EKSYNEENÄ ILMAN PUHELINTA


Tossa videolla mun eka kännykkä, joka tuli markkinoille v. 1998.


Oletko sinäkin puhelimesi ”orja”? Minä ainakin selvästi olen. Viimeistään nyt se on varmaa. Noin viikko sitten aloittelin työpäivääni, ja olin laittamassa puhelintani kiinni varalaturiini, jota kannan aina mukanani. Laturin johto on ollut hajalla jo pitkään (sisäjohdot näkyvät osittain), mutta se on silti kyennyt lataamaan. Nyt sitten, kun olisin kytkenyt puhelimen laturiin, se ei enää ladannutkaan. Laturi oli täysin hajonnut. Avustettavani talosta ei myöskään löytynyt toista laturia. Akku kävi vähitellen vähiin, vaikka laitoin taustavalon minimille, suljin netin, ja tyhjentelin välimuistia vähän väliä. Pelkäsin, että avomieheni tai äitini soittaa akun loputtua. (Muut eivät soittele niin usein, eivätkä huolestu, jos en vastaa heti.) Suoriuduin kuitenkin työpäivästä, mutta vielä minun oli tarkoitus käydä vanhemmillani. Avomieheni sitten soitti sinne päästyäni, ja sain sentään puhuttua hänen kanssaan, mutta sen jälkeen ei mennyt kauaa, kun viimeiset prosentit katosivat salamannopeasti, juuri kun olin luullut selviäväni kotiin asti. Tilanne oli sellainen, että mieheni olisi saattanut soittaa uudestaankin.

Kotiin lähtiessäni minulla oli tosi orpo olo, ja koko matkan mietin, että nyt tietenkin mieheni on yrittänyt soittaa jo ainakin kymmenen kertaa uudestaan. Kelloakin meinasin välillä puhelimestani katsoa, mutta sitten tajusin, etten voi. Matka tuntui tosi pitkältä. Vihdoin kotiin päästyäni, kytkin saman tien puhelimeni laturiin. Olin sen verran hätäinen puhelimen avaamisessa, ja virta niin totaalisen loppunut, että kun avasin puhelimeni, se sammui heti uudelleen. Sama tapahtui toistamiseen. Kolmannella kerralla annoin puhelimen hetken latautua avaamatta sitä, jotta se saisi vähän virtaa. Minuutit kuluivat hitaasti. Lopulta ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen näppäilin jännittyneenä koodin, avasin kuviolukon…ja kas ei yhtäkään puhelua, eikä viestiä. Kaikki hätäily aivan turhan takia. Kukaan ei ollut kaivannut minua. Tämän siitä saa, kun tottuu kännykkään (älypuhelimeen). Ei enää osaa olla ilman hetkeäkään. On jopa outoa olla tavoittamattomissa, ilman jatkuvaa yhteyttä muihin. On kuin olisi eristyksissä.

Minua huomattavasti nuoremmat ovat jo lapsesta asti tottuneet kännyköihin/älypuhelimiin. Heille on ymmärrettävästi täysin luonnollista, että tuo kapistus on kokoajan mukana (missä facebookit, instat, twitterit yms.). Puhelin ei enää edes ole pelkkä puhelin. Se on medialaite, josta näkee joka hetki tuoreimmat uutiset, säätiedot, ystävien kuulumiset, reittioppaat ja vaikka mitä. Se on laite, joka on lähes jatkuvasti kourassa, tai ainakin käden ulottuvilla. 

