai on jo paljon parempi. Toki treenit siinä auttavat, mutta yleensä olen jo päivällä pirteämpi. Se vain harmittaa, etten jaksa lauantaisin tehdä edes kotona juuri mitään. Joskushan ne kotityötkin pitää tehdä, mutta kun ei kykene…Ihan kuin työpaikassa ei olisi tarpeeksi. Miksi pitää vielä kotonakin siivota ja tiskata (meillä ei ole edes tiskikonetta). Varsinkin näinä pimeinä arkipäivinä, töiden jälkeen, tekisi mieli vain heittäytyä löhöämään, mutta kun jotain tekemistä on aina kuitenkin. Nälkäkin on kun kotiin pääsee, ei vaan jaksaisi ruokaakaan laittaa. Eivätkä usein vajaaksi jääneet yöunet yhtään helpota jaksamista. Kuitenkin haluan sanoa teille kaikille, syvästi masentuneillekin: pitäkää toivosta kiinni. Koskaan ei tiedä, mitä elämässä tulee vastaan. Vaikka mitä mukavaa voi tapahtua. Täytyy vain jaksaa uskoa siihen!
Viime sunnuntaina jännitettiin sitten ”Tanssii tähtien kanssa”-finaalia heti treenien jälkeen. Voiton vei tällä kertaa Pete, joka ei mikään suuri yllätys ollut. Anukin oli kyllä todella hyvä. Jotenkin pidin hänen pehmeästä tyylistään ehkä vielä enemmän, vaikka molemmat olivat hyviä! Molemmilla oli tunnetta ja kauniita koreografioita! Ihanaa oli myös nähdä Sillanpää tuomaristossa. Hän on niin sympaattinen ja karismaattinen laulaja, jolla on hyviä biisejä! Ihastuin tohonkin biisiin, jonka hän esitti tuolla tanssi kisassa. Kuuntele kyseinen biisi musiikkivalinnat-kohdassa.
Treenit
Nyt se on sitten virallista: ilmoittautumiseni WG-tapahtumaan! Seuramme laittoi jokaisen ilmoittautumislomakkeet eteenpäin, ja vahvistusviestikin tuli jo. Taas ollaan askeleen lähempänä tätä mahtavaa spektaakkelia, ja ensi kesää…Olin harkinnut pitkään, menenkö avajaistanssiin, vai -marssiin (piti valita). Päätin mennä marssiin. Silloin ainakin saa omaksi tyylikkään marssiasun (Suomipuvun). Asun koot vain olivat tosi hassut. Minulla on nyt sitten tilauksessa xs-kokoinen takki ja m-koon housut. En ole kuitenkaan varma, istuvatko housut täysin hyvin. Lantio saattaa olla liian iso, mutta vyötärön mitta oli m-kokoa. Tilasin myös iltanäytöslipun, (pohjoismaiden iltaan), mutta ei ole silti varmaa, riittävätkö liput kaikille. Toivottavasti saan lipun!
Viime ja toissakerralla sitten mentiin aivan ihanaa, seuran vanhoille jäsenille tuttua ohjelmaa: ”Tahdon elää”. Se on niin kaunis, mutta vaativa. Ohjelmaan kuuluu myös anilliinin punainen, läpikuultava huivi, jota heilutellaan rytmisen voimistelun nauhan tapaan. Huivi tuo ohjelmaan oman, kauniin lisänsä. Haluaisin ihan kauheasti mukaan ohjelmaan, (joka siis esitetään omassa, helmikuisessa näytöksessämme), mutta ei taida taidot riittää, huoh… 😦 Viime kerralla palautimme mieliimme myös edellisen näytöksemme ”Vapaa”-nimisen ohjelman, joka tulee seuraavaankin näytökseemme. Se on aivan erilainen, mutta pidän myös siitä paljon! Tämän ohjelman musiikkina on Kaija Koon samanniminen, hieno kappale, joka kolahti minuun täysin heti, kun sen ensimmäistä kertaa kuulin. Viime kerralla teimme myös vaativan rondi-sarjan, jossa tuli reisilihakset todella kipeäksi. Tein sarjan sisulla loppuun asti, vaikka minusta tuntui siltä, että en kykene…
Kohta tulevat sitten meidän näytöksen liput myyntiin. Tutut pääsevät taas ihailemaan hienoja ohjelmiamme! Musiilkivalinnat – kohdassa voit kuunnella tämänkin upean biisin, joka tulee ”Tahdon elää”-ohjelmaan.
