Wellcome to get to know Finland and Finnishness, as well as the world of 80's and 90's childhood memories, dreams, dance, gymnastics, baking and other interesting topics. Jump along the dance girl's journey!
Ensimmäisenä kuvia Haltialan maatilalta elokuulta. Paikka sijaitsee Ruutinkoskella, Vantaan rajalla. Ei uskoisi, että tällaisia maisemia löytyy yhä Helsingistä. Siinä piileekin kaupungin hienous, ettei sitä ole vielä rakennettu täyteen, eikä toivottavasti koskaan rakennetakaan. Epäilen kyllä, että 20-30-vuoden sisällä Helsinkikin on kuin mikä tahansa suurkaupunki, vailla tällaisia hienoja luontoalueita.
Mahtava juttu, että on olemassa yleinen tila, jossa pääsee katsomaan eläimiä ihan ilmaiseksi. Harmi vain, että siat olivat vähän piilosilla, eivätkä ”suostuneet poseeraamaan kameralleni”. Lampaita ja hevosia ei näkynyt ollenkaan, vaikka niitäkin tuolla pitäisi olla. Sen sijaan vuohet nautiskelivat kunnolla auringosta, varsinkin tuo kuvassa näkyvä musta, joka kiehnäsi itseään hauskan näköisesti kiveä vasten. Ilmeisesti kaulaa kutitti, olivatkohan hyttyset käyneet syömässä. Niin kävi minua ja miestänikin…tai jotkut elukat ainakin, sillä sain yhden aikamoisen, kihelmöivän paukaman kyynerpäähäni. Voi olla, että asialla oli vieressä pitkään pörrännyt ampiainenkin, joka selvästi himoitsi jäätelöäni.
Ruutinkoskea ympäröivä lenkkipolku on todella upea! Yksi kauneimpia polkuja, mitä Helsingistä löytyy! Alueella on myös grillausmahdollisuus, mutta hiilet ja ilmeisesti grillattavat tuotteetkin on itse hankittava. Kahvila-ravintolakin tilalla on, mutta se taitaa olla aika kallis, joten me emme kokeilleet sitä tällä kertaa, ehkä ensi kerralla. Jäätelöt siis kuitenkin ostimme. Makujen vähyys jäi hieman harmittamaan minua. Kesäisiä, raikkaita makuja ei löytynyt juuri lainkaan, vaikka niitähän sitä yleensä käsittääkseni kesällä syödään. Tyydyin sitten tumman suklaan makuun.
Kokonaisuudessaan kuitenkin oikein elämyksellinen vierailu. Suosittelen paikkaa lämpimästi kaikille, jotka pitävät luonnosta ja eläimistä.
Toinen kuvasarja on Herttoniemen ulkoilualueelta, jossa myös edelleen hyvin maaseutumainen tunnelma.
Kolmannessa sarjassa esiintyy avustettavani (pojan) suloinen koira, jolle ollaan suunniteltu pentuja. Niistä tulisi varmasti maailman suloisimpia koiran pentuja.
Neljännessä sarjassa on kauniita kuvia kotikulmiltamme. Tuollekin (kuvissa 2-4 esiintyvälle) ulkoilualueelle kaavaillaan ikävä kyllä asuntoja. Metsä on niin jylhää ja koskemattoman näköistä, että en haluaisi siihen kajottavan. Sitäpaitsi se on loistava virkistysalue, jossa kävely lievittää stressiä. Siellä voi hengittää raikasta metsän ilmaa, katsella kimaltelevaa merta ja kuunnella tuulen kohinaa.
Loput kuvat ovat sekalaisia kesällä napattuja kuvia, kuten kauniita näkemiäni kukkia ja puita.
Kesä päättyy…mutta muistot jäävät… Hyvää syksyn alkua!
**************************************************
First photos are from Haltiala farm. It’s in Helsinki, by beautifull: ”Ruutinkoski”. I didn’t even know this place and still I would say, it’s much more beautifull than forexample Korkeasaari but ofcourse it’s smaller. There is only few animals: chickens, pigs, goats, cows and there should be cheaps and horses too but we didn’t see those. I’m actually happy there’s no wild animals. In Korkeasaari I’ve seen many of those are clearly anxious in their small area.
I really recommend Haltiala for all who haven’t visited there. It’s even free (unles you want to go to the restaurant. It surely costs…a lot I think…that’s why we didn’t go there with my man. We just bought an ice creams.)