Toisin oli minun lapsuudessani. Silloin ei ollut kännyköistä tietoakaan. Varhaislapsuudessani meillä oli vielä veivattava lankapuhelin kotona, tiedättehän? Sellainen missä numerot veivataan pyöritettävän kiekon avulla. (Näkyy yllä olevalla videolla.) Jossakin vaiheessa hankittiin autopuhelin, ja se oli jo iso juttu. Se auttoi paljon etenkin maalle mennessä, jossa ei puhelinta ollut. Ei tarvinnut enää mennä soittamaan läheisestä (kaupan mäen) puhelinkopista, jossa kolikoitakin kului, (vaikka tietysti sekin oli tyhjää parempi). Saattoi istua mukavasti auton penkillä, ja puhua. 
Silloin kun kännyköitä ei ollut, oli tärkeää saapua ajoissa tapaamisiin. Ei voinut soitella toiselle jatkuvasti, ja kysellä, missä hän on, tai ilmoittaa myöhästyvänsä. Kerran minulle kävi niin, että olin menossa luistelemaan ystäväni kanssa, ja meidän piti tavata kentän edessä. Häntä ei näkynyt, eikä kuulunut, joten minä lähdin pois. Myöhemmin hän soitti minulle kotiin, ja sanoi saapuneensa paikalle (pahasti) myöhässä. Kuljimme siis ristiin. Jäi se luistelureissu tekemättä. Emme enää jaksaneet uudelleen lähteä (tai ainakaan minä en jaksanut). Tuollaista tuskin nykyaikana tapahtuisi. 


Tossa on avustettavani veivattava lankapuhelin.

Ensimmäisen kännykkäni minä sain vasta 18-vuotislahjaksi. Malli oli tuo videolla näkyvä Nokian 5110, joka oli silloin aivan uusi ja hieno. Sillä pystyi vain soittamaan, viestittelemään ja pelaamaan legendaarista matopeliä, (jota lukiossa tuli tunneillakin pelailtua), mutta eihän sitä silloin muuta puhelimelta vaadittukaan. Ulkomuoto oli kuitenkin jo modernimpi edeltäjiinsä verrattuna. Se ei ollut enää mikään ”halko”, kuten aivan ensimmäiset mallit. Nokian 5110 oli myös malli, josta tuli todella suosittu, ja jonka myötä lähes kaikki ihmiset siirtyivät kännykkä aikaan. ”Nokia tune” soittoääni alkoi kaikua kaikkialla. Lankapuhelimet jäivät vähitellen historiaan. Toisaalta joskus siitäkin voisi olla hyötyä. Kännykät kun hajoavat ja sekoilevat helposti, niin olisi ainakin varapuhelin. Vanhemmillani onkin yhä lankapuhelin kotonaan. Siitä ei akkukaan lopu. 

Mainokset

LINKKAA BLOGISI/LINK YOR BLOG

​​

Laitetaanpa väliin tällainenkin postaus, joka on jo pitkään ollut suunnitelmissa. Päästään kaikki tutustumaan uusiin persooniin, ja heidän maailmaansa, joka on aina yhtä mielenkiintoista. Esittelen omasta mielestäni parhaat blogit elo-syyskuussa. Eniten minuun kolahtaa syvällisemmät kertomukset, matkailu, sekä liikunta/treenipainotteiset blogit, mutta laittakaa toki kaikenlaisia blogeja, sillä joku muu saattaa tykätä. Pitemmittä puheitta siis blogilinkkejä tulemaan tänne päin. 

JOOGAA JA PÄÄTTYNEEN LOMAN TAPAHTUMIA

Tämän videolinkin sain voimisteluvetäjältämme sähköpostissa. Suosittelen tätä lähinnä liikunnallista taustaa omaaville. Tämä on erityisen hyvä kehonhuoltotreeni voimistelun harrastajille. Muut omalla vastuulla!

HOLA!

