AAMUPALAKOKEILU

image

ELÄMÄN PIENIÄ ILOJA…

…Mulle niitä on mm.tämä vielä hetken ennen töihin paluuta mahdollista oleva aamulöhöily ja hidas herääminen, sekä erilaiset ateriatestaukset, herkuttelusta kun tykkään…Nautin jokin aika sitten, (juurikin tällaisen pitkän heräilyn jälkeen,) kuvassa näkyvää lempiaamupalaani: kaurapuuroa (omena-kaneli pikapuuro) ja aamukeksin (hunajapähkinä, ihan paras maku)! Sain siinä sitten mainion idean, kun näin manteli-pähkinäpussin keittiön pöydällä. Mietin sopisivatko ne puuron sekaan. Ei muuta kun kokeilemaan, ja sopivat mainiosti! Nämä olivat siis paahdettuja (ja kevyesti suolattuja) pähkinöitä, (manteleita). Tavallisethan varmasti sopivat oikein hyvin puuroon. Onkohan joku muu joskus kokeillut vastaavaa? Tästä tuli ainakin mun uus lempiyhdistelmä! Tuosta ei aamupala kahvikupin kanssa enää juuri parane!

image

Herkullinen aamupala muodostuu näistä. Noissa aamukekseissä on paljon energiaa, ja vitamiineja. Siksi se on mainio aamupala, varsinkin silloin kun kunnon aamupala ei mene alas. Minun tapauksessani siis lähes joka arkiaamu. Aikaisin aamulla (töihin mennessä) ei oikein mikään maistu. Vapaapäivinä sit nukun vähän pidempään, ja syön aamupalan myöhemmin (mahtuu se puurokin tai muuta masuun).

Vaikka nämä loikoilupäivät pian päättyvätkin, siinäkin on puolensa, kunhan pääsee taas arkirytmiin kiinni. Saa paljon enemmän aikaan päivisin kuin nyt! Tässä maatessa sitä vain laiskistuu entisestäänkin. Alku on töissä aina pitkän tauon jälkeen tahmeaa, mutta kyllä se siitä vähitellen…

Mainokset

UNI

”ROHKEA EI OLE SE, JOKA EI PELKÄÄ, VAAN SE, JOKA VOITTAA PELKONSA!”

Näin taas jokin aika sitten niin erikoista unta, että on pakko jakaa se teidän kanssanne. Uneen vaikutti selvästi edellisenä yönä katsomani elokuva: ”Natsi vasten tahtoaan”.

Olin jossakin huoneessa, joka oli tulessa, ja siellä oli todella ahdistavan kuuma. Huone oli täynnä ihmisiä, ja paikasta tuli mieleen jokin vankilan tapainen, sillä koin, että minut oli pakotettu olemaan siellä. Vartijoitakin huoneessa oli. Hetkeksi löysin viileämmän paikan huoneen yhdestä nurkasta, mutta pian sekin kuumeni. Päätin paeta, sillä en kestänyt tukalaa oloa, jonka kuumuus aiheutti. Lähdin nopeasti juoksemaan. Juoksin kierreportaat alas, ja saavuin pihalle, jossa päätin mennä pakoon pihalla olevaan aitaukseen. Aistin vartijat perässäni. Ehdin kuitenkin aitaukseen, ja lukitsin sen. Näin vartijoiden tulevan kohti, mutta he eivät löytäneet minua. Siihen heräsin. Aika erikoinen uni, vai mitä?

WG2015 PÄÄTTÄJÄISET/CLOSING CEREMONY

Nyt on päättäjäiset vietetty, näytökset näytetty, voimisteluhurmos ohi ja paluu arkeen edessä. Ei vielä oikeaan arkeen, sillä kesälomaa on yli viikko jäljellä, mutta normaalimpaan elämään kuitenkin. Siihen tylsähköön, tavalliseen elämään. Hetken aikaa sain leikkiä oikeaa tanssitähteä lavalla. Sain tuntea kuuluvani johonkin. Tuntea olevani enemmän kuin mitä oikeasti olen. Tuntea olevani merkityksellinen. Nyt saan taas tiskata tiskejä ja pestä pyykkiä ynnä muuta mukavaa. Töissä siitä sentään maksetaan mulle, kotona luonnollisestikaan ei. Ehkä pitääkin ruveta pyytämään mieheltä maksua siitä hyvästä. Pesen sentään yleensä hänenkin pyykkinsä… 😉

