RUNOJA 10

Kesä kaunis katoaa, syksyn lehdet putoaa.
Enää ei voi palata, silti sinua haluan halata.

*********************************

Terassilla ilta lämmin. Vanha joukko, toisensa kohtaa. Kylälle kaikuu nauru, kohta alkaa jo laulu. Yhtyy lintujen kuoroon, kun tulee tämä joukko vuoroon. Tuo laulu syksytkin sulattaa. Se päässäni soi ainiaan. Rakkaat muistot herättää. Kesä mennyt eloon jää.

*********************************

Päivät ne tuntina kuluvat, viikot kuin päivänä vierivät, kuukaudet viikkona vilisevät. Vuosi kuin yksi ainoa kuukausi.

*********************************

Tahtoisin aikaan, missä ruoho oli vihreimmillään. Aikaan missä tanssia sain päivästä toiseen. Aikaan missä murheet leikkeihin unohtui. Aikaan missä ilo oli aidoimmillaan. Aikaan missä tuulet oli lempeät.

*********************************

Vanhan talon rapistuneet pinnat, haurastuneet puut. Kuluneet jo ovat ajan saatossa. Kuluneet niinkuin ihmisetkin. Ne paljon nähneet ovat. Ovat nähneet tuon kauniin maiseman jo vuosikausia, siinä paikallaan maaten. Ovat nähneet saman kuin minä. Ovat sateissa kastuneita, lahonneita raajarikkoja. Ovat parhaat vuotensa kadottaneet, kukoistuksensa menettäneet. Se sama edessä on minullakin.

*********************************

Syyssade tuoksuu lapsuuden muistoille, ja puhtaalle pyykille. Äidin lakanoille, omenan tuoksuisille. Sienimetsälle, puolukan varvuille.

*********************************

Joskus, kauan sitten oli aika kun elo tuntui ikuiselta, päivä paistoi kauniimmin. Sade tuoksui puhtoiselta, nurmet vihersi kirkkaammin.

*********************************

Elämän kiihtyvä jatkumo, päivä päivältä eteenpäin vie. Langat harmaat jo saavuttaa, kauas pois aika laputtaa.

*********************************

Eilen olin tyttönen, kuljin paljain jaloin polulla. Kukkasia tupaan poimin, ruoho rahisi jaloissa.
Tänään kun heräsin, olinkin äkkiä aikuinen. Oli mennyt kesä lapsuuden, oli kadonneet kukat ja pienet kätöset. Oli poissa viattomuus.

*********************************

Onko jo kaikki sanottu? Onko kaikki yhdessä koettu? Lauseista jokainen mitättömiä, vailla merkitystä. Ajatukset kaikki ajateltu loppuun aikoja sitten. Tuntuu kuin elämä tää eletty jo ois, monta sataa kertaa ennenkin. Tuntuu kuin kulmat nää nähty ois, valovuosia sitten.

*********************************

Olen iso tyttö. Olisi pitänyt tietää. Tietää mitä tapahtuu kun me kaksi törmätään. En oo silti tarpeeks iso. Sisältä oon pieni. Pieni ja helposti särkyvä. Särkyvä lasipatsas. Kaadun maahan kun tönäiset. Menen sirpaleiksi.

*********************************

Askel jokainen tuntematon. Otan sen peläten.
Polku edessäni arvaamaton. Kuljen sen riskit tietäen.
Silmäni avaan näkemään. Korvani kuulemaan. Sinut tahdon tuntea ja kaikki hetket elämän.

*********************************

Naapurin Noora aina ulkoiluttaa Doraa.
On sillä kaksi kissaa ja yksi koira.
On sillä hienot vaatteet ja tukka kammattu.
On hattu komea ja hymy suloinen.
On sormus sormessa ja lapsi tulossa.
On katseen alla silti jotain piilossa.