Kesäloma oli ja meni…yhtä nopeasti kuin aina ennenkin. Ensimmäinen työviikko on nyt takana…Lomasuunnitelmia oli paljon, mutta juuri mitään ei saatu aikaiseksi, sillä suuri osa lomasta meni auton katsastushuoltoa organisoidessa. Onneksi kuitenkaan ei ollut mitään järkyttävän suuria huoltoja, mutta kyllä siinä rahaakin paloi. Isoin homma oli toisen, läpiruostuneen takaoven uusiminen. Sekin löytyi lopulta (kiitos netin ja googlen) läheltä, edullisesti ja vielä oikean värisenäkin. Onneksi on musta ovi, helpotti ehkä hieman. Oven maalaaminen olisi tullut tosi kalliiksi. 
Loppuloma menikin sitten jäljellä olevien vikojen korjaamispaikkaa etsiessä. Viat olivat: Eturenkaiden ja vasemman helan vaihto, sekä toisen, loppuun palaneen jarruvalon vaihto. Heinäkuussa kun monet liikkeet ovat lomalla, ei aikaa ollut helppo saada. Jouduimme lopulta maksamaan vähän enemmän, kun tarjouspyyntöönkään emme saaneet netissä kuin kolme vastausta. Yksi näistä oli pelkkä rengasliike, yhdellä ei ollut aikoja meidän aikarajamme puitteissa, ja yhtä en tavoittanut puhelimitse (vanha nro). (Myöhemmin hän vastasi sähköpostiini, mutta meillä oli jo toinen aika.) Menimme sitten ison, entuudestaankin tutun ketjun läheiselle huoltopisteelle. He jopa käyttivät auton uusintakatsastuksessa meidän puolestamme. Tästä aiheutui hieman ylityötä työntekijälle, joten palvelu ainakin pelasi. Nyt on leimat taas autossa, ja mies tyytyväinen. Loma vaan meni vähän hukkaan, kun emme uskaltaneet juuri matkustella, koska emme saaneet autoa ajoissa kuntoon. Sääli sinänsä! 

Toisaalta eipä ole säätkään juuri suosineet. Ei ole ovin montaa aurinkoista päivää ollut koko kesänä, joka on kyllä tosi masentavaa. Jos niitä ei ensikuussakaan tule, en tiedä miten kestän syksyn ja talven yli, (ellei syksy sitten ole kaunis). Suomen kesä on kyllä niin arvaamaton…

Se aika lomasta, joka ei mennyt auton laittoon (tai sen laiton suunnitteluun, kuten tarjouspyynnön tekoon, soitteluun ym.), meni (niinä päivinä kun en käynyt vanhempia katsomassa) lähinnä makoiluun, (espanjan sanaston opetteluun), ja kotitöihin. Loppulomasta sain sentään siivottuakin vähän, mutta isompikin siivous (-/remppaurakka) oli alunperin suunnitelmissa. Vieläkin kun on vähän muuttojärjestelyt kesken, vaikka muutosta on jo 1,5v. Osittain prosessi on edennyt hitaasti siksi, kun ei ole pystynyt hankkimaan kaikkea tarvittavaa kerralla. Vastoinkäymisiäkin on ollut. Ensimmäiset verhot, jotka hankimme tupakeittiöön olivat vikaostos. Ensinnäkin ne olivat vääränlaiset (renkaalliset, verhotankoon pujotettavat). Meillä ei ole tankoa, vaan Kisko. Toiseksi, ne olivat ruman väriset, sellaiset kakan väriset (ruskeat). Liikkeessä ajattelimme värin sopivan hyvin sisustukseemme, mutta se olikin vähän synkkä ja tylsä. Ehkä ruskeaa tuli liikaa, kun seinätkin on maalattu osittain vaalean ruskeiksi. Tuli tunne, että olemme pahvilaatikossa. Ihan heti ei ollut varaa uusiin veroihin, mutta nyt meillä on sellaiset, oikein tyylikkäät, raidalliset. Vieläkin puuttuu silti kaksi verhoa. Saimme sentään lopultakin eteisen peilin ripustettua, ja hankimme myös ruokapöydän ylle hyvin sopivan, kuparin värisen lampun vain 15€:lla. Hiljalleen tämä etenee kyllä.

En saanut jostain syystä kuvaa pienemmäksi, enkä tekstiä upotettua kuvaan, mutta jokatapauksessa… kuvassa on veljeni tekemä maukas nakkistroganoff eräänä kesäkuisena iltana vanhempieni luona.

*******************************

Pilatestreeniäkään en ole juuri saanut aikaiseksi, eikä liikuntaa ole pahemmin muutenkaan tullut, paitsi niinä muutamana päivänä, kun kävimme avomiehen kanssa ulkona pitkällä lenkillä. Jotenkin sitä joka kerta laiskistuu lomalla niin, ettei juurikaan jaksa mitään ylimääräistä. 

