IHMINEN ON VAIN IHMINEN

”EI OLE OLEMASSA HYVIÄ TAI PAHOJA IHMISIÄ. JOKAINEN TÄÄLLÄ VAIN YRITTÄÄ SELVIYTYÄ PARHAANSA MUKAAN”.
(Allison- The Affair)

Kävin toissailtana kaupassa, ja luin lööpit ikkunassa. Eronnut laulaja: Janna lausui näin: ”Uskon, että on olemassa hyviä miehiä”. Minua hymyilytti. Onko sekin nykyään uskon asia? Onko tosiaan niin vaikeaa uskoa hyvään ihmisessä? Onko se nykyään niin suuri saavutus, että pitää painaa lööppeihin, kun joku sanoo jotakin tuollaista. Mielestäni sen ei pitäisi olla vaikeaa…tai no…ei ainakaan mahdotonta. Ei ihmisiä voi jakaa hyviin ja pahoihin. Aika vähän on varmasti läpeensä pahoja miehiä, jotka ainoastaan kaltoin kohtelevat (näitä ”aina ihania, virheettömiä”) naisiaan. Kaikkihan me teemme virheitä, ja parisuhteessa virheet yleensä kertovat ongelmista. Harvoin kukaan hyvässä suhteessa esim. pettää tai muuten kohtelee huonosti. Jotain suhteessa on yleensä pielessä, jos niin käy. Jos suhteen perusta on huono, tai on jollain lailla tyytymätön toiseen, tehdään helpommin huonoja valintoja. Väärät valinnat eivät kuitenkaan mielestäni oikeuta pitämään toista huonompi arvoisena tai pahana.

image

Maailma on taatusti täynnä hyviä miehiä, aivan kuten naisiakin. Eri asia on kuka sopii kenelle. Enitenhän suhteissa on kyse yhteensopivuudesta. Siitä että kaksi ihmistä ymmärtää ja kunnioittaa toisiaan. Jos kunnioitusta ei ole, ei sekään tarkoita, että toinen ei ole hyvä ihminen. Se tarkoittaa lähinnä vain, että teillä on erilaiset näkemykset asioista. Yhteys katkeaa helposti, mutta sitä voi harjoitella ja työstää.

image

Itsekin nuorena haukuin miehiä sioiksi ja muuta vastaavaa, mutta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että suhteet eivät toimineet, koska meitä ei ollut tarkoitettu toisillemme. Nuoret miehet voivat olla hieman ajattelemattomia, (ehkä vähän vanhemmatkin, ainakin suomalaisten suuresti suosimaa alkoholijuomaa nautittuaan), mutta ei sekään loppujenlopuksi heistä pahoja tai huonoja ihmisiä tee, ehkä korkeintaan heikkoja.

image

Kuka meistä on valmis heittämään ensimmäisen kiven? Tietenkään kaikkea ei tarvitse hyväksyä, mutta väittäisin, että aika harvoin vika on vain toisessa osapuolessa, jos parisuhteista puhutaan. Toista on helppo syyllistää, mutta oletko koskaan mennyt itseesi. Ihan oikeasti? Miettinyt mitä sinä teet väärin? Yrittänyt korjata omia huonoja tapojasi? Se on asia, joka varmasti helposti unohtuu monilta, kun odotamme vain toiselta halutun kaltaista käyttäytymistä. Olemmeko sitten itse valmiita korjaamaan itseämme? Tai ehkä paremminkin, kykenemmekö korjaamaan itseämme paremmaksi versioksi? Toivottavasti, sillä nimittäin pääsee monesti aika pitkälle. Lopulta olet kuitenkin itse vastuussa itsestäsi, ja elämästäsi, toisten arvostelu ja leimaaminen ei auta sinua mitenkään, pikemminkin päinvastoin. Pahimmassa tapauksessa se voi jopa katkeroittaa, ja silloin aletaan oikeasti uskoa siihen, että hyviä miehiä (tai vastaavasti naisia) ei ole olemassa. Kyllä heitä on, sen sijaan täydellisiä ihmisiä ei ole. Se on mitä monet nykyisin uskoakseni hakevat: täydellisyyttä hipovaa kumppania, joka ei tee virheitä lähes lainkaan, ja on juuri sellainen kuin aina haaveissasi ollut unelmien prinssi (tai prinsessa). Jos odottaa sellaista, saa takuuvarmasti pettyä! Jos haluaa elinikäistä kumppanuutta, on luovuttava jostakin, on tehtävä työtä, tultava toista vastaan, kuunneltava aidosti, ilman toisen leimaamista huonoksi, vaikka hän ehkä joskus haparoi ja harhailee, eksyy polulta…Jos se ei riitä, ehkä tienne ei kuulunutkaan yhdistyä pysyvästi. Teidän oli tarkoituskin kohdata vain hetkellisesti.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISEN JATKOA!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s