UUSI VUOSI JA UUSI ALKU


Tossa kappaleessa on hyvät sanat, varsinkin nyt tällä iällä kun miettii, miten paljon tätä rakasta kotikaupunkia on syntymästä lähtien kierretty ja nähty. Oon asunutkin jo aika monessa eri paikassa. Muistoja riittää…

Olemme siirtyneet jälleen uuteen vuoteen, vuoteen 2015. Tuntuu aivan unelta. En saata uskoa todeksi, että tämä vuosituhat on edennyt jo näin pitkälle. Minä jäin sinne jonnekin 2000- luvun alkuun. Siis minun mieleni jäi. Sen jälkeen en tunne vuosien enää kuluneen. Tuntuu, kuin aikani olisi pysähtynyt siihen, kun olin vielä 20v. ja risat, vaikka olen oikeasti jo 30v. ja risat…

Tämä uusivuosi meni minulla lähinnä muuttohommissa. En juhlinut ollenkaan. Enpä toisaalta tiedä, onko siinä muutenkaan kovin paljon juhlittavaa, että vuodet kuluvat, ja sinä vanhenet siinä sivussa. Hienoja raketteja meillä kyllä näkyi, joita pysähdyin aina välillä, pakkauksen lomassa ihastelemaan. Olimme muuten saaneet siitä lähistöltä edullisia muuttolaatikoita, jotka tuli itse koota. Se oli kuin pienoinen palikkatesti. Hetki siinä meni, ennenkuin oivalsin, miten ne laatikot kasataan, mutta onneksi sekin selvisi!

Vuosi 2015 avasi kokonaan uuden sivun elämässäni, muuttomme (3.1.) myötä. Kaikki alkoi tavallaan alusta. Se oli uskomattoman hieno avaus tälle vuodelle. Olen edelleen erittäin kiitollinen siitä, että saimme tämän asuntomme kaupungilta, vaikka oloni oli aluksi haikea. Viihdyin kuitenkin edellisessä asunnossa niin hyvin. Se oli aivan täydellinen! Siihen samaan vain harva asunto yltää. Onneksi tällä kertaa ei ollut niin kiire kuin viimeksi, kun piti saada muutto loppusiivouksineen tehtyä yhdessä päivässä (lukuunottamatta sitä pikkuseikkaa, että muuttomiehet saapuivat aivan väärään kellonaikaan. He olivat jo kahdeksalta oven takana, vaikka olin sopinut muuton kello kahdeksitoista. Olin mennyt hetkeksi lepäämään pitkän pakkailu-urakan jälkeen, ja kun olin heräilemässä, puhelimeni soi. Tuli ilmoitus että: ”Täällä me nyt odotellaan alhaalla”. Paniikki iski, kun aika paljon oli tekemättä. Saivat miehet jonkun aikaa odotella, ja me jouduimme kuitenkin maksamaan koko ajasta, vaikka muutto oikeasti oli nopea.) Kaikkea ei kuitenkaan tarvinnut kantaa kerralla. Loput entiseen asuntoon jääneistä tavaroista voimme hakea vähitellen. Samoin siivouksen voi tehdä myöhemmin. Aikaa on tämän kuun loppuun.

Uusi asuntomme alkaa jo vähitellen näyttää kodilta, vaikka täällä vielä tehtävää onkin. Pieniä puutteitakin asunnosta lopulta löytyi. Ehdin jo kehua sen siisteyttä, mutta nyt muutettuamme huomasin tarkempaan tutkittuani, ettei se AIVAN NIIN siisti ollutkaan. Olemme tähän asti tottuneet siihen, että aivan kaikki on paikoillaan, ehjänä ja siistinä, uusissa asunnoissa kun olemme asuneet. Tällä kertaa asunto ei ole ihan yhtä loisteliaassa kunnossa, mutta onneksi aika hyvässä kuitenkin, mitä nyt jokunen kaappi on vinossa, kahvaton tai saranoiltaan huonossa kunnossa. Lisäksi lattioilla on jälkiä, ja yksi lattiannurkka makkarissa on kupruilla. Pahin vika, jonka olen löytänyt, on keittiön raolleen jumittunut tuuletusaukko, josta vetää aikalailla. On vähän paikkailtu sitä kuplamuovilla väliaikaisesti, mutta kyllä tästä hyvä tulee, kunhan saadaan maalattua, ja laitettua tavarat paikoilleen.