Kannanotot
Katsoin joku aika sitten pelottavan ohjelman mahdollisesta katastrofaalisesta maapallon tulevaisuudesta, jossa maalailtiin hurjia kauhukuvia ilmaston lämpenemiseen liittyen. Myrskyjen ja tulvien jo alkanut voimistuminen kiihtyy entisestään, ja kuivuus lisääntyy heikentäen viljelymahdollisuuksia. Ravinto (joka uhkaa mutenkin loppua), ja kelvollinen elintila saattavat olla kortilla jo lähivuosina, jos emme tee mitään ilmastonmuutoksen estämiseksi. Laiminlyönnin seuraukset voisivat olla todella tuhoisat. Jos emme tee mitään, edessä on hyvin kriittiset ajat, jos nyt alamme toimia, on jotain vielä tehtävissä. Kokonaan muutos ei kuitenkaan ole enää estettävissä, mutta se voi olla siedettävämpi. Maapallon lämpötila tulee jokatauksessa nousemaan 2-7 astetta. Tuo 7 astetta olisi todella radikaali muutos. Hyvin moni alue muuttuisi asuinkelvottomaksi. Tosin Suomessa ilma voi kylmentyä, jos golfvirta häiriintyy jäiden sulamisen ansiosta. Se vasta olisikin pelottava ajatus. Ei se pieni lämmönnousukaan minua niin houkuta, täällä Suomessakaan. Se vain tekisi talvista syksyjä, ja kesistä tukalia, joten meillä olisi tosi pitkä syksy, ja liian kuumat kesät…Nyt on korkea aika ryhtyä tositoimiin kelvollisten elinolosuhteiden säilyttämiseksi.
Viime viikolla netissä myös ohjelmaa: ”Nätti nakuna” katsottuani, minulle heräsi kysymys: olemmeko me ihmiset todella niin kriittisiä toisiamme kohtaan, että meillä on tarve olla kriittisiä myös itseämme kohtaan? En usko, että meistä ainakaan valtaosa on, joten miksi kiusaamme itseämme, ja vaadimme itseltämme niin paljon? Media tosin lietsoo sellaista käsitystä, että meidän kaikkien tulisi olla hoikkia, treenattuja ja kauniita. Vielä jos nainen omaa luonnottomat silikonipallorinnat, se on iso plussa, mutta kenen vartalo muka oikeasti on sellainen? Vastaus: ei juuri kenenkään. Eikö luojan luoma enää kelpaa? Emmekö voi iloita siitä, mitä meillä on, sen sijaan, että murehtisimme sitä mitä meiltä puuttuu?
Musiikkivalinnat
Unet
Tässä syksyllä joku yö näin unta meidän tulevasta GE-näytöksestä. Olin jo esiintymispaikalla (jossakin hallissa), ja jälleen myöhässä aikataulusta. Minulla ei ollut asua valmiina, enkä ollenkaan muistanut, mihin aikaan näytöksemme alkaa. Menin nopeasti kaivamaan asun jostakin säilytyslokerosta, jonka etsimiseen kului jo pari tuntia. Asun löytämisen jälkeen yritin paniikissa selvittää, mihin aikaan esiintymisemme on. Kun en löytänyt ohjelmalehtistä, kysyin aloitusaikaa joltakin osallistujalta, ja tähän sitten heräsinkin, huojentuneena siitä, ettei kyseessä ollut Tositilanne.
