UUSI VUOSI JA UUSI ALKU


Tossa kappaleessa on hyvät sanat, varsinkin nyt tällä iällä kun miettii, miten paljon tätä rakasta kotikaupunkia on syntymästä lähtien kierretty ja nähty. Oon asunutkin jo aika monessa eri paikassa. Muistoja riittää…

Olemme siirtyneet jälleen uuteen vuoteen, vuoteen 2015. Tuntuu aivan unelta. En saata uskoa todeksi, että tämä vuosituhat on edennyt jo näin pitkälle. Minä jäin sinne jonnekin 2000- luvun alkuun. Siis minun mieleni jäi. Sen jälkeen en tunne vuosien enää kuluneen. Tuntuu, kuin aikani olisi pysähtynyt siihen, kun olin vielä 20v. ja risat, vaikka olen oikeasti jo 30v. ja risat…

Tämä uusivuosi meni minulla lähinnä muuttohommissa. En juhlinut ollenkaan. Enpä toisaalta tiedä, onko siinä muutenkaan kovin paljon juhlittavaa, että vuodet kuluvat, ja sinä vanhenet siinä sivussa. Hienoja raketteja meillä kyllä näkyi, joita pysähdyin aina välillä, pakkauksen lomassa ihastelemaan. Olimme muuten saaneet siitä lähistöltä edullisia muuttolaatikoita, jotka tuli itse koota. Se oli kuin pienoinen palikkatesti. Hetki siinä meni, ennenkuin oivalsin, miten ne laatikot kasataan, mutta onneksi sekin selvisi!

Vuosi 2015 avasi kokonaan uuden sivun elämässäni, muuttomme (3.1.) myötä. Kaikki alkoi tavallaan alusta. Se oli uskomattoman hieno avaus tälle vuodelle. Olen edelleen erittäin kiitollinen siitä, että saimme tämän asuntomme kaupungilta, vaikka oloni oli aluksi haikea. Viihdyin kuitenkin edellisessä asunnossa niin hyvin. Se oli aivan täydellinen! Siihen samaan vain harva asunto yltää. Onneksi tällä kertaa ei ollut niin kiire kuin viimeksi, kun piti saada muutto loppusiivouksineen tehtyä yhdessä päivässä (lukuunottamatta sitä pikkuseikkaa, että muuttomiehet saapuivat aivan väärään kellonaikaan. He olivat jo kahdeksalta oven takana, vaikka olin sopinut muuton kello kahdeksitoista. Olin mennyt hetkeksi lepäämään pitkän pakkailu-urakan jälkeen, ja kun olin heräilemässä, puhelimeni soi. Tuli ilmoitus että: ”Täällä me nyt odotellaan alhaalla”. Paniikki iski, kun aika paljon oli tekemättä. Saivat miehet jonkun aikaa odotella, ja me jouduimme kuitenkin maksamaan koko ajasta, vaikka muutto oikeasti oli nopea.) Kaikkea ei kuitenkaan tarvinnut kantaa kerralla. Loput entiseen asuntoon jääneistä tavaroista voimme hakea vähitellen. Samoin siivouksen voi tehdä myöhemmin. Aikaa on tämän kuun loppuun.

Uusi asuntomme alkaa jo vähitellen näyttää kodilta, vaikka täällä vielä tehtävää onkin. Pieniä puutteitakin asunnosta lopulta löytyi. Ehdin jo kehua sen siisteyttä, mutta nyt muutettuamme huomasin tarkempaan tutkittuani, ettei se AIVAN NIIN siisti ollutkaan. Olemme tähän asti tottuneet siihen, että aivan kaikki on paikoillaan, ehjänä ja siistinä, uusissa asunnoissa kun olemme asuneet. Tällä kertaa asunto ei ole ihan yhtä loisteliaassa kunnossa, mutta onneksi aika hyvässä kuitenkin, mitä nyt jokunen kaappi on vinossa, kahvaton tai saranoiltaan huonossa kunnossa. Lisäksi lattioilla on jälkiä, ja yksi lattiannurkka makkarissa on kupruilla. Pahin vika, jonka olen löytänyt, on keittiön raolleen jumittunut tuuletusaukko, josta vetää aikalailla. On vähän paikkailtu sitä kuplamuovilla väliaikaisesti, mutta kyllä tästä hyvä tulee, kunhan saadaan maalattua, ja laitettua tavarat paikoilleen.

