MY WISH…

#poetry #reminiscence #repost How I wish… Oh how I wish to turn back my life’s pages And be a child Sitting in my mother’s arm Feeling every bit of coziness and calm To do big blunders and go off easily To cry as much and not be judged Oh how I wish.. To fall off […]

HOW I WISH…..

This poem inspired me to write my own -planned- poem with this same idea. Hopefully no one is bothered that the idea is copied. However, I liked the end result and wanted to publish this just like that. I also have to say that the original one is really great! I love that poem…but my poem shows what the word wish at the moment first brings to my mind.

My wish

I wish I could walk on street without fear, without need to be looking out.

I wish this is not the end of life, not the permanent state.

I wish I can hug and touch some day, see all the colors, not just gray.

I wish the joy comes back for me, that joy once so pure and true.

I wish I could be free again, free to live and free to love, free to be friendly.

PARHAAT RUNOT (my best poems-in finnish)

Kotikaupunkini

Helsinki. Kotikaupunkini. Kauneimmat katusi sinun. Rakkaimmat korttelit nuo. Ne piirtyneet ovat sydämeeni, rakentaneet sinne kodin.

Sininen unelma

Unelmoin sinisestä, Suomen luonnosta, taivaasta pilvettömästä, järvimaisemasta.

Samettisen pehmeästä, kauniista ja kuultavasta. Hetkestä sinisestä, äärellä rannan.

Syyssade
Syyssade tuoksuu lapsuuden muistoille, ja puhtaalle pyykille. Äidin lakanoille, omenan tuoksuisille. Sienimetsälle, puolukan varvuille.

Voikukka

Voikukka kuin ihminen.

Hetken kukkii, lakastuu.

Kauniina kesässä loistaa, sitten kuihtuu jo pois.

Hetken vain hehkuu, kunnes elämä sammuu, ja lopulta pois vie, niin voikukan kuin ihmisen.

Kesäyö

Mieleni mustempi kuin tämä kesäyö.

Yö jonka valo lohtua anna ei. Yö joka kipua kantaa.

Vaan ajatukset vie kohti tuttua rantaa.

Siellä olin aina onnellinen. Siellä murheita tuntenut en.

Polku
Askel jokainen tuntematon. Otan sen peläten.
Polku edessäni arvaamaton. Kuljen sen riskit tietäen.
Silmäni avaan näkemään. Korvani kuulemaan. Sinut tahdon tuntea ja kaikki hetket elämän.

Naapurin Noora
Naapurin Noora aina ulkoiluttaa Doraa.
On sillä yksi koira ja kaksi kissaa.
On sillä hienot vaatteet ja tukka kammattu.
On hattu komea ja hymy suloinen.
On sormus sormessa ja lapsi tulossa.
On katseen alla silti jotain piilossa.

Juhannus -95
Koivunoksat tuoksuvat,
saunaan minua kutsuvat.
Juhannus -95,
nuori olen vielä siis.
Otan hetken ja nautin,
ennenkuin katoaa kesä ihana.

Menen taas
Sade tuoksuu, minä menen taas.
Kukat kuihtuu, minä menen taas.
Pilvet harmaat liikkuu, niin minäkin.
Poutapäivät haihtuu, kerran haihdun itsekin.

Vuodenajat
Mene muualle marraskuu. Meille saavu jo maaliskuu. Hiivi hiljaa huhtikuu. Tule tänne toukokuu. Kesytä viimein kesäkuu. Helli helle heinäkuun. Elä ilo elokuun. Sulostuta sävyillä syyskuu. Lohduta minua lokakuu.

Kunpa seisahtuisi aika
Kunpa seisahtuisi aika,
kunpa lakkaisivat kiireet,
kunpa lakkaisi tämä ikuinen vanheneminen.
Kunpa voisin tuntea kesän,
ja kuulla laulun lintujen.
Mansikoita poimia,
pienoiseksi muuttua,
hassuksi heittäytyä,
nauraa ja leikkiä.

Kerran
Kerran lakkaa juoksu,
kerran lakkaa kiire.
Kerran lakkaa kaipuu selittämätön.
Kerran olen vapaa,
kerran saan unohtaa.
Kerran koittaa aika,
jolloin siivet selkään saan.

Elämä
Meille annettiin elämä, mutta ei siihen ohjekirjaa.
Meille annettiin vapaus, mutta ei siipiä.
Meille annettiin aivot, mutta ei kykyä hallita niitä.
Meille annettiin rakkaus, mutta heitämme sen hukkaan.
Meille annettiin luonto, mutta tuhoamme sen.
Meillä on olemassa avaimet, mutta ne eivät sovi lukkoihin.

Joulu
Joululauluja kuule en, en kilinää tonttulakkien. Enkeleitä näe missään en, ei tule heistä luokseni yksikään. Suojelusta niin kaipaisin, tänä jouluna valottomana, kosketusta enkelin, lohtua sen siipien.

Minä sinua muistin

Kesä tuli, lumet suli. Minä sinua muistin.

Syksy saapui, hukkui mustaan kaapuun. Minä sinua muistin.

Talviaamu koitti, silloin elämä taas voitti, ja alusta alkoi kaikki.

Kävelen
Minä kävelen. Kävelen kohti tulevaa. Minä kävelen. Kävelen tehden historiaa. Minä kävelen, yksin tai sinun kanssasi. Minä kävelen, sinne missä valo kajastaa.

Kesäilta

Lämmin kesäilta. Saunan jälkeen terassilla, aivan hiljaista. Vain tuulen hento kosketus iholla.

Ahmin kesän tuoksua. Iholla puhtaalla olo raikas, mieli kevyt kuin lapsella.

Ei tarvitse ajatella, vain tuntea.

Kaipuu

Tuuli puita huojuttaa, ajatukset päässä kuohuttaa. Kaikki tunteet pinnassa, on lumihiutaleet ikkunassa.

Olen vankina oman elämän, olen vankina tämän kaupungin.

Puut metsän mulle huokaa, kotiin minut tuokaa.

Elämän tanssi

Minä tanssin. Tanssin yli esteiden. Tanssin ohi päivien. Tanssin läpi vuosien.

Minä tanssin. Tanssin vaikka väsyttää. Tanssin kohti päämäärää. Tanssin askeleen viimeiseen.

Kevään lapsi

Minä elän valosta. Minä elän auringosta.

Minä elän, kun tulppaanit kukkivat, kun muuttolinnut saapuvat.

Minä elän keväästä.

Minä kuolen pimeydestä. Minä kuolen lehdettömistä puista.

Minä kuolen harmaasta maisemasta, sateesta ja synkkyydestä.

Minä kuolen syksystä.