Eräänä toisena yönä näin unta, että olimme avustettavani kanssa jossakin yhdessä, ja yhtäkkiä hän suuttui minulle. Sen jälkeen näin hänen menevän pyörätuolilla alas portaita, ja pelästyin. Ajattelin sen olevan minun vika, kun olin suututtanut hänet. Joku yritti juosta hänet kiinni, mutta tämä ei ehtinyt ajoissa, ja tullessaan alas, A putosi tuolista maahan. Kun näin hänen makaavan maassa, pelkäsin pahinta. Siihen uni päättyi. Mistä lie tullut tuollainen uni…
Jos et muuten ole nähnyt toissasunnuntaina televisioitua voimistelugaalaa, kannattaa käydä katsomassa se yle Areenassa. Areenan videoita ei näköjään voi linkittää, mutta siellä se on katsottavissa. Gaalassa markkinoitiin Helsingin gymnaestradaa -15. ja osa esityksistä tullaan näkemään myös siellä. Selostaja muuten sanoi, että tuo ensi kesän voimistelutapahtuma on suurin koskaan Helsingissä järjestetty tapahtuma. Aika mahtavaa olla osa sitä!
Yllä ja alla vielä pari eilistä löytöä: teejuoma, johon ihastuin eilen, ja hienostunut Dacapon uutuussuklaa. Tota teetä ostin mennessäni vanhemmille, ja juotiin sitä siellä. Oli mun mielestä aivan taivaallinen maku! Äiti ei kylläkään pitänyt juomasta, joten otinkin sen sitten mukaani. Juoma on hyvin eksoottinen, ja aivan erilaista kuin normitee, mutta mä ainakin rakastuin tohon! Tuo on lähellä chailattea, mutta minusta vielä mausteisempi, tai sitten mausteet tuntuivat voimakkaammin, koska tossa ei ollut kanelikermaa pinnalla, kuten chailatessa…No hyvää jokatapauksessa, kunhan laittaa reilusti sokeria, (tai hunajaa), ettei juoma maistu kitkerälle! Ihana löytö! Myös toissailtana maistamani kofeiiniton rooibos-juoma oli todella hyvää. Sekin teen tyyppinen juoma, ihanan marjaisa, ja sopi hyvin mun nuudeli annoksen kanssa.
Eipä sitten muuta kun arkista aherrusta jatkamaan! Ei se lumikaan kauaa maassa pysynyt… 😦 Synkkyydestä huolimatta: työn iloa kaikille! (Jos mahdollista, käyttäkää kirkasvalolamppua. Mulla töissä sellainen, ja tuntuu se (ehkä) vähän auttavan…)
Silmätaulut artikkelissa ovat mun nuorena maalaamiani. Punaisen maalasin ensin kotona, ja sen nimi on: ”Totuus”. Sinisen (alunperin muistaakseni nimetön, mutta nimeksi sopisi hyvin: ”Pelko”) maalasin myöhemmin koulussa, kun ihastuin tohon silmäaiheeseen. ”Silmäthän ovat sielun peili”, niinkun sanotaan. Nuo kaksi taulua ovat mielestäni parhaimpia ikinä maalaamiani. Siitä onkin jo aikaa, kun olen viimeksi maalannut. Vieläköhän osaisin…
Lauantaina olin taas todistamassa sitä, kuinka me kaikki vanhenemme, ja kuinka aika juoksee eteenpäin. Olin nimittäin avustettavani 80-vuotispäivillä. Siinä samassa kerhotilassa, jossa juhlimme myös muutama vuosi sitten hänen äitinsä 100-vuotista taivalta (ja tämän jälkeenkin hänen juhliaan on siellä vietetty, paitsi viimeksi, kun hän oli jo sairaalassa, jossa menehtyi pian syntymäpäivien jälkeen). Nämä muistot nousivat nyt A:n juhlissa pintaan, enkä voinut olla jälleen miettimättä, kuinka vääjäämättä me kaikki kuljemme täällä loppuamme kohti. A:n äiti ei enää ollut seurassamme juhlimassa, ja A itsekin oli jo saavuttanut korkean iän. Tuntui oudolta ajatella, että hän oli vain 72-vuotias aloittaessani työni hänen avustajanaan. Siis vain pari vuotta äitiäni vanhempi. Kun oikein pysähdyn miettimään, tajuan kuinka vanhoja omat vanhempanikin jo ovat, vaikka en osaa sitä niin ajatellakaan. Vanhempiaan on vaikea nähdä vanhoina. Ei kai halua myöntää itselleen, että hekin vanhenevat, (ja sinä itse siinä samassa).
