10 ASIAA JOITA EN OLE TEHNYT

Tässä oma vastaukseni blogeissa viimeaikoina paljon pyörineeseen haasteeseen. Aluksi tehtävä tuntui vaikealta, mutta lopulta kymmenen tekemättömän asian lista tuli täyteen nopeasti, vain hetken pohdinnan jälkeen. Varmaan näitä olisi vielä paljon lisääkin. Listoissa on se hyvä puoli, että ne konkretisoivat asioita. Tästäkin listasta näkee nyt suoraan, mitä asioita elämässä kannattaisi vielä toteuttaa (ja mitä ei). Mukana on asioita, joita ilman tämän listan tekoa ei olisi välttämättä koskaan tullut edes ajatelleeksi. Tämä nyt on aika lyhyt lista, mutta jos listaa jatkaisi, saisi melko kattavan kuvan tulevaisuudessa toteuttamiskelpoisista asioista.

****************************

1. En ole laittanut matoa koukkuun. (Inhoan kastematoja, enkä niin välitä kalastamisestakaan, mutta olen kuitenkin kokeillut sitä. Onneksi en joutunut itse matojen noukintaan).

2. En ole käynyt etelässä. (Oikeasti, en ikinä elämässäni. Haluaisin kyllä…)

3. En ole ikinä ollut umpihumalassa. (Siis niin että filmi olisi katkennut, tai olisin sammunut jonnekin, enkä usko että se on edes kokeilun arvoista. En ole silti myöskään ”sylkenyt lasiin”.)

4. En ole käynyt Vuokattia pohjoisemmassa (eli en ole siis oikeastaan käynyt Lapissa, vaikka puhuimme silloin Lapin matkasta).

5. En ole koskaan ollut perheeni tai ystävieni kanssa kunnolla riidoissa (kuin hetkellisesti).

6. En ole koskaan syönyt ostereita enkä tuoreita simpukoita (säilykkeenä kylläkin).

7. En ole koskaan uinut avannossa (kylmässä vedessä muuten kyllä, juuri lumien sulamisen jälkeen).

8. En ole koskaan kokeillut joogaa (sensijaan pilatesta olen).

9. En ole koskaan ollut dieetillä, enkä muutenkaan tarkkaillut linjojani. (Olen kuitenkin harrastanut ahkerasti liikuntaa lähes koko ikäni, joten olen uskaltanut syödä vapaammin. Olen muutenkin sitä mieltä, että naisella kuuluu olla vähän ”vararavintoakin”).

10. En ole koskaan sukeltanut (siis edes uimahallissa. Syy on se, että korvani tukkeutuvat helposti vedestä, eikä vesi tahdo tulla ulos. Vanhemmiten olen alkanut myös pelätä hapen loppumista. Sukeltamisesta on tullut kaikkiaan ahdistava ajatus, kun en ole siihen lapsena tottunut. Silti tykkään uida).

***************************

Tässä minun tekemättömät asiani. Millainen on/olisi sinun vastaava listasi? Jos olet tehnyt haasteen, laita linkki siihen, niin käyn kurkkaamassa. Näitä on kiva lueskella!

HAUSKOJA UNIA JA LOUNASTUSTA

Olen nähnyt taas hauskoja unia. Noin viikko sitten tuli tällainen uni:
Menin töihin, ja työpaikalla aamuhoitaja valitti minulle, etten ollut pessyt tarpeeksi pyykkiä. Sitä kun kuulema oli niin paljon. Sanoin hänelle pesseeni pyykkiä, toki mahdollisuuksieni rajoissa, mutta kuitenkin. Onnekseni hän uskoi minua, eikä asiasta noussut sen suurempaa numeroa.