Katsoin muuten lomalla ohjelmaa: ”Baletin harvat ja valitut”. Siinä eräs poika harmitteli sitä, että häntä luullaan homoksi, vaikka ei hän kuulema ole. Hänestä on mukavaa, että joukossa on niin paljon tyttöjä. Niin, balettikouluhan on oikea heteromiehen taivas…Aloin miettimään tasa-arvoa ja sitä miten paljon helpompaa tytöillä loppujen lopuksi nykyään on (ainakin länsimaissa). Eihän esim.naispoliisia (ainakaan minun tietääkseni) heti pidetä lesbona. Naiset saavat aikalailla vapaasti tehdä mitä tahtovat, saamatta siitä heti leimaa otsaansa. Myöskin heillä on lupa pukeutua miesmäisesti, mutta mitä tapahtuukaan, jos mies lähtee ulos hameessa ja korkokengissä. Hänelle nauretaan. Onhan näky toki huvittava, ehkä siksi että se on huomattavasti harvinaisempi näky. Emme ole tottuneet sellaiseen. Silti pitäisi antaa lupa kaikille elää, kuten he haluavat. Ei tuo kuitenkaan loukkaa ketään, joten annetaan vain kaikkien kukkien kukkia. Jotkut meistä hyväksyvät tuollaisen jopa omalta kumppaniltaan. (Näin sellaisen pariskunnan ohjelmassa: ”Kielletty rakkaus”.) Siihen en minäkään varmaan ihan pystyisi, vaikka loppujen lopuksi tuohan on vain yksi, pieni osa ihmistä. Meissä jokaisessa on monia puolia, ja aivan varmasti myös jotain hassua tai outoa. Se on varmaa!

Yritän nyt nopeuttaa postaustahtia, sillä minulla on luonnoksissa paljon artikkeleita, jotka odottavat julkaisua. Vie kuitenkin hetken, ennenkuin saan ne kokonaan valmiiksi, joten ihan heti en lupaa mitään. Siihen asti…ADIOS! 

TANGOKUNINKAALLISET VALITTU

Valtakunnassa pitäisi kai olla nyt kaiken hyvin…Ainakin  uudet tangokuninkaalliset on valittu. Kuninkaan rinnalle valittiin eilen kuningatar. Tämän melko tasaväkisen taiston voitti (nuori ja kaunis): Erika Vikman. Kilpailijoissa ei tosiaan ollut suuria eroja, mutta silti voittaja oli minulle yllätys. Huolimatta siitä, että nuoruus ja kauneus ovat yleensä hyviä ominaisuuksia, ne eivät kuitenkaan aivan riitä tangokuningattaren tittelistä kisattaessa, (jos ääni ei ole riittävän vahva). Kyseessä kun ei kuitenkaan ole kauneuskilpailu, eikä mikään pop-laulukilpailu. Tango on huomattavasti haastavampi laji. Siksi olisin kaivannut enemmän elämänkokemusta omanneen voittajan, joka tuo tulkintaan lisää syvyyttä. Erika veti kyllä osan lauluista hyvin, mutta jos nyt kahta superfinalistia verrataan, toinen heistä olisi tarjonnut mm. tuota kaipaamaani kokemusta ja lauloi muutenkin tasaisen varmasti ja tyylipuhtaasti. Ymmärrän kyllä, että paineet olivat Erikalle liikaa, ja siksi varmasti viimeinen laulu superfinaalissa epäonnistui. Sen sijaan Nina kesti paineet, ja Erikalla on muutenkin mielestäni hieman liian hento ääni tangoon. Tango vaatii vahvaa tulkitsijaa. Etenkin Marco vahvana kuninkaana olisi kaivannut rinnalleen vahvemman kuningattaren. 

Toisaalta äänet menivät hyvin tasan. Martti Haapamäkihän tämän tuomariston puheenjohtajana lopulta ratkaisi. Eihän tästä koko tuomaristoa voi syyllistää. Toivoa vain sopii, että valinnan perusteena ei sentään ollut ”pelkästään” nuori ikä ja kaunis ulkonäkö. Vähän tällainen kuva hänen puheestaan tosin ikävä kyllä tuli. Toisaalta miehen näkökulmasta katsottuna, sekään ei yllättäisi.