Sisin

Avaa silmäsi ja näe enemmän. Avaa korvasi ja kuule enemmän.

Avaa sydämesi ja tunne enemmän. Avaa itsesi ja löydät enemmän.

Akun lataus

Voisipa ihmisen korjata. Vaihtaa rikkinäiset osat uusiin.

Viedä huoltoon, ja akun ladata.

Tämä hetki

Miksi en eläisi tässä hetkessä. Unohtaisi menneet ja tulevaisuuden.

Tarttuisi kiinni pieniin asioihin. Tulisi lähemmäksi sinua.

Kevät

Linnut sen kertoivat, kevät tulossa on. Laulullaan viestivät, sulokkailla sävelillään.

Vaikka pakkanen paukkuu, vaikka lumi maassa on. Laulu toivoa antaa, vielä hetken jaksan odottaa.

Kahvi

Kahvi, tuo taianomainen tuoksu, hienostunut aromi. Se kutsuu luokseen. Sen maku hunajainen.

Kahvi, tuo lääkkeistä parhain. Se suomalaisen aamun aloittaa. Se aistit päivään uuteen avaa.

Se mukana parhaissa hetkissä on, juhlissa ja iloisissa kohtaamisissa.

Sitä surun päivänä nautitaan, jäähyvästeissä läheisten, ikävässä hitusen lohduttamaan.

Se kätkee monia muistoja, tunteita suuria. Herättää ideat, tuo uusien ihmisten äärelle.

Saa hymyilemään, tekee joka hetkestä paremman, unohtumattoman.

Kahvi, tuo juomista jaloin tuo mukanaan palasen onnellisuutta.

Kesä-98

Kesä -98. Olen juuri täyttänyt 18. Maalla ensi kertaa aivan hiljaista. Punainen talo on tyhjä. Astun sisään. Tuttu vanhan talon tuoksu vastassa, mutta sinä et ole enää vastassa.

Kaikki samoin kuin ennen. Kaikki koskemattomana. Vaatteet roikkuu henkarissa, valokuvat seinillä. Sinun tavarasi jokapuolella. Jotain päättyi silloin.

Kuuntelen hiljaisuutta. Ääniä lapsuudestani. Saapui uusi aika. Aikuisuuden aika.

Syyskuu

Syyskuu. Mäntyjen tuoksu yhä niin kesäinen. Koululaiset palanneet koulun pihalle.

Välitunnilla äänekästä. Raikas ilma sateen jälkeen, helppo hengittää. Ei ole kylmä, ei ole kuuma.

Tekisi mieleni tanssia kadulla. Kunpa talvi ei tänä vuonna tulisikaan.

Kauppareissu

Kotimatka kaupalta takaisin. Askel kevyt korkkarisandaaleissa kulkea.

Ostarintie, vieno lämmin tuulen vire, kesän tuoksu kukkivista pensaista tulvahtaa.

Aion tallentaa ne muistini lokeroon. Aion muistaa ne silloin, kun on talvi ja kylmä.

Aion kaivaa ne esille, kun maa on lumen peitossa, ja tuuli viimainen tuiskuaa.

Kun askel on raskas, ja kauppareissukin vaivalloinen.

Kun päällä on kaikki mahdolliset suojavarusteet, ja on kuin haarniskaa kantaisi.

Aion aina kesän muistoa vaalia.

Vuosilla ei väliä

Vuodet tulevat ja menevät. Aika eteenpäin kuljettaa.

Vuosilla ei väliä, vain niillä muistoilla, jotka ne synnyttävät.

Elämän tie

Elämän tie, minne se sinut vie? Viekö rantaan järven, ihanan viileän, jossa voit pestä murheesi pois? Viekö kedolle, jossa kukkia poimia vois?

Viekö valoon, vaiko pimeään, minne eksyt, etkä löydä enää takaisin?

Kuljetko tiesi yksin, vai kuljetko sen kaksin? Onko tukenasi toinen? Riemukkaana rinnallasi kulkien.

Onnekas on hän, joka toisen löytää, joka kaiken jonkun kanssa jakaa saa. Onnekas on hän, jonka askel paina ei, jonka tiellä aina aurinko paistaa.

Ystävän lähtö

Minun piti tulla istumaan iltaa kanssasi. Pitkästä aikaa kasvokkain kohdata.

En ehtinytkään enää tavata sinua. Menit yhtäkkiä pois.

Olisin halunnut jutella sinulle vielä kerran, juoda kanssasi lasillisen tai pari.

Nyt olet poissa. Sinä lähdit aivan varoittamatta. Elämäsi jäi niin kesken.

Missähän mahdat olla nyt? Mahdatko kuulla tai nähdä minua? Katseletko meitä pilven päältä? Oletko vielä siellä jossakin?

Ehkä yksinäisyytesi taakka, ja kaikki vaikeutesi ovat nyt poissa. Jos olet taivaassa, et ole enää koskaan yksin, etkä turvaton.

Sinusta pidetään huolta. Niin toivon takiasi, jotta sinäkin saisit vihdoin olla onnellinen.

Muisto

Sinä muistat sen, sinä unohdat sen.

Sinä muistat sen jälleen, ja unohdat taas, mutta koskaan et unhoita kokonaan.

Nuoripari

Lupauksia, odotuksia, suuria suunnitelmia. Nuori rakkaus, ja onnesta sädehtivät kasvot.

Silmät tuikkivat, kädet yhteen puristettu. Valat vasta vannottu. Yhteinen elämä aluillaan. Maailma tuntuu höyhenen kevyeltä.

Elämä maistuu samalta, kuin häissä tarjottu mansikkakermakakku. Elämä on yhtä kuplivaa kuin siellä juotu shampanja.

He kuorivat kerman kakusta, ja nauttivat. He saavat toiset vihreäksi kateudesta.

He saavat vuosikausia elon myrskyissä taistelleet parit haaveilemaan yhtä repeilemättömästä, puhtaasta onnesta.

Kuitenkin totuus paljastuu vuosien saatossa heillekin. Mansikkakakku muuttuu aikanaan pannukakuksi, jos hyvin käy, ehkä hieman kermalla höystettynä.

Vuosikerrat tuovat silti mukanaan uusia kerroksia, uusia makuja. Vaaleanpunaiset hääruusut tummuvat syvän punaisiksi, ennenkuin lakastuvat.

Oikein hoidettuna ne pysyvät punaisina ja kestävinä pitkään, vaikka niiden suurin kukoistus katoaisikin.

Se jokin kauas kantava, mahtava voima, kaiken mullistava, iäti kasvava lemmen huuma pian katoava on.

Se kaikki muuttuu kun kaksi yhteensulautunutta huomaavat olevansa kaksi erillistä.

