RIP PAVE MAIJANEN

https://lyricstranslate.com/en/pid%C3%A4-huolta-take-care.html

On Saturday I heard the sad news again: Popular Finnish singer, song writer, musician and producer Pave Maijanen (1950-2021) has left us at the age of 70 after suffering from ALS for two years. Pave Maijanen was icon of my childhood. He represented, among other things Finland at ESC 1992 with the song ”Yamma Yamma” (which was not a success and no wonder why). That doesn’t mean he wouldn’t have great hits and he truly had (few examples: Elämän nälkä, Kaikki nämä vuodet, Ikävä, Pidä huolta).

Pave Maijanen was also one of the ”Masters lineup”. There are/were three more soloists in so called Masters (Hector-Heikki Harma, Pepe Willberg and Kirka-Kirill Babitzin (1950-2007)). They all made concert tour together in 1999 named: ”masters in the arena” and they also sold an album of the same name which sold triplaplatin.


I once saw Pave live. I remember it like yesterday. It was about 11-13 years ago when I called my dad and asked him if he would go with me to Pave’s gig which was in a beer pub near where my parents lived (and which was my family’s haunt place by then). He instantly said ”yes”, like I new he would. He was always ready if there was a music event on offer (unless it was heavy, punk, techno/trance, or folk music). He was really a musical person.

My mother was not interested of that gig so she stayed home. We walked to the pub with my father from my parents place (only 5min.walk) and there my father called my brother and asked him to come there too because, surprisingly he had nothing else to do by then. (Usually his weekends are full of program). So he came (little later). That was fun evening! Pave did perform all of his best hits and the atmosphere was on the roof! I also remember one comic relief, he used along the evening: ”Välihuikkaa-huliväikkää”. ”Välihuikka” means ”gulp in between” (huliväikkä is just word translation, it means nothing). This he said when he drunk (presumably water). In that way he encouraged us others to drink at the same time and maybe it also made people order more drinks…That evening, when life was in order for a while, will never be forgotten.

These are the mornings when I don’t know, whether it is worth getting up or stay in bed
Pull the blanket over your head, and bury under a rocky shell
In the morning the heart beats alone, and you can’t get through the mourning mountain
Fear moves along the darkness, it feels like the day don’t rise
And then like the breath of the morning wind, Something fills this little room
It finally wakes me up
Chorus: the hunger of life strikes me hard, does not spare its strength
It pulls me up
The hunger of life sits on your shoulder, tells you to leave here
It encourages me to move forward
Hunger of life, encourages me forward…
Chorus: All these years, Underneath them, if you could escape
It could be a lot easier, always just go ahead
All these years, are shackled in my soul
Oh, I wish I knew how to: I will break the rope
I make the iron rise, I get the wind howling
To get up...

So one of the Masters is gone again. One era is over. Thank you for your music; your beautiful melodics and touching lyrics! Thank you for enriching the world for a moment!

Kiitos kauniista lauluistasi, Pave ja kiitos kun rikastutit maailmaamme hetken musiikillasi!

RAUHALLISTA MATKAA!

A PEACEFUL JOURNEY!

If you liked this post, you might also like:

https://tanssitytto.wordpress.com/2016/05/13/matkaan-muuttohaukka-kay/

https://tanssitytto.wordpress.com/2018/02/02/dolores-mary-eileen-oriordan-the-cranberries/

https://tanssitytto.wordpress.com/2016/09/15/pertti-spede-pasanen-in-memoriam/

PARHAAT RUNOT (my best poems-in finnish)

Kotikaupunkini

Helsinki. Kotikaupunkini. Kauneimmat katusi sinun. Rakkaimmat korttelit nuo. Ne piirtyneet ovat sydämeeni, rakentaneet sinne kodin.

Sininen unelma

Unelmoin sinisestä, Suomen luonnosta, taivaasta pilvettömästä, järvimaisemasta.

Samettisen pehmeästä, kauniista ja kuultavasta. Hetkestä sinisestä, äärellä rannan.