Ennen niin saattoi oikeasti tapahtua, aikaisempien hoitajien kanssa, jotka olivat hyvin kriittisiä kaikessa. Siksi olenkin onnellinen, että hoitajaryhmä vaihtui. Nykyisten kanssa yhteispeli sujuu, ja juttukin luistaa, eikä tuollaista äskeisen kaltaista tapahdu enää kuin unissa…Kuitenkin viime viikolla pyykkiä todella oli töissä paljon. Kyllä minä myös pesinkin sitä aika ahkerasti. Siis sen, minkä muilta menoilta ja hommilta ehdin. Viime viikolla kun oli pari lääkärikäyntiäkin, mutta ne menivät kumpikin oikein hyvin! Jatkotoimenpiteitä ei vaadita…

Viime yönä sitten näin jälleen tanssiaiheisen unen. (Tuossa aiemmassakin olin muuten menossa myöh. treeneihin.) Tässä unessa asuin yhä vanhempieni luona, ja minulla oli tulossa tanssiesitys, jonne alkoi olla kova kiire. Pelkäsin jo myöhästyväni esityksestä, enkä ollut kellonajastakaan aivan täysin varma. Minun oli tarkoitus tarkistaa aika sähköpostistani, mutta pelkäsin senkin vievän liikaa aikaa, kun en ollut vielä edes pakannut kamojani. Ensin halusin kuitenkin juoda teetä. (Siis täh? Miksi noin myöhään?) Muistan etsineeni jopa teepussia jonkin aikaa. Enempää en sitten muistakaan…

MUKAVAA AIKAA YSTÄVIEN SEURASSA

Kesäkuun alussa tapasin pitkästä aikaa kahta hyvää ystävääni, joihin tutustuin aikoinaan lukiossa. Oli mukavaa, että vaihteeksi onnistui tapaaminen kolmistaan, kun yleensä näin kumpaakin vuorotellen. Tapasimme Rossossa lounaan merkeissä. (Ihme kyllä) minä olin meistä ensimmäisenä paikalla, joten varasin meille pöydän, minulle tyypillisesti, takanurkasta, ikkunan vierestä. Halusin aina kun vain mahdollista ravintolapöydän ikkunan vierestä, ja myös mahdollisimman nurkasta. Jonkin aikaa siideriä siemailtuani, paikalle saapui ensin ensimmäinen ystävistäni, jonka kanssa juttu alkoi heti. Hän kertoili viimeisimpiä kuulumisiaan rakkausrintamalla. Ei kovin iloisia sellaisia…Pian tämän jälkeen saapui toinen ystävistäni, ja meillä kaikilla oli niin paljon puhuttavaa, että melkein ei aina tahtonut puheenvuoroa saada. Olimme muuttuneet hieman vähemmän äänekkäiksi lukioajoista, mutta juttua riitti silti. Jotenkin minun on vaikea hyväksyä, että olemme kaikki jo reilusti yli kolmekymppisiä. Lukioajoistamme on vierähtänyt tovi, vaikka en millään uskoisi…

Lounaslistaa tutkimme pitkään, (sen mitä puheeltamme ehdimme). Pitkän harkinnan jälkeen päädyin lopulta tonnikalapizzaan, sillä himoitsin sen sisältämää homejuustoa. Se oli taivaallista, aivan loistava valinta! Nälkä olikin kova, sillä olin normaalista poiketen herännyt jo kuudelta aamulla, ja vienyt A:n lääkäriin, enkä ollut syönyt kuin yhden pasteijan sairaalan kahviossa. Pizza oli loistavaa, seura oli loistavaa ja tarjoilukin oli loistavaa, nimittäin meitä palveli erittäin mukava tarjoilija! Tuosta ei paljon elämä parane…

Lounaan jälkeen käytiin vielä Sokoksella kiertelemässä vaateosastolla. Sieltä olisi tehnyt mieli ostaa vaikka mitä. Vaatekaappini kaipaisikin kovasti päivitystä, mutta kun rahaa ei juuri ole, varsinkaan sillä hetkellä ei ollut…No, siinäpä oli meidän tapaamisen kulku tällä kertaa. Pitäisi järjestää useammin vastaavia!