Tämä tautini, mitä se ikinä onkaan, jatkuu hieman edelleen, vaikka onkin jo paljon parempi. Ilmeisesti se on melko sitkeää sorttia. Lauantainen näytöskin meni sairastaessa, mutta mukana olin kuitenkin, ja paremmassa kunnossa aikaisempaan nähden, onnekseni! Stadion oli täynnä porukkaa, kuten keskiviikon näytöksessä, jolloin sitä saattoi olla vielä hieman enemmän. Odotteluajat ennen esitystä stadionin viileällä käytävällä olivat molemmissa näytöksissä hirmupitkät. Siinä sitten jonomuodostelmissa hypeltiin, lämmiteltiin toisiamme, ja yritettiin pysyä vireessä. Keskiviikon iltanäytöksessä olin jo vähällä nukahtaa seisaaltani, kun tämä tauti ja univelat iskivät päälle. Onneksi en nukahtanut. Tulimme myös yhdessä siihen tulokseen, että puvussamme saisi olla salataskut, jossa voisi pitää vaikka rahoja, puhelinta ja esim. nenäliinoja tai kurkkupastilleja, jotka olivat minulla nyt kovassa käytössä. Niitä taskuja kun ei ollut, pidin nenäliinat ja rahapussin liivitoppini sisällä. Ne vain piti asetella nätisti. Pastillit eivät olisi menneet sinne siististi, joten niitä piti syödä etukäteen. Laukut eivät saaneet olla odotustilassa mukana. Ne jätettiin muualle. Rahoja en kuitenkaan uskaltanut jättää sinne. Olisi vaan pitänyt itse neuloa joku taskun tapainen asuun…

Alla kooste fig-gaalasta. Sen voi katsoa kokonaan Yle Areenassa. Oma suosikkini on Tsekin Falcon Girlsien ”Burlesque” esitys.

Olimme lauantaina viimeisenä esiintymisvuorossa. Pitkän odottelun jälkeen, kävelin innolla muiden mukana kentälle. Otin kaiken irti tästä tapahtuman päättävästä esiintymisestä, ja nautin täysillä. Huomasin pian parin paikkamerkin kaatuneen, mutta siitäkin selvittiin, vaikka etenkin toisen puuttuminen aiheutti minulle hieman ongelmia etsiessäni kuviopaikkaa. Kuvioihin suunnistettiin merkkien mukaan, ja tuossa yllä mainitussa kuviossa minä olin se, joka vetää jonon mukanaan riviin, joten olin ratkaisevassa asemassa. Hieman jouduin paikkaa hakemaan, mutta kun näki mihin toiset, minua vastaan tulevat kulkivat, löytyi se omakin paikka sitä kautta.

Lopun lintukuviossa siivet olivat hieman epätasaiset kuten keskiviikkonakin. Tämä näkyi kentän screeniltä. Keskiviikon kenraalissa siivet olivat olleet aivan täydellisen kauniit. Harmi että kyseessä oli kenraali, ei esitys. Ehkä sitä itse esiintyjänä on kriittisempi. Ainakin toivon, ettei yleisö kiinnittänyt asiaan yhtä suurta huomiota.
Tosiasia kuitenkin on, että kuviosta ei tule kahta kertaa täsmälleen samanlaista. Paikat aina hieman elävät.

Lauantai oli nyt sitten viimeinen kerta (ainakin pitkään aikaan) kun joutsenemme liiti kentällä. Se ei nouse siivilleen…ehkä koskaan enää. Tuntuu haikealta, mutta tavallaan hyvältä siirtyä vaihteeksi uusien ohjelmien pariin. Kiitokset yleisölle mahtavasta kannustuksesta, mitä jokaisessa näytöksessä saimme osaksemme! Se tekee vuosien harjoittelusta vaivan arvoista, vaikka jokaisissa treeneissä ei niin jaksaisikaan! Te muistutitte taas siitä, miksi siellä treenisalilla on syytä käydä ahkerasti. Ilman säännöllistä treeniä en olisi tässä pisteessä. KIITOS kun teitte tästä taas niin palkitsevan kokemuksen!

