ADVENT CALENDAR 7. DOOR Korona aika/ Covid -19 life

(In english below)

Tällä hetkellä päällimmäisenä ajatuksenani eilisen itsenäisyyspäivän jäljiltä on kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että olen saanut kasvaa ja elää Suomessa. Maassa, jossa elää maailman onnellisin kansa, ja jossa pyritään hoitamaan kaikki aina niin hyvin kuin mahdollista, kuten tämä koronapandemia, jonka hoidossa olemme pärjänneet erinomaisesti kansainvälisessä vertailussa. Osasyynä tähän tietenkin on harvaan asuttu maamme ja melkolailla yleinen introverttiluonteemme, mutta kyllä terveydenhuoltomme on ensiluokkaista tasoa, ja kestänyt tämän pandemia-ajankin hyvin! Sauli Niinistön sanoin: ”Kyllä Suomi selviää”. Tähän minäkin olen alkanut luottamaan. Eiköhän se kuuluisa Suomalainen sisu auta meitä tässäkin asiassa. Minua ainakin on auttanut. On menty hammasta purren, ”läpi harmaan kiven”, niinkuin sanotaan.

Kaikesta huolimatta tämä korona-aika on muuttanut meidän jokaisen elämää. Miten pahasti ja pysyvästi, riippuu toki ihmisestä. Minun elämäni se on luultavasti jossain määrin muuttanut täysin pysyvästi. Tulen jatkossa luultavasti aina (tai ainakin hyvin pitkään) säikähtämään yskiviä ihmisiä. Tulen myös jatkossa aina pesemään käsiäni useammin ja huolellisemmin, etenkin kausi-influenssa-aikana, joka sekin iän kohotessa voi olla paha tauti! Varmaa on, että elämä ei ole (eikä tule olemaan) enää entisen laisensa…

Niin moni asia on muuttunut. Me jopa pyyhimme kauppaostokset (todella huolellisesti) nykyisin kotiin tultuamme. (Kuinkahan moni muu tätä tekee, kehtaako joku tunnustaa?!) Olemme tehneet tätä keväästä asti, mutta jokin aika sitten Kiinasta tuli uutinen, että he ovat todella löytäneet koronaa pakasteista (kylmässähän virukset elävät), joten ei tuo varmasti turhaa ole. Jos miettii, niin jokuhan on voinut kaupassa yskiä tuotteisiin, ja etenkin muovi-ja lasipakkausten pinnoilla virus saattaa elää mahdollisesti ainakin muutaman vuorokauden. Kotona tuotteet laitetaan jääkaappiin, ja tosiaan kylmässähän virukset viihtyvät (eli itseasiassa voivat siten elää paljon pidempäänkin). Otat sieltä sitten tuotteen, ja tuskin joka kerta peset käsiäsi välissä, niin sieltähän se korona saattaa hyökätä pahaa aavistamattoman, pienen ihmisen iholle…No mutta, ei se tähän jää. Tuotteiden pyyhkimisen jälkeen, on vielä pyyhittävä kaikki niiden kanssa kosketuksissa olleet pinnat huolellisesti, (ja muutkin sellaiset pinnat, joita jatkuvasti kosketellaan, kuten kaappien kahvat). Joka välissä on pestävä myös kädet huolellisesti. Myös puhelimen pyyhin (illalla vielä uudestaan ennen nukkumaan menoa). Tähän kaikkeen menee todella paljon aikaa, mutta haluamme pitää tästä tavasta kiinni, koska emme halua ottaa selvää siitä, miten pahasta viruksesta olisi meidän tapauksessamme kyse. Emme edes ole ihan nuoria enää, miehelläni on korkea verenpaine, ja minulla astmaepäilys…

