HETKIÄ NAISEN ELÄMÄSTÄ/MOMENTS OF WOMAN’S LIFE

La 7.2. 2015. Herään varhain, paljon ennen kellon soittoa. Katson ulos ikkunasta lumiseen, valoisaan talvi-ilmaan. Maailma on herännyt jälleen uuteen aamuun, lauantai-aamuun. Ilmassa on kihelmöivää jännitystä. Tätä päivää olen odottanut, kuin pieni lapsi, tähän olen panostanut viime kuukaudet. Ehkä joidenkin mielestä hassua, aikuiset naiset pukeutuvat rooliasuihin kuin lapset juhlissa tapaavat tehdä, ja sitten menevät lavalle heilumaan. Näin varmaan ainakin mieheni ajattelee, ja luultavasti moni muukin mies. Minusta on silti hienoa, että vielä näin aikuisenakin on mitä odottaa, ja mistä todella nauttii. Ei sen pitäisi olla vain lasten etuoikeus. Aikuistenkin täytyy voida pitää hauskaa. Aikuiset todella tarvitsevat joskus irtiottoja arjesta, ja heittäytymistä johonkin toiseen maailmaan…

Teen poikkeuksen arkirutiinissani, ja keitän kahvin sijaan teetä. Kofeiiniherkkänä ihmisenä en uskalla juoda kahvia näin jännittävänä päivänä. Tarvitsen kuitenkin jotain piristystä, joten tee saa kelvata! Samalla syön kunnon aamupalan: ruis-puolukkapikapuuron, keitetyn munan, mandariinin ja aamukeksin. Harvoin syön aamulla näin hyvin, mutta nyt tarvitsen energiaa. Tiedän myös etten näytöspaikalla ehdi kuitenkaan syömään kovin paljon, vaikka otankin vähän evästä mukaan. Aamupalan jälkeen alkaa nutturanlaitto-/meikkausoperaatio. Tuntuu oudolta tehdä pitkästä aikaa kunnon meikki, kun en enää normaalisti paljon meikkaile. Nyt teen silmistä todella intensiiviset, ja huulista kauniin kirkkaan punaiset (sävy on ihana, paras värini ikinä.) Viimeistelen meikkini sitten paikan päällä.

image

Juuri kun olen pukemassa uutta (ihanan pehmeää) takkia päälleni, ja vetämässä kenkiä jalkaani, mieheni keksii minulle uuden, mielestään paremman reitin näytöspaikalle, ja alkaa neuvomaan sitä. Olen jo suunnitellut reittini valmiiksi, ja pelkään suunnitelman muutoksen hidastavan liikaa, mutta valitsen silti uuden reitin, sillä mieheni vakuuttaa minut siitä, että se on kätevämpi. Lähden siis matkaan.
image

Vaihtobussini lähtee päättäriltä vasta 11.31. Matkaa toiseen päähän on sen verran, että saavun perille Malmitalolle kaksi minuuttia myöhässä. Onneksi kukaan ei kiinnitä myöhästymiseeni mitään erityistä huomiota, ja perässäni ovelle saapuu vielä yksi seuramme, läheiseksi tullut tyttö. Meistä kumpikaan ei ole mukana ensimmäisissä tansseissa, joten pieni myöhästymisemme ei ole haitaksi. Viemme ohjeiden mukaan kaikki muut, paitsi esiintymisvaatteet yläkerran pukuhuoneeseen, ja palaamme takaisin alas, josta seuraamme televisioruudusta näytöksen kulkua. Tämän avulla on helppo tietää, milloin oma vuoro lähestyy. Television vieressä on vielä lappu, jossa lukee jokainen ohjelma järjestyksessä. Jostain kuuluu kaunista swing-musiikkia. Hetken kuunneltuani tajuan sen tulevan viereisestä pikkusasalista. Siellä on ilmeisesti bigband-harjoitukset.

image

Pian koittaakin jo oma lavallemenovuoroni Valkean linnun merkeissä. Ensimmäisessä läpimenossa katsotaan etenkin valaistus kuntoon, mutta vedetään myös koko ohjelma samalla läpi. Tätä ohjelmaa on tahkottu jo melkein neljä vuotta, mutta silti kättelyssä tapahtuu yhä virheitä, lähinnä siksi, että ympärimeno kättelyjonossa kuudennen kanssa meinaa usein unohtua. Muuten ohjelma sujuu aika hyvin, paitsi että lopussa, joutsenkuvion muodostuksessa on pientä säätöä paikkojen kanssa. Ohjaajamme tarkastaa kuvion oikeellisuuden lavan edestä, ohjaamalla meitä oikeille paikoille. Taustallamme pyörii video Sun Lahdesta, eli kyseinen ohjelma kenttänäytöksessä -13, tuhannen voimistelijan voimin. Valkean linnun jälkeen valmistaudun ”Vapaa”-ohjelmaan, ja puen sinisen asun ylleni.
Tämän ohjelman sisäänmenoaskeleet tuottavat osalle meistä hieman vaikeuksia. Minulle itselleni vaikeinta on muistaa lopussa ottaa tarpeeksi tilaa itselleni (isot askeleet vasemmalle) niin, että mahdun tekemään loppuaskeleet, enkä mene päin vierustoveriani.
image

