TANSSIKAUDEN ALOITUS

Treenikausi on jälleen alkanut, ja yhä haastavampana. On harjoiteltu paljon mm. ennen vähäiselle treenille jääneitä piruetteja, ja jatkettu tasapainoharjoittelua siinäkin rimaa kohottaen. Mulla kun jalka ei oikeen nouse, eikä vartalo muutenkaan taivu (ainakaan enää), niin on tosi vaikeaa. Harmittaa, kun haluaisi onnistua joka kerta kaikissa liikkeissä. No, joka syksyhän se on sama juttu, että ihan kun nollasta alkaisi. Tulee tunne, ettei osaakaan mitään, vaikka onhan se hyvä tietenkin haastaa itseään…

Pirueteista puheenollen, niitäkään en ole juurikaan koskaan harjoitellut, niin tässä iässä sekin on jo vaativaa, varsinkin noin nopeaan tempoon. Pää meni kyllä aivan pyörälle jo puolessa välissä lattiaa. Samoja ongelmia on tosin muillakin. Niin, ”vanhuus” ei tule yksin.

Sitten on tehty yhtä naisvoimistelun perusliikettä, jonka olen nähnyt jossakin videolla joskus, ja joka näyttää niin älyttömän helpolta, mutta eihän sekään tietenkään sitä ollut. Aluksi ajattelin, että ”tämän minä varmasti ainakin osaan”, mutta ei, en osannut. Ihan väärin meni. Tunnen kuinka käännyn vinoon liikettä tehdessäni, ja sen huomasi vetäjäkin. Tuntuu, että toinen jalka, se joka milloinkin nousee siis passe:hen, vie minua vinoon, koska pase ei aukea minulla kovinkaan paljon. Ei sen (kai) pitäisi olla siitä kiinni, mutta tuntuu, että olisi. Ei kai tässä muu auta kuin harjoitella sitkeästi…

Tossa alla malli passe:sta, jos joku ei tiedä millainen se on. Tosta sitten kaarrettiin vielä koko ylävartalo joko oikealle tai vasemmalle, ja liikuttiin kyseiseen suuntaan yllä mainitussa harjoituksessa. Jalka siis vuoroin nousee pase:hen ja laskee alas. Lisäksi toinen käsi tekee kaarta liikkeen mukaisesti.

Olisi muuten mukavaa päästä enemmän improvisoimaan tunneilla, niin voisi päästää oman mielikuvituksen valloilleen, käyttää luovaa ilmaisua. Varsinkin kotona, yksin ollessa on todella mukavaa laittaa soimaan omaa lempimusiikkiaan, ja tanssia vapaasti, niinkuin hyvältä tuntuu. Antaa musiikin viedä. Silloin tunnen itseni ja vartaloni aina kauniiksi, koska en yritäkään mitään liian vaativaa, vaan teen yksinkertaisia, mutta silti kauniita liikkeitä. Sitten tunneilla iskee taas todellisuus, kun yrittää vääntäytyä niihin asentoihin, ja vielä pysyä (usein tosi nopeassa) tahdissa mukana. Ei ole läheskään aina niin kovin kaunis olo, paitsi tietenkin silloin, jos tehdään pitkään hiottua näytösohjelmaa, joka on jo hallussa.

Ehkä syyskauden loppuun mennessä minäkin opin taas jotakin. Huolimatta siitä, että kausi vasta alkoi, tuntuu ettei sen loppumiseenkaan ole kovin pitkä aika. Nopeastihan yksi kausi aina menee. Niin meni kevätkausikin. Muuten se on ikävää, mutta oppimisen kannalta se on tavallaan hyvä juttu. Voi kokea oppivansa nopeasti, vaikka oikeasti olenkin aika hidas oppimaan.

Ilmoistakin huomaa, että syksy on saapunut, vaikka se on aika epäreilua, jos syksy oikeasti alkaa jo nyt, kun ei meillä ollut oikein kunnon kesääkään. Toisaalta, ehkä nyt porukka palaa treenien pariin, jos ilmat huononevat. Meitä on nimittäin ollut toistaiseksi todella vähän paikalla. Suuri osa ilmeisesti vielä kesälaitumilla, mökeillään. Yhden kerran olin itsekin maalla, sillä työreissullani, (josta viime artikkelissa kirjoitin). Uusiakin naisia treenijoukkoomme on ilmestynyt, ainakin kolme itse olen tavannut. Jokatapauksessa olisi mukavaa nähdä enemmän tuttujakin kasvoja treeneissä. Ehkä ensi kerralla…
Mukavaa syksyn alkua (tälle ”valtavalle” lukijajoukolleni)!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s