He huomaavat ajattelevansa usein erilailla, he huomaavat väsyneensä olemaan yksi ja sama, he huomaavat unohtaneensa miten pitää käsistä kiinni.

He mutkistavat alussa yksinkertaiselta tuntuvat asiat. He unohtavat tärkeät, pienet asiat. Mansikat kermalla on syöty, shampanja loppu ajat sitten.

Toivottavasti jäljelle jää paitsi pannaria, myös hilloa ja viiniä.

Lapset

Lapsia pihalla leikeissään, pienen ihmisen mieli avoimena, sydän täynnä toivoa.

Ei ole muuta kuin mielikuvitusta ja toisensa, eikä muuta tarvita.

Iloinen nauru kantautuu korviini, lämpimässä kesäsäässä.

Jään katselemaan. Muistan sen tunteen jostain kaukaa. Hymyilen.

Mielen mapitus

Voisinpa mieleni järjestellä, mapittaa kuin kansion. Ottaa sieltä mitä haluan, silloin kuin haluan. Heittää roskiin turhat asiat, säilöä vain tärkeimmät. Voisinpa edes tänään olla vaan, ja unohtaa kaiken.

Voisinpa iloita kesästä, katsella vehreitä puita tuulessa, nauttia auringosta.

Voisinpa pelkästään olla hetken, tai kaksi, tyhjentää mielen kokonaan.

Muistot

Muistatko vielä sen tunteen? Muistatko miltä tuntui järvivesi iholla, kesäkuisena päivänä?

Miten sen viileys raikasti, ja sai hymyilemään. Muistatko miltä tuntui rantahiekka varpaissa? Kuinka se kutitti jalkoja, mutta oli kuitenkin samettisen pehmeää.

Muistatko miltä ensilumi tuntui? Miltä tuntui koskettaa sitä? Tehdä lumiukkoja, palloja, enkeleitä, laskea mäkeä hurjaa vauhtia pulkalla, tai luistella kirpakassa pakkassäässä, tehden piruetteja?

Muistatko? Entä muistatko jouluaatot, ja kuusen tuoksun? Muistatko miten odotit sitä hetkeä, että pääsit koristelemaan kuusta, ja leikkimään sen koristeilla?

Muistatko joulupukin odotuksen, ja lahjojen avaamisen jännityksen? Muistatko yökyläilyt mummin luona ja millaista oli herätä vasta keitetyn aamupuuron tuoksuun?

Entä muistatko minkälaisia leikkejä leikit ystäviesi kanssa? Muistatko retket, matkat ja huvipuistokäynnit? Miten paljon niissä kaikissa oli elämäniloa. Miten paljon sitä oli jokaisessa päivässä, jokaisessa hetkessä. Muistatko kaiken kuin eilisen?

Arvaan että muistat, sillä minäkin muistan, vaikka tuo kaikki on jo kaukana. Se on kuin vuosien takainen kaunis uni, joka kutsuu toisinaan luokseen. Uni joka milloinkaan unohdu ei, uni jonka katseluun kyllästy ei.

Unikuva

Unikuvat eilisen palaavat takaisin. Muistot kaukaisesta onnesta. Leikkipuisto, keinu ja sen kuluneiden ketjujen kirskunta, sinun naurusi. Koira haukkuu jossakin.

Unohdan, muistan, unohdan, muistan, palaavat takaisin taas.

Terassilla

Terassilla ilta lämmin. Vanha joukko, toisensa kohtaa. Kylälle kaikuu nauru, kohta alkaa jo laulu. Yhtyy lintujen kuoroon, kun tulee tämä joukko vuoroon. Tuo laulu syksytkin sulattaa. Se päässäni soi ainiaan. Rakkaat muistot herättää. Kesä mennyt eloon jää.

Syksy

Tunnen tämän tuoksun, sen kun syksy tulee. Kaukaa muistoista tunnistan sen.

On sateen jälkeinen raikkaus ilmassa. On kosteat lehdet maahan putoilleet.

Vaahterat, tammet ja muut ne kosteutta huokuu, ja juuri sille syksy tuoksuu.

Kesän muisto
Kesä kaunis katoaa, syksyn lehdet putoaa.
Enää ei voi palata, silti sinua haluan halata.

RUNOJA 10

Kesä kaunis katoaa, syksyn lehdet putoaa.
Enää ei voi palata, silti sinua haluan halata.

*********************************

Terassilla ilta lämmin. Vanha joukko, toisensa kohtaa. Kylälle kaikuu nauru, kohta alkaa jo laulu. Yhtyy lintujen kuoroon, kun tulee tämä joukko vuoroon. Tuo laulu syksytkin sulattaa. Se päässäni soi ainiaan. Rakkaat muistot herättää. Kesä mennyt eloon jää.

*********************************

Päivät ne tuntina kuluvat, viikot kuin päivänä vierivät, kuukaudet viikkona vilisevät. Vuosi kuin yksi ainoa kuukausi.

*********************************

Tahtoisin aikaan, missä ruoho oli vihreimmillään. Aikaan missä tanssia sain päivästä toiseen. Aikaan missä murheet leikkeihin unohtui. Aikaan missä ilo oli aidoimmillaan. Aikaan missä tuulet oli lempeät.

*********************************

Vanhan talon rapistuneet pinnat, haurastuneet puut. Kuluneet jo ovat ajan saatossa. Kuluneet niinkuin ihmisetkin. Ne paljon nähneet ovat. Ovat nähneet tuon kauniin maiseman jo vuosikausia, siinä paikallaan maaten. Ovat nähneet saman kuin minä. Ovat sateissa kastuneita, lahonneita raajarikkoja. Ovat parhaat vuotensa kadottaneet, kukoistuksensa menettäneet. Se sama edessä on minullakin.

*********************************

Syyssade tuoksuu lapsuuden muistoille, ja puhtaalle pyykille. Äidin lakanoille, omenan tuoksuisille. Sienimetsälle, puolukan varvuille.

*********************************

Joskus, kauan sitten oli aika kun elo tuntui ikuiselta, päivä paistoi kauniimmin. Sade tuoksui puhtoiselta, nurmet vihersi kirkkaammin.

*********************************

Elämän kiihtyvä jatkumo, päivä päivältä eteenpäin vie. Langat harmaat jo saavuttaa, kauas pois aika laputtaa.

*********************************

Eilen olin tyttönen, kuljin paljain jaloin polulla. Kukkasia tupaan poimin, ruoho rahisi jaloissa.
Tänään kun heräsin, olinkin äkkiä aikuinen. Oli mennyt kesä lapsuuden, oli kadonneet kukat ja pienet kätöset. Oli poissa viattomuus.

