PALUU BLOGIN PARIIN

Noniin ystävät hyvät, alan taas pikkuhiljaa heräillä hetkellisestä talvihorroksestani, ainakin sen verran, että kirjoitusinspiraationi on tekemässä paluuta. Helmikuu lähti eilen käyntiin, ja kohta valoa alkaa olla jo riittävästi selviytyäkseni pidemmälle kevääseen, ilman joka iltaisia ahdistuskohtauksia. Pelkkä tieto siitä, että kevät etenee, auttaa -ainakin minua- eteenpäin.

Toinen piristävä asia on ollut muuttunut arkeni, joka on pitänyt sisällään keikkatyötä, ja sairaalassa vierailua vakiavustettavani luona. Hänelle tehtiin pieni operaatio, jonka jälkeen hän on ollut sairaalassa tarkkailussa. Ei ehkä heti ensimmäiseksi kuulosta erityisen hehkeältä, mutta minä koen muutoksen tavalliseen arkeen positiivisena vaihteluna, ja etenkin nuo mukavat keikat ovat tehneet minulle hyvää. Työ on ollut kevyttä, ja olen saanut tutustua mukaviin uusiin ihmisiin…sekä suloiseen, pieneen havannankoiraan, joka molempina kahtena päivänä, kyseisellä keikkapaikalla ollessani, tuijotti minua vähän väliä ihmettelevästi. Aivan kuin se olisi miettinyt, miksi olin siellä. Todella hellyttävä otus, jonka kanssa leikin osan päivästä.

Tässä yhtenä iltana ”Sinkkuelämää”-sarjaa (-taas noin sadatta kertaa-) katsoessani saatoin keksiä, mikä sarjan suosion salaisuus on. Carrie voisi olla persoonallisuustyypiltään ISFJ joka on käsittääkseni naisten yleisin persoonallisuustyyppi, ja joka minä itsekin olen. En tiedä onko tuota tietoisesti ajateltu sarjaa tehdessä, mutta ainakin häneen on (minun lisäkseni monen naisen) niin kovin helppo samaistua. Se mitä tuosta persoonatyypistä tiedän, sopisi häneen. ISFJ:t ovat kaihoisia, aistikkaita, lämpimiä ihmisiä, joille rakkaat ovat tärkeitä…ja muistot. Aivan kuten minulle…Tällainen ajatus minulle heräsi yhtäkkiä…

Lisäksi on kai aika paljastaa, että minä en ole sittenkään osallistumassa meidän seuran kilpailuihin. Sitä helpompaa koreografiaa ei tehtykään. Aluksihan sellainen oli suunnitteilla. Ohjaaja ei kuitenkaan tuossa lyhyessä aikataulussa aivan ehtinyt sitä suunnittelemaan, joten hän pitäytyi siinä alkuperäisessä vaativammassa ohjelmassa, jota vain vähän on uudistettu. Siispä en sitten päässyt mukaan, kun vartalotekniikkani ei ollut riittävä. Rehellisesti sanottuna olin ensin todella pettynyt, mutta sitten mietin, että ehkä se on kuitenkin osittain omaakin syytäni, kun olen viime aikoina jättänyt kotitreenin lähes kokonaan tekemättä. En ole tehnyt juurikaan mm. pilatesharjoituksia, tai mitään lihastreeniä. Tietenkään silloin keskivartaloni käyttö ei voi olla kovin hyvää, kun minulla ei ole voimistelutaustaa edes pohjana. Muutenkin olen näistä selkävaivoista kärsinyt jo pidemmän aikaa, kuten olen maininnut. Luultavasti senkin takia minun on tosi vaikea kannatella itseäni. Voimisteluasento tuntuu tosi raskaalta, ja heti kun vapautan itseni asennosta, selkääni koskee taas enemmän. Venyttely tosin auttaa, eikä selkä onneksi oireile ihan jatkuvasti, mutta juuri etenkin treenatessa sen huomaa erityisesti (tai sen jälkeen). Ei varmaan auta kun venytellä ja treenata selkää ahkerammin, jospa se auttaisi. Siihen suuntaan se ohjaajakin neuvoi minua. Toisekseen, jos pääsisin useammin peilin eteen treenaamaan, näkisin virheeni, ja osaisin ne korjata. Kotona treenatessani olen huomannut tämän auttavan paljon. Silloin kun en näe itseäni, en tiedä mikä on oikea asento. Näin se menee. Toivottavasti jokatapauksessa pääsen edes seuraaviin kisoihin.

Viimeksi treeneissä ihailin tyttöjen kisa-asua, jonka näin ensimmäistä kertaa. Se on todella kaunis! Heillä on sininen paita ja mustat, leveät, harsomaiset housut. Ohjelma näytti niin hienolta puvut päällä! Saa nähdä kuinka käy kisoissa!

Myös toisen, isomman kilpailun karsinnat ovat käynnistymässä, nimittäin euroviisujen. Niitä olen seurannut innolla jo vuosia, ja nyt olen jo alkanut jännittää ja arvioida ehdokkaita. Yleisön suosikkina tällä hetkellä oleva Christal Snown kappale: ”Love Is Blind” on ihan kohtalaisen hyvä, tarttuva kappale, mutta jotain siitä puuttuu, eikä siitä luultavasti koko kilpailun voittajaksi kuitenkaan olisi. Ehkä kaikkein sopivin edustuskappale mielestäni olisi: ”Poom Poom”, jota onkin osuvasti povattu tulevaksi kesähitiksi. Kappale on tosi tarttuva ja kiva tanssibiisi. Voisi jopa pärjätäkin. Muut kappaleet ovatkin sitten liian keskinkertaisia, tylsiä tai outoja, osasta voisi jopa sanoa, liian suomalaisia. Yritystä löytyy kyllä monilta, mutta se jokin puuttuu lähes kaikista kappaleista. Toivottavasti jompikumpi noista kahdesta yllämainitusta kappaleesta voittaa. Nyt jännitetään sitten molempia kilpailuja!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s