SAD THINGS

It’s time to write in english for long time ago. This is a compilation of things I writed my earlier articles in finnish. There is two (or maybe three) things which has made me sad last days. The first (and the biggest thing:) Riki Sorsa’s (finnish popular singer 1952-2016) death. The second is also popular singer and songwriter death, (so it’s kind of the same thing:): Lasse Mårtensson (1934-2016) died just a few days after Riki. The third sad thing is our hockey teams (The Lions) los at the World championships.

Riki was known mostly of he’s songs: ”Muuttohaukka” (peregrine falcon), esc1981 competition song: ”Reggae Ok”, ”Joki” (the river), ”Haaveissa vainko oot mun” (are you only a dream). I allso really liked songs: ”Tää on se ilta” (this is the night) and ”Elän kuin haaveilin” (I lived like I dreamed). In he’s teenage years (at 70’s) he did a little bit different songs in english with too different bands. I find a few good songs he made with ”The Zoo”. You can listening Riki’s songs at my earlier articles. Riki was very sympathetic person and he had he’s personal sound. He was the icon of my childhood! We really miss you Riki!

Lasse Mårtensson was although songwriter allso an actress and a conductor. Mostly he was known atleast these songs: ”Myrskyluodon Maija” (Maja of stormskär), ”Kaikki paitsi purjehdus on turhaa” (everything but sailing is unnecessary), Laiskottellen (lazy day), Aurinko Laskee Länteen (the sun sets in the west), ”Rikas mies jos oisin” (if I’d be rich man).
”Mä lähden stadiin” (to the City).
You can listening my favorites at the article: ”Tekijät poistuvat musiikki elää”.

*******************************************

THE LIONS FAIL

Last but not least…the hockey final was a big disappointment. It would have been Finlands turn to win. I somehow thought it could be possible ’cos we had a really good team but when the final game started it was clear we can’t win. The whole game was bad from the beginning. It was not even exiting. Well maybe next year…Still the silver medal is not bad…After all I’m happy we made it to the final…The Lions did their best and they won every other game. Luckily we have many good young players too (in that team and other teams) so our future at hockey is bright. (Our both two youngster team won a gold medal!) We can be proud of that!

Anyway now it’s time to enjoy of the summer which is so short in Finland that you have to live it like ”The day is the last summer day”. So they say in one great finnish advertise too.

Summer is time finnish really start to live ’cos the vinter is so long and depressive. In summer we are totally different. We smile, we laughe, we even talk to strangers…or atleast neighbours. I guess we’re not so introverted as it’s said. It’s just the darkness which is allmost always here. So summer is a big thing for us.

Where ever you are or what ever you do, I wish a grate summer to all of you!

Mainokset

EI PELI PELITTÄNYT

Tappiohan se jälleen tuli lätkän MM-kisafinaalissa. Silti täytyy kyllä myöntää, että Kanada ansaitsi voittonsa. He olivat selvästi parempia. Meidän -tähän asti lujasti taistelleet- leijonat eivät saaneet mitään aikaan. Eivät mitään paikkoja, eivätkä tilanteita. Peli oli masentavaa alusta alkaen, eikä siitä oikein jaksanut innostua missään vaiheessa. Ei ollut ollenkaan sellaista jännitystä, kuten aiemmissa peleissä. Olin odottanut kovaa kultakamppailua leijonilta. Sitä tämä ei kuitenkaan ollut. Voittoa en oikein ollut uskaltanut toivoakaan, mutta ainakin odotin mielenkiintoisempaa peliä. Odotin että leijonat antaisivat kovan vastuksen Kanadalle. Sensijaan he antoivatkin voiton lähes ilmaiseksi. Olihan joukkueessamme hyviäkin pelaajia, jotka yrittivät jotenkin pitää meidät kisassa mukana, mutta kovaa Kanadan joukkuetta vastaan se ei riittänyt. Vahvin tukipilarimme koko turnauksessa oli maalivahti: Mikko Koskinen. Pitkälti hänen ansiostaan ylipäätään pääsimme finaaleihin. Ilman häntä esim. Venäjä-pelin tulos olisi voinut olla ihan toinen. Olisimme luultavasti pelanneet pronssista, emme kullasta!

