VALHEEN VANGIT

Tässä alkuun kappale, joka kertoo tulevasta aiheesta.

Oletteko katsoneet ohjelmaa: ”Valheen vangit?” Sarja palasi juuri tauolta uusin jaksoin, ja uusi jakso oli todella koskettava (aivan kuten kaikki aikaisemmatkin). Silti tunnelmaa vähän pilasi, kun luin lehdestä, että tilanteet ovat lavastettuja, ja osittain muutettuja, eli ne eivät ole täysin totta, vaikka perustuvat toteen. Kertomuksessa oli minun ikäinen nainen, jolla oli vakava sairaus: ALS, ja joka oli naimisissa. Hänen miehensä oli kuitenkin tavannut toisen naisen, naisen joka haaveili tulevaisuudesta tämän kanssa, sillä nainen ei tiennyt miehen olevan naimisissa. Mies puntaroi pitkään mitä tehdä, kumman kanssa jatkaisi elämäänsä. Hän ehkä tavallaan haaveili vapautuvansa sairaan naisen hoitovelvoitteesta, ja normaalista elämästä terveen naisen rinnalla. Lopulta hän kuitenkin jäi vaimonsa luokse, pitkälti kai siksi, ettei halunnut jättää tätä yksin sairautensa kanssa. Olihan heillä toki myös pitkä, yhteinen historia, ja vahva side. Päätös oli hieno. Tuossa tilanteessa kenenkään ei tosiaan pitäisi jäädä yksin. Kun kaksi vuotta oli kulunut, vaimo kuoli, ja mies oli surun murtama. Selvisi myös, että toinen nainen oli saanut lapsen tälle miehelle, mutta nainen ei ollut kertonut asiasta. (Tämä varmaan oli keksittyä dramatiikkaa, mutta kuitenkin…) Minulle tuli mieleen, että lapsi olisi varmasti tuonut lohtua miehen elämään, jos sellainen nyt oli olemassa. Miehen olisi pitänyt saada tavata lapsensa, mutta koska mies oli valinnut vaimonsa, toinen nainen ei ollut halunnut sekoittaa pakkaa enempää.

Tästä pääsemmekin pohtimaan, miksi niin monet pettävät kumppaniaan. Tämä nyt ei tosin aivan normaali tilanne ollut, sillä tuollainen sairaus tuo aivan uuden aspektin tilanteeseen. Kuitenkin olen tullut siihen tulokseen, että ilmeisesti kaipuu romanttiseen rakkauteen on suuri, vaikka sellainen huumaava tunne ei koskaan kuitenkaan kestä kauaa. Arki koittaa aina, ja enemmän tai vähemmän tappaa romantiikan. Mielestäni rakkaus on valintakysymys. Jos olet päättänyt olla jonkun rinnalla, et vilkuile muualle. Nyt joku saattaa ajatella, ettei se ole niin yksinkertaista, mutta se on juuri sitä, kun on tarpeeksi tahtoa. Ongelmia on kuitenkin joka suhteessa, ne täytyy vain yrittää selvittää. Suhdetta vaihtamalla ongelmat eivät katoa, vaan vaihtuvat toisiin. Siksi on turha luulla, että se toinen, ensihuumassa sinut hurmannut olisi sen parempi kumppani. Hurma kuitenkin vääristää rakkauden. Et voi tietää, millaista teidän arkielämä olisi. En väitä, että pitkässä suhteessa olisi aina helppoa olla toisen tukena, mutta mielestäni maksaa vaivan, tehdä kaikkensa sen eteen. Jatkuva kumppanin vaihto tuskin tuo onnea elämään. Sitäpaitsi riskiä ajautua rinnakkaissuhteeseen ei edes ole, kun sitä ei salli. Ei pidä ajaa itseään sitä kohti, eli ei kannata lähteä koskaan treffeille toisten kanssa. En ymmärrä, miksi aina sanotaan: ”se vain tapahtui.” Mikään ei tapahdu itsestään. Elämä on valintoja. Sinä teit sen valinnan silloin, kun päätit alkaa tapailla toista! Pettäminen ei tuo kuin lisää ongelmia. Helppoimmalla siis pääset, kun teet sen itsellesi mahdottomaksi. Ihmiset vain tahtovat olla liian itsekkäitä, eivätkä mieti tarpeeksi toisten tunteita. Mikään ei ole enää pyhää, ei edes avio (-tai avoliitto). Nimittäin pettäminen on itsekästä, vaikka kuinka kärsisit tilanteesta. Se on silti itsekäs teko, koska olet antanut itsellesi oikeuden loukata toisen tunteita. Kuulostan varmasti todella ankaralta, mutta tästä kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että pettämisestä tulisi yrittää selviytyä, ja antaa (sekä toiselle, että itselleen) anteeksi. Emme me ihmiset täydellisiä ole. Me teemme virheitä. Kuitenkin anteeksianto on maailman kaunein asia (jos siihen vaan mitenkään kykenee). En ole varma, kykenisinkö siihen pettämistilanteessa itsekään, mutta nostan hattua heille, jotka kykenevät. Se saattaa kyllä helposti hajottaa jotakin pysyvästi, mutta joskus vaikeudet voivat jopa vahvistaa suhdetta. Minä kuitenkin haluaisin ajatella, että toisen tukena voi olla aina: tapahtui mitä hyvänsä (pätee myös toisen sairastuessa), koska en haluaisi olla yksi heistä, joka vaihtaa kumppaniaan koko ikänsä, eikä ehkä koskaan löydä pysyvää rakkautta. Jokainen meistä kuitenkin tarvitsee anteeksiantoa, tukea ja pysyvyyttä elämäänsä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s