Mieleeni juolahti muuten hauska ajatus jokin aika sitten. Aloin vertaamaan meidän kolmikkoa ”Sinkkuelämää”-tyttöihin, vaikka meitä onkin vain kolme. Olen aina pitänyt meistä vanhinta, hieman kiharapäistä tyttöä Carrien näköisenä, joten hän voisi olla tämä. Itse muistutan (erityisesti punaiseksi toisinaan värjäämieni hiusten ansiosta) eniten Mirandaa. Viimeinen meistä sai minut nauramaan. Hän on blondi, joten sopisi siksi parhaiten Samanthaksi, vaikka onkin toisaalta nuorin meistä, eikä hänen luonteessaankaan ole mitään Samanthaan verrattavaa. Hän on luonteeltaan oikeastaan lähes täysin päinvastainen. Hän ei ole ikinä edes seurustellut muiden kuin aviomiehensä kanssa. Siksi se oli niin huvittava ajatus. Ulkoisesti hän on silti lähimpänä Samanthaa, ja sehän oli tämän valinnan ratkaisevin tekijä…Niinpä joukostamme jää uupumaan Charlotte…mutta ei se mitään. Vahva kolmikko ollaan silti, ja pysytään varmasti yhdessä niin kauan, kunnes ollaan kykenemättömiä liikkumaan, tai kommunikoimaan, eli niin kauan kunnes olemme laitoksessa tai kotimme vankina. Yhteisiä vuosia on paljon takana, mutta niitä on (jos luoja suo, kuten todella toivon) myös varmasti paljon edessäpäin!

UNI MENNEISYYDESTÄ

Näin toissayönä mielenkiintoista unta, jossa olin ulkona avomieheni kanssa. Ilma oli kaunis, ja kävelimme kadulla sylikkäin, kuin vastarakastuneet. Mieheni kertoi naisesta, joka oli katsellut häntä, ja ollut minusta mustasukkainen. Olin todella ylpeä komeasta miehestäni, ja halusin koko maailman saavan tietää, että hän kuuluu minulle. Pysähdyimme erään ravintolan eteen, jonne olimme ilmeisesti menossa syömään. Odotin yhteistä illallista, kuin pieni lapsi karkkipäivää. Yhtäkkiä mies polvistui eteeni, ja kosi minua. Olin pakahtua onnesta, ja aikeissa vastata myöntävästi, mutta sitten heräsin.

Mielenkiintoisinta unesta tekee etenkin se, että avomieheni kosi minua jo vuosia sitten, vaikka emme olekaan (lähinnä taloudellisista syistä) menneet naimisiin. Olemme kuitenkin kihloissa. Aivan kuin olisin palannut ajassa taaksepäin. Tunne unessa oli juuri sellainen hullaantunut kuin suhteen alussa. Juuri sellainen kuin se on ennen sitä, kun puhtaus katoaa, ja kumpikin todella paljastuu toiselle. Kun toisesta (ja ehkä jopa itsestäänkin) alkaa löytää ärsyttäviä piirteitä. Ennen sitä kun arjen haasteet muuttavat kaiken…Luultavasti muistelin mielessäni noita suhteen alun aikoja, joka sai ne palaamaan uneeni. Unen myötä aloin kaipaamaan tuota aikaa oikeastikin. Olisi mukavaa palata siihen, kun välillämme ei vielä ollut mitään säröjä. Siihen kun toinen oli kuin vasta avattu kirja, jota teki mieli kokoajan lukea. Saada tietää enemmän. Selvittää tarina. Tarinamme on edennyt jo pitkälle. Joskus on näyttänyt siltä, että se olisi tullut tiensä päähän, mutta se jatkuu edelleen…

Niin jännittävää aikaa kuin tarinan aloitus olikin, se jännitys ei koskaan voi olla ikuista. Jännitys katoaa aina, mutta tarinan varrella voi silti olla mielenkiintoisia käänteitä. Tarinaa voi muokata haluamaansa suuntaan. Emme voi palata alkuun takaisin, mutta emme myöskään halua lopettaa kirjaa kesken. Olemme liian uteliaita katsomaan tarinan loppuun asti. Olemme kasvaneet kiinni tarinaamme.