No, ensi vuonna taas uusi yritys. Onneksi nämä kisat käydään joka vuosi, toisin kuin olympialaiset. Meidän aikamme ja (se odotettu) kolmas MM-kisavoitto tulee vielä. Ei luovuta toivosta! Sitäpaitsi hopeakin on hyvä suoritus, vaikka hävitty peli viekin siitä paljolti ilon. Toivotan kuitenkin ONNEA joukkueelle! Kokonaisuudessaan pelasitte hyvän turnauksen! Tarjositte hienoja hetkiä, ja kunnon irtioton hetkeksi arjesta. KIITOS siitä LEIJONAT!

OHIKIITÄVÄ ELÄMÄ

Tässä laulajalegendojen muistelojen keskellä, olen unohtanut mainita jotakin, nimittäin omat syntymäpäiväni, jotka olivat viime vknloppuna. Toisaalta niiden unohtaminen ei juuri haittaa minua. Tässä kun sitä lähestytään kovaa vauhtia jo neljääkymppiä, sillä ei ole niin väliä. Itseasiassa parempi olisi vain unohtaakin, että ollaan tuota rajapyykkiä taas vuosi lähempänä.

Tosin ystäväni (veljeni kumppani) antoi hienon, uudenlaisen näkökulman ikääntymiseen. Hän itse halvaantui (toispuoleisesti) päälle kolmekymppisenä, ja tuo kokemus on selvästi opettanut hänet suhtautumaan asiaan toisin. Hän sanoi minulle, että ei saisi valittaa vuosista, vaan olla kiitollinen, sillä jokainen lisävuosi kertoo, että olet elossa. Hän on kyllä aivan oikeassa, ja olenhan minä toki kiitollinen! Kuitenkaan en voi olla miettimättä, mitä kaikkea vanheneminen tuo tullessaan. Miten riski sairastua kasvaa, ja miten kaikenlaiset vaivat kasvavat vuosi vuodelta, ainakin hyvin suurella todennäköisyydellä. Onhan se nähty mm. omien vanhempienkin kohdalla. Kylmä tosiasia on, että kun kasvun vuodet on ohitettu (n. 21v), alkaa alamäki. Sitä asiaa ei voi muuttaa, vaikka voitkin ehkä yrittää hidastaa prosessia. Aika monta vuotta itsellä ollut jo alaspäin menoa. Ihan hirvittää ajatella. Eihän se vielä paljon näy tai tunnu, (muutakuin tuona melko lievänä selän jäykkyytenä), mutta silti. Taas menen tietenkin aivan liikaa asioiden edelle. Olisi vielä opettelemista tuossa hetkessä elämisen jalossa taidossa. Olen kyllä kovasti yrittänyt sitä opetella, mutta silti hyvin paljon elän yhä menneisyydessä, tai tulevaisuudessa, vuorotellen kumpaakin.

Puiden lehdet ovat kasvaneet nopeasti suunnilleen täyteen kukintaansa. Tuota kasvua voisi verrata ihmiselämään. Lähes yhtä nopeasti lapsi kasvaa ja kehittyy aikuiseksi. Elelee jonkin aikaa kauniisti ”kukkien”, kunnes lopulta ”pudottaa lehtensä ja lakastuu”. Minäkin olen hiljalleen alkanut lakastua. Hiuksissakin on jo muutamia harmaita…

Nyt on kaikesta huolimatta aika nauttia, (kun vielä voimme), sillä elämme vuoden parasta aikaa. Aikaa jolloin linnut tekevät pesiään, kukat kukkivat, luonto herää eloon, ja niin myös me ihmisetkin! Elämme kaunista kasvun aikaa, joka on niin lyhyt, että sitä ei saisi pilata murehtimalla. Minäkin aion lopettaa tähän, ja ottaa oppia ystäväni sanoista! OLKAAMME KIITOLLISIA ELÄMÄN LAHJASTA!