Ensimmäisen läpimenon jälkeen pidetään pieni tauko. Tarja viimeistelee meikkini, josta tulee todella kaunis. Sitten alan syömään eväitäni (banaania ja aamukeksiä). Kesken keksin syönnin käytävältä kuuluu huuto: ”Valkean linnun paikat katotaan”. Tungen nopeasti loput keksistä suuhuni, ja juoksen alakertaan, lavan taakse, jossa melkein kaikki muut jo ovatkin. Menemme ohjelman kokonaan läpi, ja säädämme vielä kerran jättimäisen joutsenen muodostuspaikkoja, jotta joutsen ei näytä pelkältä kasalta, vaan oikealta lentoon lähtevältä linnulta.

Saan lopulta syötyä evääni, jonka jälkeen vuorossa on varsinainen kenraali, ja tämän jälkeen vielä tunnin tauko ennen esitystä. Käymme sen aikana vielä kerran ”Vapaa”-ohjelman paikat läpi, sillä siinäkin on yhä pientä säätöä. Sitten ei kun esiintymiseen valmistautumaan. Käyn vielä kahvilassa syömässä korvapuustin, kun pieni nälkä edelleen vaivaa. Kohta tämän jälkeen näytös alkaa. Katselen ensimmäisiä ohjelmia yläkerran televisiosta, ja valmistaudun henkisesti omaan koitokseen.

Kaikki on ohi nopeasti. Kaikki se vaivannäkö, kaikki se harjoittelu, ja kaikki jännitys (joka tosin ei yllä läheskään edellisen näytöksen mittoihin) kiteytyy yhteen ohikiitävään tuntiin. Tulee tunne: ”Tässäkö tämä jo oli”. Juuri kun pääsin vauhtiin, juuri kun aloin nauttia lavallaolosta, silloin kaikki oli ohi. Siitä huolimatta, tämäkin kokemus jää muistoihin elämään.

Tässä Helsingin naisvoimistelijoiden ohjelma, jonka he esittivät näytöksessämme. (Kyseinen video ei ole näytöksestä).

Tässä pari musiikkinäytettä ohjelmastamme. Ensimmäinen on ohjelmasta: ”Vapaa”, toinen ohjelmasta: ”Tahdon elää”.


***************************************

I wake up in the morning and I watch out of the window to the snowy, lightly weather. This is the day I’ve been waited. This is my showtime! Someone might think that it’s funny. We dress up our roledresses like children, and go to stage. I think atleast my man is thinking that way, but my mind adults need allso to have fun. It shouldn’t be only childrens preference…

I make tee instead of coffee, so I will be not too nervous (because of caffeine), but I need some Zest anyway. With tee I eat a healthy breakfast: ryeporridge, morningcookies, mandarin and a cooked egg. After breakfast I make my hair to bun and do my make up, whitch I will finish before the show.

When I’m leaving at home, my man is suggestin me some other way, I was planned. I’m affraid I gonna be laite, but I use that way ’cause my man promises it’s the easiest way.

Any how, I am laite…two minutes. Luckily anyone doesn’t seem to be notising that and at door, behind my back, is stading my teammate. Together we leave our backs at up stears, in the dressingroom, except showdresses, whitch we leave at downstears, near by the stage. Both floors is a tv, where you can watch the show and follow when our own turn is coming by. In font of the tv is a label where you can see the showprogram. At the next small hall I can hear beautifull swing-music. Some bigband is obviously training there.

Soon it’s my turn go to the stage like ”swan”, but it’s not swan lake, it’s: ”White bird”. At first pass they are fixing lights, but in the same time we check our places. Our pacesetter is placeing us, so that the birdfigure at the end is looking like the real bird. At the background is turning the Sun Lahti- video: ”White bird” with a thousand gymnasticks. After the ”White bird” I’ll get ready to the ”Free”-program and put the blue dress on. The hardest thing is to remember take space at the end, so that I’m not going to collide to my mate.

After first pass, we have a little brake. Tarja is finishing my make up, whitch will accent my feature lovely. After that I start to eat my packed lunch. I am tasting my cookie, when I hear a call at the corridor: ”White birds places will be checked.” I eat my cookie very fast and run to the stage. We’ll pass the whole show and check the big birdfigure places again.

I finally can eat my lunch. After that we have a finall dress rehearsal and after that one hour brake before the show. We check ”Free” program places once again, ’cause some of us wanted that. Then I go to cafe and eat a cinnamon bun and after that I’ll get ready to my own dances.

This one hour lasting show is over right after when I started to enjoy being on stage. My second and last dance is ending just when I thought I could continue another hour. We thank the audience and leave. I am searching my friends but I don’t see them. They are probably left right away. I know my second friend gonna travel away from here in the evening. I am quite empty, but happy. I got a long lasting memory!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s