Tässä aiheeseen sopiva laulu.
Luettuani lempibloggaajani: Tintin eilisen blogiartikkelin, aloin pohtia tunteita. Joku tuossa Tintin keskusteluketjussa sanoi, että olisi helpompaa, jos emme tuntisi mitään. Asia ei ole aivan niin yksiselitteinen. Jos emme tuntisi mitään, emme tuntisi myöskään iloa, emmekä onnea. En usko, että se olisi sen parempi vaihtoehto. Tietenkin masentuneena helposti tuntuu siltä, että olisi valmis luopumaan mistä tahansa, jotta se kauhea olotila poistuisi. Silti järkevästi ajatellen, en oikeastaan haluaisi luopua kaikista niistä ihanista hetkistä, joita olen saanut kokea. Ne ovat se elämän kantava voima, joiden avulla jaksaa läpi huonompienkin päivien. Mitä muistelisit vanhana, jos et tuntisi mitään? Ehkä ilman tunteita sodat poistuisivat, kun ei olisi vihaa, kuten joku sanoi Tintin blogissa, mutta niin poistuisi rakkauskin. Olisiko se parempi? En usko. Ikäväkyllä hyvä vaatii vastapainokseen pahaa, eli koska meille on annettu mahdollisuus hyvään, joudumme kokemaan myös pahaa. Ehkä tämä pitäisi pitää mielessä kaikkein vaikeimpina hetkinä. Muistuttaa itseään siitä, että ”olen saanut kokea hyviä asioita, nyt on huonomman hetken aika.”
Meillä sentään Suomessa on vapaus vaikuttaa oman elämämme suuntaan, naisillakin. Jokapuolella maailmaa se ei ole mahdollista. Kaikki naiset eivät koskaan pääse kokemaan rakkautta kaan, koska monet heistä on jo nuoresta naitettu vieraan miehen kanssa. Meillä on myös sosiaaliturva, jota ei monessa maassa ole. Meillä on monia syitä kiitollisuuteen. Me vain tahdomme pitää näitä asioita itsestäänselvyyksinä. Itsekin olen syyllistynyt aivan samaan, myönnän sen. Ainahan asiat voisivat olla paremminkin, mutta useimmiten ne voisivat olla myös vielä huonommin. Itse yritän aina välillä muistuttaa itseäni niistä hyvistä asioista elämässäni, ettei kuluisi turhaa hyvää elämää liialliseen surkutteluun, ja joskus jopa hyvinkin pienten ja loppujen lopuksi turhien asioiden ajatteluun. Usein tulee kulutettua aivan liian paljon aikaa ja energiaa sellaiseen. Toisilla toki on vähemmän elämässään iloisia tapahtumia ja onnen hetkiä, mutta haluaisin uskoa, että kaikilla niitä kuitenkin on. Olosuhteista ja lähtökohdistamme huolimatta, meillä on yleensä pyrkimys hyvään elämään, niin hyvään kuin se kullekin on mahdollista. Tämä hyvän tavoittelu lakkaisi olemasta, jos emme tuntisi mitään, (eli ei olisi hyvää eikä pahaa.) Minusta se olisi sääli.
Tässä linkki Tintin blogiin: http://www.ranninen.fi/2015/01/kun-mikaan-ei-tunnu-miltaan.html?m=1
Tanssitytön blogi 