*********************************

Marraskuu. Yön tumma taivas. Kuutamo loistaa.
Pakkanen poskia hyväilee.
Marraskuu, tuo niin lohduton kuukausi. Vaan ei tänä iltana. Tänään näyttää se kauneutensa. Tänään näyttää se loistonsa. Tänään iloitsee marraskuu.

*********************************

Mene muualle marraskuu. Meille saavu jo maaliskuu. Hiivi hiljaa huhtikuu. Tule tänne toukokuu. Kesytä viimein kesäkuu. Helli helle heinäkuun. Elä ilo elokuun. Sulostuta sävyillä syyskuu.

*********************************

Elämä ei odota. Elämä alkaa joka päivä alusta. Elämä ei hidasta. Elämä juoksee kovaa eteenpäin. Elämä antaa onnen muruja. Niitä älä hävitä. Talleta ne taskuusi, pahan päivän varalle.

RUNOJA9

Koivunoksat tuoksuvat,
saunaan minua kutsuvat.
Juhannus -95,
nuori olen vielä siis.
Otan hetken ja nautin,
ennenkuin katoaa kesä ihana.

*********************************

Tunne tämä hetki.
Elä se kuin viimeinen retki.
Et saa sitä takaisin.
Et voi sitä uudestaan kokea.
Siksi tärkeä jokainen elämän hetki.

**********************************

Kello kulkee, aika eteenpäin vie.
Se tuntee sinun polkus,
se tuntee sinun ties.
Kaikki arvet ja haavat,
hetket ilonkin.

***********************************

Sataa, olen väsynyt,
tuulee olen uupunut.
Pyryttää, olen turhautunut,
kun millekään mitään tehdä en voi.

***********************************

Kunpa seisahtuisi aika,
kunpa lakkaisivat kiireet,
kunpa lakkaisi tämä ikuinen vanheneminen.
Kunpa voisin tuntea kesän,
ja kuulla laulun lintujen.
Mansikoita poimia,
pienoiseksi muuttua,
hassuksi heittäytyä,
nauraa ja leikkiä.

***********************************

Kesä on vain hetki.
Tuulen hiljainen huokaus.
Laineiden hento liplatus.
Kärpäsen kosketus iholla.
Kukkia metsäpoluilla. Juhannuskoivut ja valon yöt, vaan kohta jo pimeys voiton vie. Viilenee tuuli, kylmenee päivät, käy jouluun taasen tie.
Lumi peittää maan,
kesän muisto ikuinen.

********************************

Sade tuoksuu, minä menen taas.
Kukat kuihtuu, minä menen taas.
Pilvet harmaat liikkuu, niin minäkin.
Poutapäivät haihtuu, kerran haihdun itsekin.

**********************************

Kerran lakkaa juoksu,
kerran lakkaa kiire.
Kerran lakkaa kaipuu selittämätön.
Kerran olen vapaa,
kerran saan unohtaa.
Kerran koittaa aika,
jolloin siivet selkään saan.

***********************************

Oli aika ennen sinua.
Oli aika ennen meitä.
Oli aika ennen tiedon lisäämää tuskaa,
ja aika ennen ymmärrystä.
Oli aika, joka antoi paljon,
ja otti jonkin verran.
Aika ilon ja aika surun.
Oli aika, jolloin tunsin vahvuuteni,
ja kaikki tunteet läpikotaisin.

***********************************

Ei ole enää sanoja,
on vain tyhjää.
En löydä mistään iloa,
pelkkää tyhjää.
En jaksa siirtää jalkoja,
tahdon maata.
En jaksa liikuttaa käsiä,
on pakko vain olla.

*************************************

Vain yksi elämä,
työhön hukkuu. Katoaa pois,
se milloin nukkuu.
Yksi elämä, joka karkuun juoksee.
Yritän pitää hetkistä kiinni.
Yksi ainoa elämä,
sekin kiireisiin haihtuu,
painuu vailla armoa,
lentää lailla lintujen.
Vain yksi elämä.

