ENTINEN KATOAA, UUSI AIKA ALKAA

”ÄLÄ JÄTÄ HUOMISEKSI SITÄ MINKÄ VOIT TEHDÄ TÄNÄÄN!”

Olin vielä joitakin vuosia sitten niitä ihmisiä, jotka lykkäävät kaikkea. Tiskit jäi tiskaamatta, niin että astiavuoret keittiössä vain kasvoivat kasvamistaan, roskat jäi keräämättä roskikseen, ja viemättä ulos (unohtui), sekä pyykit pesemättä. Yhtäkkiä oivalsin, kuinka paljon vaikuttaa mielialaan, että tekeekin asiat heti. Ennen käytin töiden jälkeen vain tietokonetta. Olin jonkin aikaa koukussa Simsiinkin. Kaikki illat meni sitä pelatessa. Koin etten töiden jälkeen jaksa muuta, että tarvitsen jotain toisenlaista tekemistä. Silti olin usein iltaisin masentunut. Huomasin yllätyksekseni voivani paljon paremmin, kun saan aikaan asioita, ja näen oman työni lopputuloksen. Toimeen tarttuminen voi olla vaikeaa, mutta kun pääsee alkuun, on melkein vaikeampi lopettaa. Sitäpaitsi sen jälkeen on sellainen voittajafiilis, että vaivannäkö kyllä kannattaa. Keittiössäkin on nykyään niin paljon mukavampi hääräillä, kun on siistiä (ainakin suunnilleen).

image

Nytkin tuntui tosi hyvältä, kun saatiin vihdoin meidän uuden kodin maalausprojekti aloitettua. On se vielä vähän kesken. On edennyt hieman hitaasti sisustusostosten, entisen kodin tyhjennyksen, ja muiden kotihommien tullessa tielle. Sitäpaitsi jatkuvasti on tullut jotain korjattavaa. Avomies veti heti ensimmäisenä maalia kattoon, joka saatiin onneksi poistettua maalinpoistoaineella. Sen jälkeen tultiin siihen tulokseen, että minä ammattilaisena hoidan maalauksen (vaikka joudun lyhyempänä kurotella enemmän ylettyäkseni kattorajaan). Silti minäkin joudun aina parantelemaan rajakohtia. Kyllä tämä kuitenkin on edennyt jo ihan mukavasti, ja kohta onkin valmista. Sitäpaitsi jo ensimmäinen seinä näytti valmistuessaan niin hienolta, että fiilis oli mahtava, ja se kannusti jatkamaan. Juuri sitä tunnetta olen alkanut janota lisää. Nykyisin poden huonoa omatuntoa, jos en tee yhtään hyvää työtä päivässä.

image

ALKU AINA HANKALAA, LOPUSSA KIITOS SEISOO”

Myös entisen asunnon tyhjennys/siivousoperaatio on vihdoinkin valmis. Hoidin tänään viimeiset puhdistukset, ja huomenna asunto luovutetaankin jo seuraaville asukkaille. Tämä on tuntunut ihan ikuisuusprojektilta, kun ei edes ole omaa autoa, jolla olisi kätevästi kuskannut loput tavarat kotiin. Yhtenä iltana saatiin sentään veljeni kuskiksi. Muuten on jouduttu käyttämään julkisia, ja eilen vielä tuotiin viimeiset tavarat taksilla yöllä kotiin, kun huomattiin, ettei saadakaan muuten niitä kuljetettua. Onneksi tuo kaiki on nyt lopultakin hoidettu. Ei enää hankalia tavarankuljetuksia julkisilla, ei enää lajittelua, painavien roskasäkkien kantamista jne…
image

Taas yksi aikakausi päättyy…mutta toisaalta toinen alkaa. Uskon vakaasti, että siitäkin tulee hyvä, kun asuntomme on valmis, vaikka olinkin niin kiintynyt edelliseen. Avomieheni kiintyi siihen vielä enemmän, mutta remontin edetessä hänkin alkaa nähdä uuden asunnon mahdollisuudet. Eilen teimme vanhalta asunnolta palattuamme pienen lenkin uudessa asuinympäristössämme, ja huomasimme kuinka kaunista, ja vehreää siellä on. Takapihamme takaa alkaa hieno rivitalo/omakotitaloalue. Ei tämä alue sittenkään paljon kalpea entisen rinnalla, kuten aluksi luulimme. Sitäpaitsi enää ei onneksi ole koskaan poismuutto paineita. Tuossa voisimme periaatteessa asua vaikka loppuelämämme. Tuntuu niin paljon enemmän kodilta. Aikaisemmat kotimme olivat ikäänkuin lainassa, tämä tuntuu lähes omalta.

Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat entisestä asunnostamme. Alin on nykyisestä. Siinä näkyy vähän värimaailmaamme, vaikka sävyt eivät näy ihan oikeina, mutta antaa se vähän suuntaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s