Second photos are from Helsinki; Herttoniemi. Third photos are taken of one old ladys (who I’m helping) and his sons dog. Fourth photos are at our homecorners and the rest are mixed photos of beautiful summerdays.
Tämä mainos on hyvä esimerkki median luomista, vääristä mielikuvista. Tiedättekö mitä spiruliina on? Se on superruoaksi luokiteltu, levästä valmistettava syötävä. Silti tässä mainoksessa ollaan sitä mieltä, että on parempi syödä pikaruokaa, eli kannustetaan epäterveelliseen ruokavalioon. Spiruliinasta puhuva poika on pilkan kohteena. Onneksi meillä Suomessa meno ei ole vielä samaa kuin Usa:ssa. Siellä kilpaillaan hampurilaisten syönnistä, ja lihotetaan itseä samaan aikaan, kun toisilla ei ole lainkaan ruokaa.
**************************************
Tuijotan olohuoneen ikkunasta kauniisti elokuun auringossa kimaltelevia puun lehtiä, ja mietin. Mietin nykyihmisen elämää, ja sitä olemmeko sittenkään oikealla polulla, vai olemmeko harhautuneet reitiltä, ja pahasti. Olemme saaneet paljon hyvää aikaan, mutta myös paljon huonoa.
Nykyajan ihmisten käyttäytymisen sanelee pitkälti media. Se määrää tahdin, mitä kuuluu ostaa, ja miten elää. Kysymys kuuluu: onko se kaikki aina hyvää tai tervettä? Samaan aikaan, kun lääketiede ja tekniikka edistyy, nuoriso syö pikaruokaa, joka on hyvin kaukana alkuperäisestä, oikeasta ravinnosta. Toinen ääripää taas on se, ettei syödä mitään, vaan ollaan jatkuvasti laihdutuskuureilla, ja riudutetaan itseä, koska kuuluu (muka) olla laiha. Silloin on vahva ja itseään kunnioittava ihminen. Jos et pysty pysymään laihana, olet mitätön nolla. En ole koskaan ymmärtänyt tätä pitkään jatkunutta laihuuden ihannointia, enkä sitä miksi mallit ovat niin langan laihoja. Mikseivät he voi olla normaalikokoisia nuoria, joka olisi paljon parempi esikuva?
Itse tehty työlounas: kanttarellikastiketta, grillikasviksia ja graavilohta.
****************************************
Olen lukenut viimeaikoina paljon anorektikkojen ylläpitämiä blogeja. Minulle on täysin järjenvastaista toimintaa, kuinka joku voi lakata syömästä. Meillä on vain tämä yksi elämä, miksi emme nauttisi siitä. Ravinto on tarkoitettu meille nautinnoksi, ja toki myös terveyttä ja hyvinvointia edistämään. Median luomia malleja ei kannata seurata liikaa. Sehän on suuri rikkaus, että olemme erilaisia, eri näköisiäkin. Miksi meidän pitäisi olla samasta puusta veistettyjä? Silti sillä mitä syömme, on merkitystä. (Ei siis kannata syödä pelkkää pikaruokaa.) Kaloreita ei tarvitse joka hetki laskea, ja syödä voi (ja pitääkin) muutakin kuin pelkkää heinää, mutta kannattaa suosia kaikkia erittäin hyviä aineksia, kuten yrttejä, marjoja, hedelmiä, papuja, pähkinöitä jne. Ravinnon merkitys aukeni minulle taas pitkästä aikaa uudestaan, kun katselin ”Arman pohjantähden alla” ohjelmaa, joka inspiroi minua muutenkin tässä tekstissäni. Onneksi sain taas muistutuksen tuosta, sillä energiatasoni on ollut viime aikoina alhainen, ja olen miettinyt mikä auttaisi (paitsi tietysti uni). Ainut ongelma on, että kaikki terveellinen on kallista, ei pienipalkkaisella ole varaa joka päivä ostaa noita hyviä aineksia. Niitä kun pitäisi syödä päivittäin. Silloin vaikutukset varmasti oikeasti tuntuisivatkin. Eräs nuori mies totesikin Armanin ohjelmassa, ettei ole sairastellut, eikä ollut puolikuntoinen sen jälkeen, kun aloitti terveellisemmän elämän (en nähnyt kaikkea, enkä tiedä tarkalleen mitä hänen ruokavalionsa sisälsi, mutta ainakin yrttijuomaa he tekivät, varmaan tohon kuuluu myös jotain superfoodeja (eli kyse ei siis ole ihan vain salaatin syönnistä).) En tosiaan usko niinkään mihinkään mahdollisimman vähäkaloriseen ruokavalioon, (varsinkaan kun en halua missään nimessä laihtua), mutta uskon, että ravintorikkaita aineksia lisäämällä oma olo varmasti paranee.
