It was 17C (62,6F) degrees few days a go in Helsinki. Can you imagine? 17C degrees in October. I don’t remember (in my 38 year of life) ever been as warm in October.

In my childhood (at 80’s and 90’s) this was usually the time when all the leaves did fall down on trees and often it was also raining sleet (or maybe even snow sometimes). The temperature was close to zero (32F). That was the normal weather in those days on this time of year. Right now there is 12 degrees (53,6F).

Somewhere in Finland it was over 20 (69,62F) degrees at Sunday which is the most highest temperature (ever in Finland in October).

This is the future. This is what we get if we don’t do anything to this global warming (and more).
Maybe in future we don’t even have winter in Helsinki.

According to worst forecast we could have the same climate which is these days in Milano. We will loose our (maybe cold but) beautiful and lightning snowy winter days. We will loose our winter wonder land. Instead we’ll get:

  • dangerous diseases
  • mites
  • storms
  • floodings
  • more dry seasons
  • way too long heat waves…and more dark days which there is enough already…not to mention what will happend in southern countries…

Did you even know that the carbon emissions have been rising lately? Those should be decreasing but those have just raised. It’s scary!

As you can see it have been beautiful in here last days and it could be easy to forget what this means but we shouldn’t forget it. Everyone here is happy because of this warmness but we should remember the reality where will it lead! It’s not good thing (even it feels nice)!

We need to wake up now and do something before it’s too late!



I’m sorry, my promised post have been taking time to publish but here it finally comes…

At Sunday 23.9. I was guest at Dancing with the Stars Live tv-show with my friend. I was invited there because of my poem which were used on their commercial at summer (if someone still didn’t know).

I was so exited to get there. After a long consideration I put my black dress and black smock (where is silver decorations) on and met my friend at city center. She was also very stylish and girly (with her beautiful turquoise skirt) which she usually is not. She’s not using skirts very often but she likes to use those on special occasions…

It was quite long bus trip to the filming place and when we got to the area it was hard to find the entry there. Finally after making a big round over that hall we saw a group of people and navigated our selves there.

We got poor placies cause almost all places were taken already. Also we didn’t realise which placies are the best and took the wrong ones. So we didn’t see (even those speakers: Vappu and Mikko) well.

Before the actual show we also sang to Mikko who did celebrate his 40th birthday at the same weekend.

All dancers were great! They all had sence of rhythm and some potential moves. I was very surprised of that! If that was the first show how great they are at the end of this season…They all got good points from the judge.

There is three judges on this season (who were sitting their backs in front of us). They are same ones as before but there is not the forth one (guest judge) anymore. Judges are: Jukka Haapalainen (internationally well known, succeeded dancer), Helena Ahti-Hallberg (dancer) and Jorma Uotinen (well known choreographer and dancer (Wikipedia mentioned he as singer also)).

Over all the whole experiment was fun even there were too much comercial breaks and it was nothing but just wait but yes it was fun…and at the end they also filmed few program commercial where the audience were cheering at background.

Well, that was all abut my special evening. Next time I’ll be posting about finnish autumn (and winter) nowadays and in future! It’s quite different already than it was at my childhood 80’s and 90’s because of this global warming…

Anyway in the middle of this scary catastrophe, try to have a good day!

BOAT TRIP TO STOCKHOLM with Silja Line (18.-20.9.)

Harbours are lovely! I love the sea! It’s so calming and fascinating! It’s one of the best feelings to watch the sea and see those foamy wave crests. Same feeling when you’re sitting in front of the fire place and staring it. So therapeutic!

I have always also loved food

and gourmandism. What could

be better way to enjoy life than

fill your stomach with all the

buffet delicates?!

That’s why I was so exited to get to boat trip for long time ago. My partners parents did bought this trip to four of us. They had ”executive suite” cabin (which is 75m2 big suite) and we had ”Commodore” cabin (also spacious luxury cabin). So both of the cabins were great! There were also sauna in my partners parents cabin. I tested it and loved it! I love sauna so much!

We had also special breakfast which was very lush! There were starter dish, main course and desert all together in breakfast only! The main course (salmon bread) was so delicious! I didn’t take the main desert on menu, I just tasted a little desert snacks on breakfast buffet.

Our cozy cabin!

My partners parents cabin -bedroom.


Living room.

Luckily the sea was mostly quite calm and not so stormy, even though I actually like the feeling when boat is pitching and sure it did, some but I would not like some very bad autumn storm…I don’t think anyone likes that. It would be scary! My partner did not like that pitching at all…or maybe a while it was ok but it continued quite long and then he started to feel sick.

We did also visit at Stockholm. There were still very warm and summery.

Now we’re back to normal again but I don’t mind cause I like my new job (most of the time)!

Harbour at Stockholm.

Next post will be about my evening at ”Dancing with the Stars” studio audience.

Till then, take care and have a nice week!


”Jossain joku vieläkin sua kaipaa” (Somewhere someone still missing you)


Tomorrow it’s September and officially the first autumn day. Summer is ending again.

Although it’s sad thing, I think my autumn is still better than last autumn cause I got a new job…again and I really hope this is more permanent this time. At least I have been enjoying it (most of the time)!

I’m continuing my care taking job. I have still my old customer and now I’m working also for one home service company were I have had few customers. Some of those have been very nice places like the one where was always so warm welcome. I wish I could get job there some day again. Then I had one customer for once who took me to Helsinki’s legendary artist restaurant to eat, how fun is that!

Anyway here is still some summer photos for you…

These ducks did obviously come by for asking food!

These rowanberries looks tasty! I don’t know why those aren’t used very much in any products.

Could it be more like summer? Flowers and a butterflie…

…and one, more like autumn photo which I took today when I was walking my customer’s dog…I wonder what mushrooms these are…

Bye bye summer, I will miss you!

PARHAAT RUNOT (my best poems-in finnish)


Helsinki. Kotikaupunkini. Kauneimmat katusi sinun. Rakkaimmat korttelit nuo. Ne piirtyneet ovat sydämeeni, rakentaneet sinne kodin.

Sininen unelma

Unelmoin sinisestä, Suomen luonnosta, taivaasta pilvettömästä, järvimaisemasta.

Samettisen pehmeästä, kauniista ja kuultavasta. Hetkestä sinisestä, äärellä rannan.

Syyssade tuoksuu lapsuuden muistoille, ja puhtaalle pyykille. Äidin lakanoille, omenan tuoksuisille. Sienimetsälle, puolukan varvuille.


Voikukka kuin ihminen.

Hetken kukkii, lakastuu.

Kauniina kesässä loistaa, sitten kuihtuu jo pois.

Hetken vain hehkuu, kunnes elämä sammuu, ja lopulta pois vie, niin voikukan kuin ihmisen.


Mieleni mustempi kuin tämä kesäyö.

Yö jonka valo lohtua anna ei. Yö joka kipua kantaa.

Vaan ajatukset vie kohti tuttua rantaa.

Siellä olin aina onnellinen. Siellä murheita tuntenut en.

Askel jokainen tuntematon. Otan sen peläten.
Polku edessäni arvaamaton. Kuljen sen riskit tietäen.
Silmäni avaan näkemään. Korvani kuulemaan. Sinut tahdon tuntea ja kaikki hetket elämän.

Naapurin Noora
Naapurin Noora aina ulkoiluttaa Doraa.
On sillä yksi koira ja kaksi kissaa.
On sillä hienot vaatteet ja tukka kammattu.
On hattu komea ja hymy suloinen.
On sormus sormessa ja lapsi tulossa.
On katseen alla silti jotain piilossa.

Juhannus -95
Koivunoksat tuoksuvat,
saunaan minua kutsuvat.
Juhannus -95,
nuori olen vielä siis.
Otan hetken ja nautin,
ennenkuin katoaa kesä ihana.

Menen taas
Sade tuoksuu, minä menen taas.
Kukat kuihtuu, minä menen taas.
Pilvet harmaat liikkuu, niin minäkin.
Poutapäivät haihtuu, kerran haihdun itsekin.

Mene muualle marraskuu. Meille saavu jo maaliskuu. Hiivi hiljaa huhtikuu. Tule tänne toukokuu. Kesytä viimein kesäkuu. Helli helle heinäkuun. Elä ilo elokuun. Sulostuta sävyillä syyskuu.

Kunpa seisahtuisi aika
Kunpa seisahtuisi aika,
kunpa lakkaisivat kiireet,
kunpa lakkaisi tämä ikuinen vanheneminen.
Kunpa voisin tuntea kesän,
ja kuulla laulun lintujen.
Mansikoita poimia,
pienoiseksi muuttua,
hassuksi heittäytyä,
nauraa ja leikkiä.

Kerran lakkaa juoksu,
kerran lakkaa kiire.
Kerran lakkaa kaipuu selittämätön.
Kerran olen vapaa,
kerran saan unohtaa.
Kerran koittaa aika,
jolloin siivet selkään saan.

Meille annettiin elämä, mutta ei siihen ohjekirjaa.
Meille annettiin vapaus, mutta ei siipiä.
Meille annettiin aivot, mutta ei kykyä hallita niitä.
Meille annettiin rakkaus, mutta heitämme sen hukkaan.
Meille annettiin luonto, mutta tuhoamme sen.
Meillä on olemassa avaimet, mutta ne eivät sovi lukkoihin.

Joululauluja kuule en, en kilinää tonttulakkien. Enkeleitä näe missään en, ei tule heistä luokseni yksikään. Suojelusta niin kaipaisin, tänä jouluna valottomana, kosketusta enkelin, lohtua sen siipien.

Minä sinua muistin

Kesä tuli, lumet suli. Minä sinua muistin.

Syksy saapui, hukkui mustaan kaapuun. Minä sinua muistin.

Talviaamu koitti, silloin elämä taas voitti, ja alusta alkoi kaikki.

Minä kävelen. Kävelen kohti tulevaa. Minä kävelen. Kävelen tehden historiaa. Minä kävelen, yksin tai sinun kanssasi. Minä kävelen, sinne missä valo kajastaa.


Lämmin kesäilta. Saunan jälkeen terassilla, aivan hiljaista. Vain tuulen hento kosketus iholla.

Ahmin kesän tuoksua. Iholla puhtaalla olo raikas, mieli kevyt kuin lapsella.

Ei tarvitse ajatella, vain tuntea.


Tuuli puita huojuttaa, ajatukset päässä kuohuttaa. Kaikki tunteet pinnassa, on lumihiutaleet ikkunassa.

Olen vankina oman elämän, olen vankina tämän kaupungin.

Puut metsän mulle huokaa, kotiin minut tuokaa.

Elämän tanssi

Minä tanssin. Tanssin yli esteiden. Tanssin ohi päivien. Tanssin läpi vuosien.

Minä tanssin. Tanssin vaikka väsyttää. Tanssin kohti päämäärää. Tanssin askeleen viimeiseen.

Kevään lapsi

Minä elän valosta. Minä elän auringosta.

Minä elän, kun tulppaanit kukkivat, kun muuttolinnut saapuvat.

Minä elän keväästä.

Minä kuolen pimeydestä. Minä kuolen lehdettömistä puista.

Minä kuolen harmaasta maisemasta, sateesta ja synkkyydestä.

Minä kuolen syksystä.


Avaa silmäsi ja näe enemmän. Avaa korvasi ja kuule enemmän.

Avaa sydämesi ja tunne enemmän. Avaa itsesi ja löydät enemmän.

Akun lataus

Voisipa ihmisen korjata. Vaihtaa rikkinäiset osat uusiin.

Viedä huoltoon, ja akun ladata.

Tämä hetki

Miksi en eläisi tässä hetkessä. Unohtaisi menneet ja tulevaisuuden.

Tarttuisi kiinni pieniin asioihin. Tulisi lähemmäksi sinua.


Linnut sen kertoivat, kevät tulossa on. Laulullaan viestivät, sulokkailla sävelillään.

Vaikka pakkanen paukkuu, vaikka lumi maassa on. Laulu toivoa antaa, vielä hetken jaksan odottaa.


Kahvi, tuo taianomainen tuoksu, hienostunut aromi. Se kutsuu luokseen. Sen maku hunajainen.

Kahvi, tuo lääkkeistä parhain. Se suomalaisen aamun aloittaa. Se aistit päivään uuteen avaa.

Se mukana parhaissa hetkissä on, juhlissa ja iloisissa kohtaamisissa.

Sitä surun päivänä nautitaan, jäähyvästeissä läheisten, ikävässä hitusen lohduttamaan.

Se kätkee monia muistoja, tunteita suuria. Herättää ideat, tuo uusien ihmisten äärelle.

Saa hymyilemään, tekee joka hetkestä paremman, unohtumattoman.

Kahvi, tuo juomista jaloin tuo mukanaan palasen onnellisuutta.


Kesä -98. Olen juuri täyttänyt 18. Maalla ensi kertaa aivan hiljaista. Punainen talo on tyhjä. Astun sisään. Tuttu vanhan talon tuoksu vastassa, mutta sinä et ole enää vastassa.

Kaikki samoin kuin ennen. Kaikki koskemattomana. Vaatteet roikkuu henkarissa, valokuvat seinillä. Sinun tavarasi jokapuolella. Jotain päättyi silloin.

Kuuntelen hiljaisuutta. Ääniä lapsuudestani. Saapui uusi aika. Aikuisuuden aika.


Syyskuu. Mäntyjen tuoksu yhä niin kesäinen. Koululaiset palanneet koulun pihalle.

Välitunnilla äänekästä. Raikas ilma sateen jälkeen, helppo hengittää. Ei ole kylmä, ei ole kuuma.

Tekisi mieleni tanssia kadulla. Kunpa talvi ei tänä vuonna tulisikaan.


Kotimatka kaupalta takaisin. Askel kevyt korkkarisandaaleissa kulkea.

Ostarintie, vieno lämmin tuulen vire, kesän tuoksu kukkivista pensaista tulvahtaa.

Aion tallentaa ne muistini lokeroon. Aion muistaa ne silloin, kun on talvi ja kylmä.

Aion kaivaa ne esille, kun maa on lumen peitossa, ja tuuli viimainen tuiskuaa.

Kun askel on raskas, ja kauppareissukin vaivalloinen.

Kun päällä on kaikki mahdolliset suojavarusteet, ja on kuin haarniskaa kantaisi.

Aion aina kesän muistoa vaalia.

Vuosilla ei väliä

Vuodet tulevat ja menevät. Aika eteenpäin kuljettaa.

Vuosilla ei väliä, vain niillä muistoilla, jotka ne synnyttävät.

Elämän tie

Elämän tie, minne se sinut vie? Viekö rantaan järven, ihanan viileän, jossa voit pestä murheesi pois? Viekö kedolle, jossa kukkia poimia vois?

Viekö valoon, vaiko pimeään, minne eksyt, etkä löydä enää takaisin?

Kuljetko tiesi yksin, vai kuljetko sen kaksin? Onko tukenasi toinen? Riemukkaana rinnallasi kulkien.

Onnekas on hän, joka toisen löytää, joka kaiken jonkun kanssa jakaa saa. Onnekas on hän, jonka askel paina ei, jonka tiellä aina aurinko paistaa.

Ystävän lähtö

Minun piti tulla istumaan iltaa kanssasi. Pitkästä aikaa kasvokkain kohdata.

En ehtinytkään enää tavata sinua. Menit yhtäkkiä pois.

Olisin halunnut jutella sinulle vielä kerran, juoda kanssasi lasillisen tai pari.

Nyt olet poissa. Sinä lähdit aivan varoittamatta. Elämäsi jäi niin kesken.

Missähän mahdat olla nyt? Mahdatko kuulla tai nähdä minua? Katseletko meitä pilven päältä? Oletko vielä siellä jossakin?

Ehkä yksinäisyytesi taakka, ja kaikki vaikeutesi ovat nyt poissa. Jos olet taivaassa, et ole enää koskaan yksin, etkä turvaton.

Sinusta pidetään huolta. Niin toivon takiasi, jotta sinäkin saisit vihdoin olla onnellinen.


Sinä muistat sen, sinä unohdat sen.

Sinä muistat sen jälleen, ja unohdat taas, mutta koskaan et unhoita kokonaan.


Lupauksia, odotuksia, suuria suunnitelmia. Nuori rakkaus, ja onnesta sädehtivät kasvot.

Silmät tuikkivat, kädet yhteen puristettu. Valat vasta vannottu. Yhteinen elämä aluillaan. Maailma tuntuu höyhenen kevyeltä.

Elämä maistuu samalta, kuin häissä tarjottu mansikkakermakakku. Elämä on yhtä kuplivaa kuin siellä juotu shampanja.

He kuorivat kerman kakusta, ja nauttivat. He saavat toiset vihreäksi kateudesta.

He saavat vuosikausia elon myrskyissä taistelleet parit haaveilemaan yhtä repeilemättömästä, puhtaasta onnesta.

Kuitenkin totuus paljastuu vuosien saatossa heillekin. Mansikkakakku muuttuu aikanaan pannukakuksi, jos hyvin käy, ehkä hieman kermalla höystettynä.

Vuosikerrat tuovat silti mukanaan uusia kerroksia, uusia makuja. Vaaleanpunaiset hääruusut tummuvat syvän punaisiksi, ennenkuin lakastuvat.

Oikein hoidettuna ne pysyvät punaisina ja kestävinä pitkään, vaikka niiden suurin kukoistus katoaisikin.

Se jokin kauas kantava, mahtava voima, kaiken mullistava, iäti kasvava lemmen huuma pian katoava on.

Se kaikki muuttuu kun kaksi yhteensulautunutta huomaavat olevansa kaksi erillistä.

He huomaavat ajattelevansa usein erilailla, he huomaavat väsyneensä olemaan yksi ja sama, he huomaavat unohtaneensa miten pitää käsistä kiinni.

