Herään aamuisin uuteen päivään, uuden kahvilaitteemme antamalla voimalla, ja lähden töihin. Odotan pysäkillä junaa, ja sen jälkeen toisella pysäkillä bussia. Työpaikalle päästyäni odotan kahvin valmistumista, ja sitä että saan A:n hereille, voidakseni aloittaa aamutoimet hänen kanssaan. Tämän jälkeen odotan aamuhoitajien saapumista. Kun aamuhoitajat saapuvat, odotan, koska pääsen jatkamaan A:n kanssa, ja tietenkin seuraan tilannetta ja odotan, jos vaikka apuani tarvittaisiin. (Joinakin aamuina odotan kerhotilassa palveluemännän saapumista, jotta saan häneltä tilaamani kauppaostokset.) Kun sitten hoitajat lähtevät, odotan pysyykö A hereillä, josko hän saisi lounaan syötyä. (Tarvittaessa käyn hakemassa ruoan ensin.) Kun ruokailusta on lopulta selvitty, odotan koskahan A:n saisi juomaan lisää. Sen jälkeen odotan vielä sopivaa hetkeä fysioterapialle, eli kävelyharjoituksille. (Usein odottelen jossakin kohtaa päivää myös pyykkejä pesukoneesta tai tiskejä tiskikoneesta.) Kaiken tämän jälkeen alkaa työpäivä olemaan pulkassa.
Lähden töistä (vanhempien asioita hoitamaan tai kotiin), ja odotan taas julkisia kulkuvälineitä. Käyn kaupassa, (joskus jopa 2-3 kertaa, kun juoksen omien asioiden lisäksi vanhempien asioilla), ja odotan (joka kerta erikseen) kassajonossa. Melko todennäköistä on myös, että valitsen juuri sen hitaimman jonon. Joku asiakas on varmasti joko unohtanut punnita hedelmänsä, korttilaitteessa on vikaa, asiakas etsii korttia tai seteleitään jostain ainakin 10min. tai jossakin tuotteessa on jotain epäselvää, jota myyjän on kysyttävä puhelimitse muualta.
Lopultakin pääsen takaisin kotiin, (noin klo: 17.30.-19.30.) jossa odottelu jatkuu. Odotan herääkö mieheni mahdollisilta päiväuniltaan, tai haluaisiko hän lähteä myöhemmin jonnekin. En ehkä enää itse jaksaisi, mutta lähden usein seuraksi, ettei tarvitse riidellä siitä, kuinka en koskaan jaksa lähteä iltaisin minnekään. Usein odotan myös pyykkiä koneesta, tai odotan vuoroa tietokoneelle pelaamaan, jos se on yleensä mahdollista. Läheskään aina en ehdi koneelle ollenkaan, kun mieheni pelaa koko illan…Niin ja tietenkin odotan (hirmuisessa nälässä) myös ruoan valmistumista. Kun vihdoinkin saan vatsani täytettyä, voin ehkä hetken istua ja palautua (telkkarin, koneen tai älypuhelimen ääressä), jonka jälkeen onkin jo nukkumaanmenoaika, jotta aamulla jaksaa alkaa taas saman kuvion alusta.
Tanssitytön blogi 