OHIKIITÄVÄ ELÄMÄ

Tässä laulajalegendojen muistelojen keskellä, olen unohtanut mainita jotakin, nimittäin omat syntymäpäiväni, jotka olivat viime vknloppuna. Toisaalta niiden unohtaminen ei juuri haittaa minua. Tässä kun sitä lähestytään kovaa vauhtia jo neljääkymppiä, sillä ei ole niin väliä. Itseasiassa parempi olisi vain unohtaakin, että ollaan tuota rajapyykkiä taas vuosi lähempänä.

Tosin ystäväni (veljeni kumppani) antoi hienon, uudenlaisen näkökulman ikääntymiseen. Hän itse halvaantui (toispuoleisesti) päälle kolmekymppisenä, ja tuo kokemus on selvästi opettanut hänet suhtautumaan asiaan toisin. Hän sanoi minulle, että ei saisi valittaa vuosista, vaan olla kiitollinen, sillä jokainen lisävuosi kertoo, että olet elossa. Hän on kyllä aivan oikeassa, ja olenhan minä toki kiitollinen! Kuitenkaan en voi olla miettimättä, mitä kaikkea vanheneminen tuo tullessaan. Miten riski sairastua kasvaa, ja miten kaikenlaiset vaivat kasvavat vuosi vuodelta, ainakin hyvin suurella todennäköisyydellä. Onhan se nähty mm. omien vanhempienkin kohdalla. Kylmä tosiasia on, että kun kasvun vuodet on ohitettu (n. 21v), alkaa alamäki. Sitä asiaa ei voi muuttaa, vaikka voitkin ehkä yrittää hidastaa prosessia. Aika monta vuotta itsellä ollut jo alaspäin menoa. Ihan hirvittää ajatella. Eihän se vielä paljon näy tai tunnu, (muutakuin tuona melko lievänä selän jäykkyytenä), mutta silti. Taas menen tietenkin aivan liikaa asioiden edelle. Olisi vielä opettelemista tuossa hetkessä elämisen jalossa taidossa. Olen kyllä kovasti yrittänyt sitä opetella, mutta silti hyvin paljon elän yhä menneisyydessä, tai tulevaisuudessa, vuorotellen kumpaakin.

Puiden lehdet ovat kasvaneet nopeasti suunnilleen täyteen kukintaansa. Tuota kasvua voisi verrata ihmiselämään. Lähes yhtä nopeasti lapsi kasvaa ja kehittyy aikuiseksi. Elelee jonkin aikaa kauniisti ”kukkien”, kunnes lopulta ”pudottaa lehtensä ja lakastuu”. Minäkin olen hiljalleen alkanut lakastua. Hiuksissakin on jo muutamia harmaita…

Nyt on kaikesta huolimatta aika nauttia, (kun vielä voimme), sillä elämme vuoden parasta aikaa. Aikaa jolloin linnut tekevät pesiään, kukat kukkivat, luonto herää eloon, ja niin myös me ihmisetkin! Elämme kaunista kasvun aikaa, joka on niin lyhyt, että sitä ei saisi pilata murehtimalla. Minäkin aion lopettaa tähän, ja ottaa oppia ystäväni sanoista! OLKAAMME KIITOLLISIA ELÄMÄN LAHJASTA!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s