*************************************

Voiko liikaa ajatella?
Onko se hyvä vai paha?
Kun enää tiedä ei mitä uskoa.
Onko edessä umpikuja?
En osaa aina sanoiksi ajatuksiani pukea.
En sinua osaa lukea.
Ehdinkö oppia enää sitä tai mitään muuta?
Pysyykö maailma paikallaan?
Onhan vielä huomennakin uusi aamu?

RUNOJA 8

Avaan silmäni. Olet siinä. Suljen silmäni. Olet siinä. Hymyilen. Olet siinä. Itken tai raivoan. Olet siinä. Käännän selkäni. Olet siinä.
image

Kuka myrkytti rakkauden? Kuka teki siitä lentohiekkaa? Kenen syy, ettei onni kestä kuin korkeintaan hetken tai kaksi? Joku tuhosi rakkauden, joku imi sen tyhjäksi. Muutti kauniin rumaksi, ja amorin narriksi.
image

Ihmisen elämä ohikiitävä.
Häviävä hetki, joka tuuleen katoaa. Tunnit, viikot, vuodet kohti määränpäätä vie. Taistella ei voi vastaan, on pian kuljettu se tie.

Meille annettiin elämä, mutta ei siihen ohjekirjaa.
Meille annettiin vapaus, mutta ei siipiä.
Meille annettiin aivot, mutta ei kykyä hallita niitä.
Meille annettiin rakkaus, mutta heitämme sen hukkaan.
Meille annettiin luonto, mutta tuhoamme sen.
Meillä on kaikkeen avaimet, mutta emme löydä niihin sopivia lukkoja.

image

Eilen olin tyttönen vain, nukahdin kuin lapsonen. Tänään naisena heräsin, toiseen elämään. Heräsin ja havahduin, kaiken uutena näin. Eilisen muistot sydämessäin, kaikki tuoksut ja tunteet. Äidin syli lämpöinen, kesä kaunein ja hellivin. Aika unohtumaton.

Aamun kahvihetki, päivän paras hetki. Aivot herää, virkoaa. Uneliaisuus katoaa. Se uuteen päivään kuljettaa.

Joululauluja kuule en, en kilinää tonttulakkien. Enkeleitä näe missään en, ei tule heistä luokseni yksikään. Suojelusta niin kaipaisin, tänä jouluna valottomana, kosketusta enkelin, lohtua sen siipien.

Sinun olen, vaikka joskus sinuun väsynkin. Sinuun kiinni jäin, vaikka en tiedä halusinko. Sinut kerran mukaani otin, ja sillä matkalla olemme edelleen.

Olenko unessa vai olenko hereillä.
En enää tiedä, en enää niitä erota.
Tunne samanlainen, vaikka kipu poissa on. Ei enää koske, ei pelota. En tunne surua, vaikka onni meni pois. Vaistoan niin, se on kohta matkalla takaisin. Silti unohtaisin kaiken, jos vain sinäkin voisit unohtaa.
image

Joulun aika, sen satumainen taika, saapunut luoksemme on. Ystävyyttäsi toisille jaa, kukaan riitaa haastaa ei saa.

RUNOJA7

Aurinko nousee, aurinko laskee. Viikot kuluvat, kuukaudet, vuodet.

Aurinko nousee, aurinko laskee. Olen niin yksin, yksin ajatuksineni.

Aurinko nousee, aurinko laskee. Päivä vaihtuu, mikään muu ei.

*     *     *

Kesä tuli, lumet suli. Minä sinua muistin.

Syksy saapui, hukkui mustaan kaapuun. Minä sinua muistin.

Talviaamu koitti, silloin elämä taas voitti, ja alusta alkoi kaikki.

*     *      *

Oli elämäni edessä, kuin avoin kirja, kaikki mahdollisuudet tarjolla.