Tästä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen. Köyhyys on lisääntynyt ympäri Eurooppaa, myös Suomessa. On ihmisiä, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia miettiä ruokavaliotaan, kun raha ei riitä edes perusaineksiin. Miksi näin on? Oikeastaan se on omaa syytämme. Olen ennenkin sanonut, että olemme äänestäneet vääriä henkilöitä, ja tässä tulos.Meidän perusturvamme on riittämätön suhteessa elinkustannuksiimme. Köyhällä ei ole varaa panostaa hyvinvointiinsa, ei ruoassa, eikä missään muussakaan. (Toki lenkkeillä voi ilmaiseksi, mutta sekin kuluttaa energiaa, ja lisää nälän tunnetta.)
Viime sunnuntainen päivällinen: tonnikala-makaronisalaatti. Tätä teen usein, sillä se on hyvää, helppoa ja halpaa.
*************************************
Tekniikan kehityskään ei aina ole välttämättä pelkästään hyvä asia. 90-luvun lopulla tuli laajalti muotiin laite, joka on yhä (lähes) kaikilla: kännykkä. Käytämme sitä päivittäin vähän väliä, sillä se on kätevä ja hyvä väline sosiaaliseen kanssakäymiseen näin kiireen aikakaudella. Lisäksi nykyajan älypuhelimet ovat myös erittäin hyviä tiedonhakulaitteita. Mitä vain sinun tarvitseekaan tietää, se löytyy älypuhelimen (netin) avulla. Tuskin kukaan olisi osannut kyseenalaistaa (äly)puhelimen turvallisuutta, sen tullessa markkinoille, eikä moni osaa vieläkään. Elämää olisi nykyisin kuitenkin vaikeaa, ellei lähes mahdotonta elää ilman tätä arjen auttavaa laitetta, siitäkin huolimatta, että tiedetään, että tämä laite aiheuttaa jonkinasteista säteilyä, jonka vaikutuksista ei ole täysin varmaa tietoa. Tämä säteily kuitenkin saattaa lisätä syöpäriskiä.Nykyisin joissakin maissa kännyköiden käyttö on lapsilta kokonaan kielletty. Laite nimittäin lähettää radioaaltoja, joille altistut etenkin puhelimeen puhuessasi. Älypuhelimet säteilevät vielä voimakkaammin, verkkoliikenteen takia. Tämä on todella pelottava ajatus. Älypuhelimet kyllä varmasti katoavat tai muuttavat muotoaan lähitulevaisuudessa, mutta en tiedä pystymmekö silti luopumaan langattomasta verkkoyhteydestä.
Muistatteko vielä tämän mainion kännykkämainoksen?
***********************************
Toisaalta syöpäkin on pian helppo hoitaa. Ehkä mahdollisesti runsaasti kasvavat puhelinten aiheuttamat syöpätapaukset saadaan tulevaisuudessa parannettua uudella mullistavalla (toistaiseksi hyvin kalliilla) lääkkeellä, joka saa valkosolut hyökkäämään syöpäsoluja vastaan. Ainakin näin sopii toivoa, tai meidän kaikkien tulevaisuus saattaa olla vaakalaudalla.
Tosin myös mikron käyttö altistaa mikroaaltosäteille, ja saasteiden vaaroista kaikki jo tietävätkin. Hammastahnaakaan ei enää pidetä kovin terveellisenä. Ei taida elämä olla vieläkään kovin paljon turvallisempaa kuin esim.Edvardiaanisena aikana. Katsoin keväällä dokumentin tuon ajan vaaroista, ja olin kauhuissani, minkä myrkkyjen ja vaarallisten sähkölaitteiden keskellä he elivät. Tuolloin ei ollut pistorasioita, joten sähkön käyttö oli vaarallista. Myöskin meikit olivat myrkyllisiä, samoin kuin tuon ajan ensimmäiset jääkaapitkin. Asbestia käytettiin joka paikassa, sillä se oli joustava, kätevä materiaali. Jopa radiumia käytettiin kelloissa, sillä se sai ne hohtamaan pimeässä. Kellojen valmistajat altistuivat myrkylle. Pitkä altistus johti jättimäisesti turvonneeseen ns. ”radiumleukaan” ja lopulta kuolemaan.