He mutkistavat alussa yksinkertaiselta tuntuvat asiat. He unohtavat tärkeät, pienet asiat. Mansikat kermalla on syöty, shampanja loppu ajat sitten.

Toivottavasti jäljelle jää paitsi pannaria, myös hilloa ja viiniä.


Lapsia pihalla leikeissään, pienen ihmisen mieli avoimena, sydän täynnä toivoa.

Ei ole muuta kuin mielikuvitusta ja toisensa, eikä muuta tarvita.

Iloinen nauru kantautuu korviini, lämpimässä kesäsäässä.

Jään katselemaan. Muistan sen tunteen jostain kaukaa. Hymyilen.

Mielen mapitus

Voisinpa mieleni järjestellä, mapittaa kuin kansion. Ottaa sieltä mitä haluan, silloin kuin haluan. Heittää roskiin turhat asiat, säilöä vain tärkeimmät. Voisinpa edes tänään olla vaan, ja unohtaa kaiken.

Voisinpa iloita kesästä, katsella vehreitä puita tuulessa, nauttia auringosta.

Voisinpa pelkästään olla hetken, tai kaksi, tyhjentää mielen kokonaan.


Muistatko vielä sen tunteen? Muistatko miltä tuntui järvivesi iholla, kesäkuisena päivänä?

Miten sen viileys raikasti, ja sai hymyilemään. Muistatko miltä tuntui rantahiekka varpaissa? Kuinka se kutitti jalkoja, mutta oli kuitenkin samettisen pehmeää.

Muistatko miltä ensilumi tuntui? Miltä tuntui koskettaa sitä? Tehdä lumiukkoja, palloja, enkeleitä, laskea mäkeä hurjaa vauhtia pulkalla, tai luistella kirpakassa pakkassäässä, tehden piruetteja?

Muistatko? Entä muistatko jouluaatot, ja kuusen tuoksun? Muistatko miten odotit sitä hetkeä, että pääsit koristelemaan kuusta, ja leikkimään sen koristeilla?

Muistatko joulupukin odotuksen, ja lahjojen avaamisen jännityksen? Muistatko yökyläilyt mummin luona ja millaista oli herätä vasta keitetyn aamupuuron tuoksuun?

Entä muistatko minkälaisia leikkejä leikit ystäviesi kanssa? Muistatko retket, matkat ja huvipuistokäynnit? Miten paljon niissä kaikissa oli elämäniloa. Miten paljon sitä oli jokaisessa päivässä, jokaisessa hetkessä. Muistatko kaiken kuin eilisen?

Arvaan että muistat, sillä minäkin muistan, vaikka tuo kaikki on jo kaukana. Se on kuin vuosien takainen kaunis uni, joka kutsuu toisinaan luokseen. Uni joka milloinkaan unohdu ei, uni jonka katseluun kyllästy ei.


Unikuvat eilisen palaavat takaisin. Muistot kaukaisesta onnesta. Leikkipuisto, keinu ja sen kuluneiden ketjujen kirskunta, sinun naurusi. Koira haukkuu jossakin.

Unohdan, muistan, unohdan, muistan, palaavat takaisin taas.


Chorus: ”If you stay by me I don’t promise a moon from the sky, only my love nothing else, if you stay by me…”


Hän lentoon lähti siivillään. Unesta voinut ei enää herättää. Nyt taivaalta meitä katselee ja läheisiään suojelee.


With her wings she rose up, flied to the heaven. Couldn’t be waking up, watching us from there. Guarding all her loved ones, always and forever.


Hanna-Riikka Siitonen were singer, most remembered of the 90’s girl duo: ”Taikapeili” (magic mirror) where she song with Nina Tapio (maker of that memory clip).

I was a teenager and big fan of them. I also had their album (on c-cassette). Specially I loved their cover song: ”Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä” (What from a broken Mamba) and also song named: ”Enkelin siivet” (Wings of an angel).

Still their most biggest hit and the first one of their hits were: ”Jos sulla on toinen” (If you got other one). Those days my friend got a school mate called: ”Jossu”. She were teased by that song cause if you say ”Jossu have” in finnish, it’s the same as ”Jossulla”. It sounds the same as ”If you (have)” – ”Jos sulla (on)”. So it’s like ”Jossulla on toinen” (Jossu have other one).

Oh, those days…It’s like ages ago…Hanna-Riikka left too early. Now she’s also in angels choir, like so many others…

Lepää rauhassa Hanna-Riikka!/

Rest in peace Hanna-Riikka!