JOULUKALENTERIN AVAUS

Jälleen joulukuu on saapunut, vaikka sitä ei ihan heti uskoisikaan. Ei ole lumesta (eikä pakkasesta) tietoakaan. On vain ankeaa sadetta ja harmaata, eikä aamun pimeydessä tekisi lainkaan mieli nousta sängystä. Sitä se ilmastonmuutos teettää. Toisaalta saimme kuitenkin nauttia pitkästä, kauniista syksystä, joten onhan tämäkin nyt kestettävä…

Avaan nyt joulukalenterini, hieman myöhässä, koska tajusin vasta äskettäin, että nyt on sen aika. Olen ollut niin kiireinen ja stressaantunut monestakin syystä, että en edes huomannut kuun vaihtumista. Jokaiseen joulukalenteriluukkuun tulee tästä eteenpäin sisältymään päivän jakso lempijouluohjelmastani: Jukka Virtasen legendaarisesta The joulukalenterista, jota en suosittele perheen pienemmille, mutta aikuisille tämä on aivan loistavaa viihdettä. Tässä ensimmäisessä luukussa on kaikki ensimmäiset jaksot (1-5).

Kerrottakoon myös, että avomieheni Lontoolaissisko oli jälleen marraskuussa pitkästä aikaa Suomen vierailulla lastensa kanssa. Olin odottanut hänen tapaamistaan jo pitkään, ja nyt oli vihdoin mukavaa taas päästä vaihtamaan kuulumisia hänen kanssaan. Kävimme tapaamassa häntä avomieheni toisen siskon luona, jossa hän majoittui Suomen vierailunsa ajan. Ajoimme heidän uudelle asunnolleen ensimmäistä kertaa, ja jännitimme melko pitkää ajomatkaa. (Meillä oli silloin vielä kesärenkaatkin, eikä ulkona ollut montaa astetta). Reitti kuitenkin oli melko helppo, ja löysimme hyvin perille, jossa koko porukka oli meitä vastassa (kolme siskoa, heidän yhteensä 7 lastaan, sekä kahden siskon miehet). Perhe oli kasvanut isoksi. Hyvä kuitenkin, että joku sitäkin kasvatti, me kun emme vieläkään sitä mieheni kanssa olleet tehneet. Jopa nuorin siskoista (tämä Lontoon sisko) oli saanut saatettua lyhyessä ajassa kaksi poikaa maailmaan, vaikka lasten saanti oli ollut hänelle aluksi vaikeaa. Talo oli siis täynnä vilinää ja vilskettä. Vanhin lapsista oli kasvanut jo (jossakin ihmeen välissä) aikuiseksi. Muistin hänet vielä elävästi pienenä noin 10v. poikana, joka ei paljon puhunut, siis ainakaan minulle (olinhan vielä vieras, aikuinen nainen). Nyt hän esitteli meille heidän taloaan ja pihaansa, ja oli kiinnostunut uudesta autostamme. Kolmevuotias kummipoikani asetti minut illalla noloon tilanteeseen. Olin mennyt käymään wc:sä, kun oli hänen nukkumaan menoaikansa. Kuulin heidän puhuvan minusta siellä istuessani. He kaikki sitten odottivat minua, kun saavuin. Kummipoikani tahtoi ehdottomasti sanoa minulle hyvää yötä. Siksi minua siis odotettiin. Sellainen päätös sille mukavalla illalle. Olihan tuo tietenkin tosi söpöä, vaikkakin noloa!

Lisäksi pitkästä aikaa, muutama päivä sitten tuli mieleeni tsekata kirjoituskilpailujen tämänhetkistä satoa. Sieltä arkistojen keruu-osiosta löytyi yksi mielenkiintoinen aihe mökkeilystä. Aihe on minulle sydäntä lähellä, erityisesti se toi mieleeni kaikki lapsuuden ja nuoruuden kesät mökillä, joten tuohon haluaisin osallistua, jos vain saan aikaiseksi. Aikaa ainakin on, (ensi vuoden elokuuhun asti). Olen pari kertaa aiemminkin osallistunut kirjoituskilpailuun, koskaan kuitenkaan palkintoa saamatta. Hyvää joulunalusaikaa!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s