image

Säilytystilaa täältä ei ainakaan puutu. Sitä on vaikka muille jakaa, joten nyt miehenikään ei voi valittaa, jos hankin uusia vaatteita, kenkiä ja laukkuja (ei sillä että rahaa kauheasti olisi). Ennen mies aina valitti, että meidän asuntoon ei mahdu kaikki tavarani (joita ei varmaan ollut läheskään niin paljon kuin monilla naisilla). Nyt hän myönsi itsekin, että tänne sopii enemmänkin tavaraa. Olisi muuten kiinnostavaa kuulla naisilta, kuinka monta kenkä-/laukkuparia omistatte? Entä kuinka paljon on takkeja ja meikkejä? Itselläni on nyt seitsemän kenkäparia, neljä laukkua, ja neljä takkia (osa kaikista mainituista on lahjaksi saatuja). On noi määrät vähän muuttojen yhteydessä karsiutuneet. Aina tulee jotain heitettyä pois, mikä on hyvä. Mun mielestä vaan naisella täytyy olla eri asuihin- ja tilaisuuksiin sopivia kenkiä ja laukkuja, miksei takkejakin. Olen kuitenkin naisellinen nainen, en mikään lenkkarityttö. Pitää siis olla erikseen ainakin kävelykengät, talvikengät, sandaalit ja avokkaat. Mielellään vielä vähän erimalleja avokkaita, jotkut juhlavammat, ja jotkut arkikäyttöön. Sandaaleitakin on kiva olla ainakin pari erilaista, kun niitä löytää halvalla. Voi valita asuun sopivat. Meikkejä mulla ei ole kauheasti. Ihan vain välttämättömimmät. En enää meikkaa niin paljon kuin nuorena, jolloin piti olla joka lähtöön eri meikkejä. Normaalisti nykyään panostan vain ihon sävytykseen, (poskiin) ja huuliin, jolla saa raikkaan, nuorekkaan ilmeen. Enää en halua, että ikäni näkyy, kuten nuorena, jolloin halusin näyttää ikäiseltäni, enkä pikkutytöltä. Tässä iässä tyttömäisyys ei haittaa, pikemminkin päinvastoin…

Toissailtana kävi ikävästi, kun tulimme mieheni kanssa ostoksilta. Minä avasin telkkarin, ja ajattelin pääseväni vihdoin rentoutumaan pitkän päivän- ja viikon jälkeen. Istuin katsomaan ”Taksikuski”-elokuvaa, kun yhtäkkiä television kuva pimeni. Ajattelin ensin, että ”lähetyksessä on varmaan vain häiriö”, mutta kun kääntelin kanavia, television ruutu pysyi tummana, eikä mitään ilmestynyt näytölle. Äänet kuitenkin kuuluivat normaalisti. Tajusin nopeasti, että pitkään pelkäämäni asia oli käynyt toteen: televisio oli mennyt hajalle. Saimme sen aikoinaan mieheni siskon perheeltä käytettynä, ja jo silloin siinä näkyi lähes aina punainen raita näytöllä, kun television avasi, mutta se poistui näkyvistä jonkin ajan kuluttua.

Mieheni ei osaa olla ilman televisiota, (hän kun pelaa paljon pleikkariakin), joten haimme uuden television heti lauantaina Hobby Hallista. Yritimme hommata kyytiä tutuilta autollisilta, mutta kukaan ei ehtinyt viemään meitä Hobby Halliin, joten menimme julkisilla ja tulimme takaisin taksilla. Hobbari on kyllä hyvä kauppa. Saatiin halpa ja kohtuuiso televisio, ilman luottokorttia suoraan kotiin, maksamatta heti mitään. Osamaksukauppa siis. Ei maksanut kuin 300€ ja koko on 39 tuumaa, eli halvalla tosiaan lähti. Kuvakin on loistava, kun se on Full hd-kuva teräväpiirrolla. Jalka tosin piti itse kiinnittää näyttöön, joka oli aika erikoista, ja hieman haastavaa. Mieheni ruuvasi minun pidellessä televisiota. Vähän kyllä pelotti, että pudotan uuden tv:n. Onneksi en pudottanut. Enää ei harmita ollenkaan, että vanha (32 tuumainen) tv hajosi.

Onpa ihanaa olla menossa jo kevättä kohti. Auttaa kummasti jaksamaan, kun tietää, että jokainen päivä on edellistä valoisampi. Toivotan kaikille oikein hyvää ja rakkauden täyteistä vuotta 2015, vaikka tuleekin vähän myöhässä, mutta parempi kai myöhään kuin ei silloinkaan!

