Sunnuntaina minusta VIHDOINKIN tuntui TREENEISSÄ siltä, että uudet sarjat alkavat sujua. Varsinkin yksi vaikea sarja, joka on ennen tuottanut kovasti päänvaivaa, lähti rullaamaan ihan mukavasti. Teen kyllä vielä suuntavirheitä, eikä se nyt varmaan kovin tyylipuhdas suoritus ollut muutenkaan, mutta kehitystä aikaisempaan on kuitenkin tapahtunut. Kyseisen sarjan kaikista vaikeimmat pyörähdyksetkin alkoivat sujua, joista minulla ei aiemmin ollut mitään hajua. Hetkittäin pääsin oikein kunnon flow-tilaan, ja tunsin liitäväni treenisalin lattialla. Se tunne on joka kerta aivan vertaansa vailla, kun pitkän harjoituksen tuloksena lopulta onnistuu. Sitä odottaa joka kerta, mutta onnistuminen tapahtuu silti melko harvoin (-ainakin omalla kohdallani-). Sarjat alkavat olla jo niin haastavia, että niiden sisäistäminen vie aikaa, toisaalta sitä paremmalta onnistuminen silloin tuntuu.
Edelliskertainen, tunteikas kohtaamisharjoitus toistettiin viimeksi, mutta en ihan samanlaista tunnelatausta siihen saanut kuin ekalla kerralla. Viimeksi tunnetilani oli jostain syystä iloisempi, enkä saanut täysin kiinni harjoituksen ajatuksesta. Mielestäni se vaatii onnistuakseen jonkinlaista kaihoa, vaikka surullinen ei toki tarvitse olla. Nyt ei vaan oikein kaihomieltä löytynyt. Saattoi tuossa vaikuttaa sekin, että edelliskerralla pareikseni osuneet olivat enimmäkseen jollain lailla läheisempiä itselleni. Vieraamman ihmisen kanssa voimakasta tunnetta on astetta vaikeampi tavoittaa, kun ei ole häneen sellaista samanlaista tarttumapintaa, johon tunteen perustaa.
Yhdessä harjoituksessa meidän piti kuvitella ihastuneen/rakastuneen hurmostilaa. Mietin mielessäni, että noista tunteista on jo niin kauan aikaa, etten enää edes muista miltä tuollainen alkuhuuma tuntuu. Sitä kun on yli 11v. samaa ukkoa vieressään katsellut, niin unohtuu tuollaiset hurmokset…valitettavasti…Kunpa se aito, kauniin viaton tunne kestäisikin pidempään…Yö-yhtyehän sen jo hienosti muotoili: ”Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen, on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen. Oi kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois. Vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois…”
Näihin tunnelmiin on hyvä jäädä…ja kohtaamisharjoituksen kaltaisia pysähtymisen hetkiä aion etsiä jatkossa elämässäni, kaiken kiireen keskellä…
Tanssitytön blogi 
Kiinnosta tietää, minkä lajin (genre) musiikkia soitettiin ja mitä tanssittiin. En tunne yhtään näitä Suomen tanssimusiikkilajeja. Voin vain kuvitella baletti, kansantanssi, rock and roll, tango ja latinanalainen, joka ei ole yhtä kuin Etelä-Amerikkalainen.
No en nyt enää muista, mitä musaa silloin käytimme, mutta paljon käytetään suomalaista (mm.Johanna Kurkela, Night Wish). Aika paljon ne kyllä vaihtelee. Myös kansantanssi musa, polkka, ja sellainen värttinä tyylinen musa on melko runsaassa käytössä. Ne ei ole kylläkään mun suosikkeja, mutta onneksi on paljon muutakin, sellaista taiteekseempaa musaakin.
Siis tarkoitin taiteellisempaa…
Kiitos vastauksesta.
Koska tunnen Etelä-amerikkalaista musiikkia paljon, ajattelin, että tutustuttaisin sinut suosittuun Cumbia musiikkiin. Cumbia on lähtöisin Kolumbiasta, mutta on levinnyt läpi Etelä-ja Keski-Amerikan vuosikymmenien ajan. Länsimainen musiikki tunkeutuu kaikkialle, mutta noissa maissa, Cumbia pitää pintansa. Cumbia on iloista trooppista musiikkia.
Sitä voi tanssia myös rivitanssina. YouTube on täynnä videoita, mutta suosikkini on Fremontissa tehty esitys / opetusvideo.
Line dance – Cumbia semana.
Sana semana merkitsee viikko. Musiikin laatu on huono tällä videolla, mutta pidän opettajasta. Jos Cumbia miellyttää, voin antaa esimerkkejä eri maista myöhemmin.
Onko rivitanssi tuttu?
Ei rivitanssi mitenkään erityisen tuttu minulle ole, mutta onhan sitä joskus tv:stä nähty. Cumbiakin kuulostaa jotenkin tutulta. Täytyy katsoa tuo video. Kiitos vinkistä!
Ihan kiva tanssi. Varmaan mukavaa, ja musiikki on tosi mukaansa tempaavaa! Rytmi just mun makuuni. Onnistunut valinta, kiitos!
En tosin tiennyt, että tuo lasketaan rivitanssiksi. Luulin, että rivitanssi on sitä kantrimusiikkiin tanssittavaa, vaikka kyllä noissa tansseissa taitaa jotain samaa ollakin…
Mukavaa, kun pidit. Etelä-Amerikan länsirannikko on täynnä upeaa musiikkia, jota ei Suomessa soiteta. Vuonna 2004 tyttäreni oli töissä Chilessä ja sieltä ostin muun muassa paikallisen kuuluisuuden Tommy Rey:n
Daniela.
Todellista jytämusaa. Suomalaisilla oli mahdollisuus kuulla tämä ja paljon muutakin Chileläistä suosikkimusiikkia chileläisessä elokuvassa Gloria, joka tuli Yle Teema & Fem kanavalta jonkin aikaa sitten. Oli todellinen yllätys kuulla musiikkia, jota minulla oli myös levyillä. Todennäköisesti meni useilta ohi, kun vain katsotaan, no en sano mitä…
Kiva kappale tosiaan! Voisi kuunnella enemmänkin noiden biisejä. Olisi mukavaa tanssimusaa. Harmi, kun täällä ei ravintoloissa soiteta tuollaista. Aina vaan sitä jumputusta. 😀
Mukavaa kun pidit.
Tässä heidän toinen kappale, josta pidän:
Agua que no has de beber.
🙂