MUSALINKKEJÄ

Tässä lisää joitakin löytämiäni hienoja kappaleita aiempien artikkelieni edesmenneiltä muusikoilta, teidän kuunneltavaksenne. Aluksi laitoin Riki Sorsan musiikkia, joista ensimmäinen on suosikkini. Se on kauan sitten unohtamani biisi, joka tuo mieleen nuoruusaikani, koska pidin siitä jo silloin paljon! Nyt löysin kyseisen kappaleen (onnekseni) uudestaan! Todella pirteä ja hyvälle mielelle saava laulu!


Lisäksi satuin löytämään pari tollasta harvinaisempaa Riki Sorsan nuoruusajan bändin kappaletta, joissa on kiva (niin 70-luvun) soundi! Aikamoisia vanhoja aarteita, joita tuskin kovin moni muistaa, tai edes tietää. Itsekään en ollut näitä aiemmin missään kuullut.

Viimeisenä (vaan ei vähäpätöisimpänä) Lasse Mortenssånin hieno ja koskettava kappale: ”On ihmeen hyvä kotiin tulla taas”.

TEKIJÄT POISTUVAT MUSIIKKI ELÄÄ


Toinenkin tunnettu musiikin tekijä poistui keskuudestamme, heti edellisen perään. Kaikki varmasti tietävät jo, että kyseessä oli Lasse Mårtensson. Hänelle sentään ikää ehti kertyä kunnioitettavat 81v. Kiitettävä ikä miehelle. Riki taas oli vielä poikanen Lasseen verrattuna (63v.) Hänelle olisi suonut elinvuosia lisää…Se kavala syöpä vain pääsi iskemään jo toistamiseen, ja lopulta vei hänet mukanaan. Hän oli ollut oikeassa aavistellessaan, ettei näkisi enää juhannusta.

Lassen tuotannosta itselle eniten sydäntä lähellä on kaksi hänen klassikoksi muodostunutta teostaan: taiteellinen ”Myrskyluodon Maija”, sekä sanomaltaan koskettava: ”Kaikki paitsi purjehdus on turhaa”, jonka voit alla kuunnella. Nämä kaksi ovat hienoimpia koskaan tehtyjä kappaleita. Ei huono ole myöskään alempaa löytyvä kappale: ”Laiskotellen”.


EUROVIISUT
Vielä maininta euroviisuista. Kerrankin oikea kappale voitti! Ukrainan kappale oli todella koskettava ja Jamalan tulkinta upea! Meni suoraan sydämeen. Olkoonkin ollut poliittinen kappale. Ainakin oli sanomaltaan erilainen kuin voittokappaleet yleensä. Olenkin jo kyllästynyt niihin iänikuisiin rakkaus- ja maailmanparannuslauluihin.

Finaalissa oli kyllä monia muitakin hyviä lauluja (kuten ne aikaisempaan artikkeliin linkitetyt). Lisäksi pidin mm. Puolan, Makedonian (ja Belgian) kappaleista.

Nähtäväksi jää miten pitkälle euroviisut vielä laajenevat. (Nimen voisi kohta kyllä muuttaa). Nytkin mukana oli ensimmäistä kertaa Australia, ja mielenkiintoista kyllä, se ylsi heti toiseksi. Tuomariäänten perusteella se olisi jopa voittanut viisut. Yleisön äänet kuitenkin tiputtivat Australian toiseksi (ja Ukraina onneksi kiilasi kärkeen). Australian laulaja oli kaunis, mutta itse laulu ei herättänyt minussa oikein mitään tunteita. Venäjä jäi sitten lopulta kolmanneksi, ennakkosuosikin asemastaan huolimatta. Heidän kappaleestaan pidin vielä vähemmän. Täysin massaan hukkuvaa konemusiikkia, josta en juuri muutenkaan pidä. Ihmettelen mikä tuossa musiikissa ihmisiä oikein kiehtoo. Musiikin tekijät pääsevät siinä kyllä älyttömän helpolla. Laitetaan joku rytmi koneelle, ja vähän lauletaan päälle. En voi oikein arvostaa tuollaista, kun ei se juuri vaadi taitojakaan, etenkään se kaikkein pelkistetyin konemusiikin muoto. Siinä ei tarvitse osata mitään, ei välttämättä edes laulaa…