Mainokset

VALKEA JOULU

image

Niin on jälleen (sittenkin kauniin valkea) joulu perheen parissa vietetty. Kinkut, laatikot ja rosollit syöty, myöhään yöhön valvoen, Leevi and the Leavingsien hienoa joululevyä kuunnellen, syvällisiä keskustellen…Kävin ennen joulua tekemässä rosollin vanhemmilleni, ja se oli todella hyvää, vaikka itse sanonkin. Kuuluu jokavuotiseen jouluperinteeseen. Itse tehty rosolli on niin paljon parempaa kuin valmis. Laatikot kyllä käyvät valmiinakin (Saarioisten tai jonkun pikkufirman tekemänä). Säästää vaivaa ja aikaa…Mikä muuten on lempparinne jouluruoista? Minun on perunalaatikko, ja porkkanalaatikko tulee hyvänä kakkosena. Tosin, täytyy sanoa, että veli oli ostanut tälläkertaa niin hyvät jonkun pikkufirman laatikot, että jopa lanttulaatikko maistui minulle, vaikka en yleensä siitä välitä. Tämä laatikko oli paljon makeampaa, kuin aikaisemmat, juuri minun makuuni. Jälkiruoan (torttujen, piparien, juustojen) kanssa juotiin lempijuomaani: glögiä. Olikin todella hyvää glögiä!

image

Vain yksi asia jäi puuttumaan: joulusauna, josta joka vuosi haaveilen…Oikeastaan kaksi asiaa. Joulusaunasta haaveilun lisäksi muistelin aattona nuoruuteni jouluja, (siis olenko jo niin vanha, että olen siirtynyt lapsuusmuistoista nuoruusmuistoihin?) Minulle tuli kaipuu käydä taas pitkästä aikaa mummin ja ukin haudalla, joka kuului ennen jouluperinteeseen. Siitä luovuttiin, kun vanhemmat kävivät sen verran huonokuntoisiksi, että heidän oli vaikeaa liikkua, etenkin talviaikaan, kun on liukasta ja kinoksia. Autollakaan ei ihan viereen pääse, varsinkaan jos osuu yhtään pahempaan ruuhkaan, ja aattonahan ruuhkia hautausmaalla riittää, vaikka mekin aina yritimme välttää niitä. Ei niitä täysin pysty välttämään, vaikka ei siihen pahimpaan aamuruuhkaan menisikään. Nyt emme siis ole enää moneen vuoteen käyneet (jouluisin) mummin ja ukin haudalla. Ajatuksissani voin siellä kuitenkin käydä, ja muistella sitä kauniin jouluista kynttilämerta, joka oli hieno avaus joululle. Siinä pääsi hiljentymään ja rauhoittumaan joulun viettoon. Nykyisin on vain kaikki puuhastelut mielessä, lahjapakkaus, joulupöydän laitto jmv. Haudalla kiire ja stressi unohtui välittömästi, ja pääsi virittäytymään oikeaan tunnelmaan. Joulun kunniaksi haluaisin kuitenkin lähettää terveisiä mummille ja ukille (sinne jonnekin rajan taa). Kiitos että olitte olemassa, ja kiitos kaikista ihanista lapsuuden jouluista ja ajasta, jonka vietimme yhdessä! Olen huomannut näin aikuisena, että tavassani ajatella ja tehdä asioita, on paljon heitä molempia, ja olen ylpeä siitä, että olen perinyt niin paljon heidän hienoja ominaisuuksiaan! He siis elävät yhä meissä jälkipolvissa, ja jatkamme samoja, heiltä opittuja perinteitä.

Oletteko muuten nähneet elokuvaa: ”A Lot like love”? Se tuli ennen joulua televisiosta, ja olen kyllä ennenkin nähnyt sen. Aivan ihana romanttinen elokuva, loistavalla musiikilla varustettuna! Elokuvan pääpari (Amanda Peet & Ashton Kutcher) sopivat myös loistavasti yhteen. Alla pari videopätkää kyseisestä elokuvasta!

Toivotan oikein rauhallista ja levollista joulunaikaa kaikille!



Eikö Ashton olekin söpö?