Lahjaksi vein avustettavalleni tuon yläkuvan oikeanpuoleisen ruusukimpun. Oli kyllä mukava nähdä kaikkia sukulaisia taas pitkästä aikaa. Tarjoiluunkin oli jälleen panostettu, kuten heidän (ja meidänkin) suvulla on tapana. Alkupalana oli kahta ihanaa piirakkaa (sieni ja salami), patonkia ja pipareita erilaisten juustojen kanssa, sekä salaattia. Herkkuosastolta löytyi ihanaa kermakakkua mustikoilla kruunattuna, mustikkapiirakkaa, vohvelitankoja ja karnevaalikeksejä (joita oli varmaan varattu lähinnä lapsia varten, mutta pidän itsekin niistä yhä, etenkin kahvin makuiset ovat hyviä. Niistä en niin lapsena välittänyt.)
Sitten viikon televisio-ohjelmiin. Perjantainen ”Vain elämää” tuli tiensä päähän duettoillallaan. Kauniita lauluja kuultiin jälleen, mutta haikealla tunnelmalla. Jään kovasti jo odottamaan seuraavaa kautta! Toivon että siihen saataisiin edes joitakin seuraavista: Dave Lindholm, Hector, J.Karjalainen, Mikko Kuustonen, Arttu Wiskari, Pave Maijanen, Anssi Kela, Antti Kleemola, Ville Valo, Jippu, Irina, Laura Voutilainen. Tässä olisi kyllä todella kova joukko! Ujutin tähän artikkeliin edellä mainittujen artistien (harvemmin kuultua) tuotantoa. Kertokaahan kenet te haluaisitte nähdä seuraavalla kaudella!
Lauantai-iltana Putouksen putoaja hämmästytti minut toden teolla, tai ei sikäli, että hän on ollut jo aiemmin pudotusuhan alla, mutta hahmo kuitenkin oli mielestäni aika hyvä. Huonompiakin löytyi: Rontgoteus ja Loordi Lalli, joiden olisin odottanut putoavan ensin. No se nyt ainakin alkaa olla melko selvää, että Kissi voittaa! Finaalissa hänelle varmaan kovan vastuksen antaa Liitto-orava. Muilla ei mielestäni ole oikein mitään jakoa…
Tanssikisan putoajakin oli pettymys, vaikka tasohan tietysti oli kova. Oikeastaan en olisi toivonut kenenkään putoavan, mutta kuitenkin Chrystal teki parhaan suorituksensa, joten hänen ainakin olisi pitänyt saada jäädä. Mielestäni Anu oli ehkä illan heikoin tällä kertaa, mutta tosiaan kaikki olivat hyviä.
”Valheen vangitkin” oli taas jännä, ja nyt seuraakin juonipaljastus. Jos haluat katsoa ohjelman netissä, ei kannata lukea tästä eteenpäin! Tapahtuman pääosassa oli nainen, joka kirjoitteli netissä miehen kanssa, joka oli tämän työkaveri. Mies vain ei tiennyt kirjoittavansa työkaverilleen, sillä nainen oli lähettänyt miehelle ystävänsä kuvan, koska hän piti tätä itseään kauniimpana. Kun ystävä kuuli tästä, hän tietenkin loukkaantui paljastavien kuvien levittämisestä, mutta leppyi kuitenkin pian. Tosielämässä pääosanaiselle selvisi, että hänen ihastuksellaan on tyttöystävä, jonka tämä kuitenkin pian jätti. Tämä myös kertoi naiselle olevansa rakastunut (siihen nettituttavuuteen), josta nainen masentui, ajatellen miehen rakastuneen kuvittelemaansa kuvan (kauniiseen) naiseen, ei häneen itseensä. Lopulta, kun pääosanainen itse ei uskalla, naisen ystävä kertoo miehelle kuka hänen nettituttavuutensa todellisuudessa on, ja valehdellusta kuvasta. Mies suuttuu aluksi, mutta tajuaa rakastavansa työkaveriaan, johon on tässä välissä tutustunut aika hyvin myös arjessa. He päätyvät yhteen, ja menevät jopa naimisiin. Tämä oli melkein kuin sadusta. Ihana päätös tarinalle!