Näin isoa työtä harva varmasti jaksaa jatkuvasti tehdä, mutta syytä olisi jaksaa edes ne normaalit käsien pesut, turvavälit, ja nyt viimeistään ehdottomasti myös maskin käyttö! Sitäkään eivät kaikki vieläkään käytä. Tätä en voi käsittää. Joka puolella puhutaan, kuinka kaikkia pelottaa. Ilmeisesti ei ihan kaikkia, vai miksi sitä maskia ei sitten käytetä. Ettekö usko sen tehoon, vai mitä? Ehkä sitten osa ihmisistä on päättänyt sulkea koronan elämästään, olemalla ajattelematta sitä. ”Poissa silmistä, poissa mielestä”, niinkuin sanotaan. Siinä vaiheessa se on kuitenkin huonosti toimiva metodi, jos tauti iskee päälle! Sitäpaitsi, vaikka et jaksaisi huolehtia itsestäsi, niin muista, että saatat myös tietämättäsi (oireettomanakin) tartuttaa muita. Ymmärrän sairaat ihmiset, joille maskin käyttö on vaikeaa. Ei se minullekaan helppoa ole, mutta vähän aikaa pystyn etenkin venttiilillä varustettuja maskeja pitämään (en siis tee tällähetkellä paljoa töitä, käytän maskia lähinnä kaupoissa. Puen sen rauhallisessa lähipuistossa, ja otan pois samaisessa puistossa, jotta saan myös vähän raitista ilmaa. Käsidesi on aina mukanani, jos joku nyt miettii hygieniapuolta.) Uskon, että suurinosa ihmisistä pystyisi tähän, joten

HERÄTYS, NYT ON TOSI KYSEESSÄ, KÄYTTÄKÄÄ SITÄ MASKIA! (mutta käyttäkää sitä oikein, eli muistakaa hyvä käsihygienia, ja muistakaa, että asettamisen jälkeen maskiin ei tule koskea (ellet sitten desinfioi käsiäsi välissä).

Erikoisia kauppareissuja

Ihmiset käyttäytyvät kyllä todella oudosti! Minulle on kauppareissuilla sattunut keväästä asti tosi erikoisia tapauksia. Eräänäkin päivänä noin kuukausi sitten, pienessä lähikaupassa, nainen kassajonossa minun takanani, tuli hyvin lähelle minua (ns.reviirilleni, kuten nykyisin tapaan sanoa). Nostin käteni eteen, ja sanoin hänelle, että: ”Pidetään se turvaväli”. Hän vain katsoi hölmistyneenä kuin jotain mielenvikaista. Aika hyvin on koronan olemassaolo onnistuttu mielestä poistamaan, kun reaktio turvaväliin on tuo!

Tässä artikkelissa minun oli kuitenkin pääasiassa tarkoitus kertoa oudoimmista sattumuksistani kauppareissuillani, joten tässä näitä tulee. Ota itsellesi mukava asento, ja vaikka jotain hyvää syötävää, ehkä juotavaakin, nyt mennään…

”Miksi otat meistä valokuvia?”

Olin kesällä menossa lähimarkettiin, ja saavuin parkkipaikalle, jonka läpi usein kuljen. Vastaan tuli ulkomaalaisten miesten joukko. Menin sivuun, autojen väliin odottamaan, että he kulkevat ohi, koska he tukkivat koko kulkuväylän, enkä siis halunnut kävellä ”heitä päin”. He myös puhuivat toisilleen melko äänekkäästi, jolloin pisaroita lentää…Otin puhelimeni esiin, koska ajattelin, että näyttää hölmöltä, jos vain seison parkkiksen sivussa. He saattaisivat ihmetellä, miksi jäin siihen. Koitin esittää, että minulle on tullut viesti, jota jäin muka lukemaan tmv., mutta tietämättäni pahensinkin vain tilannetta. Yksi miehistä tuli huutamaan minulle englanniksi: ”Why are you taking pictures of us?” No yritin selittää, että en ole ottamassa kuvia heistä (siis tietenkin englanniksi ”No, I’m not taking picktures?”) Ei hän tietenkään uskonut, vaan alkoi inttää asiasta. Siinä sitä oltiin, olin yrittänyt välttää kontaktia heihin, ja nyt jouduin väkisin ottamaan sen kontaktin. Kyllä pelotti pitkän aikaa, mutta onneksi mies lopulta uskoi minua…

”Eivät suomalaiset halua puhua”