Tuo kuvan kaunis hajuvesipullo, jonka sain isoveljeltäni (toiveeni mukaisesti), oli ainoa varsinainen joulupakettini tänä vuonna (suklaan ja rahakuorien lisäksi). Hyvä tuoksu siinä on! Kuitenkin kaikkein paras ”joululahja” minulle ja avomiehelleni oli tässä kuussa saatu kaupungin asunto!

UUSI ASUNTO

image

Nyt se on todistettu: olen tulossa ”vanhaksi”. Nimittäin noin pari viikkoa sitten asuntonäyttöön mennessäni (saatiin vihdoin kaupungin asunto), metrossa oli pari nuorta tyttöä, joista toinen nauraa käkätti aivan hulluna, meinasi korvat mennä lukkoon siitä naurusta, ja sydän oli pompata joka kerta kurkkuun. Juuri kun luulin, että nyt se vihdoin loppui, niin nauru alkoi heti uudestaan. Loppua siitä ei tuntunut tulevan ollenkaan. Olin melkein seota! Onneksi he jäivät pois ennen minua…Nuorena olin kyllä joskus itse aikalailla samanlainen tiettyjen kavereiden kanssa. En nyt ehkä ihan noin äänekäs kuitenkaan, mutta oli osa kavereistani äänekkäitä. Ihan nuorena en ajatellut asiaa, mutta vähän myöhemmin aloin miettiä kanssaihmisiäni, ja pelkäsin että erään (silloin paljon yhdessä aikaa vietetyn) äänekkään ystäväni kanssa häiritsimme heitä. Eihän se minun ajatteluni tietenkään ystävääni hiljentänyt, kun en viitsinyt siitä ääneen mainita, ja itsekin hieman intouduin hänen jutuistaan…Kaipa tuo kuuluu tytöillä tiettyyn ikävaiheeseen. Nykyään olemme kaikki (keiden kanssa yhä olen tekemisissä) hyvin asiallisia. Ei paljon naurata juuri mikään. Eihän sekään hyvä asia ole. Joskus pitäisi nauraa oikein kunnolla, mutta harvoin sitä enää tapahtuu. Ei tässä iässä vaan enää villiinny sillä tavalla…

image

Jokatapauksessa olen todella iloinen, että viimein saimme kaupungin asunnon. Olemme olleet jonossa pitkään. Toisaalta on kurjaa lähteä täältä, kun ehdimme asua täällä vasta reilun vuoden, ja olen viihtynyt tässä asunnossa, mutta aika pian olisi lähtö kuitenkin ollut edessä. Parempi siis näin, ettei tarvitse pidempään jännittää, saadaanko uusi asunto vai ei. Ainakaan tänne ei ole ehtinyt kertyä niin paljon kaikenlaista, joten lähdön pitäisi nyt olla helpompi kuin viimeksi. Sitäpaitsi uusi asunto on jälleen isompi. Siinä on 2h+k (61,5 neliötä), eikä aluekaan ole yhtään hullumpi. Tästä ei ole pitkä matka sinne. Tuleva asuntomme sijaitsee aivan entisen läheisyydessä, jossa asuimme monta vuotta tapaamisemme alkumetreiltä siihen asti, kunnes muutimme tänne. Palaamme siis juurillemme. Tilasuunnittelu on mielestäni hieman huonompi tulevassa asunnossamme, mutta ainakin siellä on iso olohuone, ja ikkunallinen keittiö (näkymä ulos suoraan ruokapöydästä.) Kyllä siitä kivan saa kivalla sisustuksella. Siisti se ainakin on, ja aika uusi. Talo on rakennettu v.-99. Tämä nykyinen on tosin kymmenen vuotta uudempi, mutta ei tulevakaan vanha ole. Nimittäin olin pelännyt, että saamme jonkun todella vanhan, huonokuntoisen asunnon, kuten pahimmassa tapauksessa olisi voinut käydä. Eikä noista kaupungin asunnoista parane kieltäytyäkään, kun ei sitten tiedä, saako enää ollenkaan asuntoa. Aika hyvä tuurihan meillä sentään kävi!

image

Artikkelin kuvat ovat töitäni maalarikoulusta, josta valmistuin noin 10v. sitten.