”Rimakauhua ja rakkautta”-sarjakin alkoi uudelleen, joka oli suosikkini jo silloin aikoinaan. Ihana nähdä sekin uudelleen alusta taas pitkästä aikaa!
Minulle tuli mieleen hauska ajatus, kun näin tänään mainoksen ohjelmasta: ”Tavallista elämää”. Sehän ei ole oikeasti tavallista elämää, vaan (b- luokan) julkkisten glamourhakuisuutta. Ei se ole ainakaan tavallisen duunarin (eikä varsinkaan minimipalkkaisen) elämää. Ohjelmasta pitäisi tehdä ”sossuäidit”-tyylinen parodia, jossa oikeasti tavalliset ihmiset eläisivät oikeasti tavallista elämää. Vertailisivat kaupassa eri tuotteiden hintoja (tietenkin päätyen halvimpaan), ja riitelisivät kotona herkuista (tyyliin toinen loukkaantunut kun kumppani on ahminut esim. molempien suklaat). Siis vitsi piilee tietenkin siinä, että köyhällä ei ole varaa ostaa kaappia täyteen herkkuja (eikä paljon muutakaan), joten kun toiselle iskee makean himo, hän syö kaikki (molempien) vähät herkut. Vielä vois olla sellanen vitsi, että tää sama pariskunta tarvitsisi uusia vaatteita. Sitten he riitelisivät siitä, mitä ostetaan ja kummalle, kun kaikkeen ei kuitenkaan ole varaa. Vaimo voisi vaikka vaatia uutta takkia, koska hänen entinen on rikki, ja kun mies sanoisi tarvitsevansa takin, vaimo voisi todeta, ettei hän tarvitse takkia, koska hänen takkinsa on ehjä. Tämä olisi sitä oikeaa tavallista elämää! Tulee vähän omakin elämä mieleen…
Kävin muuten tänään A:n hammaslääkärin jälkeen tämän kanssa läheisessä kahvilassa, jossa maistoin todella hyvää chailattea. Se on kahviin viittaavasta nimestään huolimatta mausteinen teejuoma, jonka pinnalla oli kanelilla maustettua kermaa. Ihan älyttömän hyvää! Suosittelen maistamaan tilaisuuden tullen!
Katsokaapa muuten tuolla ihan alhaalla oleva WG-tapahtuman hieno mainosvideo! Kyllä Helsinki on kaunis! Sitä vaan on tullut sokeaksi tälle kauneudelle, kun täällä asuu ja liikkuu jatkuvasti.
**********************************
NEWS OF THE WEEK
Last saturday I was at birthdayparty. Woman who’s personal assistant I’m Working, did fill in 80-years old. It’s high age. I can’t believe she’s so old allready! We were partying at theyr housing company’s societyroom and I gave her roses (in the pickture at right side). Isn’t that beautifull bundle? It’s still beautiful, though the other bundle (right beside in the picture) is allmost ded.
It was nice to see everybody at the party. A:s relatives have became so close in these allmost 8-years, I have been her assistant. Allso there was good food: salad, cheese, batong, ginger bread, two different pie: mushroom, and pepperoni. The cake was very yammy! That was decorated with blueberries and those did taste grate. There was allso delicious blueberrypie!
The next chapters is handeling finnish tv-series and I don’t translate it straight on but I want to tell you something of those series. One of them just ended: musicserie: ”Only life” witch was my favorite and very popular here. This program is based on few famous finnish artists, who are one week at the camp together and play their own versions each others songs (shiftdays) while one of them (whos day it is) is telling his or her career. That was the third season of the program. I’m so sad that it ended! 😦
The other grate comedyprogram is: ”Waterfall”. That’s based on improvisation, sketces and specially sketch character competition. There is one grate character: ”Kissi Vähä-hiilari” which is draq character. ”Kissi” is fittness woman. She’s very popular and I think she will win.