Tässä artikkelissa mulla oli joitain hyviä videolinkkejä. Niitä löytyy lisää Yle Areenassa (ja youtubessa). Areenan videoita ei saa linkitettyä, mutta voitte itse niitä sieltä katsoa. Esim. viimeisen päivän koostevideolla ”The Swan” näytöksen kuvissa olen itsekin mukana. Erotun siitä aika huonosti, mutta tutuille tiedoksi, että olen kohdassa 6:34- 6:36 Jos pysäytätte kuvan hetkeksi, saatatte löytää minut sieltä.

Alla olevassa videolinkissä Sveitsiläisten hauska läppäjuttu tapahtumatorilla.

**************************************

Gymnastickweek is ower. It all ended last Saturday. We had the closing ceremony and now we have shown our show’s. I am feeling quite empty. I got use to that glamorous and that special feeling what that week gave. For a while I could be like a real dancer. </Now it's time to return to ordinary days (which means dishwashing, clothes cleaning and so on.)

This illness, whatever it is, is still going on, even it’s mutch better. It’s obliviously quite tough. I was sick all so at closing ceremony, but luckily I got there and was better than earlier. The Stadion was full like it were at Wednesday.

We did perform at last, so we had very long waiting. We tried to warm up eatch other at that cold stadion corridor. I also tried to end my sniffles. We even didn’t have pockets in our costumes so I put my moneybag and tissues in boob tube, ’cause I didn’t want to leave it at the ”dressing room tent”. I should made my own pocket myself.

I put all in and enjoyed that last perform. I saw that some of our figure marks were falled but I made my way to figures by watching others movements. At the last bird figure the wings were (just a little bit) unbalanced like those was at Wednesday too. I saw that immediately on the screen. At Wednesdays dress rehearsal the bird was so perfect. Sad it was rehearsal not the show but I know the places always chance so it can’t be similar every time. I just hope that the audience didn’t saw that so well. All other figures went well (I watched it on video later).

Saturday was the last time (atleast for a while) when The Swan flyed at the court. It may never flyes again.
That felt sad but in a way it’s nice to start at autumn with new koreographs. I wanna thank the audience to support which we gave in every show. I will never forget that! You made me realize why it’s important to training regularly. THANK YOU to make this so wanderfull experience!

GYMNAESTRADA 2015

Nyt kyllä lievästi sanottuna potuttaa. Olen ollut kipeänä jo muutaman päivän. Miksi juuri nyt, kun meillä on täällä kaikkien aikojen tapahtuma (gymnaestrada) menossa? Miten minulla voikin olla näin huono tuuri?
Tapahtuman alussa olin vielä ihan kunnossa, kunnes tiistai-iltana alkoi kurkkukipu ja nenä rupesi oireilemaan. Ehkä sain kylmää sunnuntain pitkässä avajaismarssissa, jolloin oli todella huono sää. Pieniä sadekuurojakin saatiin pariin otteeseen. Siellä sitä seisoskeltiin (/edettiin hitaasti) ”ihanassa” koleassa kesäsäässä monta tuntia. Maanantain hallinäytös kuitenkin sujui aivan hyvin, pientä jännitystä lukuunottamatta, ja tiistai olikin näytösvapaa päivä. Pysyttelin kotona, enkä lähtenyt edes kaupungille, kun aavistelin olevani tulossa kipeäksi. Säästelin voimia keskiviikon pitkälle (ja rankalle) kenttänäytöspäivälle, joka saattoi laukaista kunnolla tämän pöpön, sillä silloin oloni alkoi heiketä. Olin myös nukkunut edellisen yön huonosti, ja nuha ja kurkkukipu vain yltyivät iltaa kohden. Eilen ja tänään jouduin sitten jäämään pois omista hallinäytöksistäni. Nyt olen vain parannellut itseäni kotona (juonut paljon finrexiniä ja syönyt imeskeltäviä, kurkkua turruttavia strepsils-pastilleja). Huomisiin päättäjäisiin aion päästä, ellen joudu teholle.

Onneksi ihan kaikki ei ole mennyt ohi. Jotain olen ehtinyt kokeakin. Alla kuvia noiden päivien tunnelmista.

****************************************
I’m so sad now. I have been sick few days. Why now when we have this fabulous happening: Gymnaestrada? I’ve got so bad luck. At first I was ok, until at tuesdayevening I got the first indications. Maybe I got cold at sundays opening March when the weather was bad and we got rain too.