En osannut lukea sitä kirjaa. Puoliakaan en ymmärtänyt. En osannut kiittää, en iloita.

Olin niin nuori, ja sokea kaikelle.

Ummistin silmäni kun en uskaltanut katsoa.

Suljin korvani, kun pelkäsin kuunnella.

Minä pakenin, pakenin elämää, pakenin itseäni.

Nyt olen vannonut sen: en tee niin enää uudestaan.

Pakotan pitämään silmäni auki, pakotan kuuntelemaan.

Opetan itse itseäni, annan luvan olla minä.

* * *

Päivästä toiseen suoritan,
kuljen polkua tuttua.
Olen onneton tai onnellinen,
se tehtäväni on.
Aina jaksaisi en, sinä tiedät sen,
mutta vuoksemme tahdon yrittää.

* * *

Valokuvan vanhan löysin,
sitä tuijottamaan jäin.
Mielessäni hetkeen siihen palasin.
Niin nuori olin, täynnä elämää.
Niin paljon hyvää edessäin,
jota kuitenkaan huomannut silloin en. En ymmärtänyt elämästä tarpeeksi. Olin ehkä liiankin nuori.

Jokainen kuvassa muuttunut on, jokaiseen aika merkkinsä piirtänyt. Kuljettanut meidät eteenpäin,
tuonut tähän pisteeseen.
Me olemme kai matkalla kasvaneetkin, kulkeneet polkuja monia,
valinneet reittejä omia.

* * *

Muistoja, kauniita ja kipeitä. Muistoja, kylmiä ja pimeitä. Muistoja, suuria ja voimakkaita. Muistoja, kauan sitten elettyjä.

* * *

Minä kävelen. Kävelen kohti tulevaa. Minä kävelen. Kävelen tehden historiaa. Minä kävelen, yksin tai sinun kanssasi. Minä kävelen, sinne missä valo kajastaa.

* * *

Syysmyrsky ikkunaani lyö. Mä yksin kuuntelen. Pisarat sitä piiskaavat kuin mieleni minua. Tuuli siihen hakkaa kuin ajatukset päässäni. On sisälläni myrsky, niinkuin ulkonakin, ja pimeä verho yllemme laskeutunut.

* * *

Suljen silmät, menneisyyttä katson. Se edessäni aukeaa kuin eilinen. Pienen tytön näen, poninhäntä päässä, punaisessa keinussa, punaisissa kengissään. On vuosi -86.
Ei vielä ole huolia, ei mitään ylimääräistä. Vain kesäaurinko ja minä.

* * *

Lapsuuden viaton aika, nuoruuden huumaava taika. Silmänräpäys kaikki. Pian saapuu vanhuuden laiva.

RUNOJA6

Vaihtuvat päivät, vaihtuvat vuodet. Kaikki toistuu, kaikki polkee paikallaan.

Mikään ei muutu, ja kuitenkin kaikki.

***       ***     ***

Lämmin kesäilta. Saunan jälkeen terassilla, aivan hiljaista. Vain tuulen hento kosketus iholla.

Ahmin kesän tuoksua. Iholla puhtaalla olo raikas, mieli kevyt kuin lapsella.

Ei tarvitse ajatella, vain tuntea.

***        ***     ***

Tuuli puita huojuttaa, ajatukset päässä kuohuttaa. Kaikki tunteet pinnassa, on lumihiutaleet ikkunassa.

Olen vankina oman elämän, olen vankina tämän kaupungin.

Puut metsän mulle huokaa, kotiin minut tuokaa.

***         ***      ***

Minä muistan sen, sinä muistat sen. Päivät yhteiset, leikit kesäiset.

Vesisateessa juoksentelun, keskellä mutaista polkua, pyöräretket, uintireissut.

Kaikki ihanat lapsuuden kesät.

 

***         ***      ***

Huhtikuu, ja syksyn harmaa maisema. Ei valoa, ei edes silmuja puissa.

