Tappiohan se jälleen tuli lätkän MM-kisafinaalissa. Silti täytyy kyllä myöntää, että Kanada ansaitsi voittonsa. He olivat selvästi parempia. Meidän -tähän asti lujasti taistelleet- leijonat eivät saaneet mitään aikaan. Eivät mitään paikkoja, eivätkä tilanteita. Peli oli masentavaa alusta alkaen, eikä siitä oikein jaksanut innostua missään vaiheessa. Ei ollut ollenkaan sellaista jännitystä, kuten aiemmissa peleissä. Olin odottanut kovaa kultakamppailua leijonilta. Sitä tämä ei kuitenkaan ollut. Voittoa en oikein ollut uskaltanut toivoakaan, mutta ainakin odotin mielenkiintoisempaa peliä. Odotin että leijonat antaisivat kovan vastuksen Kanadalle. Sensijaan he antoivatkin voiton lähes ilmaiseksi. Olihan joukkueessamme hyviäkin pelaajia, jotka yrittivät jotenkin pitää meidät kisassa mukana, mutta kovaa Kanadan joukkuetta vastaan se ei riittänyt. Vahvin tukipilarimme koko turnauksessa oli maalivahti: Mikko Koskinen. Pitkälti hänen ansiostaan ylipäätään pääsimme finaaleihin. Ilman häntä esim. Venäjä-pelin tulos olisi voinut olla ihan toinen. Olisimme luultavasti pelanneet pronssista, emme kullasta!
No, ensi vuonna taas uusi yritys. Onneksi nämä kisat käydään joka vuosi, toisin kuin olympialaiset. Meidän aikamme ja (se odotettu) kolmas MM-kisavoitto tulee vielä. Ei luovuta toivosta! Sitäpaitsi hopeakin on hyvä suoritus, vaikka hävitty peli viekin siitä paljolti ilon. Toivotan kuitenkin ONNEA joukkueelle! Kokonaisuudessaan pelasitte hyvän turnauksen! Tarjositte hienoja hetkiä, ja kunnon irtioton hetkeksi arjesta. KIITOS siitä LEIJONAT!
Tanssitytön blogi 