The third serie is dancing with The stars. That I think everybody know allready and it doesn’t need any presentations.
The fourth program is: ”Prisoner of lies” witch is based on true stories. The stories are very exiting.
Ok, the next one isn’t finnish serie. It’s british but it’s allso my favorite serie: ”Cold feet”. It started again as replay. It’s nice to see again ’cause I don’t remember it so well.
Today I tasted very good drink: chailatte which is actually tea with cinnamon cream. I recommend it to everyone!
That was everything this time. Just watch that fantastick WG-happening add under! Helsinki is so beautiful! I just have become blind for that, ’cause I live here and see these places too often.
Tässä alkuun kappale, joka kertoo tulevasta aiheesta.
Oletteko katsoneet ohjelmaa: ”Valheen vangit?” Sarja palasi juuri tauolta uusin jaksoin, ja uusi jakso oli todella koskettava (aivan kuten kaikki aikaisemmatkin). Silti tunnelmaa vähän pilasi, kun luin lehdestä, että tilanteet ovat lavastettuja, ja osittain muutettuja, eli ne eivät ole täysin totta, vaikka perustuvat toteen. Kertomuksessa oli minun ikäinen nainen, jolla oli vakava sairaus: ALS, ja joka oli naimisissa. Hänen miehensä oli kuitenkin tavannut toisen naisen, naisen joka haaveili tulevaisuudesta tämän kanssa, sillä nainen ei tiennyt miehen olevan naimisissa. Mies puntaroi pitkään mitä tehdä, kumman kanssa jatkaisi elämäänsä. Hän ehkä tavallaan haaveili vapautuvansa sairaan naisen hoitovelvoitteesta, ja normaalista elämästä terveen naisen rinnalla. Lopulta hän kuitenkin jäi vaimonsa luokse, pitkälti kai siksi, ettei halunnut jättää tätä yksin sairautensa kanssa. Olihan heillä toki myös pitkä, yhteinen historia, ja vahva side. Päätös oli hieno. Tuossa tilanteessa kenenkään ei tosiaan pitäisi jäädä yksin. Kun kaksi vuotta oli kulunut, vaimo kuoli, ja mies oli surun murtama. Selvisi myös, että toinen nainen oli saanut lapsen tälle miehelle, mutta nainen ei ollut kertonut asiasta. (Tämä varmaan oli keksittyä dramatiikkaa, mutta kuitenkin…) Minulle tuli mieleen, että lapsi olisi varmasti tuonut lohtua miehen elämään, jos sellainen nyt oli olemassa. Miehen olisi pitänyt saada tavata lapsensa, mutta koska mies oli valinnut vaimonsa, toinen nainen ei ollut halunnut sekoittaa pakkaa enempää.