Ei keväästä merkkiäkään, paitsi lintujen laulu, joka iloisesti soi.

Ne eivät piittaa sateesta, ne eivät piittaa harmaudesta. Voisinpa olla kuten ne.

***         ***      ***

Olen eksynyt lapsi yksin pimeässä. Pelkään sitä.

Tahtoisin löytää valoon, mutta en enää osaa.

Tahtoisin aurinkoon, mutta en muista miten.

Hukkasin tieni, hukkasin reittini. Kadotin kaiken entisen.

***       ***        ***

Hän tuntee sen. Aika on tullut. Aika hyvästit jättää, ja unohtaa kaikki. Pois heittää taakka maallinen.

Sielu on jo amputoitu. Sydän kulutettu loppuun. Hän ei enää palaa.

Viimeistä kertaa häntä kannetaan. Ikuiseen uneen.

***       ***       ***

Mieltä painaa, on kaikki vain lainaa.

Niinkuin uni, joka hetken kestää saa.

Niinkuin kukka, joka tovin kukoistaa.

Tai kuin kesä kaunein, joka loistollaan kaikki lumoaa.

Se pian pois on, ja taika katoaa.

***       ***        ***

Hukkumassa olen sinun kanssasi. Painoimme toisemme pinnan alle.

Vedimme hetken henkeä. Vajosimme uudestaan pinnan alle.

Nyt olemme syvällä pohjassa. Syvemmällä kuin aikaisemmin.

Siellä, minne auringon valo ei ylety, mistä matka on liian pitkä takaisin.

***       ***        ***

Äiti lastaan kantaa, tälle kaikkensa hän antaa.

Äiti huolta kantaa, lapsi matkallaan kasvaa.

Polku leveä on, se minne vain viedä voi.

Tie on loppumaton. Äiti valvoo mietteissään.

Milloinkaan ei levottomuus sammu, milloinkaan ei hän päästä irti.

Äidin rukous kauas kantaa, missä nainen kulkee kohti rantaa.

Nainen viimeiset sanansa lausuu, viimeiset toiveensa antaa.

Kulkee kohti aaltoja, kunnes luoja taivaaseen hänet kantaa.

 

RUNOJA 5

Minä tanssin. Tanssin yli esteiden. Tanssin ohi päivien. Tanssin läpi vuosien.

Minä tanssin. Tanssin vaikka väsyttää. Tanssin kohti päämäärää. Tanssin askeleen viimeiseen.

***

Lapsuus. Päivät kuin unta. Uusia ystäviä, uusia leikkejä. Valon päiviä, pilvettömiä.

Nyt peittää usva auringon. Leikit työksi ovat vaihtuneet. Mielikuvitus kadotettu, luovuus unohdettu.

Mitä meistä jäljelle jää?

***

Minulla ei ole paljon, ja silti minulla on kaikki.

Minulla ei ole valtaa, minulla ei ole mainetta. Ei hienoa autoa, ei omakotitaloa. Enkä tarvitse mitään niistä.

En tarvitse kuin aamuauringon valon, ja kahvin tuoksun kun herään uuteen päivään. En tarvitse kuin aikaa läheisteni kanssa.

En tarvitse kuin hitusen toivoa ja uskoa rakkauden voimaan.

***

Esirippu aukeaa. Näytös alkaa taas. Se joka päivä samaan aikaan alkaa saa.

Olen pääroolissa oman näytöksen, ja minä esitän sen uudelleen ja uudelleen.

En aina jaksaisi samaa roolia esittää. En aina jaksaisi olla näyttämöllä, mutta minun täytyy vain jatkaa.

Minun on tehtävä se joka päivä.

***

Olen sinun aina. En koskaan lähde pois, ellet pakota. En koskaan luovuta.

Mitä ikinä tapahtuukin, lupaan taistella meidän puolesta joka hetki. Lupaan tehdä kaikkeni.

Ei ole olemassa mitään voittamatonta, ei ole syytä lopettaa kesken. Minä haluan pitää kiinni viimeiseen hengenvetooni.

***

Olla parempi tahtoisin. Olla täydellinen tahtoisin. Pärjätä joka tilanteessa. Hoitaa kaiken sujuvasti.

Taidolla korjata ongelmatilanteet. Onnistua aina.

***

Olen etsinyt elämälle tarkoitusta. Olen etsinyt onnellisuutta.

Olen etsinyt liian kaukaa. En nähnyt lainkaan lähelle.

En nähnyt kaikkea hyvää. En nähnyt aina edes sinua.

Ehkä kaikki onkin tässä hetkessä. Pienessä palassa kauneutta.

***

Minä elän valosta. Minä elän auringosta.

Minä elän, kun tulppaanit kukkivat, kun muuttolinnut saapuvat.

Minä elän keväästä.

Minä kuolen pimeydestä. Minä kuolen lehdettömistä puista.

Minä kuolen harmaasta maisemasta, sateesta ja synkkyydestä.

Minä kuolen syksystä.

***

Anna kevään valon saapua. Anna sen valloittaa sydämeni.

Anna vesien virtaavien rauhoittaa, talven pimeän jäädä taa.

***

Avaa silmäsi ja näe enemmän. Avaa korvasi ja kuule enemmän.

Avaa sydämesi ja tunne enemmän. Avaa itsesi ja löydät enemmän.

***

Elämä on rikasta, jos vain oppii ne rikkaudet löytämään, ja pystyy ne näkemään.

Elämä on värikästä, jos näkee sydämellä, ja lähtee matkaan avoimena.

Elämä on antoisaa, jos itse antaa sille kaikkensa.

***

Autuuden ja täyttymyksen paratiisi, unelmien paratiisi. Siellä on kaikki.

Siellä on kukkia, jotka kukkivat aina, siellä on aurinkoista aina.

Siellä minä synnyin ja elin ensimmäiset vuoteni tietämättä sateista, tietämättä pimeydestä.

Sitten kadotin tieni sinne. Jouduin toisenlaiseen paikkaan. Aloin palella, aloin pelätä.

Kerran vielä löydän tieni uudestaan, päästän sydämeni vapaaksi.

***

Voisipa ihmisen korjata. Vaihtaa rikkinäiset osat uusiin.

Viedä huoltoon, ja akun ladata.

***

Joskus kauan sitten omistin kaiken. Paisteen päivän, puut metsän, kukat kedon, elon ihanan.

Elin suurta seikkailua ystävien ympäröimänä. Elin omaa satuani, pienessä maailmassani, mistä ei puuttunut mitään.

Ei puuttunut rauhaa, ei rakkautta. Olin puhdas, turmelematon.

Sitten ukkosmyrsky iski metsääni, ja sen tuhosi.

Aikanaan myrsky hellitti, mutta jotain katosi sen mukana lopullisesti.

Satumaailmaa ei enää ollut.

***

Oli kesä, oli lämmin, oli ihana valo.

Tuli matka, tuli ystäviä, tuli uusia kokemuksia.

Nyt on muistot ja hetket, jotka mukanani kannan, minne ikinä kuljenkin.

***

Minä haluan pois, jonnekin en tiedä minne. Jonnekin missä voi vaan olla. Jonnekin missä saan rauhoittua.

Jonnekin missä ei tarvitse ajatella mitään. Jonnekin missä on aina hyvä olla.

***

Mieli väsynyt minua kiusaa, aivot sameat koettelee. Olen unohtanut ajan, olen unohtanut paikan, olen unohtanut itseni.

Aivoni turtuneet eivät löydä rauhaa. En tiedä enää olenko todellinen.

RUNOJA 4

Juhannuksesta jouluun vain vähän aikaa. Joulun jälkeen valoa kohti, ja uusi kevät koittaa.