*********************************

Onko jo kaikki sanottu? Onko kaikki yhdessä koettu? Lauseista jokainen mitättömiä, vailla merkitystä. Ajatukset kaikki ajateltu loppuun aikoja sitten. Tuntuu kuin elämä tää eletty jo ois, monta sataa kertaa ennenkin. Tuntuu kuin kulmat nää nähty ois, valovuosia sitten.

*********************************

Olen iso tyttö. Olisi pitänyt tietää. Tietää mitä tapahtuu kun me kaksi törmätään. En oo silti tarpeeks iso. Sisältä oon pieni. Pieni ja helposti särkyvä. Särkyvä lasipatsas. Kaadun maahan kun tönäiset. Menen sirpaleiksi.

*********************************

Askel jokainen tuntematon. Otan sen peläten.
Polku edessäni arvaamaton. Kuljen sen riskit tietäen.
Silmäni avaan näkemään. Korvani kuulemaan. Sinut tahdon tuntea ja kaikki hetket elämän.

*********************************

Naapurin Noora aina ulkoiluttaa Doraa.
On sillä kaksi kissaa ja yksi koira.
On sillä hienot vaatteet ja tukka kammattu.
On hattu komea ja hymy suloinen.
On sormus sormessa ja lapsi tulossa.
On katseen alla silti jotain piilossa.

*********************************

Marraskuu. Yön tumma taivas. Kuutamo loistaa.
Pakkanen poskia hyväilee.
Marraskuu, tuo niin lohduton kuukausi. Vaan ei tänä iltana. Tänään näyttää se kauneutensa. Tänään näyttää se loistonsa. Tänään iloitsee marraskuu.

*********************************

Mene muualle marraskuu. Meille saavu jo maaliskuu. Hiivi hiljaa huhtikuu. Tule tänne toukokuu. Kesytä viimein kesäkuu. Helli helle heinäkuun. Elä ilo elokuun. Sulostuta sävyillä syyskuu.

*********************************

Elämä ei odota. Elämä alkaa joka päivä alusta. Elämä ei hidasta. Elämä juoksee kovaa eteenpäin. Elämä antaa onnen muruja. Niitä älä hävitä. Talleta ne taskuusi, pahan päivän varalle.

RUNOJA9

Koivunoksat tuoksuvat,
saunaan minua kutsuvat.
Juhannus -95,
nuori olen vielä siis.
Otan hetken ja nautin,
ennenkuin katoaa kesä ihana.

*********************************

Tunne tämä hetki.
Elä se kuin viimeinen retki.
Et saa sitä takaisin.
Et voi sitä uudestaan kokea.
Siksi tärkeä jokainen elämän hetki.

**********************************

Kello kulkee, aika eteenpäin vie.
Se tuntee sinun polkus,
se tuntee sinun ties.
Kaikki arvet ja haavat,
hetket ilonkin.

***********************************

Sataa, olen väsynyt,
tuulee olen uupunut.
Pyryttää, olen turhautunut,
kun millekään mitään tehdä en voi.

***********************************

Kunpa seisahtuisi aika,
kunpa lakkaisivat kiireet,
kunpa lakkaisi tämä ikuinen vanheneminen.
Kunpa voisin tuntea kesän,
ja kuulla laulun lintujen.
Mansikoita poimia,
pienoiseksi muuttua,
hassuksi heittäytyä,
nauraa ja leikkiä.

***********************************

Kesä on vain hetki.
Tuulen hiljainen huokaus.
Laineiden hento liplatus.
Kärpäsen kosketus iholla.
Kukkia metsäpoluilla. Juhannuskoivut ja valon yöt, vaan kohta jo pimeys voiton vie. Viilenee tuuli, kylmenee päivät, käy jouluun taasen tie.
Lumi peittää maan,
kesän muisto ikuinen.

********************************

Sade tuoksuu, minä menen taas.
Kukat kuihtuu, minä menen taas.
Pilvet harmaat liikkuu, niin minäkin.
Poutapäivät haihtuu, kerran haihdun itsekin.

**********************************

Kerran lakkaa juoksu,
kerran lakkaa kiire.
Kerran lakkaa kaipuu selittämätön.
Kerran olen vapaa,
kerran saan unohtaa.
Kerran koittaa aika,
jolloin siivet selkään saan.

***********************************

Oli aika ennen sinua.
Oli aika ennen meitä.
Oli aika ennen tiedon lisäämää tuskaa,
ja aika ennen ymmärrystä.
Oli aika, joka antoi paljon,
ja otti jonkin verran.
Aika ilon ja aika surun.
Oli aika, jolloin tunsin vahvuuteni,
ja kaikki tunteet läpikotaisin.

***********************************

Ei ole enää sanoja,
on vain tyhjää.
En löydä mistään iloa,
pelkkää tyhjää.
En jaksa siirtää jalkoja,
tahdon maata.
En jaksa liikuttaa käsiä,
on pakko vain olla.

*************************************

Vain yksi elämä,
työhön hukkuu. Katoaa pois,
se milloin nukkuu.
Yksi elämä, joka karkuun juoksee.
Yritän pitää hetkistä kiinni.
Yksi ainoa elämä,
sekin kiireisiin haihtuu,
painuu vailla armoa,
lentää lailla lintujen.
Vain yksi elämä.

*************************************

Voiko liikaa ajatella?
Onko se hyvä vai paha?
Kun enää tiedä ei mitä uskoa.
Onko edessä umpikuja?
En osaa aina sanoiksi ajatuksiani pukea.
En sinua osaa lukea.
Ehdinkö oppia enää sitä tai mitään muuta?
Pysyykö maailma paikallaan?
Onhan vielä huomennakin uusi aamu?

RUNOJA 8

Avaan silmäni. Olet siinä. Suljen silmäni. Olet siinä. Hymyilen. Olet siinä. Itken tai raivoan. Olet siinä. Käännän selkäni. Olet siinä.

Kuka myrkytti rakkauden? Kuka teki siitä lentohiekkaa? Kenen syy, ettei onni kestä kuin korkeintaan hetken tai kaksi? Joku tuhosi rakkauden, joku imi sen tyhjäksi. Muutti kauniin rumaksi, ja amorin narriksi.

Ihmisen elämä ohikiitävä.
Häviävä hetki, joka tuuleen katoaa. Tunnit, viikot, vuodet kohti määränpäätä vie. Taistella ei voi vastaan, on pian kuljettu se tie.

Meille annettiin elämä, mutta ei siihen ohjekirjaa.
Meille annettiin vapaus, mutta ei siipiä.
Meille annettiin aivot, mutta ei kykyä hallita niitä.
Meille annettiin rakkaus, mutta heitämme sen hukkaan.
Meille annettiin luonto, mutta tuhoamme sen.
Meillä on kaikkeen avaimet, mutta emme löydä niihin sopivia lukkoja.