Oli myös mielenkiintoinen päätös muokata Juicen lauluja tangoiksi. Osa niistä toimi kyllä jotenkuten. Kuitenkin  lauluissa oli vähän  väkisin vääntämisen makua. Tuntui siltä, että taustalle oli laitettu haitari soimaan, ja kappaleesta tuli heti automaattisesti tango. Oikeasti hyvä tango vaatii enemmän. Nuo olivat tangoiksi aika laahaavia. Jäin kaipaamaan tangon tulisuutta. Alkuperäisinä kappaleet ovat kyllä hienoja, ja toimivat kevyen musiikin puolella. Yllätyksiä oli täynnä koko finaali! 

Alla vielä tangon sävellys-ja sanoitus kilpailun tämän vuoden voittokappale viime vuoden tangokuningattaren tulkitsemana. 

Nyt jään jännityksellä seuraamaan, miten hyvin nämä kuninkaalliset (etenkin kuningatar) pystyvät täyttämään tangoyleisön odotukset. Toivotaan että se onnistuu!

TANGOA JA TAISTELUA

Eilen kruunattiin jälleen uusi kuninkaamme…tangokuninkaamme: Marco Lundberg, joka voitti kilpailun aivan oikeutetusti vahvalla äänellään. Hän odottaa vielä itselleen kuningatarparia, joka selviää huomisessa naisten finaalissa. Tässä vaiheessa onnittelut kuninkaalle ja tsemppiä kuningararfinalisteille! Nähtäväksi jää, miten menestyksekkään uran uudet tangokuninkaalliset itselleen luovat. Jäävätkö he ihmisten mieliin, kuten eräät takavuosien kuninkaalliset.

Yksi menestyneimmistä takavuosien kuninkaallisista on kaikkien muistama: Arja Koriseva, joka sairastui jokin aika sitten rintasyöpään. Luin kesäkuussa nettiuutisista hänen selättäneen syövän ja palanneen keikkalavoille. Hienoa, että hän selvisi syöpätaistelustaan (toisin kuin toiset). Olen niin onnellinen hänen puolestaan! Hän on suosikki tangolaulajiani (naisten sarjassa). Arjan  persoona on niin valloittava ja sympaattinen, ettei hänestä voi olla pitämättä. Toki äänikin on hyvä!

Kyllä naislaulajissa löytyy (muitakin) tangontaitajia, (vaikka ennen olin sitä mieltä, että miehet voittavat naiset tulkinnassa. Sittemmin kuitenkin olemme saaneet lisää taitavia naispuolisia tangon tulkitsijoita). Ylivoimainen suosikkitulkitsijani naisista on (harvemmin tangoa esittänyt):Saara Aalto, jonka kuulin esittävän mm. sitä ja muitakin lauluja taannoin eräässä viihdekonsertissa. En tiennytkään, että hän on niin monipuolinen. Hänen uskomattoman kaunis äänensä taipuu vaikka mihin. 

Naisten ohella myös miessuosikkini löytyvät alla olevista videoista, johon olen kerännyt kaikkien tangolaulajasuosikkieni taidonnäytteitä. Muistatko sinä heidät kaikki?

 Ensimmäisellä videolla esiintyy ylistämäni Saara Aalto. Olisin halunnut tähän hänen erään duettonsa Teemu Roivaisen kanssa, mutta sitä ei saanut linkitettynä näkymään.

Jennan laulua on ilo kuunnella. Hänellä on persoonallinen ääni, kuten alla olevalta videolta voit kuulla.

Marko Maunuksela on sympaattinen laulaja, ja tulkitsee tunteella. Hänessä on jonkinlaista karismaa, vaikka hän ei ehkä vahvaäänisimpiä tangolaulajia olekaan. Pidän kuitenkin hänen äänensä väristä. 