Syyssade
Syyssade tuoksuu lapsuuden muistoille, ja puhtaalle pyykille. Äidin lakanoille, omenan tuoksuisille. Sienimetsälle, puolukan varvuille.

Voikukka

Voikukka kuin ihminen.

Hetken kukkii, lakastuu.

Kauniina kesässä loistaa, sitten kuihtuu jo pois.

Hetken vain hehkuu, kunnes elämä sammuu, ja lopulta pois vie, niin voikukan kuin ihmisen.

Kesäyö

Mieleni mustempi kuin tämä kesäyö.

Yö jonka valo lohtua anna ei. Yö joka kipua kantaa.

Vaan ajatukset vie kohti tuttua rantaa.

Siellä olin aina onnellinen. Siellä murheita tuntenut en.

Polku
Askel jokainen tuntematon. Otan sen peläten.
Polku edessäni arvaamaton. Kuljen sen riskit tietäen.
Silmäni avaan näkemään. Korvani kuulemaan. Sinut tahdon tuntea ja kaikki hetket elämän.

Naapurin Noora
Naapurin Noora aina ulkoiluttaa Doraa.
On sillä yksi koira ja kaksi kissaa.
On sillä hienot vaatteet ja tukka kammattu.
On hattu komea ja hymy suloinen.
On sormus sormessa ja lapsi tulossa.
On katseen alla silti jotain piilossa.

Juhannus -95
Koivunoksat tuoksuvat,
saunaan minua kutsuvat.
Juhannus -95,
nuori olen vielä siis.
Otan hetken ja nautin,
ennenkuin katoaa kesä ihana.

Menen taas
Sade tuoksuu, minä menen taas.
Kukat kuihtuu, minä menen taas.
Pilvet harmaat liikkuu, niin minäkin.
Poutapäivät haihtuu, kerran haihdun itsekin.

Vuodenajat
Mene muualle marraskuu. Meille saavu jo maaliskuu. Hiivi hiljaa huhtikuu. Tule tänne toukokuu. Kesytä viimein kesäkuu. Helli helle heinäkuun. Elä ilo elokuun. Sulostuta sävyillä syyskuu.

Kunpa seisahtuisi aika
Kunpa seisahtuisi aika,
kunpa lakkaisivat kiireet,
kunpa lakkaisi tämä ikuinen vanheneminen.
Kunpa voisin tuntea kesän,
ja kuulla laulun lintujen.
Mansikoita poimia,
pienoiseksi muuttua,
hassuksi heittäytyä,
nauraa ja leikkiä.

Kerran
Kerran lakkaa juoksu,
kerran lakkaa kiire.
Kerran lakkaa kaipuu selittämätön.
Kerran olen vapaa,
kerran saan unohtaa.
Kerran koittaa aika,
jolloin siivet selkään saan.

Elämä
Meille annettiin elämä, mutta ei siihen ohjekirjaa.
Meille annettiin vapaus, mutta ei siipiä.
Meille annettiin aivot, mutta ei kykyä hallita niitä.
Meille annettiin rakkaus, mutta heitämme sen hukkaan.
Meille annettiin luonto, mutta tuhoamme sen.
Meillä on olemassa avaimet, mutta ne eivät sovi lukkoihin.

Joulu
Joululauluja kuule en, en kilinää tonttulakkien. Enkeleitä näe missään en, ei tule heistä luokseni yksikään. Suojelusta niin kaipaisin, tänä jouluna valottomana, kosketusta enkelin, lohtua sen siipien.

Minä sinua muistin

Kesä tuli, lumet suli. Minä sinua muistin.

Syksy saapui, hukkui mustaan kaapuun. Minä sinua muistin.

Talviaamu koitti, silloin elämä taas voitti, ja alusta alkoi kaikki.

Kävelen
Minä kävelen. Kävelen kohti tulevaa. Minä kävelen. Kävelen tehden historiaa. Minä kävelen, yksin tai sinun kanssasi. Minä kävelen, sinne missä valo kajastaa.

Kesäilta

Lämmin kesäilta. Saunan jälkeen terassilla, aivan hiljaista. Vain tuulen hento kosketus iholla.

