HAUSKOJA UNIA JA LOUNASTUSTA

Olen nähnyt taas hauskoja unia. Noin viikko sitten tuli tällainen uni:
Menin töihin, ja työpaikalla aamuhoitaja valitti minulle, etten ollut pessyt tarpeeksi pyykkiä.
Sitä kun kuulema oli niin paljon. Sanoin hänelle pesseeni pyykkiä, toki mahdollisuuksieni rajoissa, mutta kuitenkin. Onnekseni hän uskoi minua, eikä asiasta noussut sen suurempaa numeroa.

Ennen niin saattoi oikeasti tapahtua, aikaisempien hoitajien kanssa, jotka olivat hyvin kriittisiä kaikessa. Siksi olenkin onnellinen, että hoitajaryhmä vaihtui. Nykyisten kanssa yhteispeli sujuu, ja juttukin luistaa, eikä tuollaista äskeisen kaltaista tapahdu enää kuin unissa…Kuitenkin viime viikolla pyykkiä todella oli töissä paljon. Kyllä minä myös pesinkin sitä aika ahkerasti. Siis sen, minkä muilta menoilta ja hommilta ehdin. Viime viikolla kun oli pari lääkärikäyntiäkin, mutta ne menivät kumpikin oikein hyvin! Jatkotoimenpiteitä ei vaadita…

Viime yönä sitten näin jälleen tanssiaiheisen unen. (Tuossa aiemmassakin olin muuten menossa myöh. treeneihin.) Tässä unessa asuin yhä vanhempieni luona, ja minulla oli tulossa tanssiesitys, jonne alkoi olla kova kiire. Pelkäsin jo myöhästyväni esityksestä, enkä ollut kellonajastakaan aivan täysin varma. Minun oli tarkoitus tarkistaa aika sähköpostistani, mutta pelkäsin senkin vievän liikaa aikaa, kun en ollut vielä edes pakannut kamojani. Ensin halusin kuitenkin juoda teetä. (Siis täh? Miksi noin myöhään?) Muistan etsineeni jopa teepussia jonkin aikaa. Enempää en sitten muistakaan…

image

MUKAVAA AIKAA YSTÄVIEN SEURASSA

Kesäkuun alussa tapasin pitkästä aikaa kahta hyvää ystävääni, joihin tutustuin aikoinaan lukiossa. Oli mukavaa, että vaihteeksi onnistui tapaaminen kolmistaan, kun yleensä näin kumpaakin vuorotellen. Tapasimme Rossossa lounaan merkeissä. (Ihme kyllä) minä olin meistä ensimmäisenä paikalla, joten varasin meille pöydän, minulle tyypillisesti, takanurkasta, ikkunan vierestä. Halusin aina kun vain mahdollista ravintolapöydän ikkunan vierestä, ja myös mahdollisimman nurkasta. Jonkin aikaa siideriä siemailtuani, paikalle saapui ensin ensimmäinen ystävistäni, jonka kanssa juttu alkoi heti. Hän kertoili viimeisimpiä kuulumisiaan rakkausrintamalla. Ei kovin iloisia sellaisia…Pian tämän jälkeen saapui toinen ystävistäni, ja meillä kaikilla oli niin paljon puhuttavaa, että melkein ei aina tahtonut puheenvuoroa saada. Olimme muuttuneet hieman vähemmän äänekkäiksi lukioajoista, mutta juttua riitti silti. Jotenkin minun on vaikea hyväksyä, että olemme kaikki jo reilusti yli kolmekymppisiä. Lukioajoistamme on vierähtänyt tovi, vaikka en millään uskoisi…

Lounaslistaa tutkimme pitkään, (sen mitä puheeltamme ehdimme). Pitkän harkinnan jälkeen päädyin lopulta tonnikalapizzaan, sillä himoitsin sen sisältämää homejuustoa. Se oli taivaallista, aivan loistava valinta! Nälkä olikin kova, sillä olin normaalista poiketen herännyt jo kuudelta aamulla, ja vienyt A:n lääkäriin, enkä ollut syönyt kuin yhden pasteijan sairaalan kahviossa. Pizza oli loistavaa, seura oli loistavaa ja tarjoilukin oli loistavaa, nimittäin meitä palveli erittäin mukava tarjoilija! Tuosta ei paljon elämä parane…

Lounaan jälkeen käytiin vielä Sokoksella kiertelemässä vaateosastolla. Sieltä olisi tehnyt mieli ostaa vaikka mitä. Vaatekaappini kaipaisikin kovasti päivitystä, mutta kun rahaa ei juuri ole, varsinkaan sillä hetkellä ei ollut…No, siinäpä oli meidän tapaamisen kulku tällä kertaa. Pitäisi järjestää useammin vastaavia!

Mieleeni juolahti muuten hauska ajatus jokin aika sitten. Aloin vertaamaan meidän kolmikkoa ”Sinkkuelämää”-tyttöihin, vaikka meitä onkin vain kolme. Olen aina pitänyt meistä vanhinta, hieman kiharapäistä tyttöä Carrien näköisenä, joten hän voisi olla tämä. Itse muistutan (erityisesti punaiseksi toisinaan värjäämieni hiusten ansiosta) eniten Mirandaa. Viimeinen meistä sai minut nauramaan. Hän on blondi, joten sopisi siksi parhaiten Samanthaksi, vaikka onkin toisaalta nuorin meistä, eikä hänen luonteessaankaan ole mitään Samanthaan verrattavaa. Hän on luonteeltaan oikeastaan lähes täysin päinvastainen. Hän ei ole ikinä edes seurustellut muiden kuin aviomiehensä kanssa. Siksi se oli niin huvittava ajatus. Ulkoisesti hän on silti lähimpänä Samanthaa, ja sehän oli tämän valinnan ratkaisevin tekijä…Niinpä joukostamme jää uupumaan Charlotte…mutta ei se mitään. Vahva kolmikko ollaan silti, ja pysytään varmasti yhdessä niin kauan, kunnes ollaan kykenemättömiä liikkumaan, tai kommunikoimaan, eli niin kauan kunnes olemme laitoksessa tai kotimme vankina. Yhteisiä vuosia on paljon takana, mutta niitä on (jos luoja suo, kuten todella toivon) myös varmasti paljon edessäpäin!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s