PAPASTA

Olin keskiviikkona papakokeessa. Menin kokeeseen asenteella, että tämä nyt on ihan ”peace of cake”, muutamissa sekunneissa ohi. Kuitenkin ensimmäistä kertaa näytteenotto tuntui kestävän ”ikuisuuden”, (siis oikeasti meni ehkä pari-kolme minuuttia, mutta se tunne). Mukana toimenpiteessä oli kaksi (nais)hoitajaa (miehiä ei vielä ole sattunut kohdalle. Se vasta kiusallista olisi). Tietenkin toinen hoitajista oli opiskelija, joka myös otti näytteen. Minulta kyllä kysyttiin lupa, mutta en tietenkään kehdannut kieltäytyä. Hekin tarvitsevat harjoitusta. Toisaalta, jos minulta tullaan joskus uudelleen kysymään vastaavaa, saattaa olla, että kieltäydyn. Näytteenoton hitaus ei luultavasti johtunut pelkästään siitä, (koska oikea paikka ei kuulema tällä kertaa löytynyt helpolla, myöskään ammattilääkärin mukaan), mutta en haluaisi ottaa uudelleen sitä riskiä. Nimittäin lääkäri joutui tulemaan kesken kaiken avuksi, ja etsimään sitä oikeaa paikkaa. Menihän siinäkin hetki aikaa. Minä kun olen tottunut siihen, että homma hoituu salamannopeasti, jolloin ahdistus siitä, että sisälläni on vieraita instrumentteja, ei ehdi kasvaa liian suureksi. Nyt kun oli aikaa ajatella asiaa, minua alkoi jo vähän heikottaa.

Näköjään olen ollut onnekas tähän asti, kun kaikki on aina sujunut niin nopeasti. Harmittaa vaan, että nyt jännitän jatkossa enemmän tätäkin rutiinitoimenpidettä kuin tähän asti. Tiedoksi kuitenkin kaikille nuorille, että näytteenotto ei juurikaan satu. Se vain on muuten epämiellyttävää, varsinkin jos on niinkuin minä, että miettii liikaa sitä instrumenttia sisällään. Se on jotenkin puistattavaa. Paljon riippuu myös omasta rentoutumisen tasosta. Jännittyneenä tuntuu enemmän. Voi siis olla, että jännitin liikaa sitä, että näytteenottaja oli opiskelija. No nyt sitten jännitetään vielä tuloksia.

Kaikesta huolimatta meidän naisten tulee olla iloisia siitä, että meidän on mahdollista käydä ihan ilmaiseksi tuollaisissa tutkimuksissa. Sen vuoksi kannattaa hieman kärsiäkin. Monessa maassa tällaisia tutkimuksia ei ole ollenkaan. Yhtä asiaa kuitenkin ihmettelen. Miksi miehille ei ole täälläkään kehitetty vastaavaa koetta? Ilmeisesti sitä ei pystytä toteuttamaan. Taas yksi hyvä syy, (monien muiden ohella) iloita siitä, että on (suomalainen) nainen! Olkaamme ylpeitä tästä!