Ahmin kesän tuoksua. Iholla puhtaalla olo raikas, mieli kevyt kuin lapsella.

Ei tarvitse ajatella, vain tuntea.

Kaipuu

Tuuli puita huojuttaa, ajatukset päässä kuohuttaa. Kaikki tunteet pinnassa, on lumihiutaleet ikkunassa.

Olen vankina oman elämän, olen vankina tämän kaupungin.

Puut metsän mulle huokaa, kotiin minut tuokaa.

Elämän tanssi

Minä tanssin. Tanssin yli esteiden. Tanssin ohi päivien. Tanssin läpi vuosien.

Minä tanssin. Tanssin vaikka väsyttää. Tanssin kohti päämäärää. Tanssin askeleen viimeiseen.

Kevään lapsi

Minä elän valosta. Minä elän auringosta.

Minä elän, kun tulppaanit kukkivat, kun muuttolinnut saapuvat.

Minä elän keväästä.

Minä kuolen pimeydestä. Minä kuolen lehdettömistä puista.

Minä kuolen harmaasta maisemasta, sateesta ja synkkyydestä.

Minä kuolen syksystä.

Sisin

Avaa silmäsi ja näe enemmän. Avaa korvasi ja kuule enemmän.

Avaa sydämesi ja tunne enemmän. Avaa itsesi ja löydät enemmän.

Akun lataus

Voisipa ihmisen korjata. Vaihtaa rikkinäiset osat uusiin.

Viedä huoltoon, ja akun ladata.

Tämä hetki

Miksi en eläisi tässä hetkessä. Unohtaisi menneet ja tulevaisuuden.

Tarttuisi kiinni pieniin asioihin. Tulisi lähemmäksi sinua.

Kevät

Linnut sen kertoivat, kevät tulossa on. Laulullaan viestivät, sulokkailla sävelillään.

Vaikka pakkanen paukkuu, vaikka lumi maassa on. Laulu toivoa antaa, vielä hetken jaksan odottaa.

Kahvi

Kahvi, tuo taianomainen tuoksu, hienostunut aromi. Se kutsuu luokseen. Sen maku hunajainen.

Kahvi, tuo lääkkeistä parhain. Se suomalaisen aamun aloittaa. Se aistit päivään uuteen avaa.

Se mukana parhaissa hetkissä on, juhlissa ja iloisissa kohtaamisissa.

Sitä surun päivänä nautitaan, jäähyvästeissä läheisten, ikävässä hitusen lohduttamaan.

Se kätkee monia muistoja, tunteita suuria. Herättää ideat, tuo uusien ihmisten äärelle.

Saa hymyilemään, tekee joka hetkestä paremman, unohtumattoman.

Kahvi, tuo juomista jaloin tuo mukanaan palasen onnellisuutta.

Kesä-98

Kesä -98. Olen juuri täyttänyt 18. Maalla ensi kertaa aivan hiljaista. Punainen talo on tyhjä. Astun sisään. Tuttu vanhan talon tuoksu vastassa, mutta sinä et ole enää vastassa.

Kaikki samoin kuin ennen. Kaikki koskemattomana. Vaatteet roikkuu henkarissa, valokuvat seinillä. Sinun tavarasi jokapuolella. Jotain päättyi silloin.

Kuuntelen hiljaisuutta. Ääniä lapsuudestani. Saapui uusi aika. Aikuisuuden aika.

Syyskuu

Syyskuu. Mäntyjen tuoksu yhä niin kesäinen. Koululaiset palanneet koulun pihalle.

Välitunnilla äänekästä. Raikas ilma sateen jälkeen, helppo hengittää. Ei ole kylmä, ei ole kuuma.

Tekisi mieleni tanssia kadulla. Kunpa talvi ei tänä vuonna tulisikaan.

Kauppareissu

Kotimatka kaupalta takaisin. Askel kevyt korkkarisandaaleissa kulkea.

Ostarintie, vieno lämmin tuulen vire, kesän tuoksu kukkivista pensaista tulvahtaa.

