HUOM! Jos artikkelissa olevat videot eivät toimi (kuten itselleni kävi kokeillessani niitä), katso ne youtubessa.
Kuka muistaa vielä tämän?! Tohon aikaan ihailin Antti Tuiskua kovasti. En ainoastaan ulkonäön takia (vaikka hän onkin tuossa esityksessä tosi tyylikäs), vaan myös hänen sympaattisen olemuksensa takia!
Joskus mietin, mitä kaikkea olisin voinut saavuttaa, jos en olisi tällainen realisti, vaan olisin antanut enemmän tilaa unelmille, ja tavoitellut niitä ahneemmin. Olisinko voinut saada kaiken haaveilemani?! Tähtitanssijaksi oopperaan minulla ei olisi ollut mahdollisuuksia päästä, vaikka siitä haaveilinkin, sillä en päässyt pienenä balettitunneille, mutta ehkä olisin voinut päästä johonkin showtanssiryhmään, tai graafikoksi (hain kerran alaa opiskelemaan, eikä minua silloin valittu. Olisi kai pitänyt yrittää uudelleen), tai ehkä minusta olisi voinut tulla kirjailija…tai edes vaikka se sisustussuunnittelija, jonne myös kerran kaverini kanssa (melko pikaisella päätöksellä) hain. Kumpaakaan ei valittu…Olenkohan luovuttanut liian helpolla unelmieni suhteen?! Tavallaan kadehdin heitä, jotka eivät luovuttaneet. Jotka tekivät kaikkensa, uurastivat viimeiseen asti unelmansa eteen. Heistä moni kyllä joutui pettymään, mutta ainakin he yrittivät. Niinkuin esimerkiksi Antti Tuisku, joka kiusaajista huolimatta ei luovuttanut unelmastaan tulla laulajaksi, tai niinkuin (selkeä menestyjäpersoona) Kaisa Liski, joka vaikeista kotioloistaan huolimatta tavoitteli sitkeästi luistelijan uraa, menemällä noin 12-vuotiaana töihin, maksaakseen kisamaksunsa. Aika kovia kavereita! Heidän (ja monen muun) tarinan voit katsoa ruudusta, mahtavassa ohjelmassa: ”Risteyksessä”. Antti Tuiskua voi seurata nyt myös ”Vain elämää”-sarjan uudella kaudella, jossa mukana myös muita hyviä artisteja, kuten Anssi Kela, Pave Maijanen ja Vicky Rosti. Anssi Kelan tarinan katsoin myös ”Risteyksessä”-ohjelmassa. Sekin oli mielenkiintoinen, ja nyt kuulen mielelläni häneltä lisää, kunhan hänen päivänsä koittaa (”Vain elämää”-sarjassa)…Paven olen nähnyt kerran livenä, pienellä pubikeikalla, noin kuusi-seitsemän vuotta sitten. Olin katsomassa sitä isäni ja veljeni kanssa. Mahtava kokemus! Tulen muistamaan sen aina!
Tähänastisen ”Vain elämää”-kauden ylivoimaisesti paras veto! Hieno tämä Vicky Rostin kappale muutenkin.
Kaikki yllä mainitut ovat huipputyyppejä, ja uurastaneet saadakseen haluamansa. He eivät antaneet periksi, vaan laittoivat kaiken likoon. He uskoivat unelmaansa! Minulla sitä samaa uskoa ei ollut, vaikka sitkeä ja kunnianhimoinen olenkin. Mitä ikinä teenkin, tahdon tehdä sen mahdollisimman hyvin. En vain uskalla ottaa liian isoja riskejä. Minä pelaan varman päälle. Joskus kuitenkin riskin otto kannattaa. Joskus niitä on myös pakko ottaa (kuten ihmissuhteissa). Hyppy tuntemattomaan tuo toisinaan tullessaan jotain uutta ja hienoa! Realiteetit on silti toki hyvä pitää mielessä, ettei hyppää liian kauas.