Eräänä päivänä kaksi naista saivat minusta kaupassa riidan aikaiseksi. Tämä oli todella hämmentävä hetki, ja tilanne lähti naisesta, joka valitti kassalla jotain käsideseistä, kun tulin maksamaan ostoksiani. Hän kysyi minunkin mielipidettäni siitä, ovatko kaupan yhteiset käsidesit mielestäni liian korkealla. Puistelin hänelle päätäni, ja vastasin hiljaa, lyhyesti: ”ei”, sillä en halunnut jäädä puhumaan kenenkään kanssa pitkästi. Minua harmitti muutenkin hänen kovaäänisyytensä, sillä niitä pisaroitahan siinä lentelee. (Sitäpaitsi, kuten aiemmin mainitsin, minulla on aina oma käsidesipullo mukanani. En käyttäisi samaa pulloa, jota kymmenet/sadat muut koskettelevat päivässä. Toki myös maskien takia tarvitsen omaa pulloa. Vaikutin varmaan tylyltä, sillä tämä nainen näytti loukkaantuvan minulle. Hän totesi ääneen, että ”minä en näköjään halua puhua.” Vieressäni seisonut, ostoksiaan pakkaava, ulkolainen nainen kommentoi tähän, että monet suomalaiset eivät halua puhua. Suomalainen nainen oli tietenkin eri mieltä, puhelias kun oli itse. Jossakin kohtaa keskustelu muuttui riidaksi siitä, olinko yleensä suomalainen, vai en. Tämä oli aika koomista. Huvittuneena poistuin kaupasta, kun näin näiden kahden jääneen huutamaan toisilleen kovaan ääneen ”keskelle” kulkuväylää. Eipä minun takiani ennen olekaan riitaa aloitettu (paitsi lapsena, kun kaverini riitelivät kerhokeskuksella siitä, kumman kanssa minun tulisi kulkea kotiin. Kun siis minulla oli kaksi reittivaihtoehtoa. Kumpikin halusi minut kotimatkalle seurakseen).

”Ei mitään hätää”

Eräänä kesäpäivänä kotimme lähistöllä, kun olin kauppaan matkalla, törmäsin minua vanhempaan mieheen, johon vaistomaisesti otin etäisyyttä, ja nopeutin askeleitani, päästäkseni ohi. (Pelkäsin ja pelkään varsinkin nyykyään joka hetki, että joku yskii lähelläni. On niin paljon holtittomia yskijöitä.) Minulla oli myös huivi naamani peitteenä. Sillä hetkellä ei ollut maskeja. Kesällä toki tilanne oli parempi, joten tämä mies ilmeisesti ajatteli, että olin turhaa huolissani, sillä hän sanoi minulle: ”Ei mitään hätää enää, kaikki on hyvin nyt”. Ilmeisesti oli myöskin vähän alkoholia nautittu, jonka takia mies varmasti koki velvollisuudekseen neuvoa tai rauhoitella minua. Olisi tehnyt mieli kysyä, mistä hän sen niin varmasti tietää, että oliko hän jonkinlainen asiantuntija…

Kuka uskaltaa häiritä

Kerran säikähdin kaupassa pahemman kerran, kun pieni ulkolainen tyttö tuli yhtäkkiä viereeni, minun ollessani karkkihyllyllä, pakokauhun omainen ajatus päässäni, että on päästävä nopeasti pois täältä ihmisvilinästä. ”Hei, anteeks”, tyttö aloitti. No lapsethan eivät osaa niin pelätä, joten ei hän varmaan ymmärtänyt, miksi olin niin säikky (ja varmasti myös tyly). Tyttöhän halusi vain apua limupullon ostossa, kun ei tiennyt, minkä pullon rahoillaan saisi, eikä hän olisi sinne korkealle ylettänytkään. En hennonnut kieltäytyä auttamasta noin pientä tyttöä, vaikka kokoajan laskin mielessäni vain minuutteja, sillä jokainen minuutti ihmisten ilmoilla lisää tautiriskiä. Pyrin aina hoitamaan ostokseni sen kuuluisan 15min. sisällä, joka ei kyllä ihan aina aivan onnistu. No, laskin nopeasti tytön kädessä olevat kolikot, joita ei montaa ollut, ja siksi lakeminen kävi helposti pelkällä silmäilyllä. Sen jälkeen valitsin halvan, 0,5l pullon ylähyllyltä, ja ojensin hänelle. Tyttö sai limunsa, ja minä jatkoin takaisin karkkihyllylle…

”Mitä nyt…pysähdy!”