Aion tallentaa ne muistini lokeroon. Aion muistaa ne silloin, kun on talvi ja kylmä.

Aion kaivaa ne esille, kun maa on lumen peitossa, ja tuuli viimainen tuiskuaa.

Kun askel on raskas, ja kauppareissukin vaivalloinen.

Kun päällä on kaikki mahdolliset suojavarusteet, ja on kuin haarniskaa kantaisi.

Aion aina kesän muistoa vaalia.

Vuosilla ei väliä

Vuodet tulevat ja menevät. Aika eteenpäin kuljettaa.

Vuosilla ei väliä, vain niillä muistoilla, jotka ne synnyttävät.

Elämän tie

Elämän tie, minne se sinut vie? Viekö rantaan järven, ihanan viileän, jossa voit pestä murheesi pois? Viekö kedolle, jossa kukkia poimia vois?

Viekö valoon, vaiko pimeään, minne eksyt, etkä löydä enää takaisin?

Kuljetko tiesi yksin, vai kuljetko sen kaksin? Onko tukenasi toinen? Riemukkaana rinnallasi kulkien.

Onnekas on hän, joka toisen löytää, joka kaiken jonkun kanssa jakaa saa. Onnekas on hän, jonka askel paina ei, jonka tiellä aina aurinko paistaa.

Ystävän lähtö

Minun piti tulla istumaan iltaa kanssasi. Pitkästä aikaa kasvokkain kohdata.

En ehtinytkään enää tavata sinua. Menit yhtäkkiä pois.

Olisin halunnut jutella sinulle vielä kerran, juoda kanssasi lasillisen tai pari.

Nyt olet poissa. Sinä lähdit aivan varoittamatta. Elämäsi jäi niin kesken.

Missähän mahdat olla nyt? Mahdatko kuulla tai nähdä minua? Katseletko meitä pilven päältä? Oletko vielä siellä jossakin?

Ehkä yksinäisyytesi taakka, ja kaikki vaikeutesi ovat nyt poissa. Jos olet taivaassa, et ole enää koskaan yksin, etkä turvaton.

Sinusta pidetään huolta. Niin toivon takiasi, jotta sinäkin saisit vihdoin olla onnellinen.

Muisto

Sinä muistat sen, sinä unohdat sen.

Sinä muistat sen jälleen, ja unohdat taas, mutta koskaan et unhoita kokonaan.

Nuoripari

Lupauksia, odotuksia, suuria suunnitelmia. Nuori rakkaus, ja onnesta sädehtivät kasvot.

Silmät tuikkivat, kädet yhteen puristettu. Valat vasta vannottu. Yhteinen elämä aluillaan. Maailma tuntuu höyhenen kevyeltä.

Elämä maistuu samalta, kuin häissä tarjottu mansikkakermakakku. Elämä on yhtä kuplivaa kuin siellä juotu shampanja.

He kuorivat kerman kakusta, ja nauttivat. He saavat toiset vihreäksi kateudesta.

He saavat vuosikausia elon myrskyissä taistelleet parit haaveilemaan yhtä repeilemättömästä, puhtaasta onnesta.

Kuitenkin totuus paljastuu vuosien saatossa heillekin. Mansikkakakku muuttuu aikanaan pannukakuksi, jos hyvin käy, ehkä hieman kermalla höystettynä.

Vuosikerrat tuovat silti mukanaan uusia kerroksia, uusia makuja. Vaaleanpunaiset hääruusut tummuvat syvän punaisiksi, ennenkuin lakastuvat.

Oikein hoidettuna ne pysyvät punaisina ja kestävinä pitkään, vaikka niiden suurin kukoistus katoaisikin.

Se jokin kauas kantava, mahtava voima, kaiken mullistava, iäti kasvava lemmen huuma pian katoava on.

Se kaikki muuttuu kun kaksi yhteensulautunutta huomaavat olevansa kaksi erillistä.

He huomaavat ajattelevansa usein erilailla, he huomaavat väsyneensä olemaan yksi ja sama, he huomaavat unohtaneensa miten pitää käsistä kiinni.