Eilen olin tyttönen vain, nukahdin kuin lapsonen. Tänään naisena heräsin, toiseen elämään. Heräsin ja havahduin, kaiken uutena näin. Eilisen muistot sydämessäin, kaikki tuoksut ja tunteet. Äidin syli lämpöinen, kesä kaunein ja hellivin. Aika unohtumaton.

Aamun kahvihetki, päivän paras hetki. Aivot herää, virkoaa. Uneliaisuus katoaa. Se uuteen päivään kuljettaa.

Joululauluja kuule en, en kilinää tonttulakkien. Enkeleitä näe missään en, ei tule heistä luokseni yksikään. Suojelusta niin kaipaisin, tänä jouluna valottomana, kosketusta enkelin, lohtua sen siipien.

Sinun olen, vaikka joskus sinuun väsynkin. Sinuun kiinni jäin, vaikka en tiedä halusinko. Sinut kerran mukaani otin, ja sillä matkalla olemme edelleen.

Olenko unessa vai olenko hereillä.
En enää tiedä, en enää niitä erota.
Tunne samanlainen, vaikka kipu poissa on. Ei enää koske, ei pelota. En tunne surua, vaikka onni meni pois. Vaistoan niin, se on kohta matkalla takaisin. Silti unohtaisin kaiken, jos vain sinäkin voisit unohtaa.

Joulun aika, sen satumainen taika, saapunut luoksemme on. Ystävyyttäsi toisille jaa, kukaan riitaa haastaa ei saa.

RUNOJA7

Aurinko nousee, aurinko laskee. Viikot kuluvat, kuukaudet, vuodet.

Aurinko nousee, aurinko laskee. Olen niin yksin, yksin ajatuksineni.

Aurinko nousee, aurinko laskee. Päivä vaihtuu, mikään muu ei.

*     *     *

Kesä tuli, lumet suli. Minä sinua muistin.

Syksy saapui, hukkui mustaan kaapuun. Minä sinua muistin.

Talviaamu koitti, silloin elämä taas voitti, ja alusta alkoi kaikki.

*     *      *

Oli elämäni edessä, kuin avoin kirja, kaikki mahdollisuudet tarjolla.

En osannut lukea sitä kirjaa. Puoliakaan en ymmärtänyt. En osannut kiittää, en iloita.

Olin niin nuori, ja sokea kaikelle.

Ummistin silmäni kun en uskaltanut katsoa.

Suljin korvani, kun pelkäsin kuunnella.

Minä pakenin, pakenin elämää, pakenin itseäni.

Nyt olen vannonut sen: en tee niin enää uudestaan.

Pakotan pitämään silmäni auki, pakotan kuuntelemaan.

Opetan itse itseäni, annan luvan olla minä.

* * *

Päivästä toiseen suoritan,
kuljen polkua tuttua.
Olen onneton tai onnellinen,
se tehtäväni on.
Aina jaksaisi en, sinä tiedät sen,
mutta vuoksemme tahdon yrittää.

* * *

Valokuvan vanhan löysin,
sitä tuijottamaan jäin.
Mielessäni hetkeen siihen palasin.
Niin nuori olin, täynnä elämää.
Niin paljon hyvää edessäin,
jota kuitenkaan huomannut silloin en. En ymmärtänyt elämästä tarpeeksi. Olin ehkä liiankin nuori.

Jokainen kuvassa muuttunut on, jokaiseen aika merkkinsä piirtänyt. Kuljettanut meidät eteenpäin,
tuonut tähän pisteeseen.
Me olemme kai matkalla kasvaneetkin, kulkeneet polkuja monia,
valinneet reittejä omia.

* * *

Muistoja, kauniita ja kipeitä. Muistoja, kylmiä ja pimeitä. Muistoja, suuria ja voimakkaita. Muistoja, kauan sitten elettyjä.

* * *

Minä kävelen. Kävelen kohti tulevaa. Minä kävelen. Kävelen tehden historiaa. Minä kävelen, yksin tai sinun kanssasi. Minä kävelen, sinne missä valo kajastaa.

* * *

Syysmyrsky ikkunaani lyö. Mä yksin kuuntelen. Pisarat sitä piiskaavat kuin mieleni minua. Tuuli siihen hakkaa kuin ajatukset päässäni. On sisälläni myrsky, niinkuin ulkonakin, ja pimeä verho yllemme laskeutunut.

* * *

Suljen silmät, menneisyyttä katson. Se edessäni aukeaa kuin eilinen. Pienen tytön näen, poninhäntä päässä, punaisessa keinussa, punaisissa kengissään. On vuosi -86.
Ei vielä ole huolia, ei mitään ylimääräistä. Vain kesäaurinko ja minä.

* * *

Lapsuuden viaton aika, nuoruuden huumaava taika. Silmänräpäys kaikki. Pian saapuu vanhuuden laiva.

RUNOJA6

Vaihtuvat päivät, vaihtuvat vuodet. Kaikki toistuu, kaikki polkee paikallaan.

Mikään ei muutu, ja kuitenkin kaikki.

***       ***     ***

Lämmin kesäilta. Saunan jälkeen terassilla, aivan hiljaista. Vain tuulen hento kosketus iholla.

Ahmin kesän tuoksua. Iholla puhtaalla olo raikas, mieli kevyt kuin lapsella.

Ei tarvitse ajatella, vain tuntea.

***        ***     ***

Tuuli puita huojuttaa, ajatukset päässä kuohuttaa. Kaikki tunteet pinnassa, on lumihiutaleet ikkunassa.

Olen vankina oman elämän, olen vankina tämän kaupungin.

Puut metsän mulle huokaa, kotiin minut tuokaa.

***         ***      ***

Minä muistan sen, sinä muistat sen. Päivät yhteiset, leikit kesäiset.

Vesisateessa juoksentelun, keskellä mutaista polkua, pyöräretket, uintireissut.

Kaikki ihanat lapsuuden kesät.

 

***         ***      ***

Huhtikuu, ja syksyn harmaa maisema. Ei valoa, ei edes silmuja puissa.

Ei keväästä merkkiäkään, paitsi lintujen laulu, joka iloisesti soi.

Ne eivät piittaa sateesta, ne eivät piittaa harmaudesta. Voisinpa olla kuten ne.

***         ***      ***

Olen eksynyt lapsi yksin pimeässä. Pelkään sitä.

Tahtoisin löytää valoon, mutta en enää osaa.

Tahtoisin aurinkoon, mutta en muista miten.

Hukkasin tieni, hukkasin reittini. Kadotin kaiken entisen.