The hall show at monday went well even I was quite nervous and tuesday was a free day. At wednesday we had the Midnight Sun Specialshow and that evening I got really sick. I came weaker and weaker during the evening. At the end I was so tired that I almost fell a sleep before the show when we just waited and waited. The waiting felt like it never ends. It was exhausting.

Yesterday and today I couldn’t even go to my hall show. Luckily I got there at Monday. (It was the same perform.) Now I’ve tried to get better so that I could go tomorrow to the closing ceremony where I should be as a ”swan” at court again.

Luckily I dindn’t miss everything. Under this is photos of the feelings of those days I was with.

****************************************
Su 12.7. Avajaiset/Opening ceremony

image

Suomalaisten nuorten taidonnäyte avajaismarssilla, liikkeelle lähtöä odotellessa.

image

Suomalaiset ja sveitsiläiset yhdistivät voimansa.

image

Avajaisjuhla Olympiastadionilla marssin ja eri maiden joukkueiden esittäytymisen jälkeen.

Ma 13.7. Halli/Hall performance

image

Tunnelmaa messukeskuksen edessä.

image

Joidenkin esiintyjien kauniit puvut.

Ke 15.7. Midnight Sun Special

image

Minä tauolla vanhempien luona, aamutreenin jälkeen.

image

Valkean linnun voimistelijat valmiina viimeiseen läpimenoon .

image

Eräs kenttänäytöksen numero.

image

​Toinen numero keskiviikko-illalta. 

35v. SYNTTÄRIT 27.6.

Huomenna se vihdoin alkaa: kauan odotettu gymnaestrada tapahtuma! Tämän viikon treeneissä saatu tyylikäs marssiasu odottaa jo käyttöönottoa, ja kisapassikin on valmiina kassissa. Ennenkuin kuitenkaan uppoudun kokonaan voimistelun/tanssin maailmaan, laitan pikapostauksena vähän tunnelmia parin viikon takaisesta, pienimuotoisesta synttäri-illanvietostani. Vietimme iltaa herkutellen Amarillossa veljeni ja tämän kihlatun kanssa.

image

Tämä kanaruoka perunoineen oli herkullista, kuten Amarillon ruoat yleensä. Tähän asti olen tosin syönyt vain heidän hampurilaisannoksiaan. Nyt olikin korkea aika kokeilla jotakin muuta. Annokseni perunat olivat aika jänniä: soikeita, litteitä ja mikä tärkeintä; ihanan rapeita.

image

Tämä jälkkäri (juustokakku) oli mielenkiintoinen, sillä se ei ollut ollenkaan makea, eikä sen kanssa ollut hilloa. Mangokastiketta oli lautasella, sitäkin lähinnä koristeenomaisesti. Ihan hyvää se silti oli, mutta jos kaipaa oikeasti makeaa, tämä ei ehkä silloin ole oikea valinta. Minun annokseni kruunasi vielä ihanan raikas mansikkamarqarita.

Ensi kerralla palailen sitten WG-tapahtumatunnelmissa, kunhan kerkiän taas postailemaan…

HYVIÄ LEFFAKLIPPEJÄ

Ajattelin viihdyttää teitä näin kuumana kesäpäivänä, joten laitoin tänne hyviä/hauskoja leffapätkiä. Joissakin videoissa on surkeat tekstit, mutta älkää antako sen häiritä. Nämä pitäisi aika hyvin ymmärtää ilman tekstejäkin.

Idean tähän postaukseen sain hiljattain (uusintana) katsomastani elokuvasta, joka on listani ensimmäisenä. Tuo kohtaus on mielestäni hauskimpia elokuvakohtauksia ikinä.

Idiocracy:

Click (ehdoton lempparini, josta kaikkia hyviä kohtia ei löytynyt, mutta tässä muutama näyte.)


Billy Elliot:

Burlesque:

A Lot Like Love:

Moulin rouge:

Notting Hill:

50 First Dates:

Cast Away:

Tiedoksi heille, jotka eivät tiedä, Tom Hanks huutaa pallon perään, koska autiolle saarelle lento-onnettomuudessa ajauduttuaan, on ollut pitkään yksin. Pallo löytyi koneesta ajelehtineiden tavaroiden joukosta, jolle Hanks maalasi verellään kasvot.

The War Of The Rosies (ei löytynyt kuin traileri, jossa ei valitettavasti kaikki parhaat kohdat näy):

Love actually: