PENKKAREISTA YSTÄVÄNPÄIVÄÄN

Tänään ne taas tulivat: karkkia heittelevät abit kuorma-auton lavalla seisten. Muistan vielä elävästi omat penkkarini. En millään uskoisi, että niistä on jo reilusti yli kymmenen vuotta aikaa. Se oli todella jännä päivä! Olin intoa täynnä aamusta asti, ja muistan kuinka odotin lavalle pääsyä, ”hienoissa” haalareissani, joihin olin nähnyt paljon vaivaa. Kuvataiteita harrastaneena olin halunnut näkyvät, värikkäät haalarit, jollaiset myös tein!

Penkkaripäivän sää oli tuolloin loistava! Ilma oli melko lämmin ja aurinkoinen. Automme kyljessä komeili teksti: ”Päämäärä saavutettu”. Jälkeenpäin olen monta kertaa hymyillyt vanhempieni olohuoneen hyllyllä olevalle penkkariautokuvallemme. Totuushan on, että tuosta kaikki vasta alkaa. Elämä on avoinna, täynnä erilaisia polkuja, erilaisia mahdollisuuksia. Penkkarit ovat vasta alkusoittoa edessä olevalle urapolulle. Tuskin kukaan meistäkään ainakaan täysin aavisti, minne elämä meidät näiden vuosien aikana heittää. Olimme olevinamme niin aikuisia, ja niin valmiita! Muistan miten hienolta tuntui viimeinkin olla sillä puolella kuorma-autoa, eikä enää se kadunvarressa, tai koulun salissa kyyhöttävä pikkutyttö, joka odottaa karkkisadetta (ja joka muuten kerran sai karkin kipeästi ohimoon). Nyt oli minun vuoroni heitellä toisia karkeilla, ja se tuntui mahtavalta! Se oli vapauttava tunne, heitellä täydessä vauhdissa karkkeja ja huudella ”nolla” huutoa, vieno, lämmin tuulenvire korvissa humisten.

passion for tango

Myös toinen lukion ikimuistoinen hetki on monilla näinä päivinä käsillä: vanhat tanssit! Ne olivat itselleni aivan erityisen ikimuistoiset, koska olen muutenkin tanssin harrastaja. Se ei siis ollut pelkkä symboli, tai juhla minulle, vaan nautin oikeasti itse tansseista, vaikka olinkin harjoitusten alusta asti pelännyt parini pudottavan minut tangokaadossa lattiaan. Parini ei ollut -suoraan sanottuna- mikään parkettien partaveitsi. Hänellä oli niin hentoinen otekin minusta kokoajan, että en tuntenut sellaista varmuutta hänen käsivarsillaan, kuin olisin halunnut! Harjoituksissa oli kuitenkin ollut muuten todella hauskaa!

Asuni oli mielettömän kaunis, oliivinvihreä pönkkähame, jossa oli mustat pitsihihat, ja mustat nyörit. Pukuni oli lainattu hyvän ystäväni isosiskolta, ja se oli kuin tehty minulle. Olimme hänen kanssaan niin samankokoisia. Kampauksen minulle teki luottokampaajani, ja siitä tuli todella tyylikäs! Olin ylpeä hienostuneesta, aidosti vanhasta lookistani. Monilla näkyi hyvin moderneja juhlapukuja ja kampauksia, mutta ne eivät mielestäni vanhojen tansseihin kuulu.

Esityksiä meillä oli kaksi, toinen torstaina, toinen perjantaina. Ensimmäinen niistä oli tarkoitettu omille sukulaisillemme, ja toinen koulumme opiskelijoille. Esitykset sujuivat muuten hyvin, mutta ensimmäisessä esityksessä, perheeni katsomossa istuessa, pudotin sormukseni lattialle, joka vieri jonkin matkan päähän. Nolona juoksin nopeasti hakemaan sormustani. Toisena tanssi-iltana menimme ystäväni, hänen parinsa, ja tämän parin ystävän kanssa syömään Fransmanniin, jossa meistä kukaan ei saanut viiniä, sillä yksi meistä oli juuri ja juuri alaikäinen. Meitä myös luultiin pariskunniksi. Joku mies sanoi meille lähtiessämme hauskasti. ”Pojat, älkää vaan uskoko mitä tytöt sanoo. Naisiin ei kannata luottaa.” Myös abit huutelivat meille kadulla: ”Onks kivaa olla vanha, ku ei pääse mihinkää sisää”, saimme kuulla joltakin abiporukalta. No meidän neljän hengen porukastahan kolme oli täysi-ikäisiä, minä mukaanlukien. Kaikki vanhat eivät ole ala-ikäisiä…

Ja nyt viimeiseen ajankohtaiseen aiheeseen, vaan ei suinkaan vähäpätöisinpään. Huomenna on ystävänpäivä! Ystävät ovat tärkeitä, näin iänkin karttuessa, vaikka enää ei pidetäkään yhteyttä läheskään niin usein kuin nuorempana. Koulukavereitahan sitä tapasi päivittäin, ja usein vielä koulupäivän jälkeenkin mentiin yhdessä johonkin, joskus jopa kesken koulupäivän, jos jollekin tunnille ei huvittanut mennä…Tässä lukioaikoja muistellessa, mieleeni tulvi monia entisiä ystäviä ja tuttavia, joista läheskään kaikkien kanssa en ole enää tekemisissä. Toisaalta lähes kaikki nykyiset hyvät ystäväni ovat silti peräisin lukioajoilta. Lukiosta jäi siis minulle käteen jotain paljon arvokkaampaa kuin pelkkä sivistys. Solmin lukiossa ihania ystävyyssuhteita, ja niistä tärkeimmät ovat säilyneet näihin päiviin asti. Toivottavasti säilyvät myös jatkossakin! Ystävänpäiväkortit jäivät -ikäväkyllä- lähettämättä, vaikka ostin kauniita kortteja, mutta en ehtinyt lähettää niitä. Olen pahoillani! Täytyy lähettää ystävänpäivätoivotukset huomenna tekstiviestillä. Kiitos kaikille ihanille ystävilleni ystävyydestänne! Tehdään yhdessä paljon uusia muistoja vanhojen rinnalle.

Friendship - Two girlfriends hugging eachother Stock Photos

Mainokset

SUOMALAISTA POSITIIVISUUTTA ETSIMÄSSÄ

Luin illalla Iltalehden artikkelin aiheesta: ”Suomi todellakin on murheellisten laulujen maa”, ja keksin heti monta kappaletta lisää heidän tekemälleen 20:n synkän kappaleen listalle. Sitten mielessäni heräsi kysymys: olemmeko me todella niin pessimististä kansaa, että kuuntelemme vain surumielistä musiikkia. Ilmeisesti olemme, sillä huomasin, että iloisia kappaleita oli paljon vaikeampi keksiä, kuin surullisia. Itsekin pidän paljon surumielisistä kappaleista, mutta nyt päätin kuitenkin tehdä vastaavanlaisen listan maamme iloisista kappaleista. En tiedä, keksinkö ihan kahtakymmentä kappaletta, mutta jos pääsen edes lähelle, niin hyvä.

En halunnut ottaa tälle listalle ihan perinteisiä rakkauslauluja, niitähän varmasti riittäisi vaikka kuinka, se on aika itsestään selvää. Jonkin asteisia rakkauskertomuksia kuitenkin hyväksyin listalle, jos niissä on voimakasta pirteyttä, seesteistä rauhaa tai jotain muuta omaperäistä.

1. Tämän-, kuten sen käänteisenkin listan, pääsee aloittamaan Leevi and the Leavings, kappaleellaan: ”Mutta viereesi nukahdan”. Yhtyeen mahtavuus on juuri siinä, että he osaavat vedota kaikkiin tunteisiin, tekemällä niin erilaisia kappaleita. Niissä on silti aina voimakkaita tunteita, joko positiivisia tai negatiivisia. Tämä kappale lumoaa minut äärimmäisellä seesteisyydellään ja puhtaudellaan. Tässä on arkipäivän rakkautta, (ei siis mitään imelää, teennäistä satua), jota toivoisin oppivani kaivamaan esille enemmän omassakin elämässäni, ja ammentamaan siitä voimaa.

http://www.youtube.com/watch?v=dpSA3INTbew

2.  Tästä kappaleesta ei ainakaan pirteyttä puutu: Sig-Tiina menee naimisiin

http://www.youtube.com/results?search_query=tiina%20on%20niin%20onnellinen&sm=1

3. Tämä on ehkä vähän tällainen renkutus, mutta iloinen kumminkin, (ja oma nuoruuden suosikkini): Essi Wuorela-Naimisiin

http://www.youtube.com/results?search_query=me%20menn%C3%A4%C3%A4n%20naimisiin&sm=1

4. Okei, tässäkin voima tulee rakkaudesta, mutta silti…myös nuoruuden suosikkini: Sami Saari-Onnenkyyneleet

http://www.youtube.com/watch?v=l9zLVm7Yp84

5. Tämäkin on ehkä vähän rajatapaus, koska laulajan naisella on selvästi ollut paljon surua, mutta nyt hän on onnellinen. Tässäkin, jälleen kerran rakkaus on saanut murheet poistumaan, ja pilvet väistymään. Kuitenkin kappale on niin kaunis, että halusin sen listalle: Tarharyhmä-Rakkauslaulu. Tiesittekö muuten, että laulaja on nuori Maija Vilkkumaa?

http://www.youtube.com/watch?v=6zgp4FhojkQ

6. Tässä melko erilainen, iloinen kappale: J.Karjalainen-Väinö

http://www.youtube.com/watch?v=zipBOlK1tDU

7. Tässäkin hieman toisenlaista näkökulmaa, erittäin hienot sanat: Aknestik-Ainoastaan toistaiseksi

http://www.youtube.com/watch?v=IvorM6ryVWs

8. Seuraava artisti ja kyseinen kappale ovat olleet suosikkejani jo lapsuudestani asti. Tästä tulee aina hyvälle tuulelle, vaikka tämäkin on hieman kaihoisa. Joel Hallikainen-Antaa surun mennä

http://www.youtube.com/watch?v=YSXD3yUVWPA

9. Tässä suurin idolini: Dave Lindholm-Anu Pyen

http://www.youtube.com/watch?v=OnWH659yw60

10. Tämä on mahtava, rohkaiseva kappale: Veikko Lavi-Ota löysin rantein

http://www.youtube.com/watch?v=l5Me9bhVc2Q

11. Tämä seuraavakin artisti on ollut suosikkini jo pienestä asti. Eihän nää nyt varsinaisesti ole mitään lasten lauluja, mutta veljeni kuunteli tätä laulajaa, ja biisit ovat tosi tarttuvia. Maaseutukaverin kanssa laulettiin tän artistin biisejä paljon lapsena. Kikka-Ota vaatteet pois

http://www.youtube.com/watch?v=T5DSX1RqT-s

12. Tässä vähän uudempaa matskua. Loistava kappale ja yhtye: PMMP-Matkalaulu

http://www.youtube.com/watch?v=VOGvEYbjp7M

13. Tämäkin on lapsuuden suosikki, vanhalta c-kasetiltani: Pekka Ruuska-Mä tahdon sun elämään

Piti laittaa kylläkin kyseisen artistin toinen kappale (”Ikioma pikkutaivas”) tähän, mutta sitä ei ollutkaan youtubessa. Hyviä kuitenkin molemmat! Vähän ehkä stalkkerimeininkiä tässä biisissä, mutta tosi upea, aina hyvälle tuulelle saava rytmi.

http://www.youtube.com/watch?v=u09o6akPVsU

14. Tässä kunnon latinohenkistä elämäniloa: Tuure Kilpeläinen-Eloon

http://www.youtube.com/watch?v=_myBektvtnM

15. Tää on hauska: Nylon Beat-Lä-lä-lä

http://www.youtube.com/watch?v=ykzHdFtPCSo

16. Tässä on asennetta: Janita-Ei mikään oo mahdotonta

http://www.youtube.com/watch?v=cAdDxZ6ugRk

17. Tässä seuraavassa sitä on vielä enemmän. Rakastin tätä biisiä nuorempana (on tää vieläkin hyvä): Jonna-Tyytyväinen

http://www.youtube.com/watch?v=oO9y88xR614

18. Lisää asennetta. Loistava mielialan- ja itsetunnon kohottaja: Pikku G-Kunnianhimo

http://www.youtube.com/watch?v=TocoJIcchNo

19. Tykkään tästäkin. Suomen euroviisu 1988 Boulevard-Nauravat silmät muistetaan

http://www.youtube.com/watch?v=XvMN2AWzik8

20. Vielä yksi kaunis kappale: Aikakone-Enemmän

http://www.youtube.com/watch?v=wNbuOlJXsDU

Pääsin kuin pääsinkin kahteenkymmeneen kappaleeseen. Ei se ihan helppoa ollut, mutta kuitenkin…Mitä tästä opimme? No ilmeisesti ainakin sen, että suomalainen ei yleensä ole onnellinen kuin rakastuneena. Rakkaus on kyllä toki kantava voima, mutta ei sekään yksin kanna kovin kauaa. Onni pitäisi löytää omasta itsestä, arjesta, pienistä asioista…No löytyihän sen kaltaisiakin kappaleita. Kaikenkaikkiaan iloa löytyi lopulta monestakin kappaleesta, oli se sitten rakkauden tuomaa tai ei. Hieno homma! Ehkä emme olekaan pelkästään synkistelevää kansaa…

11.2.2013. Jouduin vaihtamaan tuon viimeisen kappaleen, (Kirkan: ”Elämys kirkas oot”), kun tajusin sen olevan käännöskappale, eli silloinhan se ei edusta suomalaista musiikkia. Tuossa tilalle yltäneessä kappaleessakin on erittäin hieno sanoma anteeksiannosta ja ylipäänsä siitä, että kannattaa suhtautua asioihin positiivisesti. Positiivisena anteeksi antokin on helpompaa, eikä käy niin ikävästi, että katkeroituisi, jota en itselleni ikinä haluaisi tapahtuvan. Kannattaa ehdottomasti kuunnella, vaikka olisitkin kyllästynyt jo ysäriteknoon, niinkun minäkin olen. Kyseinen kappale on kuitenkin lajinsa helmiä!

Jouduin lopulta vaihtamaan myös nro ysin (Tuula Amberla-Tyttö kampaa märkää tukkaa), koska sekin on ilmeisesti käännöskappale, sillä on ranskalaisen tekemä. Tilalle laittamani kappale on mielestäni suomen parhaan artistin iloisimpia kappaleita. Suuri osa hänenkin tuotannostaan on niitä surumielisiä. Kappale, jonka olisin tähän halunnut (Dave Lindholm-He tekevät elämästä helmen) ei ikävä kyllä löydy youtubesta, mutta jos mahdollista, kannattaa kuunnella se joskus. (Ehkä löytyy jo skypestä, jos sinulla on se.) Kappaleessa on hieno kertomus arjesta juhlaa tekevästä pariskunnasta.

Onhan noita tietysti monia muitakin klassikoita, kuten Surun pyyhit silmistäni, Hymyhuulet tai ihana aamu jne…mut nää on niin tuttuja kaikille, niin en tähän nyt niitä jaksa enää listata. Kuitenkin taitaa olla niin, että synkkiä kappaleita löytyisi helposti toiset kaksikymmentä lisää, iloisia ei ehkä ihan niin helpolla. Kertokaa, jos keksitte jotain listalta puuttuvia. (Jos nyt joku viitsii ja pystyy tätä blogia kommentoimaan. Yhdeltä tutulta kuulin, että ei pystynyt kommentoimaan. Toivottavasti se joltakin onnistuisi!)

20.2. Vielä pari biisilisäystä. En viitsi enää listaa muutella, enkä lisäillä siihen, joten laitan nämä erikseen. Kannattaa kuunnella lapsuuden lempiviihdeohjelmani: Soitinmenojen tunnusmusiikki, sekä Katriina Honkasen: ”Silta”. Molemmat tosi pirteitä kappaleita, ja etenkin tuosta Soitinmenojen kappaleesta tulen aina tosi hyvälle tuulelle!

Pitäisi varmaan ottaa tavaksi kuunnella näitä luettelemiani kappaleita masentuneena, eikä tehdä niinkuin yleensä teen, eli kuuntelen surullista musiikkia surullisena, joka masentaa vain entisestään…

http://www.youtube.com/watch?v=vuNJaj9olU8

http://www.youtube.com/watch?v=SDw_o3iRsQs

KEVÄTTÄ ODOTELLESSA

Red tulips in Spring Stock Photos

Pakkasista huolimatta aivoni eivät ole vielä jäätyneet. Pikemminkin päinvastoin. Voin jo paljon paremmin kuin syksyllä, kun lunta on maassa, ja valon määrä lisääntyy koko ajan. Onneksi sen vaikutuksen huomaa jo näin alkuvuodesta. Ei tarvitse niin kauaa kärsiä. Treenien alkamisella on varmasti myös oma osuutensa asiassa. Niistä lisää ”treenit”-osiossa.

Oikein mitään erikoista ei ole viime aikoina tapahtunut. Sitä tavallista arkea tämä elämä on enimmäkseen joulun jälkeen ollut. Työn ja kodin välillä juoksua, siivousta, pyykkäilyä, kaikkea melko tylsää…Tosin hyvän ystäväni näin kylläkin pitkästä aikaa tässä jokin aika sitten. Kävimme syömässä eräässä kiinalaisessa ravintolassa, mutta en erityisemmin pitänyt paikan ruoasta. Ystäväni lahjoitti minulle taas vaatteita ja kenkiä, ja yhden laukunkin, kuten viime aikoina hänen tapanaan on ollut. Hän kun yrittää päästä eroon ylimääräisistä nuoruusvuosina karttuneista varastoista. Minullehan se sopii, kun ei tarvitse ostaa uusia, ja meillä on niin samanlainen maku. Varsinkin nyt muuton jälkeen oli mukavaa saada uusia vaatteita, kun silloin tuli heitettyä paljon pois. Ainiin, sain myös hienon Iittalan astian tuparilahjaksi, kiitos paljon siitä! Tarkoitus olikin uusia varastoja, eikä niitä kaikkia olisi muutenkaan jaksanut kantaa mukana…Tuskin maltan odottaa, että pääsen noita hienoja pinkkejä korkkareita käyttämään. Ihan vielä ei ikävä kyllä voi…

Treenit

Olen huomannut, että sunnuntain treenien jälkeen on joka kerta todella hyvä fiilis. Olen paljon pirteämpi koko päivän kuin viime päivinä muuten olen ollut. Siinä meidän ihanaa WG- näytöksen tangoa tanssiessa tulee joka kerta sellainen olo, että kunpa tämä tanssi ei päättyisi koskaan! Kuten joskus mainitsinkin, olen halunnut koko ikäni päästä kokeilemaan argentiinalaista tangoa, ja nyt sekin toive toteutui. Tuo tuleva näytöstanssi ainakin pohjautuu argentiinalaiseen tangoon, ja musiikki on aivan ihanan dramaattinen. Kyllä meidän irkkuhenkisestä kansantanssistakin tulee makea. Ollaan jo päästy aika pitkälle siinäkin. Yksi uudempi kuvio siinä tuottaa hieman haasteita, mutta Riikan sanoin: kyllä me se gymnaestradaan mennessä opitaan. Valkean linnun kättelykin oli niin haastava, mutta sekin opittiin lopulta pitkän harjoittelun tuloksena. Nyt pitäisi ruveta myös miettimään mistä hankin kansallispuvun itselleni näytöstä varten (jos tuohon kansantanssiin pääsen osallistumaan, kun meidät jaetaan). Minä voisin ehkä lainata avustettavani siskon kanssallispukua. Hänellä ilmeisesti sellainen on. Omaksihan minulla ei sellaista ole varaa ostaa. Yksi vaihtoehto olisi osallistua työväenopiston kansallispukuompelukurssille, jota Riikka jo ehdotti. Katsotaan, aikaahan tässä vielä on. Nyt jään odottamaan jo innolla seuraavia treenejä!

Kannanotto

Otan kantaa minulle itselleni tärkeään aiheeseen: henkilökohtaisen avustajan rooliin, ja sen täsmentämiseen. Ala on hyvin moninainen, eikä missään ole määritelty tarkasti, mitä kaikkea siihen kuuluu. Avustajan työtä tulisi täsmentää, ja selventää sitäkin, ketkä kaikki saavat määrittää avustajan tehtäviä. Minun paikassani kun niin monella on oma mielipide asiasta, etenkin kotihoitajilla.  Heille ei pitäisi kuulua lainkaan, miten aikamme vietämme yhdessä avustettavani kanssa. Se on meidän välinen asia. Ehkä he vain toivovat, että minä hoitaisin osan taloustöistä, jotta heidän ei tarvitsisi tehdä niitä niin paljon, ja kyllä minä teenkin niitä mahdollisuuksieni mukaan, mutta se ei ole ykkösasia. Mielestäni henkilökohtainen avustaja on nimensä mukaan ensisijaisesti nimenomaan henkilökohtaiseen apuun panostava henkilö. Avustajan kuuluu siis tarjoilla ruokaa, (ehkä jopa syöttää), kuntouttaa, hoitaa henk.koht.hygieniaa, auttaa siirtymisissä, pukemisessa, ulkoilussa, ja auttaa ikäihmistä ylipäänsä jaksamaan. Se ei voi olla pelkkää konkreettista tekemistä, (tai siivousta). Minun avustettavani ainakin haluavat selvästi myös jutella, ja purkautua minulle. Silloin minä tietenkin kuuntelen, ja se on iso osa työpäiviäni. Eihän avustaja ole siivooja, eikä kodinhoitaja. Tämä täytyisi tehdä avustajan papereissa selväksi. Monet kun käyttävät hyväksi (asiakkaalle ilmaista) avustajaa teettämällä tällä vaikka minkälaisia siivous-ja taloustöitä mielivaltaisesti. Jotenkin avustajan oikeudet pitäisi tuoda esille. Me olemme aika lailla (enenmmän tai vähemmän) toisten riepoteltavina, ja vaikeassa asemassa, kun emme tarkkaan itsekään tiedä mihin tulisi suostua, mihin ei. Mitä tehdä  esim. silloin kun avustettava kieltäytyy syömästä, vaikka kotihoitajat velvoittavat minut huolehtimaan hänen riittävästä ravinnon saannistaan. Tai kun avustettava kieltäytyy  fysioterapiasta, huolimatta kovista kehotuksista sen tärkeydestä, ja siitä että fysioterapeutti pitää säännöllistä kuntoutusta erittäin tärkeänä. Onko minulla valtuudet pakottaa häntä, jos hän suuttuu minulle siitä, vaikka olen ihan kauniisti yrittänyt motivoida ja kannustaa häntä? Toivon siis, että joku vihdoin täsmentäisi työtehtäviämme ja asemaamme. Yhtähyvinhän robotit voisivat hoitaa hommamme, jos kerran millekään muulle ei anneta arvoa kuin talouden hoidolle. Tulevaisuudessa ehkä niin käykin, kun nyt jo koneiden määrä on lisääntynyt valtavasti, ja vienyt ihmisten työpaikkoja. Sellainen yhteiskunta ei kyllä kauaa toimisi, jossa koneet hoitavat kaikki työt. Ihmiset ovat sitten työttömänä, eikä kenelläkään ole rahaa ostaa mitään. Varmasti kela-rahatkin lopetettaisiin, tai ainakin niitä jouduttaisiin rajusti leikkaamaan, jos suuri osa ihmisistä olisi työttömänä. Eiköhän se ennenpitkää huomattaisi, että kannattaa sittenkin palkata niitä oikeita ihmisiä työpaikoille. Robotit kyllä voisivat hoitaa kaikki ikävät kotityöt. Jäisi enemmän vapaa-aikaa. No mutta nyt mentiin jo kokonaan toiseen aiheeseen, mutta siis toisenlaista suhtautumista toivon ihmisiltä avustajan työhön

Musiikkivalinnat

Laitan tähän osioon tällä kertaa parhaita ”Vain elämää”-versioita eri kappaleista.

http://www.youtube.com/watch?v=R_83-xcFI94

http://www.youtube.com/watch?v=3qrEhp9KcYU

http://www.youtube.com/watch?v=lei4kRsWepo

http://www.youtube.com/results?search_query=juha+tapio+music+everywhere&sm=1

http://www.youtube.com/results?search_query=lainaa%20vain%20juha%20tapio&sm=1

http://www.youtube.com/watch?v=Q-yaM37drMY

Uni

Näin eräänä yönä mahtavan unen, jossa olin mökillä, ja oli kesä. Tunne oli hyvin aito, juuri sellainen kuin se kesäisin maalla oikeastikin on. Äitini oli kanssani alakerrassa, ja alkoi kaivata olutta. Mietin, pitäisikö lähteä sitä kaupasta hakemaan. Sitten löysin keittiön nurkasta likööripullon, jota olin juuri avaamassa, kun ikävästi heräsin kylmässä, pimeässä makuuhuoneessani.

Tällaista tällä kertaa. Yritän kirjoittaa seuraavan artikkelin nopeammin. Ensikertaan…