Näin eräänä yönä unta, että olin muka työpaikallani, siis avustettavani luona, vaikka paikka oli erilainen kuin oikeasti. Tullessani keittiöön, näin avustettavani kuolleen äidin (myös entinen hoidettavani) istuvan siellä syömässä. Hämmennyin hänet nähdessäni. Ihmettelin, mikseivät A ja tämän poika ihmetelleet hänen läsnäoloaan. Tämän jälkeen luulen tiedostaneeni jollain tasolla olevani unessa. Aloin pelätä pelkääväni ja tietenkin uni muuttui hetkeksi painajaiseksi. Puheenikin alkoi puuroutua, kuten hyvin usein painajaisissani. Osaan kuitenkin yleensä poistua painajaisistani, kun tilanne käy liian ahdistavaksi. Usein laitan silmät kieroon, joka johtaa ensin valeheräämiseen, ja lopulta oikeaan heräämiseen. Tälläkertaa en käyttänyt tuota keinoa, mutta pääsin kuitenkin pois. Yhtäkkiä olin aivan muualla, jossakin teollisuusalueen kaltaisessa paikassa. Ensin luulin heränneeni välissä, sitten tajusin, ettei se olisi mahdollista. En olisi voinut olla jo noin nopeasti ulkona. Silloin tiesin olevani yhä unessa. Tein onnistuneen nenätestin, ja päätin lähteä lentämään. Se oli hieman vaikeaa, ja pelkäsin kokoajan herääväni. Nousin hetkeksi ilmaan, kunnes pelkoni toteutui, ja heräsin. Olin todella pettynyt, herättyäni niin pian, päästyäni pitkästä aikaa vihdoin hyvälaatuiseen selkouneen. Olen odottanut sellaista niin kauan, ja kuinkas kävikään…Täytyy toivoa, että seuraava selkouni tulee pian, ja kestää kauemmin.