Parhaimmillaan kuitenkin musiikki on taidetta. Se on täynnä suuria tunteita, kuten elämäkin. Iloa, surua, pettymyksiä, rakkautta, toivoa…samoja asioita, joista elämä koostuu. Musiikin kautta voimme elää näitä tunteita, ja olla enemmän elossa! Onneksi meille on annettu musiikki, ja musiikintekijöitä. Voimme aina nauttia heidän teoksistaan, vaikka tekijät itse poistuisivatkin. Musiikissa mestarit elävät ikuisesti!

”MATKAAN MUUTTOHAUKKA KÄY”

Laulajalegenda: Riki Sorsa lähti hiljattain -muuttohaukan lailla-viimeiselle matkalleen, ja lensi pois luotamme. Kun luin uutisen metrossa työmatkalla, minut valtasi suuri järkytys. Eihän hän voi lähteä. Hän on ollut niin merkittävä osa paitsi musiikkimaailmaa, myös omaa lapsuuttani. Riki Sorsa oli lapsuuteni ja nuoruuteni ikoni. Häntä olen kuunnellut radiosta lähes koko ikäni. Hän oli myös yksi sympaattisimmista tietämistäni julkisuuden henkilöistä. Melkein siinä kyynelkin vierähti poskelle, mutta onneksi sain kuitenkin koottua itseni, etteivät muut metrossa sitä huomanneet. Melko harvoin reagoin noin voimakkaasti julkisuuden henkilön poistuessa, eikä Riki Sorsa edes ole ollut mikään suuri suosikkini (vaikka vanhemmiten olen alkanut muutamista kappaleista ihan oikeasti pitääkin). Kuitenkin hän on aina herättänyt lämpimiä tunteita. Hänestä tulee heti mieleen 80-90-luku ja onnellinen lapsuusaika, sekä hänen hymyilevät kasvonsa ja energiset lavaesiintymisensä. Mieleen tulee myös iloinen euroviisu: ”Reggae Ok”, vuodelta 1981, jolloin täytin vuoden. Noihin aikoihin opettelin kävelemään…kenties otin ensiaskeleitani juuri silloinkin, kun hän astui lavalle…

Tutun ihmisen kuollessa, mieleen tulee helposti myös oma kuolevaisuus, kun muistaa taas miten hauras elämä on. Miten nopeasti kaikki ympärilläsi voikaan olla poissa. Pienen hetken olet nuori ja kukoistat, lopulta voimasi ehtyvät, eikä sinusta jää jäljelle muuta kuin muistot. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tietoisemmaksi tulen siitä, että jokainen päivä on askel kohti tuota väistämätöntä päivää. Jokainen ohikiitävä hetki vie minut lähemmäs…Kun legenda kuolee, muistaa, että me kaikki olemme lopulta vain ihmisiä, eikä kukaan ole kuolematon, eivät legendatkaan…
Muuttohaukka ei laula enää…Lepää rauhassa Riki Sorsa!


Tuosta ”Joki” biisistä mieleeni tulee nykyisin mökkipaikkakuntani kaunis entinen tanssipaikka nimeltä: ”Virran silta”.

ÄITIENPÄIVÄSTÄ JA EUROVIISUISTA

Äitienpäivä on tosiaan jälleen vietetty! Oma äitini sai kauniin -veljeni ostaman-kukkakimpun ja -minun ostamani-suloisen nallekortin. Ennen tein kortin aina itse, mutta nykyisin ei tahdo olla tarpeeksi aikaa, eikä ehkä enää niin inspiraatioitakaan, että viitsisi alkaa niitä itse tekemään. Hieno kuitenkin tämä valmiskin kortti. Yritin ottaa siitä kuvaakin, mutta siitä tuli utuinen, eikä teksti oikein näkynyt.
Teksti kuului näin: ”Elämän pienien asioiden ymmärtäminen on suurta viisautta”. Näinhän se juuri on!