Tämä on varmasti kaikista oudoin tapaus, mitä minulle on kauppareissuilla, nyt korona-aikana käynyt. Tämä tapahtui syyskuun alussa. Olin tulossa illalla kaupasta, ja kävelemässä kaupan piha-alueelta kohti pientä polkua, kun ajattelin sen olevan rauhallinen kulkea. No, kävikin niin, että vastaani tuli nuori poika, jonka näin jo sen verran ajoissa, että päätinkin vaihtaa suuntaa. Käännyin kohti viereistä tietä, kun tämä poika alkoi huutelemaan perääni. Kuulin takaani äänet: ”Mitä nyt? Pysähdy”, ja lähdin hädissäni juoksemaan nurmikon poikki. Poika pyysi minua monta kertaa pysähtymään. Pelkäsin kuollakseni, lähinnä koska pelkäsin, että hän tarttuu minuun kiinni, jos tavoittaa minut, ja minä saisin mahdollisesti koronatartunnan. Hetken juostuani, lähestyin huoltoasemaa, jossa ainakin on aina ihmisä, jos jotain olisi tapahtunut. Lopulta pysähdyin, ja pyysin häntä jättämään minut rauhaan. Sanoin haluavani kotiin. Onneksi hän jättikin minut rauhaan. En edelleenkään ymmärrä, miksi hänen oli pakko saada minut pysähtymään, mutta onneksi mitään pahempaa ei sattunut. Hän ei edes sanonut minulle mitään. Minä vain käännyin ja jatkoin matkaani, eikä hän enää tullut perääni, onneksi! Taisi olla päihteiden vaikutuksen alaisena, joko humalassa, tai sitten jotakin muuta vetänyt.

Korona kesti kolme viikkoa

Tällaista täällä meillä korona-aikana…Näiden tapausten lisäksi, nuoret pojat huutelivat kerran kaupassa koronaa. Heistä varmaan oli hauskaa katsella ihmisten reaktioita, kun he käyttävät tätä sanaa. Sitä he siinä sitten toistelivat jonkin aikaa. Olisi tehnyt mieli sanoa suorat sanat, mutta en uskaltanut, eikä niin tehnyt kukaan muukaan…No, suomessa kun ollaan, mitä muuta voi odottaakaan…Erään kerran taas kaupan kassalla kuulin, kun vieressäni ollut ulkolainen mies kertoi kaverilleen, kuinka hänellä oli ollut korona. Kesti kuulema kolme viikkoa. Hyvä tietää, kiitos kun kerroit kaikkien kuullen. Olisit kyllä voinut tehdä sen jossain muualla kuin ruuhkaisen kaupan kassalla, jossa herätät vain pelkoa ihmisissä jo pelkästään lausumalla sanan ”korona”. Minä ainakin olin kauhusta jäykkänä pitkään tuon jälkeen, koska pelkäsin, että mitä jos se ei ollutkaan vielä kokonaan ohi, jos se kuitenkin vielä tarttuu minuun. No ei ilmeisesti tarttunut, onneksi! (ellen sitten ole ollut oireeton kantaja).

Aikaa leipoa

Toisaalta jos hyviä puolia etsii, niin on ollut enemmän aikaa pysähtyä ja rentoutua kerrankin kunnolla. Ennen koronaa elämäni olikin hyvin hektistä. Olin jatkuvasti menossa, ja tekemistä oli kaikenaikaa liikaa. Nyt olikin juuri hyvä hetki pysähtymiselle. Blogiakin olen saanut aktivoitua, ja olen myös oppinut leipomaan korona-aikana, mistä olen pitkään haaveillut, mutta koskaan ei tuntunut olevan aikaa. No nyt on ainakin sitä!

Myös luonto on voinut paremmin, kun ihmiset eivät ole olleet niin ahkerasti sitä tuhoamassa. Metsä ja eläimet kiittävät…eli kyllä tästä raskaasta ajanjaksosta hyvääkin on seurannut. Uskon, että tämän piti mennä juuri näin, jotta tulevaisuudessakin meillä on vielä maapallo, jossa pystyy elämään! Ilman koronaa olisimme jatkaneet entiseen malliin maapallon tuhoamista, kenties kohtalokkain seurauksin.

In english…

In the wake of yesterday’s independence day, I have gratitude at the top, gratitude for my Finnishness. I don’t always think about how lucky i am to live in a country where the happiest people in the world live and where everything is always done as well as possible like this pandemic. Our health care has played well. Of course, we have also been helped by our sparsely populated country as well as our rather general introvert nature. I have started to believe the words of our president: Sauli Niinistö: ”Finland will survive” and I think the whole world will survive when (soon) we get the vaccinations started.

Despite everything Covid -19 have changed our life around the world more or less. How this heavy time have infected in your life? Have it made a big changes to your everyday life? Mine it surely have and I think these changes will last the rest of my life. Things could never be the same as before! I will never be same. My way of thinking has changed dramaticly and I’m sure I will be atleast more accurate with hygiene specially on insfluenza seasons.