Elimistömme joutuu kuitenkin nykyisinkin melko koville. Sitä suuremmalla syyllä kannattaa katsoa mitä suuhunsa laittaa.
Olen muuten vähentänyt kahvin juontia. Juon nykyään ainoastaan aamukahvin, sillä ilman sitä en pääsisi sängystä ylös. Olen huomannut, että kahvista tulee herkästi kovin levottomaksi ja kärsimättömäksi, vaikka se piristää ja tekee tehokkaaksi. On kuin duracell-pupu. Kaikki pitäisi saada aikaan salamannopeasti, adrenaliini virtaa ja tätä kautta stressi kasvaa. Olen sitten yrittänyt korvata osan kahvista teetä juomalla. Onkin hyvä, että saan välillä sen hyviä vaikutuksia itseeni.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Teleportti Miltä kuulostaisi, jos sanoisin teille teleportaavani itseni tänään illaksi Pariisiin shoppailemaan? Entäpä jos panisinkin vielä paremmaksi ja sanoisin meneväni 1800-luvun Pariisiin, tutustumaan heidän elämäänsä? Tulevaisuudessa tuo kaikki voi olla mahdollista, eikä pelkästään skifielokuvien viihdettä. Venäläiset nimittäin kuulemani mukaan suunnittelevat laitetta, jolla voisi teleportata esineitä paikasta a paikkaan b. Todennököisesti jossakin vaiheessa onnistuttaisiin siirtämään myös ihmisiä paikasta toiseen. Tosin, tuota aikakonetta saamme varmasti odottaa pidempään. Sellaisesta ei ole tietoa, mutta luin kuitenkin joskus vuosia sitten, että sekin teoriassa olisi mahdollista, joten eiköhän sekin joskus toteudu. Itse tuskin kuitenkaan olen sitä enää näkemässä.
Sulautuaksemme menneisyyden ihmismassan joukkoon, meidän tulisi pukeutua ja käyttäytyä, kuten kyseisen aikakauden ihmiset. Markkinoille tulisi todennäköisesti liuta erilaisia eri aikakausien käytösoppaita. Lisäksi vaatekaupoissa varmasti myytäisiin eri aikakausien vaatteita ja meikkejä. Tällainen seikkailu olisi kuin nykyajan virtuaalitodellisuuspelit, paitsi että se kaikki olisi oikeasti totta. Vielä siistimpää siis! Toisaalta ihmisten olisi ehkä jopa liiankin helppoa kadota jäljettömiin (tarkoituksellisesti), siis vaihtaa maisemaa, ja esim. jättää perheensä. Toisaalta taas, mikä olisikaan parempaa, kuin seikkailla eri maissa silloin kun siltä tuntuu, vaikka (lähes) joka ilta. Ehtisit elämäsi aikana käydä helposti kaikissa maissa, ja varmasti (suunnilleen) kaikissa suurkaupungeissa. Myöskään matkaraha ei koituisi ongelmaksi, mikäli homma toimisi siten, että ostat vain laitteen, joka mahdollistaa joka kerta siirtymisesi, eikä muita matkakuluja olisi. Toki laite (etenkin aluksi) olisi hyvin kallis. Voi myös olla, että jonkinlaiset tullimaksut tulisivat käyttöön, (eli laite ohjaisi sinut automaattisesti jonkinlaiseen tullikeskukseen, jossa näytät paperit ja maksat maksun,) mutta tuskin maksu olisi kovin iso. Ajattele, miten paljon se lisäisi mahdollisuuksia. Esim. jos haluaisit mennä ravintolaan syömään, ei sinun tarvitsisi enää mennä niihin sata kertaa koettuihin lähialueen paikkoihin, joihin saatat kaivata jo vaihtelua. Voisit päättää, että: ”Hmm, tänään menenkin Roomaan syömään”… tai vaikka Barcelonaan, Tokioon, New Yorkiin, tai minne hyvänsä.