Kakkua ei pöydässämme ollut, kuten ei juuri aikaisempinakaan vuosina ole ollut. Meidän äiti kun ei ole kovin perso makealle. Etenkään täytekakut eivät ole hänen mieleensä. (Siinä suhteessa eroan äidistäni paljon, sillä itse rakastan niitä). Oli meillä kuitenkin todella hyvä vaniljaviineripitko. Veljeni teki myös herkullista kirjolohikiusausta eturuoaksi. Sen kyytipojaksi tarjoiltiin valkoviiniä. Herkkuja pöydässä siis oli runsaasti. Harmi että unohdin ottaa kuvia niistä.

Veljeni soitti kokeeksi ruokahuoneen seinällä pitkään pölyttynyttä kitaraakin. Se oli edelleen vireessä, vaikka sitä ei kukaan ole varmasti vuosiin soittanutkaan. Yritin itse sitten laulaa mukana, mutta sanat olivat kateissa, ja oikeat äänialat hakusessa, joten ei ollut ihan onnistunut veto. Eipä se tahtia haitannut, kun mukavaa oli kuitenkin…

image

Viimeksi äitienpäiväartikkelissa pohdin elämääni ilman lapsia, toisinsanoen elämää ilman äidiksi tulemisen kokemusta, jota ei edelleenkään ole odotettavissa. Tällä kertaa päätin kirjoittaa yhteisistä piirteistä äitini kanssa. Niitä on paljon. Olemme samannäköisiä ja käyttäydymme samoin. Jos katson äitini nuoruuden kuvia, näen niissä itseni. Hymymme on aivan samanlainen, samoin vartalomallimme. Meidät erottaa lähinnä vain äidin upeammista ja tummemmista hiuksista, sekä nenämallista, jonka olen perinyt isältäni. (Siinä tein geenien suhteen juuri oikean ”valinnan”, hiuksissa taas ”valitsin” väärin). Puhetyylimmekin on aivan samanlainen. Valitsemme samoja sanoja, usein yhteisissä keskustelutilanteissa, samaan aikaankin. Välillämme tuntuisi muutenkin olevan jonkinlainen telepaattinen yhteys. Usein huomaamme ajattelevamme samoin samaan aikaan, ja myös ajattelevamme toista samalla hetkellä (joka ilmenee puhelin keskusteluissa). Toinen soittaa usein, kun toisen on juuri pitänyt soittaa…Meidän suhteen ei siis voi erehtyä. Olemme niin selvästi äiti ja tytär!

Onneksi en sekoittunut syntymäni jälkeen toisen vauvan kanssa sairaalassa, kuten oli kuulema melko lähellä käydä. Joku toinen nimittäin erehtyi vauvasta, ja oli kuljettamassa minua mukanaan huoneeseensa ruokkiakseen minut, kun äitini tuli paikalle, ja tunnisti minut omakseen. Yllättävän helposti noin voi näköjään käydä, ainakin siihen aikaan. Luulisi kuitenkin, että vauvat oli merkitty. Ehkä tuo nainen ei katsonut merkkejä. Onneksi äitini osui paikalle!

EUROVIISUISTA
Pakko vielä kommentoida eilistä semifinaalia, jossa Suomen edustaja: Sandhja esiintyi. Hän siis putosi finaalista, ja vaikka hänestä alussa niin pidinkin, täytyy silti todeta, että en oikeastaan juuri ihmettele. Ei hänen äänensä oikein pelannut, kuten olin epäillytkin. Laulu kuulosti lähinnä epävireiseltä uikutukselta. Lähes kaikki muut maat esiintyivät paremmin, ja löytyi muutama oikein kiva kappalekin. Erityisesti pidin San Marinon, Azerbaidzanin ja Itävallan kappaleista. Ainakin näin ensikuulemalta ne herättivät mielenkiintoni. Uudelleen kuultuna voisi löytyä lisääkin hyviä kappaleita. Jokatapauksessa Suomen osalta euroviisut olivat tänä vuonna tässä. Vuoden päästä toivottavasti parempi onni.

Alla vielä itselleni viisujen semifinaalista mieleen jääneet kappaleet. Näissä vaan on jotain…sanoisinko jopa taianomaista…