Kevät kesää saa odottamaan, ja kun kesä saapuu, saapuu yhtä pian syksykin. Syksystä jouluun palataan taas uudestaan.

On juossut vuosi ympyrän, ja pian jo toisen, kolmannenkin.

  • Red Morning Stock Photo

Hyvästi koti, jossa rakastettiin ja riideltiin.

Hyvästi rakas koti, joka annoit meille suojaa kahdeksan vuoden ajan,

jossa ensi kerran suudeltiin, ja jossa toisiimme tutustuttiin.

Lämmitimme toisiamme kylmin talvi-illoin. Vilvoittelimme tuulettimen äärellä kuumina kesäpäivinä.

Sinä olet nähnyt paljon. Olet nähnyt ilomme ja surumme, olet nähnyt rauhaa, ja myrskyä.

Olet nähnyt kaikki elämämme vaiheet. Olet antanut lämpöä, ja monia muistoja.

Olet antanut rakkauden täyteisiä hetkiä. Jää hyvästi kaunis kotimme. Uusi elämä alkaa jo saa.

  • Home Insurance Concept Stock Photo

Tässä talossa herää menneisyys eloon. Kaikki koettu ja nähty.

Kaukaiset lapsuuden ja nuoruuden seikkailut. Parhaat vuodet, viattomat ajat.

Hämmentävää, kuinka lähelle muistojaan voi päästä, vaikka et voikaan koskaan palata.

Silti se sama tunne jostain tulee, ja koskettaa. Samat kesäiset tuoksut, samat maisemat ympärillä, äänet kaikuna korvissa.

Samankaltainen hetki, silloin mennyt herää eloon.

  • Summer In Sweden Stock Photo

Miksi en eläisi tässä hetkessä. Unohtaisi menneet ja tulevaisuuden.

Tarttuisi kiinni pieniin asioihin. Tulisi lähemmäksi sinua.

  • Studio Shot Of Romantic Young Couple Stock Photo

Ajat muuttuvat, ihminen ei. Ihminen aina samanlainen, samat vaiheet läpäkäyden.

Me teemme samat virheet, rakastamme, etsimme onneamme.

Me löydämme sen hetkeksi, ja sitten kadotamme taas. Läpi vuosien tuhansien näin jatketaan.

  • 3d Business Man Assembling A Pie Chart Stock Photo

Tunnen tämän tuoksun, sen kun syksy tulee. Kaukaa muistoista tunnistan sen.

On sateen jälkeinen raikkaus ilmassa. On kosteat lehdet maahan putoilleet.

Vaahterat, tammet ja muut ne kosteutta huokuu, ja juuri sille syksy tuoksuu.

  • The Lord Of The Forest Stock Photo

Syksyn kastelemat tiet, niin monta kertaa ennenkin astellut olen. Elo lyhyt, täällä vain vähän aikaa.

Onnen hetket niin harvassa. Juhlat kun päättyy, ne suruun vaihtuu.

  • Door Nature Stock Photo

Oletko oikeasti siinä, vai kuvittelenko vain. Onko tämä hetki todellinen.

Istummeko oikeasti vierekkäin, koskeeko ihoni ihoasi.

Ovatko korvissani kaikuvat äänet oikeita, vai harhoja vain.

Onko meillä vielä aikaa olla näin, kuvitella toisemme, aistia läheisyys.

Eihän tämä hetki katoa vielä, kuin kuiskaus tuuleen.

Eihän tämä vielä muistoksi muutu, etäiseksi harhakuvaksi.

  • Golden Heart shaped Background Stock Photo

Linnut sen kertoivat, kevät tulossa on. Laulullaan viestivät, sulokkailla sävelillään.

Vaikka pakkanen paukkuu, vaikka lumi maassa on. Laulu toivoa antaa, vielä hetken jaksan odottaa.

  • Female Swallow Stock Photo