1. Öljymaalausharjoitus
2. Koristemaalausharjoitus
3. Kipsaus/kultausharjoitus

TSUNAMI 2004 (KHAO LAK)

Kaikki varmasti muistavat Intian valtameren merenalaisen maanjäristyksen, joka aiheutti valtavia hyökyaaltoja, eli tsunameja, ja iski rajusti mm. Thaimaan Khao Lakin suosittuun lomakohteeseen joulukuussa 2004. Ainakin kaikki reilusti aikuiset muistavat tuon päivän varmasti hyvinkin elävästi, ja meihin kaikkiin se on epäilemättä jättänyt jonkinlaiset jälkensä. Minuun se jätti ison aukon erityisesti suosikkiartistini: Aki Sirkesalon pois menon johdosta. Häneltä jäi ura aivan kesken, ja mietin toisinaan miten paljon hienoja lauluja hän olisi voinut vielä tehdä, jos olisi saanut jäädä henkiin. Kohtalo kuitenkin päätti toisin…

Tapaninpäivänä tulee kuluneeksi kymmenen vuotta tuosta tuhon päivästä. Se tuntuu tavallaan kuin eiliseltä. Olin vielä nuori naisen alku, ja juuri tavannut nykyisen mieheni. Toivoin suhteeltamme salaa mielessäni paljon, mutta en toisaalta uskaltanut odottaa ihmeitä, koska olin kokenut monia pettymyksiä. Tässä kuitenkin olemme yhä, kymmenen vuoden jälkeen. Tuo aika on mennyt hurjan nopeasti. On melkein vaikea käsittää, että olemme olleet jo niin kauan yhdessä…

Intian valtameren merenalaisessa maanjäristyksessä menehtyi tuolloin kymmenen vuotta sitten yhteensä yli 200 000 ihmistä, joiden joukossa oli 179 Suomalaista. Khao Lakin lomakohteessa Aki Sirkesalon perheen lisäksi, oli lomailemassa myös mm.Sauli Niinistö poikineen, jotka pelastuivat myrskyssä.

Omaisille läheistensä menettäminen näin traagisella tavalla on ollut rankinta, etenkin heille jotka menettivät lapsensa. Sitä tuskaa on edes vaikea kuvitella. Aikaa on kulunut, ja se on varmasti auttanut monet pahimman yli, mutta he tuskin koskaan toipuvat kokonaan. En minäkään koskaan unohda Akia! Kiitos Aki (sinne jonnekin rajan taa), hienosta musiikistasi, joka on rikastuttanut minun ja monen muun elämää! Akin muiston kunniaksi liitin tähän artikkeliin hänen parhaita biisejään.

****************************************

Everyone surely remember Indian oceans tsunamis in december 2004. One of them hit hard Thailands popular holidayparadise: Khao Lak. Atleast every adults remember that day very clearly. For me it was the day Finland lost very popular and talented artist: Aki Sirkesalo, who was my favorite. He’s career ended up too early. He was only 42 years old. I sometimes think about how many good songs he could still have done if he would stayed alive. The destiny decided it other way.

At 26.12. it will be 10 years of that awfull catastrophe. It feels like yesterday. I was still young woman and I had just met my man. I did hope it becomes serious and lasts but I didn’t really believe it because I had been disappointed so many times. Here we still are, after 10 years. That time has gone very fast. It’s hard even to believe we’ve been so long together.

Indian oceans tsunamis did killed over 200 000 people, which includes 179 finnish. At Khao Laks holidaydestination at that time were Aki Sirkesalo with his wife and kids (who all died) and there was Sauli Niinistö: nowadays Finlands president with his kids. They did survive.

The heviest this have been to near relatives, mostly for them who lost their kid. That pain is impossible to imagine. The time has moved and surely helped over the worst times but they barely cope ever completely. I will never forget Aki for myself. Thank you Aki for your grate music which have richened my and many others lifes! For his memory I did linked his best songs to this article.


INTIALAINEN ”TANDOORI”KANA/INDIAN ”TANDOORI”CHICKEN

Innostuin vihdoin kokeilemaan eilen intialaisen ruoan laittoa. Se onkin pitkään ollut suunnitelmissa. Tuli tosi hyvää! Ihankun ois ravintolasta tilannu. Oli vielä helppo tehdä. (Eihän toi mitään punasta oo, niinkun tandooriruoat yleensä, mut tandoorimausteseosta mä käytin, ja valmistustapa on suunnilleen sama kuten tandioriruoissa yleensä, joten kai toi nimi hyväksytään…Tandoori uunia mulla ei kylläkään satu olemaan 😉 ) Jos pidät intialaisesta, suosittelen kokeilemaan! En tiedä löytyykö kaupasta vielä tota tandoori spice mixiä, joka kuuluu marinadiin. Se oli näköjään poistotuote, ainakin s- marketissa, mutta voihan siinä käyttää jotain muuta vastaavaa, intialaista mausteseosta (esim.kormacurrya, jota saa Lidlistä.) Silloin siitä tietysti tulee vähän erityyppinen…Ei kun kokkaamaan!