image

Säilytystilaa täältä ei ainakaan puutu. Sitä on vaikka muille jakaa, joten nyt miehenikään ei voi valittaa, jos hankin uusia vaatteita, kenkiä ja laukkuja (ei sillä että rahaa kauheasti olisi). Ennen mies aina valitti, että meidän asuntoon ei mahdu kaikki tavarani (joita ei varmaan ollut läheskään niin paljon kuin monilla naisilla). Nyt hän myönsi itsekin, että tänne sopii enemmänkin tavaraa. Olisi muuten kiinnostavaa kuulla naisilta, kuinka monta kenkä-/laukkuparia omistatte? Entä kuinka paljon on takkeja ja meikkejä? Itselläni on nyt seitsemän kenkäparia, neljä laukkua, ja neljä takkia (osa kaikista mainituista on lahjaksi saatuja). On noi määrät vähän muuttojen yhteydessä karsiutuneet. Aina tulee jotain heitettyä pois, mikä on hyvä. Mun mielestä vaan naisella täytyy olla eri asuihin- ja tilaisuuksiin sopivia kenkiä ja laukkuja, miksei takkejakin. Olen kuitenkin naisellinen nainen, en mikään lenkkarityttö. Pitää siis olla erikseen ainakin kävelykengät, talvikengät, sandaalit ja avokkaat. Mielellään vielä vähän erimalleja avokkaita, jotkut juhlavammat, ja jotkut arkikäyttöön. Sandaaleitakin on kiva olla ainakin pari erilaista, kun niitä löytää halvalla. Voi valita asuun sopivat. Meikkejä mulla ei ole kauheasti. Ihan vain välttämättömimmät. En enää meikkaa niin paljon kuin nuorena, jolloin piti olla joka lähtöön eri meikkejä. Normaalisti nykyään panostan vain ihon sävytykseen, (poskiin) ja huuliin, jolla saa raikkaan, nuorekkaan ilmeen. Enää en halua, että ikäni näkyy, kuten nuorena, jolloin halusin näyttää ikäiseltäni, enkä pikkutytöltä. Tässä iässä tyttömäisyys ei haittaa, pikemminkin päinvastoin…

Toissailtana kävi ikävästi, kun tulimme mieheni kanssa ostoksilta. Minä avasin telkkarin, ja ajattelin pääseväni vihdoin rentoutumaan pitkän päivän- ja viikon jälkeen. Istuin katsomaan ”Taksikuski”-elokuvaa, kun yhtäkkiä television kuva pimeni. Ajattelin ensin, että ”lähetyksessä on varmaan vain häiriö”, mutta kun kääntelin kanavia, television ruutu pysyi tummana, eikä mitään ilmestynyt näytölle. Äänet kuitenkin kuuluivat normaalisti. Tajusin nopeasti, että pitkään pelkäämäni asia oli käynyt toteen: televisio oli mennyt hajalle. Saimme sen aikoinaan mieheni siskon perheeltä käytettynä, ja jo silloin siinä näkyi lähes aina punainen raita näytöllä, kun television avasi, mutta se poistui näkyvistä jonkin ajan kuluttua.

Mieheni ei osaa olla ilman televisiota, (hän kun pelaa paljon pleikkariakin), joten haimme uuden television heti lauantaina Hobby Hallista. Yritimme hommata kyytiä tutuilta autollisilta, mutta kukaan ei ehtinyt viemään meitä Hobby Halliin, joten menimme julkisilla ja tulimme takaisin taksilla. Hobbari on kyllä hyvä kauppa. Saatiin halpa ja kohtuuiso televisio, ilman luottokorttia suoraan kotiin, maksamatta heti mitään. Osamaksukauppa siis. Ei maksanut kuin 300€ ja koko on 39 tuumaa, eli halvalla tosiaan lähti. Kuvakin on loistava, kun se on Full hd-kuva teräväpiirrolla. Jalka tosin piti itse kiinnittää näyttöön, joka oli aika erikoista, ja hieman haastavaa. Mieheni ruuvasi minun pidellessä televisiota. Vähän kyllä pelotti, että pudotan uuden tv:n. Onneksi en pudottanut. Enää ei harmita ollenkaan, että vanha (32 tuumainen) tv hajosi.

Onpa ihanaa olla menossa jo kevättä kohti. Auttaa kummasti jaksamaan, kun tietää, että jokainen päivä on edellistä valoisampi. Toivotan kaikille oikein hyvää ja rakkauden täyteistä vuotta 2015, vaikka tuleekin vähän myöhässä, mutta parempi kai myöhään kuin ei silloinkaan!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s