***       ***        ***

Hän tuntee sen. Aika on tullut. Aika hyvästit jättää, ja unohtaa kaikki. Pois heittää taakka maallinen.

Sielu on jo amputoitu. Sydän kulutettu loppuun. Hän ei enää palaa.

Viimeistä kertaa häntä kannetaan. Ikuiseen uneen.

***       ***       ***

Mieltä painaa, on kaikki vain lainaa.

Niinkuin uni, joka hetken kestää saa.

Niinkuin kukka, joka tovin kukoistaa.

Tai kuin kesä kaunein, joka loistollaan kaikki lumoaa.

Se pian pois on, ja taika katoaa.

***       ***        ***

Hukkumassa olen sinun kanssasi. Painoimme toisemme pinnan alle.

Vedimme hetken henkeä. Vajosimme uudestaan pinnan alle.

Nyt olemme syvällä pohjassa. Syvemmällä kuin aikaisemmin.

Siellä, minne auringon valo ei ylety, mistä matka on liian pitkä takaisin.

***       ***        ***

Äiti lastaan kantaa, tälle kaikkensa hän antaa.

Äiti huolta kantaa, lapsi matkallaan kasvaa.

Polku leveä on, se minne vain viedä voi.

Tie on loppumaton. Äiti valvoo mietteissään.

Milloinkaan ei levottomuus sammu, milloinkaan ei hän päästä irti.

Äidin rukous kauas kantaa, missä nainen kulkee kohti rantaa.

Nainen viimeiset sanansa lausuu, viimeiset toiveensa antaa.

Kulkee kohti aaltoja, kunnes luoja taivaaseen hänet kantaa.

 

RUNOJA 5

Minä tanssin. Tanssin yli esteiden. Tanssin ohi päivien. Tanssin läpi vuosien.

Minä tanssin. Tanssin vaikka väsyttää. Tanssin kohti päämäärää. Tanssin askeleen viimeiseen.

***

Lapsuus. Päivät kuin unta. Uusia ystäviä, uusia leikkejä. Valon päiviä, pilvettömiä.

Nyt peittää usva auringon. Leikit työksi ovat vaihtuneet. Mielikuvitus kadotettu, luovuus unohdettu.

Mitä meistä jäljelle jää?

***

Minulla ei ole paljon, ja silti minulla on kaikki.

Minulla ei ole valtaa, minulla ei ole mainetta. Ei hienoa autoa, ei omakotitaloa. Enkä tarvitse mitään niistä.

En tarvitse kuin aamuauringon valon, ja kahvin tuoksun kun herään uuteen päivään. En tarvitse kuin aikaa läheisteni kanssa.

En tarvitse kuin hitusen toivoa ja uskoa rakkauden voimaan.

***

Esirippu aukeaa. Näytös alkaa taas. Se joka päivä samaan aikaan alkaa saa.

Olen pääroolissa oman näytöksen, ja minä esitän sen uudelleen ja uudelleen.

En aina jaksaisi samaa roolia esittää. En aina jaksaisi olla näyttämöllä, mutta minun täytyy vain jatkaa.

Minun on tehtävä se joka päivä.

***

Olen sinun aina. En koskaan lähde pois, ellet pakota. En koskaan luovuta.

Mitä ikinä tapahtuukin, lupaan taistella meidän puolesta joka hetki. Lupaan tehdä kaikkeni.

Ei ole olemassa mitään voittamatonta, ei ole syytä lopettaa kesken. Minä haluan pitää kiinni viimeiseen hengenvetooni.

***

Olla parempi tahtoisin. Olla täydellinen tahtoisin. Pärjätä joka tilanteessa. Hoitaa kaiken sujuvasti.

Taidolla korjata ongelmatilanteet. Onnistua aina.

***

Olen etsinyt elämälle tarkoitusta. Olen etsinyt onnellisuutta.

Olen etsinyt liian kaukaa. En nähnyt lainkaan lähelle.

En nähnyt kaikkea hyvää. En nähnyt aina edes sinua.

Ehkä kaikki onkin tässä hetkessä. Pienessä palassa kauneutta.

***

Minä elän valosta. Minä elän auringosta.

Minä elän, kun tulppaanit kukkivat, kun muuttolinnut saapuvat.

Minä elän keväästä.

Minä kuolen pimeydestä. Minä kuolen lehdettömistä puista.

Minä kuolen harmaasta maisemasta, sateesta ja synkkyydestä.

Minä kuolen syksystä.

***

Anna kevään valon saapua. Anna sen valloittaa sydämeni.

Anna vesien virtaavien rauhoittaa, talven pimeän jäädä taa.

***

Avaa silmäsi ja näe enemmän. Avaa korvasi ja kuule enemmän.

Avaa sydämesi ja tunne enemmän. Avaa itsesi ja löydät enemmän.

***

Elämä on rikasta, jos vain oppii ne rikkaudet löytämään, ja pystyy ne näkemään.

Elämä on värikästä, jos näkee sydämellä, ja lähtee matkaan avoimena.

Elämä on antoisaa, jos itse antaa sille kaikkensa.

***

Autuuden ja täyttymyksen paratiisi, unelmien paratiisi. Siellä on kaikki.

Siellä on kukkia, jotka kukkivat aina, siellä on aurinkoista aina.

Siellä minä synnyin ja elin ensimmäiset vuoteni tietämättä sateista, tietämättä pimeydestä.

Sitten kadotin tieni sinne. Jouduin toisenlaiseen paikkaan. Aloin palella, aloin pelätä.

Kerran vielä löydän tieni uudestaan, päästän sydämeni vapaaksi.

***

Voisipa ihmisen korjata. Vaihtaa rikkinäiset osat uusiin.

Viedä huoltoon, ja akun ladata.

***

Joskus kauan sitten omistin kaiken. Paisteen päivän, puut metsän, kukat kedon, elon ihanan.

Elin suurta seikkailua ystävien ympäröimänä. Elin omaa satuani, pienessä maailmassani, mistä ei puuttunut mitään.

Ei puuttunut rauhaa, ei rakkautta. Olin puhdas, turmelematon.

Sitten ukkosmyrsky iski metsääni, ja sen tuhosi.

Aikanaan myrsky hellitti, mutta jotain katosi sen mukana lopullisesti.

Satumaailmaa ei enää ollut.

***

Oli kesä, oli lämmin, oli ihana valo.

Tuli matka, tuli ystäviä, tuli uusia kokemuksia.

Nyt on muistot ja hetket, jotka mukanani kannan, minne ikinä kuljenkin.

***

Minä haluan pois, jonnekin en tiedä minne. Jonnekin missä voi vaan olla. Jonnekin missä saan rauhoittua.

Jonnekin missä ei tarvitse ajatella mitään. Jonnekin missä on aina hyvä olla.

***

Mieli väsynyt minua kiusaa, aivot sameat koettelee. Olen unohtanut ajan, olen unohtanut paikan, olen unohtanut itseni.

Aivoni turtuneet eivät löydä rauhaa. En tiedä enää olenko todellinen.

RUNOJA 4

Juhannuksesta jouluun vain vähän aikaa. Joulun jälkeen valoa kohti, ja uusi kevät koittaa.

Kevät kesää saa odottamaan, ja kun kesä saapuu, saapuu yhtä pian syksykin. Syksystä jouluun palataan taas uudestaan.

On juossut vuosi ympyrän, ja pian jo toisen, kolmannenkin.

• 

Hyvästi koti, jossa rakastettiin ja riideltiin.

Hyvästi rakas koti, joka annoit meille suojaa kahdeksan vuoden ajan,

jossa ensi kerran suudeltiin, ja jossa toisiimme tutustuttiin.

Lämmitimme toisiamme kylmin talvi-illoin. Vilvoittelimme tuulettimen äärellä kuumina kesäpäivinä.

Sinä olet nähnyt paljon. Olet nähnyt ilomme ja surumme, olet nähnyt rauhaa, ja myrskyä.

Olet nähnyt kaikki elämämme vaiheet. Olet antanut lämpöä, ja monia muistoja.

Olet antanut rakkauden täyteisiä hetkiä. Jää hyvästi kaunis kotimme. Uusi elämä alkaa jo saa.

• 

Tässä talossa herää menneisyys eloon. Kaikki koettu ja nähty.

Kaukaiset lapsuuden ja nuoruuden seikkailut. Parhaat vuodet, viattomat ajat.

Hämmentävää, kuinka lähelle muistojaan voi päästä, vaikka et voikaan koskaan palata.

Silti se sama tunne jostain tulee, ja koskettaa. Samat kesäiset tuoksut, samat maisemat ympärillä, äänet kaikuna korvissa.

Samankaltainen hetki, silloin mennyt herää eloon.

• 

Miksi en eläisi tässä hetkessä. Unohtaisi menneet ja tulevaisuuden.

Tarttuisi kiinni pieniin asioihin. Tulisi lähemmäksi sinua.

• 

Ajat muuttuvat, ihminen ei. Ihminen aina samanlainen, samat vaiheet läpäkäyden.

Me teemme samat virheet, rakastamme, etsimme onneamme.

Me löydämme sen hetkeksi, ja sitten kadotamme taas. Läpi vuosien tuhansien näin jatketaan.

• 

Tunnen tämän tuoksun, sen kun syksy tulee. Kaukaa muistoista tunnistan sen.

On sateen jälkeinen raikkaus ilmassa. On kosteat lehdet maahan putoilleet.

Vaahterat, tammet ja muut ne kosteutta huokuu, ja juuri sille syksy tuoksuu.

• 

Syksyn kastelemat tiet, niin monta kertaa ennenkin astellut olen. Elo lyhyt, täällä vain vähän aikaa.

Onnen hetket niin harvassa. Juhlat kun päättyy, ne suruun vaihtuu.

• 

Oletko oikeasti siinä, vai kuvittelenko vain. Onko tämä hetki todellinen.

Istummeko oikeasti vierekkäin, koskeeko ihoni ihoasi.

Ovatko korvissani kaikuvat äänet oikeita, vai harhoja vain.

Onko meillä vielä aikaa olla näin, kuvitella toisemme, aistia läheisyys.

Eihän tämä hetki katoa vielä, kuin kuiskaus tuuleen.

Eihän tämä vielä muistoksi muutu, etäiseksi harhakuvaksi.

• 

Linnut sen kertoivat, kevät tulossa on. Laulullaan viestivät, sulokkailla sävelillään.

Vaikka pakkanen paukkuu, vaikka lumi maassa on. Laulu toivoa antaa, vielä hetken jaksan odottaa.

• 

RUNOJA3

Kahvi, tuo taianomainen tuoksu, hienostunut aromi. Se kutsuu luokseen kuin huume. Se maistuu aina yhtä hyvälle.

Jo aamun ensimmäinen hörppy tuntuu aivoissa autuaalle. Kahvilla on pitkät perinteet. Sitä juodaan joka tilaisuudessa. Ilon ja surun hetkellä, niin häissä kuin hautajaisissa.

Sitä tarjotaan vieraille, sitä otetaan lääkkeeksi väsymykseen. Sitä juodaan tapaamisissa, ystävien ja sukulaisten kanssa, juhlassa ja arjessa.

Siihen liittyy paljon muistoja. Niin monet hetket on vietetty kahvikupin äärellä. Niin monta kakkupalaa huuhdottu alas kahvilla.

Kesäillan lempeässä viileydessä, tai talven purevan viiman keskellä. Jouluaattonakin on kahvihetki ehdoton. Kahvilla aamu lähtee käyntiin.

Kahvin avulla saadaan ideoita, ja sen ääressä tutustutaan uusiin ihmisiin. Kahvi saa hymyilemään. Kahvi tekee joka hetkestä paremman, unohtumattoman.

Kahvi hoitaa ihmisiä ja koko yhteiskuntaamme. Se tuo mukanaan palasen onnellisuutta. Kahvi on juomista jaloin.

Kesä -98. Olen juuri täyttänyt 18. Maalla ensi kertaa aivan hiljaista. Punainen talo on tyhjä. Astun sisään. Tuttu vanhan talon tuoksu vastassa, mutta sinä et ole enää vastassa.

Kaikki samoin kuin ennen. Kaikki koskemattomana. Vaatteet roikkuu henkarissa, valokuvat seinillä. Sinun tavarasi jokapuolella. Jotain päättyi silloin.

Kuuntelen hiljaisuutta. Ääniä lapsuudestani. Saapui uusi aika. Aikuisuuden aika.

Syntymä ja kuolema, samana keväänä. Toinen poistui, teki tilaa uudelle. Teki tilaa pienokaiselle, joka toi uutta elämää kadotetun tilalle.

Niin pieni olit, kaikesta tietämätön. Elämän polku auki, kaikki vasta alussa. Pienet kätesi nyrkissä, pieni pää äidin turvallisessa sylissä, vailla huolia, vailla vastuuta.

Nyt elät jo nuoruuden haurasta aikaa. Minä sen kauan sitten kadotin. Kokeilet siipiäsi, kuten jokainen vuorollaan. Juokset elämään, joka liukuu vuosi vuodelta eteenpäin.

Ajat ja vaiheet erilaiset läpi käyt. Elämän kiertokulku jatkuu.

Hengitän syvään ilmaa, niin raikasta, niin puhdasta. Maaseudun kevyttä ilmaa. Olen kaukana kaupungin saasteista.

Istun pihakeinussa ja nautin hetkestä. Kesä kaunein hellii meitä. Kaupungin kahleet ovat kadonneet, olo keveä.

Juna saapuu asemalle. Varoitusäänet kilisevät keskipäivän paahteessa. Kotoisa ääni. Tuttu vuosien takaa.

Naapurin pihalta kaikuvat lasten äänet. Äiti poimii kukkia, isä lukee uutisia. Vaistoan, tästä tulee hyvä päivä.

Sinä pieni ihmisen alku. Toivon elon tiellesi paljon onnen hetkiä. Toivon, ettet väsy, etkä katkeroidu, kun tulet isoksi.

Kun maailma näyttää toisen puolensa. Sen, josta et vielä aavista mitään. Kun ei äidin syli enää korjaa, kun olet omillasi.

Toivon, että olet silloin vahva. Toivon, ettet lannistu koskaan. Ota elämä vastaan ilolla, ota se lahjana suurena.

Silloin jaksat päivän jokaisen, sen raskaimmankin.

Saavun tuttuun kylään. Siellä vietin lapsuuteni kesät. Muistan kaikki paikat, kaikki leikit. Muistan kioskin kohtaamispaikan, joka jo vuosia sitten suljettiin.

Muistan vanhan, tyhjän kaupparakennuksen, josta pehmokoirat ystäväni kanssa ostettiin. Sinä sait kauniimman, sen viimeisen sini-harmaan. Minulle jäi keltainen.

Muistan kirpputorin, ja uimarannan, jossa monet kerrat uitiin, tai minä oikeastaan räpiköin. Kerran löysimme rannasta vanhoja, historiallisia esineitä.

Muistan mummolasi, jonne kuljimme oikopolkua pitkin, naapurin pihan läpi. Mummosi koira hyppi ja haukkui aina narussaan, pelkäsin sitä. En koskaan mennyt lähelle.

Muistan pyöräretket, ja leikkipuiston. Muistan naapurin autonkorjaustelineen, jonka kapeilla puurakenteilla leikimme serkkusi kanssa hippaa.

Kuvittele että heräät huomenna ja kaikki musiikki on kadonnut (Photo credit: hugovk)Muistan naapurin autonkorjaustelineen, ja kuinka leikimme hippaa sinun serkkusi kanssa sen kapeiden puurakenteiden päällä.

Minä hävisin teille lähes aina. En ollut hyvä tasapainoilemaan. Kuinka pienissä hetkissä onni olikaan.

Onni oli nurmen kesäisen raikkaassa tuoksussa, ja sateen jälkeisessä puhtaassa ilmassa.

Onni oli jokaisessa poutapäivässä, ja kirkkaassa, viilentävässä järvessä.

Onni oli yhteisissä hetkissä, jotka pyyhkiytyivät ajan saatossa pois.

Ei odotettu mitään suurempaa, ei kaivattu mitään enempää.

Niin yksinkertaista, niin mutkatonta. Oi kunpa vieläkin niin olisi.

Päivät ja hetket lyhenee. Ajat muuttuu, murenee vuosi vuodelta pois.

Joskus aika oli toisenlainen, aika oli niin pitkä. Päivä oli kuin viikko, viikko kuin kuukausi, kuukausi kuin ikuisuus.

Oli niin helppo olla. Ei tarvinnut miettiä kuin seuraavaa leikkiä. Ei tarvinnut kiirehtiä, ei huolia kantaa.

Ajasta on tullut julma, armoton valtias, joka kuin kiusaa tehden juoksee eteenpäin.

Ennen aika oli ystävä, nyt siitä on tullut vihollinen.

Vain yksi elämä, niin monia haaveita, niin monia suunnitelmia.

Mitä tapahtuu juuri nyt? Missä rakastutaan? Suudellaan ensi kertaa kiihkeästi alkusyksyn iltahämärässä, puiston viileässä syleilyssä.

Missä juhlitaan? Juodaan shampanjaa, syödään ehkä rapuja syyskuiseen tapaan, lauletaan ja nauretaan. Tunnelma on kepeä. Missä kaivataan lohdutusta?

Mitä tapahtuu huomenna? Kun minä olen poissa. Olen enää varjo, joka seuraa, muisto jonkun mielessä, kuva albumissa. Mitä tapahtuu silloin?

Miten paljon muuttuu? Miten paljon säilyy? Muuttuuko ihmisen viha, syvä katkeruus? Muuttuuko halu tuhota, ja valloittaa. Muuttuuko jano asein hyökätä? Osaammeko vielä rakastaa?

Jospa kaikki sodat kääntyisivät ystävyyteen, hedelmälliseen yhteistyöhön. Oman edun tavoittelu unohdettaisiin, ja rakennettaisiin yhdessä maailma, jossa kaikilla on hyvä olla.

Silti luulen, niin ei koskaan tapahdu, sillä ihminen on se mikä on. Ihmisen ahneus on kaiken voittava, kaikki moraaliset lait rikkova. Ihminen ei opi koskaan virheistään.

Me tuhoamme sisariamme ja veljiämme, uudestaan ja taas uudestaan. Me haluamme uskoa hyvään, mutta emme toimi sen mukaisesti.

Huominen, onko meillä sitä? Onko meillä vielä kauniita auringonnousuja, ja -laskuja?Onko meillä vielä paikka, jossa rauhoittua metsän keskellä, veden äärellä, sen hiljaista loisketta kuunnellen?

Onko meillä vielä rapujuhlia, häitä, ristiäisiä, valmistujaisia, onnellisia hetkiä läheisten kanssa? Rikkomattomia hetkiä, kauniita hetkiä, hetkiä, joissa sydän puhuu aseiden sijaan.

Syyskuu. Mäntyjen tuoksu yhä niin kesäinen. Koululaiset palanneet koulun pihalle.

Välitunnilla äänekästä. Raikas ilma sateen jälkeen, helppo hengittää. Ei ole kylmä, ei ole kuuma.

Tekisi mieleni tanssia kadulla. Kunpa talvi ei tänä vuonna tulisikaan.

Pimenevät illat, mustuva mieli. Pimeys kuin myrkky, joka nielee minut sisäänsä. Tekee minusta toisen ihmisen.

Olen kevään lapsi. Siksi kai valoa rakastan. Pimeys vie voimat, kaikki väsyttää. Talviunille haluaisin minäkin, lailla karhujen.

Herätä valoon kevään, kun lumet sulavat pois. Niin olisi kesä ikuinen.