Lentofirmat, taxit ja muut menisivät kyllä konkkaan, mutta toisaalta saasteongelma todennäköisesti katoaisi kokonaan, (tai ainakin vähenisi radikaalisti), sillä mihinkäs sitä (juuri) autoja tarvitsisi. (Korkeintaan aiemmin mainitsemani, oletetun tulli-/vastaanottokeskuksen ja kohteen välille, jos välimatka on pitkä. Keskuksiakin luultavasti lisättäisiin vähitellen, jolloin saavut aina kävelymatkan päähän kohteestasi.) Työmatkatkin jäisivät pois kokonaan, kun kotoaan voisi hypätä suoraan työpaikalle.(Tähänkin vaadittaisiin toisessa päässä jonkinlainen hyväksyminen, ettei kuka tahansa voi hypätä mihin tahansa (esim.rikolliset)). Jos jotain unohtuisi kotiin, sen voisi kätevästi käydä hakemassa, ja palata takaisin.
Aikamatkailussa olisi sellainenkin hieno puoli, että voisi tavata kuolleet läheisensä menneisyydessä uudestaan. Todennäköisesti myös itseään pääsisi katsomaan (ulkopuolisena henkilönä), ja itselleen voisi antaa neuvoja tulevaisuuden varalle. Omaa syntymääkin olisi aivan huikeaa päästä katsomaan. Kävisin mielelläni katsomassa myös isoveljeni ja vanhempieni syntymää, miksei isovanhempienikin.
Kuulin, että aika nykyhetkessä ei etene, kun olet jossakin toisessa ajassa. Sehän saattaisi tarkoittaa sitä, että omaa elämäänsä voisi pidentää aikamatkailun avulla. Tosin en ole aivan varma, etteikö minkäänlaista vanhenemista tapahtuisi tuona aikana, vai kävisikö kuitenkin niin, että aika seisoisi paikallaan, mutta ihminen kuitenkin vanhenisi.
Oli miten oli, tuskin maltan odottaa laitteiden markkinoille tuloa, (vaikka ne aluksi olisivatkin liian kalliita minun kukkarolleni. Voisin kuitenkin lainata jonkun toisen laitetta, esim. veljeni.) Kunpa edes nykyajan kohteissa pääsisi hyppäämään jo lähivuosina! Siitä tulisi niin hienoa!
Olympialaisten kunniaksi…tunnelmia Riosta! Katsoin avajaisia televisiosta, ja minulle tuli mieleen vuoden takainen Gymnaestrada-tapahtuma Helsingissä, jossa olin itse mukana. Avajaistapahtuma oli melko samankaltainen. Mekin esittäydyimme maittain yleisölle Stadionilla, ja olo oli vähän kuin huippu-urheilijalla kotikisoissa. Yleisö vilkutti iloisena takaisin. Se oli mahtava kokemus!
Riosta ensimmäisenä tulee mieleen sambakarnevaalit, jotka ovat hyvin olennainen osa Rioa, vaikka eivät suoraan itse olympialaisiin liitykään. Karnevaalitunnelmaa löytyy kuitenkin myös olympialaisten aikaan, tai ainakin ennen avajaisia sellainen oli tunnelma radiosuomen Riosta taltioidun lähetyksen perusteella. Sitäpaitsi satun itse rakastamaan sambaa, joten linkitin tähän pari sambavideota. Tuon viime vuotisen karnevaalikulkuevideon kun katsoo, tulee mieleen, että meidän karnevaalimme eivät ole mitään tuohon loistokkuuteen verrattuna. He todella panostavat näyttävyyteen. Kaikki on tarkoin harkittua, pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Asut, värit, kuviot, kaikki…eikä kyse ole pelkästä sambasta, kyseessä on mahtava spektaakkeli, jossa nähdään jopa akrobatiaa. Tunnelma on melkein kuin sirkuksessa. Vielä kun lavojen tilalla olisi norsuja tai hevosia, joiden selässä osa sambaajista saapuisi…
Tuonne aitoihin sambakarnevaaleihin haluaisin joskus päästä, aidosta tunnelmasta nauttimaan…ja ehkä itsekin sambaamaan! Toiveeni tuskin tulee toteutumaan, ennenkuin oikeasti kehitetään teleportaatiolaite, jonka avulla voisi sinne, ja minne tahansa muuallekin hypätä. Tästä aiheesta lisää tulevassa artikkelissani. Nyt takaisin Rion karnevaalitunnelmaan…Niin ja tsemppiä suomalaisille!
Loput kuvat ovat sekalaisia kesällä napattuja kuvia, kuten kauniita näkemiäni kukkia ja puita.
Tanssitytön blogi 