Alla oleva video on vuoden 2009 tangomarkkinoilta, jolloin valittiin vain yksi voittaja. Toiseksi tullut Kaija Lustila sai siis ikävä kyllä häviäjän roolin, vaikka olikin naisten sarjan paras, ja olisi ehdottomasti ansainnut itselleen tangokuningattaren tittelin. Ihailin kovasti hänen vahvaa tulkintaansa (joka on naiselle melko harvinainen). Ei tosin käy kieltäminen, etteikö Amadeus olisi ollut heistä kahdesta parempi, mutta surin silti sitä, että Kaija jäi täysin ilman kruunua, kun se periaatteessa olisi hänelle kuulunut, ja koska hän todella oli taitava. Seuraavassa näiden kahden taidonnäytteet. 

Seuraavilla videoilla esiintyvät vuoden 1996 tangokuninkaalliset. Ensimmäisenä vuorossa kuningatar: Saija Varjus, jota elämä on kohdellut kovalla kädellä. Hänen ms sairautensa on edennyt jo melko pitkälle, ja vienyt häneltä lähes kaikki keikat (vaikkakin nyt hän esiintyi tangomarkkinoilla). Myöskin Saijan puoliso kuoli keväällä tämän käsivarsille, ja perässä meni hänen tätinsä, joten paljon on tuo taannoinen kuningatar saanut koettelemuksia osakseen. Vaikea edes kuvitella hänen tuskaansa. 

Toisena esiintyvää saman vuoden kuningasta ihailin nuorena yhtä lailla kuin Sillanpäätä. Tämä kuningas on yhtä komea kuin Siltsu, ja äänikin on komea. Ihmettelen, että hän jäi niin pian unholaan, eikä päässyt läheskään sellaiseen suosioon kuin Siltsu. 

Näin muuten kerran nuoruudessani unta tästä tangokuninkaasta. Olin hänen keikallaan, ja katseemme kohtasivat.  Hänen suloiset koiranpentusilmänsä tavoittivat minut, ja olin aivan haltioissani. Siitä unesta en olisi halunnut silloin herätä…Myöhemmin löysin kuitenkin oman koiranpentuni (joka on myös tumma ja komea, ja jolla on hyvin samanlaiset silmät). 

Tämän esityksen linkitin enemmänkin itse laulun takia, vaikka onhan Ari Klem sympaattinen laulaja, josta syystä valitsinkin juuri hänen versionsa. Laulu on todella kaunis ja rakas minulle jo siitä syystä, että äitini nimi on Anja. Kuullessani tämän kappaleen, ajattelen aina vanhempieni rakkaustarinaa. On kuin isä laulaisi äidilleni. 

Alla olevalla videolla esiintyy Mervi Koponen, ei siis Merja, kuten videossa virheellisesti lukee. Hän tulkitsee tunteella yhden suosikkitangosovituksistani. Kappalehan on alunperin Laura Närhen esittämä balladi, joka on kaunis sekin, mutta erittäin hienosti tämä kappale taipuu myös tangoksi. 

Kaksi seuraavaa videota ovat  vuoden 1995 tangomarkkinoilta. Ensimmäisessä edellisvuoden tangokuningas: Sauli Lehtonen laulaa kauniin, v.1995 tangon sävellys-ja sanoituskilpailun voittokappaleen: ”Mun aika mennä on”. Kuten moni varmasti hyvin muistaa, tangokuninkaaksi v.1995 valittiin (upea) Jari Sillanpää, mutta moni ehkä ei muista sitä, että hän oli jo edellisvuoden tangoprinssi. Kova oli silloin vastuskin (Sauli Lehtonen). Jos luoja olisi antanut Sauli Lehtosen elää pidempään, hän olisi todennäköisesti saavuttanut ainakin yhtä suuren suosion kuin Sillanpää. Vaan toisin kävi. Lehtonen kuoli hirvikolarissa syyskuussa 1995, vain 20-vuotiaana (pari kk videon jälkeen, huomioi pahaenteiset laulun sanat). Tuona vuonna siis Sillanpää tavoitteli toistamiseen kuninkaan kruunua, ja sai kuin saikin sen kutreilleen. (Hänen parinaan myös suuren suosion saavuttanut kuningatar: Marita Taavitsainen).