Tarvitset:
-broilerin file suikaleita (n.300-400gr)
-riisiä
-tandoori spice mix-pussi (tai muu vastaava mausteseos)
-maustamatonta jogurttia (väh.500gr jos haluat käyttää osan lisukkeena tulisuuden säätelyyn, tai jos pidät hyvin tulisesta ruoasta, voit ostaa pienen purkin vain marinadiin)
-sitruuna
-kasviöljyä muutama rkl (itse käytin basilika oliiviöljyä, joka oli tosi hyvää).
-tomaattipyreetä (tai – murskaa, mulla oli valkosipulitomaattimurskaa, muutama ruokalusikallinen jompaakumpaa riittää)
(-koristeluun voi laittaa punasipulia, itse en laittanut)

Valmistus:
Puolita sitruuna. Purista toisesta puolikkaasta mehut, (ja viipaloi halutessasi toinen puolikas koristeluun.) Sekoita marinadin ainekset (eli jogurtti, sitruuna, öljy, tomaattipyree/-murska, mausteseos. Lisää kanapalat joukkoon, ja laita marinoitumaan jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi, mieluiten koko yöksi. (Itse pidin vajaa 5h, ja hyvä tuli.)
Paista uunissa tai grillaa kypsäksi (ohjeen mukaan 15-20min riittää, mutta sehän riippuu uunista. Itse paistoin noin 30 min. 200 asteessa, että olisi varmasti kypsää.) Asteita ei maustepussin reseptissä mainittu, mutta sekin riippuu vähän uunista. Öljy ei kai ainakaan kovin kovaa lämpöä kestä, eikä kanakaan yleensä vaadi sitä. Kääntele ruokaa välillä. Riisin voit keittää kanakastikkeen paistumisen välissä, pakkauksen ohjeen mukaan, (tai no, jos olet nälkäinen, laita reilummin kuin ohjeessa. Minä teen aina niin.) Tähän tietenkin sopisi hyvin basmati-riisi, mutta avomieheni ei ikävä kyllä pidä siitä, joten käytän itse aina tavallista riisiä (ei hän kai niistä muistakaan itämaisista niin välitä). Onneksi on olemassa mausteet (mm.kormacurry). Niitä lisäämällä riisiin saa lisämakua, vaikka marinadikin on niin mausteinen, että ei tuo välttämättä muuta tarvitse. Lopuksi voit halutessasi koristella ruoan sitruunalla ja punasipulilla. Jos sinulla on ruokavieraita, se kannattaa, jos ei, ketä kiinnostaa? Tuoksu on niin mahtava, että minä en ainakaan malttanut odotella enempää…
Ja ei kun syömään!

****************************************

I made this food yesterday. It was really good (even it’s not red like Tandoorichicken usually is but it’s made (allmost) the same way and my spice mix was tandoorispicemix so I think I can call it tandoori food.) That spicemix was moribund product atleast our s – market but you can surely find something like that. If you like Indian, I recommend you to try this one!

You need:
-chicken strips (about 300-400 grams)
-rice
-tandoorispicemix
-natural youghurt (big pot if you like to use it allso like side dish when it lightens spices, to marinade you need only few spoons)
-lemon
-vegetable oil (a few spoons)
-tomatopaste (a few spoons)
(-red onion to decoration)

Making:
Split lemon and grip the juice of other half. Other half you can use to decoration (if you like). Mix marinade ingredients (oil, youghurt, spice, lemon, tomatopaste.) Add the chicken to marinade and put the sauce in fridge atleast for two hours, rather for whole knight. Fry the sauce in oven or a grill and turn it over occassionally. I put it to 200 degrees for 30 mins. It depens of oven. This worked for our oven. (Recipe said the time is 15-20mins. but I think it’s quite short time, you can watch it while you turn it over.) Rice you can make, while the marinade is in the oven. Basmatirice is the best for Indian food but my man don’t like it so I have to use use natural rice which I usually season. This time I put little kormacurry to rice. It’s yammy! When the chicken is cooked, you can finally eat! Oh, and if you like, decorate first with redonion. Bon appetit!