He mutkistavat alussa yksinkertaiselta tuntuvat asiat. He unohtavat tärkeät, pienet asiat. Mansikat kermalla on syöty, shampanja loppu ajat sitten.

Toivottavasti jäljelle jää paitsi pannaria, myös hilloa ja viiniä.

Lapset

Lapsia pihalla leikeissään, pienen ihmisen mieli avoimena, sydän täynnä toivoa.

Ei ole muuta kuin mielikuvitusta ja toisensa, eikä muuta tarvita.

Iloinen nauru kantautuu korviini, lämpimässä kesäsäässä.

Jään katselemaan. Muistan sen tunteen jostain kaukaa. Hymyilen.

Mielen mapitus

Voisinpa mieleni järjestellä, mapittaa kuin kansion. Ottaa sieltä mitä haluan, silloin kuin haluan. Heittää roskiin turhat asiat, säilöä vain tärkeimmät. Voisinpa edes tänään olla vaan, ja unohtaa kaiken.

Voisinpa iloita kesästä, katsella vehreitä puita tuulessa, nauttia auringosta.

Voisinpa pelkästään olla hetken, tai kaksi, tyhjentää mielen kokonaan.

Muistot

Muistatko vielä sen tunteen? Muistatko miltä tuntui järvivesi iholla, kesäkuisena päivänä?

Miten sen viileys raikasti, ja sai hymyilemään. Muistatko miltä tuntui rantahiekka varpaissa? Kuinka se kutitti jalkoja, mutta oli kuitenkin samettisen pehmeää.

Muistatko miltä ensilumi tuntui? Miltä tuntui koskettaa sitä? Tehdä lumiukkoja, palloja, enkeleitä, laskea mäkeä hurjaa vauhtia pulkalla, tai luistella kirpakassa pakkassäässä, tehden piruetteja?

Muistatko? Entä muistatko jouluaatot, ja kuusen tuoksun? Muistatko miten odotit sitä hetkeä, että pääsit koristelemaan kuusta, ja leikkimään sen koristeilla?

Muistatko joulupukin odotuksen, ja lahjojen avaamisen jännityksen? Muistatko yökyläilyt mummin luona ja millaista oli herätä vasta keitetyn aamupuuron tuoksuun?

Entä muistatko minkälaisia leikkejä leikit ystäviesi kanssa? Muistatko retket, matkat ja huvipuistokäynnit? Miten paljon niissä kaikissa oli elämäniloa. Miten paljon sitä oli jokaisessa päivässä, jokaisessa hetkessä. Muistatko kaiken kuin eilisen?

Arvaan että muistat, sillä minäkin muistan, vaikka tuo kaikki on jo kaukana. Se on kuin vuosien takainen kaunis uni, joka kutsuu toisinaan luokseen. Uni joka milloinkaan unohdu ei, uni jonka katseluun kyllästy ei.

Unikuva

Unikuvat eilisen palaavat takaisin. Muistot kaukaisesta onnesta. Leikkipuisto, keinu ja sen kuluneiden ketjujen kirskunta, sinun naurusi. Koira haukkuu jossakin.

Unohdan, muistan, unohdan, muistan, palaavat takaisin taas.

Terassilla

Terassilla ilta lämmin. Vanha joukko, toisensa kohtaa. Kylälle kaikuu nauru, kohta alkaa jo laulu. Yhtyy lintujen kuoroon, kun tulee tämä joukko vuoroon. Tuo laulu syksytkin sulattaa. Se päässäni soi ainiaan. Rakkaat muistot herättää. Kesä mennyt eloon jää.

Syksy

Tunnen tämän tuoksun, sen kun syksy tulee. Kaukaa muistoista tunnistan sen.

On sateen jälkeinen raikkaus ilmassa. On kosteat lehdet maahan putoilleet.

Vaahterat, tammet ja muut ne kosteutta huokuu, ja juuri sille syksy tuoksuu.

Kesän muisto
Kesä kaunis katoaa, syksyn lehdet putoaa.
Enää ei voi palata, silti sinua haluan halata.