Tästä pääsemmekin pohtimaan, miksi niin monet pettävät kumppaniaan. Tämä nyt ei tosin aivan normaali tilanne ollut, sillä tuollainen sairaus tuo aivan uuden aspektin tilanteeseen. Kuitenkin olen tullut siihen tulokseen, että ilmeisesti kaipuu romanttiseen rakkauteen on suuri, vaikka sellainen huumaava tunne ei koskaan kuitenkaan kestä kauaa. Arki koittaa aina, ja enemmän tai vähemmän tappaa romantiikan. Mielestäni rakkaus on valintakysymys. Jos olet päättänyt olla jonkun rinnalla, et vilkuile muualle. Nyt joku saattaa ajatella, ettei se ole niin yksinkertaista, mutta se on juuri sitä, kun on tarpeeksi tahtoa. Ongelmia on kuitenkin joka suhteessa, ne täytyy vain yrittää selvittää. Suhdetta vaihtamalla ongelmat eivät katoa, vaan vaihtuvat toisiin. Siksi on turha luulla, että se toinen, ensihuumassa sinut hurmannut olisi sen parempi kumppani. Hurma kuitenkin vääristää rakkauden. Et voi tietää, millaista teidän arkielämä olisi. En väitä, että pitkässä suhteessa olisi aina helppoa olla toisen tukena, mutta mielestäni maksaa vaivan, tehdä kaikkensa sen eteen. Jatkuva kumppanin vaihto tuskin tuo onnea elämään. Sitäpaitsi riskiä ajautua rinnakkaissuhteeseen ei edes ole, kun sitä ei salli. Ei pidä ajaa itseään sitä kohti, eli ei kannata lähteä koskaan treffeille toisten kanssa. En ymmärrä, miksi aina sanotaan: ”se vain tapahtui.” Mikään ei tapahdu itsestään. Elämä on valintoja. Sinä teit sen valinnan silloin, kun päätit alkaa tapailla toista! Pettäminen ei tuo kuin lisää ongelmia. Helppoimmalla siis pääset, kun teet sen itsellesi mahdottomaksi. Ihmiset vain tahtovat olla liian itsekkäitä, eivätkä mieti tarpeeksi toisten tunteita. Mikään ei ole enää pyhää, ei edes avio (-tai avoliitto). Nimittäin pettäminen on itsekästä, vaikka kuinka kärsisit tilanteesta. Se on silti itsekäs teko, koska olet antanut itsellesi oikeuden loukata toisen tunteita. Kuulostan varmasti todella ankaralta, mutta tästä kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että pettämisestä tulisi yrittää selviytyä, ja antaa (sekä toiselle, että itselleen) anteeksi. Emme me ihmiset täydellisiä ole. Me teemme virheitä. Kuitenkin anteeksianto on maailman kaunein asia (jos siihen vaan mitenkään kykenee). En ole varma, kykenisinkö siihen pettämistilanteessa itsekään, mutta nostan hattua heille, jotka kykenevät. Se saattaa kyllä helposti hajottaa jotakin pysyvästi, mutta joskus vaikeudet voivat jopa vahvistaa suhdetta. Minä kuitenkin haluaisin ajatella, että toisen tukena voi olla aina: tapahtui mitä hyvänsä (pätee myös toisen sairastuessa), koska en haluaisi olla yksi heistä, joka vaihtaa kumppaniaan koko ikänsä, eikä ehkä koskaan löydä pysyvää rakkautta. Jokainen meistä kuitenkin tarvitsee anteeksiantoa, tukea ja pysyvyyttä elämäänsä.
Rakastan suklaata! Aivan kaikenlaista suklaata, kaikenlaisessa muodossa. Tummaa suklaata, maito suklaata, valkoista suklaata, konvehtina, leivoksina, kakkuina, vanukkaina, torttuina, kekseinä…Suklaan kulutukseni lisääntyy aina lokakuun tienoilla, kun energiantarve pimeän takia kasvaa. Enkä ole varmasti tässä ainut, mutta joskus kuitenkin ihmettelen kykyäni syödä suklaata. Lähes päivittäin tulee ostettua ainakin yksi patukka tai levy välipalaksi, joskus kaksikin. Yleensä silloin se tarkoittaa, että menen töihin suklaan kanssa, ja lähden sieltä poiketen taas suklaaostoksilla. (Näin ainakin silloin, kun olen oikein väsynyt). Nyt kun joulukin kolkuttaa taas ovelle, suklaata onkin myynnissä vaikka minkälaista, ja houkutus ostaa erilaisia suklaita vain kasvaa. Jotkut luokittelevat