So many things have been changed. For example we wipe our grocery store shoppings very carefully every time we come home…and ofcourse after that we wipe every surface in the kitchen where those products touched and cupboard handles and so on. Then the phone have to be wiped (I wipe it again in the evening before going to bed). This is all taking a long long time but ”womans got to do what womans got to do.” I think it’s the so called Finnish strength (Suomalainen sisu) which has helped me cope… 😉

We’re living a weird time! People are acting really strange! On my grocery store shoppings I have been experienced very weard situations and those situations I gonna share with you now…

”Why are you taking pictures of us”

Once on the summer I was on my way to grocery store when I saw a group of immigrants on the parking. They did block the whole road so I waited for them to pass by between cars. I took my phone on my hand and played I got a message or something. I wanted to make it look normal situation but it was the other way around. One of the immigrants yeld at me: ”Why are you taking pictures of us?” I tried to explain that I’m not but he didn’t believe me. He just insisted that he saw I was taking pictures. I just wanted to avoid contacts and now I was forced to take a contact to some stranger. Well, few times I had to say that ”No, I didn’t take pictures” and finally he bealived me…or just gave up…

”Finnish people doesn’t want to talk”

Once on the grocery store at the checkout there was some woman conveying about stores disinfectants that those are too high or something like that. I was just paying my shoppings. Then she asked my opinion of those disinfectants. I just shook my head and quietly said:”No”. I didn’t want to talk too much with strangers so that the drops do not fly and she seemed to be hurted. She said:

”Oh, she doesn’t want to talk”. Then one immigrant next to her took part in the discussion and said that:

”Finnish people usually doesn’t want to talk” and guess what. Well yes, finnish woman got mad and yeld that:

”Yes they do!”

Finally the situation escalated so that they were fighting if I were finnish or not. I left the store amused…A normal day in USA maybe but not here…

”Don’t worry”

On one summer evening, when I was on my way to grocery store, I came across with one man and took a little bit distance. I had a scarf on my face (didn’t have masks by then) and that man obviously saw I’m scared so he said: ”No worries, everything is ok now!” Like he’s some expert. Well, the situation was better on summer but still…I didn’t say anything, just left. He was obviously drunk…

”Who dear to disturb”

Once I was terribly frightened, when some little immigrant girl came beside me on grocery store when I was looking for sweets. I just wanted to pick up the sweets and leave and then she came. She wanted me to help with picking up lemonade she had money for. I couldn’t say no even I would want to. I checked the coins in the palm of her hand and picked one bottle for her. I know I must have looked very irritated and dull but I was just so afraid. Children don’t understand. They can’t fear same way. Like I didn’t fear chernobyl on 1986 when I was 5 years old. Living was so simple…Well anyway, I helped the girl, went fastly to take my sweets and left.

”What’s the matter…Stop!”

This happened on the beginning of september. It was evening and I was walking home from grocery store. I was gonna walk through little path which I assumed to be peacefull but then I saw a boy walking against me. I turned to right where’s decent sand road and surprisingly that boy confused about this and yelled at me: ”What’s the matter? Stop! Many times he asked me to stop. I was so scared and didn’t understand. I just wanted to stay safe and be in my own space. I run and hoped that he would give up and leave but he didn’t. I got close to the gas station (where usually is people if something had happened). Then I stopped and asked that boy to leave me alone and luckily he did. He didn’t say anything. He just stood still. Then I turned and left and he didn’t came after me anymore! I think he was under the influence of intoxicants.

Three weeks of covid -19

In addition to these things , once in grocery store there were boys who were shouting: ”covid, covid”. They repeated it for a while. They obviously took it as a good joke and maybe wanted to see the reactions of people. Very stupid, I say! Why would someone want to make such a joke as serious thing as this and make people afraid! I atleast surely did was afraid! Still, no one said anything. Well, were in Finland so…Then one day on grocery store there was a boy at the checkout, who told his friend that he had a covid -19 and it took three weeks to get better. Again I was afraid…what if it wasn’t still totally over, I was wondering…

_______________________________________________________________________________________________________________

Well, if we look at the bright side there have been more time to relax and one thing have been really great: I’ve learned to bake! I don’t think that have happened without this pandemia cause I never had time to bake. I was going all the time and my life was really hectic. Now i have also had more time to do this blog and networked. Naturally, nature also thanks this when people have not been constantly destroying it! I’m starting to believe that this was meant to happen so that we do not permanently destroy our planet!

Till tomorrow…