suklaan syönnin paheeksi, minä en. Suklaassa on hyvääkin. Käsittääkseni se vaikuttaa mielialaankin, ja juuri siksi naiset syövät suklaata suruunsa. Etenkin tumma suklaa on hyvin terveellinen vaihtoehto, joka kohtuudella nautittuna estää mm. verisuonien tukkeutumista. Samoin pähkinäsuklaa on yksi terveellisimmistä suklaalaaduista. Jos siis haluaa maksimaalista terveyttä suklaasta, kannattaa valita tumma, pähkinöitä sisältävä suklaa. (Niitä ei tosin taida ainakaan tavallisten ruokakauppojen hyllyillä juuri olla, mutta varmasti niitä jostakin saa). Suklaata ei mielestäni ole mitään syytä boikotoida, ellet sitten tarkkaile painoasi (kuten suuri osa naisista, yleensä turhaan.) Hampaat eivät myöskään välttämättä pidä suklaasta, mutta en usko että sekään on suuri ongelma, jos hoitaa hampaansa hyvin. Ottaa vaikka purkkaa heti suklaan perään…
Lempipatukkani ovat snickers, Fazerina ja tupla. Geishakin on hyvää, vaikka sitä en ole aikoihin ostanut. Myös susupalat ovat hyviä, (vaikka se ei varsinainen patukka ole). Ne muistuttavat vähän lapsuuteni lempparia: ”Lion”-patukkaa. Kissmetiä söin yhteen aikaan paljon, mutta siihen olen kyllästynyt. Levyistä käy melkein kaikki. Merkillä ei ole juuri väliä, paitsi halpiksista huomaa kyllä eron. Kunhan kyseessä on tunnettu brandi, tuote on yleensä laadukas. Fazerin suklaalevyt ovat toki herkullisia klassikoita, mutta senhän kaikki jo tiesivätkin…
Suklaakonvehdit ovat myös aivan ihania, niistäkin Fazer kuuluu parhaimmistoon, mutta sen lisäksi hyviä ovat myös: ”Budapest”, Geisha, sekä juhlapöydän konvehdit! Liköörikonvehdit ovat myös hyviä. Ne ovat hienostunutta tarjoiltavaa esim. pikkujouluihin.
Herkullisia suklaakakkuja löytyy varmasti monia, mutta perinteiset suosikkini ovat: Sacher- kakku, sekä tätä edullisempi, hyvä vaihtoehto: ”mutakakku”, eli ”mud cake”. Se on niin ihanan samettisen täyteläistä! Suussasulava suklaaherkku!
Aivan ihana leivosklassikko ovat tietenkin muokkapalat, joita oli aina koulun myyjäisissä, ja ne tekivät hyvin kauppansa. Eipä ole niitä aikoihin tullut syötyä.
Torttujen eliittiin taas kuuluu italialainen cappuccinosuklaakääretorttu, jossa cappuccino antaa tortulle hienostuneen säväyksen. Se ei ole mitään yli-imelää, joten se sopii mielestäni moneen makuun. Testasin juuri muuten jotain (ainakin minulle) uusia ”Bien”-leivoksia (kuvassa). Nekin ovat todella herkullisia. Niitä löytyy kahdella eri täytteellä: vanilja ja kaakao-pähkinä. Molemmat ovat hyviä, mutta jälkimmäinen on kyllä parempaa, sellaista ihanan täyteläistä kaakaota, jonka tuo pähkinä kruunaa täydellisesti! Eikä muuten maksanut kun euron/ paketti. Aika hyvä hinta-laatusuhde!
Suklaakeksit ovat myös herkullisia. Keksin rapeus ja suklaan hienostunut aromi sopivat hyvin yhteen. Parhaimpia suklaakeksejä ovat ehkä murosuklaakeksit, country cookiesit (tai vastaavat), sekä suklaakauralastut.
Vanukkaista eniten rakastan Grand desertin tuplasuklaavanukasta, sekä Jackyn (suklaata himoitessani kaakaon makuisia) makupaloja. Parasta vanukasta kuitenkin saisi varmasti itse tehtynä. Täytyypä joskus kokeilla.
Hyvää ja suklaan täyteistä joulun odotusta vaan kaikille! Antakaa itsellenne lupa nauttia…edes jouluna!
****************************************
VINKKI: Suosittelen vielä kokeilemaan myös Dan Cake:n hieman erilaista porkkanakakkua, joka sopii joulu- tai vaikkapa pikkujoulupöytään mainiosti (glögin seuraksi) mausteisen, piparisen pohjansa ansiosta. Tämähän ei tietenkään ole suklaaherkku, mutta niin jouluinen, että halusin sen listalle.
Tanssitytön blogi 